Perustelut
Ilmasto- ja energiapaketti vahvistaa EU:n edelläkävijäasemaa
Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan suhtautuu myönteisesti
komission ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin katsoen, että ehdotukset vahvistavat
EU:n edelläkävijän asemaa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.
Valiokunta painottaa, että paketin keskeisistä ehdotuksista
tulee saada ratkaisu mahdollisimman nopeasti, kuitenkin viimeistään
ennen EU:n parlamenttivaaleja ja ennen kuin kansainvälisen
ilmastosopimuksen jatkosta päätetään
Kööpenhaminassa vuonna 2009. EU:lla on ollut edelläkävijän
rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, ja
sen tulee pystyä toimimaan uskottavasti omien sitoumustensa
osalta myös vuoden 2012 jälkeistä aikaa
koskevasta ilmastosopimuksesta päätettäessä.
Edelläkävijän rooli tulee säilyttää,
sillä teollisuusmaat ovat pääosin aiheuttaneet
ilmastonmuutoksen käynnistymisen, vaikka esimerkiksi EU:n
suhteellinen osuus globaaleista päästöistä koko
ajan pieneneekin.
Valiokunta korostaa myös, että ilmastonmuutoksen
haaste vaatii ehdotusta mittavampia päästövähennyksiä tulevina
vuosikymmeninä. EU on sitoutunut joka tapauksessa 20 prosentin
päästövähennykseen, mutta tavoite
nousee 30 prosenttiin, jos saadaan aikaan kansainvälinen
sopimus, jossa muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin
ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat
osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin
vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Siksi on tärkeää,
että kehityksen suuntaa pystytään kääntämään
mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi sir Nicholas Sternin vuonna
2006 julkaiseman raportin mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen
nyt maksaa noin prosentin maailman BKT:stä, mutta viivyttely
aiheuttaa sen, että ilmastonmuutoksen hinta nousee jopa
5—20 prosenttiin BKT:stä.
Energiamarkkinoiden murros ja EU:n edelläkävijyys
tulee nähdä voimavarana, joka luo merkittäviä mahdollisuuksia
kestävän kehityksen vaatimukset täyttävän
teknologian toimittajille ja energiantuottajille avaten uusia liiketoimintamahdollisuuksia
myös suomalaisille yrityksille, joiden osaamisella on jo
ennestään hyvä maine. Olennaista on myös
energiansäästöön liittyvä uusi
teknologia, jonka käyttöönotto energianhinnan
noustessa muuttuu kannattavaksi. Systemaattinen panostus teknologian
kehittämiseen alentaa pitkällä tähtäimellä varmimmin
CO2-päästöjen rajoittamisen
kustannuksia sekä yritystasolla että koko kansantaloudessa.
Myös hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian
(CCS) kehittäminen on perusteltua, koska fossiilisia polttoaineita
joka tapauksessa käytetään tulevaisuudessakin
maailmanlaajuisesti energiantuotantoon ja teknologialle on siten
kysyntää. Teknologia on kuitenkin vasta kokeiluvaiheessa.
Ilmasto- ja energiapakettiin kuuluu myös direktiiviehdotus
hiilidioksidin talteenotosta. Valtioneuvosto valmistelee siitä erillisen kirjelmän
ja valiokunta ottaa siihen kantaa erikseen.
Tärkeää on myös toimenpiteiden
ympäristövaikutusten arviointi kokonaisuutena.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähetessä myös
muut päästöt, kuten happamoittavat päästöt
ja hiukkaspäästöt vähenevät.
Kansallisella tasolla arviointi on vaikeaa päästökaupan
joustavasta luonteesta johtuen. Toisaalta onkin keskeistä pyrkiä arvioimaan
ilmasto- ja energiapaketin vaikutuksia kokonaisuutena, koska paketin
osat vaikuttavat toisiinsa ja eri toteutustavoilla on erilaisia
vaikutuksia.
Valiokunta viittaa tässä myös uusiutuvan energian
direktiivin tarkistamisesta antamaansa lausuntoon YmVL
7/2008 vp ja jäsenvaltioiden taakanjakoa
koskevaan lausuntoonsa YmVL 8/2008 vp.
