Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta esittää lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin. 

Siirtymäaika

Hallituksen esityksessä ehdotetaan jätelakiin lisättäväksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä pelastustoimea koskevaan uudistukseen liittyvä siirtymäsäännös. Uuden 32 a §:n tarkoituksena on säilyttää hyvinvointialueen ja hyvinvointiyhtymän hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuollon järjestämisvastuu kunnalla enintään vuoden 2025 loppuun saakka. Valiokunta pitää siirtymäsäännöstä välttämättömänä ja kiireellisenä, jotta hyvinvointialueiden jätehuoltoon ei tule katkoksia vuodenvaihteessa. Siirtymäajalla varmistetaan vastuiden hallittu siirtyminen. Kolmen vuoden siirtymäaika on johdonmukainen sote-voimaanpanolaissa säädettyjen siirtymäaikojen kanssa, ja se on yhdenmukainen jätelaissa tehtyjen aiempien vastaavien jätehuollon järjestämisvastuiden muutosten kanssa. 

Lakiehdotuksen 32 a §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialue voi irtautua kunnan yhdyskuntajätteen järjestämisvastuusta kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Valiokunta toteaa, että asiantuntijakuulemisessa on esitetty sekä irtisanomisajan lyhentämistä että sen pidentämistä. Valiokunta pitää kuuden kuukauden irtautumisaikaa kannatettavana kompromissina eri näkemysten välillä. Irtautumisaika on tarpeellinen, jotta kunnat ja kunnalliset jätelaitokset voivat valmistautua muutoksiin jätteenkuljetushankinnoissa ja saavat aikaa tehdä tarvittavat muutokset voimassa oleviin kuljetussopimuksiin yksityisten kuljetusyritysten kanssa. Joillakin hyvinvointialueilla yhdyskuntajätteistä voi huolehtia usea kunnallinen jätelaitos, jolloin hyvinvointialueen on ilmoitettava irtautumisesta usealle jätelaitokselle. Kunnallisten jätelaitosten yksityisten jätteenkuljetusyritysten kanssa tekemät sopimukset ovat yleensä 3—5 vuoden mittaisia, ja irtautumisaika parantaa jossain määrin myös yksityisten kuljetusyritysten luottamuksensuojaa ja vähentää mahdollisia sopimusrikkomuksista johtuvia seuraamuksia.  

Ulosmyyntiraja

Jätelain 145 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ulosmyyntiraja kunnallisessa jätehuollossa säilyy nykyisessä 10 prosentissa eikä laskisi 5 prosenttiin vuoden 2030 alusta, kuten voimassa olevan 145 a §:n mukaan. 

Valiokunta toteaa, että asiantuntijakuulemisessa on esitetty poikkeavia näkemyksiä sopivimmasta ulosmyyntirajasta. Ulosmyyntirajan vaikutusten luotettava arviointi on myös hyvin haasteellista. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan jätelakia tulisi kehittää pitkäjänteisesti kokonaisuutena, jotta eri alueiden varsin heterogeeniset jätehuollon tarpeet ja lain vaikutukset pystytään paremmin arvioimaan ja ottamaan huomioon valmistelussa ja että esimerkiksi ulosmyyntirajaa koskeva tempoileva ja vaikutuksiltaan vaikeasti ennakoitava lainsäädäntö voi vähentää yritysten kannustimia innovoida ja investoida jätehuollon ratkaisuihin Suomessa.  

Ympäristövaliokunta katsoo, että julkisten toimijoiden rajattua markkinaehtoista toimintaa voidaan pitää jätealalla tarpeellisena. Ehdotetulla 10 prosentin ulosmyyntirajalla turvataan osaltaan, että jätteiden käsittelykapasiteettia on mahdollisimman hyvin saatavilla kaikentyyppisille jätteille ja jätteenkäsittelykapasiteettia käytetään tehokkaasti, kun kunnan jäteyhtiöillä satunnaisesti vapaana olevaa kapasiteettia voidaan myydä markkinaehtoisesti yksityisille yrityksille. Erityisesti pienet jätteen keräys- ja vastaanottopalvelua tarjoavat jätehuoltoyritykset, joilla ei ole omaa jätteenkäsittelyä, käyttävät kunnallisia jätteenkäsittelypalveluita. Jos ulosmyyntiraja laskee 5 %:iin, kunnan jätehuoltoyhtiön tarjoamaa jätteenkäsittelyä ei olisi enää saatavilla nykyisessä laajuudessa ja pienille yrityksille saatavilla olevat jätteenkäsittelypalvelut saattaisivat keskittyä muutamille yksityisille isoille toimijoille. Tämä voi johtaa jätteiden kuljetusmatkojen pitenemiseen, jätteenkuljetusten hintojen nousuun ja kuljetuksista aiheutuvien päästöjen lisääntymiseen. Erityisen tärkeänä ulosmyyntirajan pitämistä vähintään 10 prosentissa on pidetty polttokapasiteetin riittävyyden turvaamiseksi myös terveydenhuollon hyvin erityislaatuisille eli poikkeavan vaarallisille ja tartuntavaarallisille jätteille. Useimmissa EU-maissa ulosmyyntiraja on EU-lainsäädännön sallima 20 prosenttia. Edellä esitetyn perusteella valiokunta katsoo, että hallitusohjelman mukainen pysyvä 10 prosentin raja on asianmukainen kompromissi.  

Valiokunta toteaa vielä tähän liittyen, että siihen, millaisia vaikutuksia ulosmyyntirajalla on, vaikuttaa myös kunnan toissijaiseen vastuuseen perustuvien jätehuoltopalvelujen (ns. TSV-palvelu) tilanne. Sidosyksikkörajan vaikutukset riippuvat siitä, kuinka hyvin TSV-palvelut toimivat tarkoitetulla tavalla vuoden 2029 jälkeen. Selkeitä lainsäädäntöpuutteita ei ole osoitettu, mutta käytäntöjen kehittämistarpeita on. Valiokunta toteaa, että valmisteltavana on tarkempaa opastusta esimerkiksi TSV-palveluun käytettävällä Materiaalitorilla saatujen tarjousten käsittelyyn ja tarjousten hylkäämisperusteista. Materiaalitoriin liittyviä käytäntöjä pyritään parantamaan ensisijaisesti ohjeistuksella ja tiedotuksella. Ennen Materiaalitorin käyttövelvoitteen voimaantuloa solmitut 3-vuotiset TSV-sopimukset raukeavat vuoden 2022 lopulla ja Materiaalitorille on odotettavissa paljon uusia käyttäjiä ja tarjouspyyntöjä. Lisäohjeistusten sekä tehostetun koulutuksen ja tiedotuksen tavoitteena on varmistaa, että Materiaalitorilla tapahtuvan markkinapuutteen osoittamisen läpinäkyvyys paranee ja että uusia TSV-sopimuksia tehdään vain silloin, kun kyse on aidosta markkinapuutetilanteesta. Näin ollen on vielä ennenaikaista tehdä lopullista arviota TSV-menettelyn ja Materiaalitorin toimivuudesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaikessa jätelainsäädännön uudistamisessa otetaan huomioon myös kiertotalouden edistämisen edellyttämät rakenteelliset uudistustarpeet.