Perustelut
Hallituksen esityksellä laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä ja
eräiksi siihen liittyviksi laeiksi saatetaan kansallisesti
voimaan nykyisen RES-direktiivin 17—19 ja 21.2 artikla.
RES-direktiivin uudistaminen on tällä hetkellä vireillä EU:ssa,
mutta lakiehdotuksessa ei vielä ennakoida mahdollisia tulevia
direktiivimuutoksia. Valiokunta on ottanut kantaa RES-direktiivin muuttamiseen
lausunnossaan YmVL 5/2013 vp — U
76/2012 vp painottaen myös riittävien
kestävyyskriteerien merkitystä.
Nykyinen RES-direktiivin tavoite vuoteen 2020 mennessä on
nostaa uusiutuvista lähteistä peräisin
olevan energian määrä 20 prosenttiin kokonaisenergiankulutuksessa.
RES-direktiivin 3 artiklan 4 kohdan nojalla uusiutuvista lähteistä peräisin
olevan energian osuus vuonna 2020 tulee olla vähintään
10 prosenttia liikenteen energian loppukulutuksesta. Suomessa biopolttoaineiden
jakeluvelvoite nousee 20 prosenttiin vuonna 2020. RES-direktiiviä säädettäessä katsottiin,
että biopolttoaineet olisivat merkittävässä roolissa,
ja direktiivi sisältää myös
kestävyyskriteerit. Direktiivillä kannustetaan
erityisesti jätteiden ja tähteiden hyödyntämiseen
biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka-aineena.
Suomessa biomassan osuus energian kokonaiskulutuksesta on teollisuusmaiden
korkein. Erityisesti puulla on tärkeä merkitys
Suomen koko energiantuotannossa, sillä kaikesta maassamme
käytettävästä energiasta noin
viidennes tuotetaan puulla ja puupohjaisilla energialähteillä.
Suurin puuenergian käyttäjä on metsäteollisuus,
joka hyödyntää energiantuotannossaan metsähaketta
ja prosesseissaan syntyviä puupohjaisia sivutuotteita ja
jäteliemiä, kuten mustalipeää.
Valiokunta painottaakin metsäteollisuuden suurta merkitystä Suomessa
ja tarvetta huolehtia sen menestymisen edellytyksistä osana kestävää kehitystä.
EU:n tavoite varmistaa toisen sukupolven biopolttoaineiden saatavuus
kannustaa puupohjaisten raaka-aineiden käyttöön
biopolttoaineiden tuotannossa. Valiokunta toteaa, että metsätalouden
tähteillä ja metsäteollisuuden prosessitähteillä on
tärkeä merkitys myös pyrittäessä liikenteessä 20
prosentin jakeluvelvoitteeseen ja sen edellyttämään
biopolttoainetuotantoon. Uusilla teknologioilla näitä prosessitähteitä ja
muita tähteitä voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin
ja jalostaa korkealaatuisia ja vähäpäästöisiä biopolttoaineita.
Biopolttonesteiden tuotannon kehittäminen on yksi tärkeimmistä uusista
avauksista metsäteollisuudelle, ja se voi avata mahdollisuuksia
suomalaisen teknologiaosaamisen kaupallistamiseen kansainvälisesti.
Metsäteollisuudessa syntyy runsaasti sivutuotteita,
joista voidaan valmistaa esimerkiksi liikennepolttoaineiksi soveltuvia
biopolttoaineita metsäteollisuuden biojalostamokonseptilla, jota
parhaillaan intensiivisesti kehitetään ja johon
investoidaan. Valiokunta korostaa, että biopolttoaineiden
valmistus voi tulevaisuudessa synnyttää Suomelle
uuden, vähintään satojen miljoonien eurojen
liikevaihtoa tuottavan lisäosan cleantech-klusteriin. Korkean
jalostusarvon käyttöön pyrkiminen edistää kestävän
kehityksen tavoitteita tehokkaimmin.
Lakiehdotuksen 4 §:n jätteitä, tähteitä ja
prosessitähteitä koskevat määritelmät
vastaavat kestävyysjärjestelmän täytäntöönpanoa
koskevan tiedonannon mukaisia jätteen, tähteen
ja prosessitähteen määritelmiä.
RES-direktiivin ja lakiehdotuksen 5, 14 ja 38 §:n mukaisesti
mäntyöljyn ja muun raaka-aineen luokittelu jätteeksi,
prosessitähteeksi tai muuksi tähteeksi perustuu
tapauskohtaiseen harkintaan ja kokonaisarviointiin.
Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 3 luku vastaa
RES-direktiivin 18 artiklaa sekä kestävyysjärjestelmän
täytäntöönpanosta annetussa tiedonannossa
ja vapaaehtoisia järjestelmiä ja oletusarvoja
koskevassa tiedonannossa esitettyjä tulkintoja. Sääntely
tekee mahdolliseksi sen, että toiminnanharjoittajat omassa
kestävyysjärjestelmässään
hyödyntävät olemassa olevia sertifiointeja
siltä osin kuin ne vastaavat RES-direktiivin 17 artiklan
ja lakiehdotuksen 2 luvun mukaisia kestävyyskriteerejä.
Sääntelyssä on myös otettava
huomioon, että biopolttoaineiden raaka-aineet tulevat toistaiseksi
pääosin Suomen ulkopuolelta. Lakiesityksen 12 §:ssä määritellään
toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat
vaatimukset. Esitys ei kuitenkaan aseta vähimmäisvaatimuksia,
miten kestävyyskriteerien mukaisuus ja niiden noudattaminen tulee
esittää tai minkälaisia todisteita vaaditaan. Valiokunta
katsoo, että todentaminen tulee tehdä huolellisesti,
koska erityisesti trooppisilla alueilla biopolttoaineiden raaka-aineen
tuotantoon liittyy usein pitkiä ja hankalasti hallittavia tuotantoketjuja.
Lakiehdotuksen 38 §:n mukaan Energiamarkkinavirastolta
on mahdollista hakea ennakkotieto siitä, että kyseessä olevaa
raaka-ainetta on pidettävä jakeluvelvoitelain
5 §:n 2 momentissa ja polttoaineverolain 2 §:n
27 kohdassa tarkoitettuna raaka-aineena. Tällaisia raaka-aineita
ovat RES-direktiivin 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti jätteet,
tähteet, syötäväksi kelpaamaton
selluloosa ja lignoselluloosa. Energiamarkkinaviraston antama ennakkotieto
on voimassa toistaiseksi. Ympäristövaliokunta
kiinnittää talousvaliokunnan huomiota siihen,
että järjestelmän tulee mahdollistaa
toiminnan riittävä pitkäjänteisyys. Biopolttoaineita
koskevan politiikan on oltava kokonaisuudessaan ennakoitavaa ja
johdonmukaista, jotta alalle saadaan investointeja eikä jo tehtyjä investointeja
vaaranneta.