Energiatehokkuutta parannettava ja hiili-intensiteettiä alennetttava
Energiatehokkuuden parantaminen on kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä.
Energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat edistävät
osaltaan energiatehokkuutta, samoin kuin yhteinen pyrkimys tuontienergiariippuvuuden
vähentämiseen. Päästökauppajärjestelmä kannustaa
itsessään energian käytön tehostamiseen
ja hiili-intensiteetin alentamiseen parantamalla uusiutuvien energioiden
kilpailukykyä. Kuitenkin esimerkiksi hukkalämmön
hyödyntämiseen suurenergiantuotannossa ja teollisuudessa
sekä yhdyskuntien jätevesien käsittelyssä on
kiinnitetty liian vähän huomiota.
Direktiivissä päätetään
päästöoikeuksien kokonaismäärän
kehityksestä vuoteen 2020. EU:n laajuinen päästökatto
varmistaa vähintään 20 prosentin päästövähennystavoitteen
saavuttamisen. Direktiivissä määritelty
lineaarinen vähennysura lisää järjestelmän
ennakoitavuutta, kun lineaarinen vähennys on 1,74 prosenttia
vuodessa, eli päästöt vähenevät
21 prosenttia verrattuna vuoteen 2005. Päästökaupan
ympäristövaikutukset liittyvätkin ensisijaisesti
jaettujen päästöoikeuksien kokonaismäärään.
Käytännössä tämä tarkoittaa
myös sitä, että päästöjä vähennetään selvästi
enemmän päästökauppasektorilla
kuin sen ulkopuolisilla sektoreilla. Tätä perustellaan kustannustehokkuudella
eli sillä, että päästöjen vähentäminen
päästökauppasektorilla on keskimäärin
jonkin verran edullisempaa kuin muilla sektoreilla. Valiokunta pitää tarkistetun
päästökauppajärjestelmän
toimeenpanoa haastavana, mutta toteutettavissa olevana. Päästökauppa
on tarkistuksen jälkeen yhä selkeämmin
eurooppalainen järjestelmä, josta jäsenvaltiolla
ei ole paljoakaan mahdollisuuksia poiketa.
Päästökaupan ympäristövaikuttavuutta
parannettava
Valiokunta tukee päästökauppajärjestelmää, joka
sinänsä on kustannustehokas keino päästövähennysten
aikaansaamiseksi. On tärkeää, että hiilidioksidipäästöillä on
päästökauppajärjestelmän
kautta hinta ja EU:n laajuinen päästökatto. Tavoitteena
tulee lopulta olla toimiva, globaali päästökauppajärjestelmä,
ja EU:n tulee toimia aktiivisesti sen aikaansaamiseksi. Päästökauppajärjestelmän
toiminnassa on ollut heikkouksia, ja sitä tulee kehittää järjestelmän
EU:n sisäisen toimeenpanon yhtenäisyyden parantamiseksi
ja globaalin kiinnostuksen herättämiseksi. Päästökaupan
tulee olla paitsi kustannustehokas myös riittävän
selkeä ja joustava ollakseen uskottava ja käyttökelpoinen
maailman merkittävien päästömaiden
kannalta.
Päästökauppa edistää jo
nykyisellään uusiutuvan energian kilpailukykyä ja
käyttöä, ja siten se parantaa edellytyksiä vähähiiliseen
talouteen siirtymiseksi teknologisella murroksella, jota voidaan
verrata merkittävyydessään teolliseen vallankumoukseen.
Lineaarinen päästövähennysura
luo ennustettavuutta koko järjestelmälle, mikä on
teollisuuden toimintakyvyn kannalta olennaista. Valiokunta tukee
päästökauppajärjestelmän
tarkistamista komission esittämään suuntaan
sen ympäristövaikuttavuuden ja ennakoitavuuden
parantamiseksi sekä kattavuuden laajentamiseksi. Uusiutuvan
energian investointeihin ohjaamiseksi tulee harkita muidenkin kannustimien
käyttöönottoa. Lentoliikenteen sisällyttämisestä päästökauppaan
on jo erillinen ehdotus. Valiokunta pitää tärkeänä sekä lentoliikenteen
että kansainvälisen merenkulun sisällyttämistä kansainvälisen
päästökauppajärjestelmän
piiriin.
