Hallituksen esityksen pääasiallisena tarkoituksena on muuttaa kemikaalilain 38 §:ää siten, että kasvinsuojeluainetutkinnon suorittaneet maanviljelijät vapautetaan jatkossa ammattimaisen tuholaistorjujan pätevyysvaatimuksesta.  

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin.  

Maanviljelijät eivät saa käyttää tällä hetkellä ammattikäyttöön rajattuja jyrsijämyrkkyjä, vaan heidän on ostettava nämä palvelut rekisteröidyltä tuholaistorjuntayritykseltä tai pätevöidyttävä ammattimaiseksi tuholaisentorjujaksi. Käytännössä kemikaalilain esitetty muutos tarkoittaa sitä, että kasvinsuojeluainetutkinnon suorittanut maanviljelijä saisi itse käyttää omassa toiminnassaan myös ammattikäyttöön tarkoitettuja eliöntorjunta-aineita eli biosidivalmisteita ilman erillistä tuholaistorjujan tutkintoa.  

Valiokunta pitää tarpeellisena uudistuksena hallituksen esityksessä ehdotettua menettelyä maanviljelijöiden biosidivalmisteiden käytön helpottamisesta. Kasvinsuojeluaineita toiminnassaan käyttävät maanviljelijät on jo tällä hetkellä velvoitettu kasvinsuojelulain (1563/2011) nojalla hankkimaan kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvä tutkinto. Kasvinsuojeluainelain 17 §:n mukaisesti kasvinsuojeluaineita saa ammattitoiminnassa käyttää vain kyseisen lain 10 §:ssä tarkoitetun kasvinsuojeluaineita koskevan tutkinnon suorittanut henkilö. Lähes kaikilla maatiloilla on kasvinsuojelututkinnon suorittanut henkilö. 

Valiokunta toteaa, että maataloudessa ennaltaehkäisevät toimet ja kuluttajakäyttöön sallitut tavalliset jyrsijämyrkyt ovat yleensä riittävän tehokkaita vahinkojen ehkäisemiseksi. Tästä huolimatta voimakkaampien jyrsijämyrkkyjen käyttö maatiloilla on ajoittain tarpeellista, koska tiloilla saattaa olla tarjolla runsaasti jyrsijöitä houkuttelevaa ravintoa. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevan tutkinnon sisältö ei täysin vastaa tuholaistorjujan pätevyyden osoittamiseksi vaadittavaa tietoa, mutta se on riittävän samansuuntainen. Kasvinsuojeluaineiden tutkinto antaa yleisellä tasolla riittävät valmiudet ymmärtää myös biosidivalmisteiden turvallisen käytön vaatimukset, joten olisi tarpeetonta edellyttää viljelijöiltä myös kemikaalilain mukaisen erillisen tutkinnon suorittamista.  

Valiokunta pitää välttämättömänä kehittää tässä yhteydessä kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvää koulutusta ja tutkintoa niin, että taataan toimijoiden riittävä osaaminen myös biosidien käytössä. Asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on jo yhdessä Elintarvikevirasto Eviran kanssa valmistellut ohjeita muun muassa jyrsijäntorjunta-aineiden käytölle rehu- ja elintarviketuotannossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Tukes valmistelisi myös riittävän kattavia itseopiskelu- ja tiedotusmateriaaleja erityisesti jyrsijämyrkkyjen asianmukaisesta käytöstä. Lisäksi on tärkeää pyrkiä opastamaan viljelijöitä käyttämään kemiallisen tuholaistorjunnan ohella muitakin torjuntamenetelmiä.  

Biosidivalmisteiden käyttöympäristö poikkeaa kasvinsuojeluaineiden käyttöympäristöstä etenkin siinä mielessä, että biosideja käytetään lähes poikkeuksetta sisätiloissa, jolloin työsuojelun merkitys korostuu. Käyttäjän tulee tunnistaa, että kyseessä ovat terveydelle mahdollisesti haitalliset valmisteet, joita on käytettävä varoen ja tarkasti käyttöohjeita noudattaen ja että käyttäjän tulee käyttää asianmukaista suojavaatetusta. Biosidivalmisteiden käytössä sekä ympäristöasioihin että työturvallisuuskysymyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.  

Valiokunta toteaa, että maanviljelijöiden vapauttaminen tuholaistorjujan pätevyysvaatimuksesta ei heikennä tavoiteltavaa ympäristönsuojelun tasoa, jos viljelijät noudattavat biosidivalmisteiden käyttöohjeita. Valiokunta korostaa kuitenkin riittävän seurannan tarvetta. Suomessa on hiljattain ensimmäisen kerran selvitetty tiettyjen ympäristössä erittäin haitallisten jyrsijämyrkkyjen esiintymistä luonnonvaraisissa eläimissä. Tulosten mukaan jyrsijämyrkkyjäämiä löytyi lähes kaikista näytteistä, mutta havaitut myrkkypitoisuudet olivat kuitenkin pieniä. Arviolta noin 12 prosentissa tapauksista mitatut pitoisuudet eliöissä olivat sellaisia, että niillä on saattanut olla vaikutuksia eläimiin. Valiokunta pitää tarpeellisena tarkastella tilannetta muutaman vuoden kuluttua uudelleen ja selvittää, vähentävätkö käytettävät riskinhallintakeinot näiden aineiden pitoisuuksia luonnonvaraisissa eläimissä.