Perustelut

Valiokunta on tarkastellut globalisaatioselvitystä toimialaansa kuuluvilta osin eli ympäristöpolitiikan näkökulmasta. Valiokunta pitää ympäristöpolitiikan osuutta onnistuneena erityisesti siinä, että kestävä kehitys nähdään yhtenä selvityksen lähtökohdista ja eri politiikka-alojen keskinäiseen koherenssiin on johdonmukaisesti pyritty. Ensimmäisenä oikeudenmukaisen ja tasapuolisen globalisaatiokehityksen lähtökohtana mainitaan YK:n vuosituhatjulistuksen ja Johannesburgin kestävän kehityksen toimintaohjelman mukaisesti sitoutuminen tasapuolisempaan ja osallistavampaan globalisaatiokehitykseen, jossa keskeistä on maailmanlaajuisen köyhyyden poistaminen ja tasavertaisempi hyvinvoinnin jakautuminen.

Ympäristönäkökulman vahva sisällyttäminen kaikkiin politiikka-alueisiin on välttämätöntä, sillä yksin kansainvälisen ympäristöpolitiikan keinoin ei voida hillitä vakavimpia globaaleja ympäristöongelmia, joista suurin on ilmastonmuutos. Eurooppa-neuvosto vahvisti maaliskuussa 2005 tavoitteeksi, että maailman keskilämpötila ei saisi nousta ihmistoiminnan vuoksi yli 2 ^oC ja että tämän tulisi olla myös kansainvälisen ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoite. Luonnontieteellisin perustein on laskettavissa, että maailmanlaajuisesti päästöjä tulee vähentää vähintään 15 %, mahdollisesti jopa 50 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tähän tarvitaan maailmanlaajuisia yhteisiä ponnisteluja, joissa kustannuksia ja kustannusten jakautumista arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että kustannuksia aiheutuu myös ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista vahingoista. Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on todennut, että kehitysmaat ja köyhät väestönosat kaikissa maissa ovat haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Siksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen haaste on yksi lisätekijä myös kansainväliseen solidaarisuuteen perustuvassa kehitysyhteistyössä. Kaikki käytössä olevat laskelmat osoittavat, että kansainvälisen ilmastopolitiikan kustannukset laskevat ja pysyvät kohtuullisina, mikäli lähestymistapa on mahdollisimman kokonaisvaltainen ja osallistuminen mahdollisimman laajapohjaista, mieluimmin maailmanlaajuista.

Keskeistä on kestävän kehityksen näkökulman riittävä yhdentäminen investointi- ja teknologiapolitiikkaan, sillä ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää murrosta energiantuotannossa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut tarvittavien energiainvestointien määräksi noin 16 biljoonaa USD vuoteen 2030 mennessä. Tästä puolet investoidaan kehitysmaissa. Ilmastopoliittisten tavoitteiden kannalta on ratkaisevan tärkeää, millaisiin energiamuotoihin, -infrastruktuureihin ja -teknologioihin sijoitukset kohdistuvat.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kehitetään menettelytapoja, joilla varmistetaan, että kansainvälinen rahoituspolitiikka tukee johdonmukaisesti kestävää kehitystä ja köyhyyden vähentämistä. Teollisuuden ja energiantuotannon ja rakentamisen investoinnit määrittävät tuotantotavat vuosikymmeniksi eteenpäin ja siksi kestävien tuotantotapojen ja uusimman teknologian käyttöönotto kehitysrahoituslaitosten, kehitysyhteistyön sekä vientiluottojen ja -takuiden ohjauksella on olennaisen tärkeää. Myönteisenä on pidettävä sitä, että selvityksen rahoitusarkkitehtuuria koskevaan osaan sisältyy hallituksen kanta sellaisten menettelytapojen kehittämisestä, joilla edistetään sitä, että kansainväliset rahoitusvirrat tukevat kestävää kehitystä ja edistävät Suomen globaalitavoitteita.