Ympäristövaikuttavuuden osalta valiokunta korostaa
tarvetta varmistua Suomessa laajasti käytössä olevan
yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon
(CHP) suotuisasta kohtelusta. Yhdistetyssä sähkön-
ja lämmöntuotannossa voidaan samalla polttoaineella
tuottaa samaan aikaan sekä sähköä että lämpöä,
kun palamisprosessissa syntynyt energia, jota ei voida muuttaa sähköksi,
kerätään talteen ja hyödynnetään
esimerkiksi prosessihöyrynä tai kaukolämpönä.
Yhdistetyssä tuotannossa voidaan päästä hyvin
korkeisiin, jopa yli 90 prosentin hyötysuhteisiin. Erillistuotannossa,
kuten uudehkossa hiililauhdetuotannossa, hyötysuhde on
noin 40 prosenttia, koska lauhteeksi jäänyttä lämpöä ei
hyödynnetä. Noin 35 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta
tuotetaan CHP:n avulla. Lämpöä ei kuitenkaan
voida siirtää pitkiä matkoja, joten hajautetun,
paikallisen CHP:n rakentaminen on perusteltua. Toinen merkittävä edellytys
CHP:n tuotannolle on polttoaineen saatavuus, kuten puupolttoaineen
riittävyys biomassaan perustuvissa laitoksissa. CHP:llä tuotetulle
lämmölle voi komission ehdotuksen mukaan saada
ilmaisia päästöoikeuksia, mutta sähköntuotannolle
ei.
Valiokunta pitää hyvänä komission
esityksen lähtökohtaa, joka perustaa toimet toisaalta
globaaliin enintään kahden asteen lämpenemisen
tavoitteeseen ja toisaalta teollisuuspolitiikkaan, jolla pyritään
turvaamaan eurooppalaisen energiaintensiivisen teollisuuden toimintakyky
ja estämään hiilivuoto sekä luomaan
työpaikkoja uusiutuvaan energiaan siirtymisen
murroksessa. EU säilyttää keskeisen asemansa
neuvotteluissa kunnianhimoisesta kansainvälisestä sopimuksesta,
jonka tavoitteena on rajoittaa maailmanlaajuinen lämpötilan
nousu kahteen celsiusasteeseen pitäen Balilla saavutettua
edistystä rohkaisevana. Jos kehittyneet maat tai muut suurimmat
kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat
eivät kuitenkaan osallistu kansainväliseen sopimukseen,
kasvihuonekaasupäästöt saattavat lisääntyä kolmansissa
maissa, joissa rajoituksia ei ole.
On syytä olettaa, että ennen kuin kaikki keskeiset
valtiot ovat sitoutuneet sitovia päästövähennystavoitteita
sisältävään kansainväliseen
ilmastosopimukseen, uhkana on edelleen hiilivuoto eli tuotannon
osittainen siirtyminen EU:n ulkopuolelle. Tehokkaimmin hiilivuotoa
estää se, että päästökauppa
laajenee kattamaan kaikki taloudellisesti merkittävät
maat. Komissio toteaakin direktiiviehdotuksen johdanto-osassa, että tietyille
teollisuudenaloille jaetaan päästöoikeuksia
ilmaiseksi hiilivuodon uhkan torjumiseksi. Valiokunta korostaa tarvetta
turvata Suomen kansantalouden kannalta keskeisen energiaintensiivisen
teollisuuden suotuisa kohtelu viitaten edellä kuvattuun
lähtökohtaan. Valiokunta pitää perusteltuna
pyrkimystä aikaistaa näiden alojen määrittelyä.
Päästöoikeuksien huutokauppa
Pääasiallisen jakomenetelmän muuttaminen huutokaupaksi
on keskeinen muutos päästökauppajärjestelmään.
Valiokunta pitää tärkeänä sitä,
että huutokaupasta saatavia tuloja voidaan käyttää ympäristöinvestointien,
erityisesti uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämiseen.
