Perustelut

Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää komission tiedonantoa yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta oikeansuuntaisena ympäristötavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta. Tiedonannossa on tunnistettu Suomenkin kannalta keskeiset maatalouden tulevaisuuden ympäristöhaasteet: luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, vesiensuojelu ja perinteisen maaseutumaiseman ylläpito. Komissio korostaa perustellusti ruoan tuottamista ympäristöystävällisellä ja ilmastonmuutosta hillitsevällä tavalla, sillä ilmastonmuutos voi horjuttaa laajasti globaalia ruokaturvaa ja aiheuttaa tiuhemmin toistuvia kriisitilanteita markkinoilla. Toisaalta jatkuva ruoantuotannon tehostaminen voi osaltaan voimistaa ilmastonmuutosta.

Maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikka tarjoavat mahdollisuuden edistää ekosysteemipalvelujen tuotantoa ja luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vihreän kasvun ja biotalouden edistämistä. Kuitenkin maatalouden ja maaseudun kehittämisen tukijärjestelmien aikaansaamat todelliset positiiviset ympäristövaikutukset riippuvat myös rahoituksesta sekä lainsäädäntöehdotusten ja kansallisen valmistelun tuloksista. Komission tiedonanto on hyvin lyhyt ja yleinen eikä sisällä arvioita tai esityksiä maatalouspolitiikan tulevaisuuden rahoituksesta.

Maaseudun kehittämisen keskeisiksi teemoiksi tiedonannossa nostetaan ympäristö, ilmastonmuutos ja innovointi. Valiokunta toteaa, että esitetty vaatimus maaseudun kehittämispolitiikan ja muiden EU-politiikkojen paremmasta integroinnista on tervetullut. Maaseututukien osalta tulee ottaa huomioon ekosysteemipalveluiden tuottamisen tukeminen.

Komission linjausten mukaan EU:n kokonaan rahoittama suorien tukien järjestelmä voisi tulevaisuudessa koostua useasta eri elementistä ja sillä edistettäisiin nykyistä useampia tavoitteita. Maatalouspolitiikan ympäristöpolitiikassa suoriin tukiin on kaavailtu koko EU:n alueella toteutettava ympäristöelementti, joka sisältäisi yksinkertaisia, yleisluonteisia, yksivuotisia ja pakollisia ympäristötoimia. Toimenpiteet liittyisivät maatalouteen ja menisivät pidemmälle kuin täydentävät ehdot. Komission antamat toimenpide-esimerkit ovat pysyvä laidun, kasvipeitteisyyden ylläpitäminen, viljelykierto ja ekologinen kesanto. Valiokunta pitää komission linjauksia maatalouspolitiikan ns. viherryttämisestä kannatettavina.

Valiokunta suhtautuu myönteisesti ajatukseen uudesta suorien tukien ympäristöelementistä. Uuden elementin toimeenpanossa tulee kuitenkin välttää byrokratian lisäämistä tai järjestelmän merkittävää monimutkaistamista. Vihertymistä ei voida toteuttaa ilman toimenpiteisiin liittyvän rahoituksen turvaamista. Uusien vaatimusten aiheuttamat kustannukset on voitava riittävässä määrin korvata viljelijöille. Toimenpiteiden määrittelemisessä koko EU:n alueelle tulee ottaa huomioon eri alueiden ympäristöhaitat sekä toimenpiteiden yksivuotisuuden aiheuttamat mahdolliset ongelmat. CAP-tuen ympäristöpainotusten ja oman kansallisen tukijärjestelmän tavoitteiden ja toimenpiteiden on myös tuettava toisiaan.

Valiokunta korostaa, että Itämeren ympäristön ekologinen tila on heikko. Koko Itämeren alueella maatalous aiheuttaa arvioiden mukaan noin 50 prosenttia kokonaiskuormituksesta ja noin 70 prosenttia typpikuormituksesta. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen vaikuttaa siten välittömästi Itämeren tilaan. Kun yhteisen maatalouspolitiikan halutaan tuottavan aitoja ympäristöhyötyjä Itämeren tilaan, on myös itse politiikan sisällön muututtava. Valiokunta korostaa, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisuudistus tarjoaa tilaisuuden Itämeren kokonaiskuormituksen vähentämiseen kaikissa Itämeren valuma-alueen jäsenmaissa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi fosforin käytölle ei ole EU:ssa määritelty rajoja.