Ilmastonmuutoksen ohella luonnon monimuotoisuuden häviäminen on maailmanlaajuinen uhka, samoin makean veden riittämättömyys. Globaalit ongelmat kiertyvät yhteen, sillä ilmastonmuutoksen on arvioitu aiheuttavan biodiversiteetin nopeaa häviämistä ja nopeaa veden niukkuuden lisääntymistä. Johannesburgin huippukokouksen tavoite biodiversiteetin häviämisen merkittävästä hidastamisesta vuoteen 2010 mennessä edellyttää globalisaatiokehityksen voimakasta ohjausta luonnonvarojen kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Globaali kestävän kehityksen ongelma on sekin, että noin 1,1 miljardilla ihmisellä ei ole käytössään puhdasta juomavettä ja 2,4 miljardia ihmistä elää ilman minkäänlaisia saniteettipalveluita. Veden niukkuus -ongelman sivuuttamista on perusteltu sillä, että kysymyksessä on pikemmin alueellinen ja paikallinen, tosin laajalle levinnyt ongelma, jonka sisällyttäminen globalisaatioon fokusoituvaan valtioneuvoston selvitykseen ei ole välttämätöntä. Näkökulma on toinen, jos ongelmaa tarkastellaan ilmastonmuutoksen yhtenä välittömämänä seurauksena. Maailman makeasta vedestä 70 % sijaitsee jäätiköissä. Vuosisadan loppuun mennessä mahdollinen ilmaston 4 ^oC:n lämpeneminen sulattaisi lähes kaikki jäätiköt ja johtaisi miljardien ihmisten vesipulaan.

Valiokunta korostaa valtioneuvoston selvityksen tavoin myös kauppapolitiikan roolia kestävän kehityksen edistämisessä. Kauppapolitiikan tulee tukea ympäristöllisesti kestävää kehitystä. Tavoitteena tulee olla, että EU:n ja Suomen kauppapolitiikka edistää ympäristömyötäisten tuotteiden, teknologioiden, tuotantotapojen ja palveluiden maailmanlaajuista leviämistä. Suomen vientipoliittisten intressien edistäminen on mahdollista samanaikaisesti, sillä Suomella on erikoisosaamista erityisesti kestävien energialähteiden käytössä, vesihuollon ja sanitaatiopalvelujen järjestämisessä sekä kestävässä metsätaloudessa.

Tutkimuksin on osoitettu, että korkeatasoinen ympäristöosaaminen parantaa pitkällä tähtäimellä kilpailukykyä. EU:n ja Suomen tulee jatkossakin pyrkiä ympäristöpolitiikan edelläkävijöiksi.

Suomen tulee olla aktiivinen toimija erityisesti ympäristöpolitiikan alalla, ei sopeutuja, mikä on "Suomi maailmantaloudessa" -talousselvityksen lähtökohtia. Eri globalisaatiolinjojen mahdollisiin sisäisiin ristiriitoihin tässä suhteessa tulee kiinnittää huomiota. EU:n jäsenenä Suomella on kokoaan suurempi poliittinen vaikutusvalta. Myös EU:lla on edelläkävijän roolinsa ansiosta selkeästi enemmän poliittista vaikutusvaltaa kuin sen koko perustelisi. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee puheenjohtajuuskaudellaan ponnistella voimakkaasti kansainvälisen ympäristöpolitiikan hyväksi.

Valiokunta pitää keskeisen tärkeänä, että Suomi ja EU edistävät kestävän kehityksen kansainvälisen hallinnon vahvistamista. Kestävän kehityksen näkökulma on sisällytettävä osaksi eri politiikkasektorien kansainvälistä toimintaa. Samalla edistetään kansainvälisten ympäristösopimusten keskinäisiä synergioita ja tuetaan kehitysmaita. Kehitysmaat tarvitsevat tukea ja apua kansallisten hallintomekanismiensa vahvistamisessa, sillä niiden ympäristöhallinto on yleensä niin heikko, että kansainvälisen hallinnon normit jäävät käytännössä toteuttamatta. Valiokunta tukee YK:n ympäristöohjelman UNEPin muuttamista YK:n ympäristöjärjestöksi UNEOksi.

YK:n reformiprosessin toteuttaminen on tärkeää, jotta järjestelmän koherenssia, tehokkuutta, demokraattisuutta ja osallistavuutta voidaan vahvistaa. Ympäristön ja kestävän kehityksen painottaminen tulee saada vahvasti YK:n pääelimiin (yleiskokous ja talous- ja sosiaalineuvosto, ECOSOC), ECOSOCin alaiseen kestävän kehityksen toimikuntaan (CSD), monenkeskisiin ympäristösopimuksiin (MEA), YK:n operatiivisiin järjestöihin kuten kehitysohjelmaan (UNDP), Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon, Maailman kauppajärjestöön, OECD:hen ja muihin hallitusten välisiin yhteistyöjärjestelyihin.

Erityisesti tulee huolehtia siitä, että YK:ssa järjestettävässä Vuosituhatjulistuksen seurantahuippukokouksessa ympäristö ja kestävä kehitys eivät jää sosiaalisten kysymysten varjoon.