Valtioneuvosto toteaa, että korvamerkintä on ongelmallinen
paitsi perustuslain kannalta myös silloin, jos se johtaa
päästöoikeuksien uudelleenjakoon jäsenmaiden
välillä. Valiokunta katsoo, että pakottavan
määräyksen sijaan tulisikin pyrkiä kansalliselta
pohjalta samaan päämäärään
käyttämällä varoja uusiutuvan
energian ja energiatehokkuuden edistämiseen.
Joustomekanismit
Valiokunta toteaa lopuksi, että joustomekanismien käytölle
asetettavilla rajoituksilla on keskeinen vaikutus päästöoikeuksien
hintatasoon. Rajoitusten käyttö ja tasot vaativat
siksi huolellista arviointia. Mekanismien käyttömahdollisuudessa
tulisi säilyttää liikkumavara uuden kansainvälisen
ilmastosopimuksen kattavuuden ja sisällön huomioon
ottamiseksi. Päästöoikeuden hinta voi
jäädä suhteellisen alhaiseksi, jos joustomekanismien
käyttöä ei rajoitettaisi. Komission esityksen
lähtökohta kuitenkin on käytön
rajoittaminen, mikä johtanee osaltaan päästöoikeuden
hinnan nousemiseen. Jos kattava ilmastosopimus saadaan aikaan, päästöoikeuden hinta
noussee, koska hankkeiden kysyntä kasvaa, mutta toisaalta
sopimukseen sitoutuminen poistaa kilpailukykyhaittaa EU:n ja kolmansien maiden
väliltä. Näistäkin syistä on
pidettävä hyvänä mahdollisuutta
käyttää hyödyksi myös
yhteisötason ns. kotimaisten hankkeiden päästövähennyksiä,
jotka voivat kannustaa päästökaupan ulkopuolella
kustannustehokkaisiin ratkaisuihin. Järjestely edellyttää kuitenkin
yhteisötasolla harmonisoituja sääntöjä,
jotka komissio laatisi komitologiamenettelyn mukaisesti. Komitologiamenettelyssä päätettäväksi
ei kuitenkaan tule jättää direktiivin
soveltamisalaa koskevia kysymyksiä.
Valiokunta korostaa, että hankemekanismeilla tuetun
kehityksen tulee olla mahdollisimman kestävää ja
päästövähennyspotentiaaliltaan
tehokasta. Hankemekanismeja hyödyntävän
valtion on otettava huomioon niiden hanketoimintojen ympäristö-
ja sosiaaliset vaikutukset, joihin ne osallistuvat tai joihin osallistumista
varten ne antavat luvan oikeudellisille henkilöille. Markkinamekanismina
CDM:n toteuttamisedellytykset liittyvät paljolti maiden
investointiympäristöjen kehittymiseen. Mekanismien
käyttö on tähän asti nähty
myös osana teknologian siirtoa, jolla ilmastonmuutoksen
kannalta keskeiset kehitys- ja siirtymämaat saadaan asteittain
tiiviimmin mukaan kasvihuonekaasujen vähentämiseen.
Mekanismien käytöllä luodaan samalla valmiuksia
hyödyntää mekanismien kaltaisia järjestelmiä myös
vuoden 2012 jälkeen toteutettavassa ilmastopolitiikassa,
jos kansainvälisessä ilmastopolitiikassa kehitys
etenee siihen suuntaan.
Todentamisvaatimusten tarkistaminen
Päästökauppadirektiivin täytäntöönpanon
tarkkailusta ja raportoinnista tähän asti saadut
kokemukset osoittavat, että jäsenvaltioiden käytännöt
poikkeavat toisistaan. Myös todentamiskäytännöt
vaihtelevat eri jäsenvaltioissa, eivätkä siten
varmista tasavertaisia toimintaedellytyksiä yrityksille.
Valiokunta pitää järjestelmän
uskottavuuden kannalta välttämättömänä,
että todentamisvaatimuksia tarkistetaan siten, että yhdenmukaisen
toimeenpanon seuranta on mahdollista.