Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää keskeisenä tavoitteena sitä, että Suomen nettonielu kasvaa. Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmassa korostetaan tarvetta laatia kokonaisvaltainen maankäyttösektorin ilmasto-ohjelma, jolla selvitetään keinot maankäyttösektorin päästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen vahvistamiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Valiokunta korostaa, että riippumatta LULUCF-asetuksen ja laadittavana olevan rekisteriasetuksen teknisistä, tilinpitoon liittyvistä laskennallisista ratkaisuista, olennaista on ryhtyä hallitusohjelman mukaisiin toimiin maaperän hiilinielujen ja -varastojen vahvistamiseksi.
Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 C-asteen. Lisäksi tavoitteena on pysäyttää kasvihuonekaasujen päästöjen kasvu mahdollisimman pian ja vähentää päästöjä siten, että ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt ja nielut ovat tasapainossa tämän vuosisadan jälkipuoliskolla. Päästöjen vähentämisen lisäksi hiilidioksidia on pystyttävä myös poistamaan ilmakehästä, ja tätä kautta hiilinielujen merkitys osana ilmastotoimia korostuu.
Valiokunta toteaa, että hallitusohjelman keskeinen tavoite on Suomen hiilineutraalius vuonna 2035 ja hiilinegatiivisuus nopeasti sen jälkeen nopeuttamalla päästövähennystoimia ja vahvistamalla hiilinieluja. Vastaavasti Suomen EU-puheenjohtajakauden päätavoite on EU:n ilmastotavoitteen kunnianhimon tason nostaminen siten, että EU nostaa päästövähennystavoitettaan 55 %:iin vuonna 2030 verrattuna vuoden 1990 tasoon ja saavuttaa hiilineutraaliuden vuonna 2050.
Valiokunta toteaa, että LULUCF-asetukseen liittyen komissio päättää sekä jäsenmaiden hoidetun metsämaan vertailutasosta että jäsenmaiden joustomahdollisuuksien ja Suomelle myönnetyn erillisjouston käytöstä. Metsämaan vertailutason kiinnittämistä koskeva päätös on asiallisesti merkittävämpi kuin joustojen käyttöä koskeva päätös. Koska komissio päättää hoidetun metsämaan vertailutason kiinnittämisestä vasta vuonna 2020 ja koska puuston kasvu, hakkuukertymä ja puuston kokonaispoistuma vaihtelevat, myös arviot hoidetun metsämaan vertailutason saavuttamisesta vaihtelevat. Tilanteen arvioiminen on siksi tällä hetkellä vaikeaa. Huomioon on myös otettava, että metsänielun kasvuarviot perustuvat malleihin, ja siksi niihin liittyy etenkin pitemmällä aikavälillä epävarmuuksia.
Selkeää joka tapauksessa on, että LULUCF-asetuksella maankäyttösektorista on tullut osa ilmastopolitiikkaa päästökaupan ja taakanjako-asetuksen kattamien sektoreiden rinnalla. Asetuksessa määritellyt joustot maankäyttösektorin ja taakanjakosektoreiden välillä sekä eri jäsenmaiden välillä kuitenkin sallitaan. Jokaisen jäsenmaan tulee pääsääntöisesti varmistaa, että LULUCF-sektorin päästöt ja poistumat ovat tasapainossa.
Kun komissio on asettanut metsien hiilinielun vertailutason, ovat metsänhoitotoimin saavutettavat päästövähennykset ja puuston kasvua ja hiilinieluja vahvistavat toimet kannattavia. Metsien hiilinielun vertailutason asettaminen vaikuttaa välittömästi myös maatalouden ilmastotavoitteisiin osana maankäyttösektoria. Ilmastolain täydentäminen onkin tästä syystä välttämätöntä, sillä maankäyttösektori ei sisälly lain nykyiseen soveltamisalaan. Hallitusohjelmakirjauksen mukaan nielupolitiikka otetaankin osaksi ilmastolain päivittämistä ja strategiaa kohti hiilineutraaliutta. Valiokunta kiirehtii ilmastolain muuttamista koskevaa lainvalmistelua.
Oleellista on ehkäistä metsäkatoa eli metsämaan ottamista muuhun maankäyttöön. Valiokunta korostaa tarvetta toteuttaa ripeästi hallitusohjelman mukaisia toimia, joilla vähennetään painetta metsäpinta-alan pienenemiseen, kuten kehittää kannusteita biokaasun valmistamiseen eläintilojen lannasta ja lannoitteen valmistamiseen biokaasun jäännösjakeesta sekä selvittää mahdollisuudet ottaa käyttöön maankäyttömuutosmaksu.
Valiokunta korostaa, että metsien hiilinielua kasvattaa osaltaan myös turvemaiden ja muusta maankäytöstä vapautuvien alueiden metsitys. Valiokunta korostaa, että ohjauskeinoja ja kannustimia kehittämällä voidaan vahvistaa metsien ja maaperän hiilinieluja ja -varastoja. Myös monipuolisten metsien kasvatus- ja käsittelytapojen edistämisellä voidaan saada hyviä tuloksia.
Tähän saakka pellonraivauksen ja maanviljelyn aiheuttamat päästöt on kompensoitu metsien hiilinielulla, joten maanviljelyn päästöjen vähentämiseen ei ole ollut tehokasta kannustinta. Maatalousmailla toteutettavat päästövähennystoimet voivat kuitenkin olla suhteellisen edullisia. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan suurin päästövähennys olisi saatavissa pellonraivauksen vähentämisellä turvemailla ja turvepeltojen kasvipeitteisyyden lisäämisellä sekä turvepeltojen pohjaveden pinnan nostamisella. Viljelyä olisi myös pyrittävä ohjaamaan turvepelloilta kivennäismaille. Käytännössä toteutettavat ratkaisut edellyttävät myös valittavien toimenpiteiden sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä ekologisen kestävyyden ohella.
Valiokunta toteaa lopuksi, että Suomen maankäyttösektoria koskevaa politiikkaa joudutaan tulevina vuosikymmeninä mukauttamaan kiristyviin ilmastotavoitteisiin. Myös LULUCF-asetus on dynaaminen instrumentti, sillä se sisältää asetuksen uudelleentarkastelun mahdollistavan artiklan, jonka mukaan asetusta tarkastellaan uudelleen ottaen huomioon muun muassa kansainvälinen kehitys ja toimet, joilla pyritään saavuttamaan Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteet.