Perustelut
Valiokunta on tarkastellut Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan
kertomusta oman toimialansa kannalta todeten, että ympäristökysymykset
ovat saaneet neuvoston työssä ansaitsemansa huomion
ja painoarvon. Sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen että Itämeren
ympäristöongelmat ovat olleet työssä painokkaasti
esillä.
Valiokunta korostaa, että ilmastonmuutosta on perusteltua
käsitellä Pohjoismaiden neuvostossa erityisesti
siksi, että ilmastonmuutos näkyy erityisen voimakkaana
koko pohjoisella alueella, jonka ekosysteemit ovat erityisen
haavoittuvia. Siten EU:n piirissä tehtävän
yhteistyön lisäksi esiin nousee erityinen, pohjoismainen
näkökulma. Pohjoismailla on myös energiatehokkuuteen,
uusiutuvaan energiaan ja ympäristönsuojeluun liittyvää osaamista,
jota tulee pystyä markkinoimaan ja nostamaan vahvaksi vientiteollisuuden
osa-alueeksi.
EU:n ilmasto- ja energiapaketissa EU on sitoutunut 20 prosentin
päästövähennykseen, mutta tavoite
nousee 30 prosenttiin, jos saadaan aikaan kansainvälinen
sopimus, jossa muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin
ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat
osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin
vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Ilmastonmuutoksen haaste
vaatii kuitenkin vielä mittavampia päästövähennyksiä tulevina
vuosikymmeninä. Pohjoismaiden tulee siten myös
saavuttaa huomattavia päästövähennyksiä.
Pohjoismaiden näkyvää asemaa vahvistaa
se, että Tanskalla ja Ruotsilla on kahden seuraavan vuoden
aikana keskeinen rooli kansainvälisessä ympäristöyhteistyössä Kööpenhaminan
isännöidessä YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokousta
marras-joulukuussa 2009, jolloin tulee saada aikaan päätös
Kioton jälkeistä aikaa koskevasta kansainvälisestä sopimusjärjestelystä.
Ruotsi on tuolloin EU:n puheenjohtajamaa.
Valiokunta viittaa tässä yhteydessä toukokuussa
2008 tehtyyn pohjoismaiseen huippututkimusaloitteeseen. Kysymyksessä on
ohjelmaehdotus Pohjoismaiselle ministerineuvostolle ilmasto-, energia-
ja ympäristöalueilla, jonka tarkoituksena on yhteistyössä luoda
strategisia keihäänkärkiä Pohjoismaiden
nostamiseksi huipulle osaamisessa, innovaatioissa ja teollisuudessa valituilla
aloilla. Ohjelmaehdotus on kannatettava tapa yhdistää voimat
myös siksi, jotta Pohjoismaat menestyisivät paremmin
EU:n ohjelmissa esimerkiksi suurten demonstraatiokohteiden saamiseksi
Pohjoismaihin.
Ilmastonmuutoksen ohella Pohjoismaiden neuvoston työllä voidaan
saada lisäarvoa Itämeren ympäristöongelmien
ratkaisemiseksi. Suojelu- ja ennallistamistoimenpiteet ovat tarpeen, sillä Itämeren
tila on suurelta osin edelleen heikko. Suurin ongelma on rehevöityminen,
jota taloudellisen aktiviteetin elpymisestä johtuva kuormituksen
lisääntyminen Itämeren maatalousvaltaisista
rantavaltioista voi pahentaa. Ilmastonmuutos uhkaa pahentaa rehevöitymistä, ja
rajusti kasvaneet öljykuljetukset lisäävät öljyonnettomuusriskejä.
Kaasuputkihanke on tuonut ympäristönäkökulman
lisäksi meren taloudellisen hyödyntämisen
ja energiapoliittisenkin ulottuvuuden keskusteluun. Toimia tarvitaan kaikkien
meren tilaan vaikuttavien toimintojen aloilla kaikissa rantavaltioissa
ja myös vaikuttamiseksi kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n
piirissä tapahtuvaan kansainvälisen sääntelyn
kehittämiseen.
Valiokunta viittaa tässä myös Itämeren
parlamentaarikkokonferenssin (BSPC) alaisen rehevöitymistyöryhmän
merkittävään raporttiin vuodelta 2007.
Raportin pohjalta hyväksyttiin 25 suositusta Itämeren
rantavaltioiden hallituksille, HELCOMille ja Itämeren valtioiden
neuvostolle liittyen typpi- ja fosforipäästöjen
vähentämiseen maataloudesta, jätevesienkäsittelystä ja laivaliikenteestä sekä tutkimukseen
ja tuotekehitykseen. Suositusten toteuttamisesta annetaan raportti
Visbyn konferenssissa elokuussa 2008. Sekä Pohjoismaiden
neuvosto että BSPC kehottavat Itämeren maiden
hallituksia toteuttamaan sekä HELCOMin Baltic Sea Action
Planin että mainitun rehevöitymistyöryhmän
esittämiä toimenpiteitä. Valiokunta pitää näitä erittäin
tärkeinä Itämeren tilan parantamiseksi
ja tukee Pohjoismaiden neuvoston ja BSPC:n toimintalinjaa.