Ympäristötukien osalta on tärkeää varmistaa mahdollisuus kohdistaa tukia tehokkaasti sinne, missä niillä saataisiin eniten ympäristövaikutuksia aikaan. Nykyisessä ympäristötukijärjestelmässä näitä räätälöityjä menetelmiä on ollut tarjolla liian vähän, vaikka käytännössä toimivia tilakohtaisia ratkaisuja on kehitetty ja kehitteillä muun muassa hankerahoituksen avulla (esim. suojavyöhykkeiden ja luonnon monimuotoisuuden hoidon yleissuunnitelmat, tilakohtainen ympäristökäsikirja, tarjouskilpailumalli ja TEHO-hankkeen tulokset).

Parhaimmillaan kohdentamisen mekanismit voivat tukea ja kannustaa viljelijöitä tuottamaan ympäristöhyötyjä, mutta kannustavan tukijärjestelmän luominen on perustettava kestävän ruuantuotannon edistämiselle. Täydentävien ehtojen kehittäminen suorien tukien ehtona tukee tätä tavoitetta. Myös eläinten hyvinvointituen kehittäminen kohti nykyistä kohdennetumpia ja vaikuttavampia toimia on tärkeää. Näihin liittyvien toimenpiteiden suhde täydentäviin ehtoihin ja niiden valvontaan on toistaiseksi epäselvä. Vesipuitedirektiivin suhdetta täydentäviin ehtoihin komissio esittää tarkasteltavaksi, kun direktiivi on pantu täytäntöön ja viljelijöihin kohdistuvat ympäristövelvoitteet ovat selvillä.

Valiokunta pitää tärkeänä yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettaessa tukijärjestelmän kehittämistä siten, että se mahdollistaa tehokkaammat ympäristöhyödyt ja kannustaa viljelijöitä etsimään tilakohtaisia käytännön ratkaisuja ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Suomen ympäristötukijärjestelmän tehostaminen edellyttää perus- ja lisätoimenpiteiden uudistamista. Lisäksi tarvitaan kokonaan uudenlaisia tukitoimia arvokkaiden luontokohteiden säilyttämiseksi ja erityisesti kriittisten kuormitusalueiden, kuten Saaristomeren, tilanteen parantamiseksi.

Tavoitteena tulee olla yhteisen maatalouspolitiikan politiikkatoimien kehittäminen siten, että toimet toteuttavat myös EU:n Itämeri-strategiaa. Tällä perusteella tarvitaan nimenomaan alueellisesti kohdennettuja toimenpiteitä vesistökuormituksen ja myös lannan käsittelystä aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi. Valiokunta korostaa, että toimenpiteiden kohdentaminen edellyttää myös menetelmien kehittämistä kriittisten alueiden ja toimien identifioimiseksi niin alue- kuin tilatasollakin.

Valiokunta toteaa, että Itämeri-selonteon käsittelyssä eduskunta hyväksyi valiokunnan ehdotuksesta kannanoton, jonka mukaan hallituksen tulee parantaa maatalouden ympäristötukitoimenpiteiden vaikuttavuutta ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi kohdentamalla tukitoimia alueellisesti sekä tila- ja lohkokohtaisesti kustannustehokkaalla tavalla kytkien yhteen uusiutuvan energian hyödyntämisen ja ravinteiden kierrätyksen. Valiokunta korostaa, että yhteisen maatalouspolitiikan uuden ohjelmakauden suunnittelussa pitää luoda ympäristökuormitusta vähentäviä, viljelijöitä kannustavia ja samalla kustannustehokkaita toimenpiteitä. Valiokunta painottaa selkeää tarvetta yhdentää maatalous- ja ympäristöpolitiikka siten, että toimenpiteiden vaikuttavuus paranee nykyisestä.