Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

EU:n jätteen syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevan strategian tavoitteena on tehdä EU:sta kierrätysyhteiskunta, jossa vältetään jätteen syntymistä ja jossa jätettä käytetään resurssina. Valiokunta korostaa tämän tavoitteen merkitystä luonnonvarojen käytön tehokkuuden lisäämiseksi, kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen haasteeseen vastaamiseksi. Tuottajavastuujärjestelmän avulla pyritään vastaamaan näihin haasteisiin siirtämällä tiettyjen jätejakeiden osalta kokonaisvastuu jakeen jätehuollosta tuottajille eli yksityiselle sektorille. Tuottajavastuun tavoitteena on tehostaa tuotteiden uudelleenkäyttöä sekä jätteenä poistettavan tuotteen uudelleenkäyttöä, hyödyntämistä ja muuta jätehuoltoa. Tavoitteena on myös vähentää kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrää.

Voimassa oleva jätelaki tuli voimaan 1.1.1994, mutta jäte- ja ympäristöpolitiikkaa on sen jälkeen suunnattu vahvasti uudelleen painottaen kierrätysyhteiskuntaan siirtymisen tavoitetta, jätteen synnyn ehkäisyä ja materiaalitehokkuutta. Tuottajavastuujärjestelmät ovat uusi lisä kokonaisuudessa, jossa vastuuta on pyritty siirtämään aikaisempaa enemmän julkisilta toimijoilta tuottajille ja maahantuojille. Globaaleilla markkinoilla kierrätettäville jakeille on syntynyt markkinat. Jätemateriaalien kysyntä ja hinta on noussut, ja alalle on syntynyt kilpailua ja kannattavaa liiketoimintaa.

Valiokunta toteaa, että tuottajavastuujärjestelmät ovat toimineet pääosin hyvin ja luoneet osaltaan pohjaa kierrätysyhteiskunnan rakentamiselle. Järjestelmät ovat parhaimmillaan erittäin tehokkaita, ja ne edistävät jätteiden synnyn ehkäisemistä sisällyttämällä tuotteen koko elinkaaren kustannukset tuotteen hintaan sekä jätteiden hyödyntämistä jätehierarkian tavoitteiden mukaisesti materiaalina. Tuottajavastuun toimeenpanossa on kuitenkin ilmennyt myös ongelmia, jotka liittyvät ristiriitaisiin näkemyksiin toisaalta eri osapuolten vastuiden laajuudesta ja toisaalta oikeudesta jätteeseen sekä määritelmien epäselvyyteen. Valtakunnallisena viranomaisena toimivalla Pirkanmaan ympäristökeskuksella tulee olla riittävät resurssit ohjata ja valvoa toimeenpanoa koko maan laajuudessa, samalla kun tuottajayhteisöjen tulee pystyä rakentavaan ja toimivaan yhteistyöhön keskenään. Sanktiojärjestelmän tulee olla toimiva ja tehokas vapaamatkustajaongelman ehkäisemiseksi.

Mainituista ongelmista ja kehittämistarpeista valtaosa koskee kaikkia tuottajavastuualoja, eikä niitä siten ole mahdollista ratkaista yksittäistä sektoria koskevan lainsäädännön osalta. Valiokunta on huolissaan tuottajavastuun toimeenpanon käytännön ongelmista. Huolena on, että paristoja ja akkuja koskevan tuottajavastuun osalta kaikkia yrityksiä ei saada tuottajavastuujärjestelmän piiriin. Edellä lausumaansa viitaten valiokunta kuitenkin toteaa, että tuottajavastuujärjestelmän perusrakenteisiin liittyvät ongelmat on mahdollista ratkaista ainoastaan jätelain kokonaisuudistuksessa siten, että ratkaisut koskevat kaikkia tuottajavastuun aloja. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös useisiin aikaisempiin kannanottoihinsa jätelain kokonaisuudistuksen tarpeellisuudesta (ks. esim. YmVM 4/2004 vp, YmVM 10/2006 vp ja YmVL 25/2006 vp). Ongelmakohtia ja selvitystarpeita liittyy muun ohella jätteen määritelmän epäselvyyteen ja tuottajavastuusääntelyn käsitteellisiin epäselvyyksiin sekä toimeenpanon vakiintumattomuuteen.

Paristoja ja akkuja koskevan sääntelyn tarkoituksena on kieltää tiettyjä vaarallisia aineita (elohopea ja kadmium) sisältävien paristojen ja akkujen saattaminen markkinoille ja edistää käytettyjen paristojen sekä akkujen keräystä ja kierrätystä. Käytettyjen kannettavien paristojen ja pienakkujen määrä on nopeasti kasvanut, ja suuri osa niistä päätyy kaatopaikoille lisäten niistä aiheutuvaa ympäristökuormitusta. Ympäristövaikutusten vähentämiseksi on siten tärkeää, että akut ja paristot ohjataan mahdollisimman kattavasti kierrätykseen.

Hallituksen esityksen keräystavoitteet perustuvat direktiiviin. Siten käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräyksen vähimmäistavoite on 25 % vuoteen 2012 mennessä ja 45 % vuoteen 2016 mennessä. Lisäksi kierrätysjärjestelmän on 26.9.2009 alkaen täytettävä paristo- ja akkutyypin mukaan määräytyvät tehokkuusvaatimukset (50—75 %). Teollisuuden ja ajoneuvojen käytetyille paristoille ja akuille ei ole asetettu määrällisiä keräystavoitteita, mutta ne kiertävät positiivisen arvonsa vuoksi jo nyt varsin hyvin. Sen sijaan kielletään direktiivin mukaisesti niiden poltto ja sijoittaminen kaatopaikoille. Valiokunta pitää tärkeänä, että sääntelyllä saavutetaan velvoitetta korkeampi keräysaste kannettaville käytetyille paristoille ja akuille, ja katsoo, että keräysastetta tulee seurata ja mahdollisimman pian sen jälkeen, kun järjestelmä on saatu voimaan, harkita mahdollisuuksia nostaa vaatimustasoa vähimmäistavoitteista.

Valiokunta korostaa riittävän tiedotuksen järjestämisen merkitystä kuluttajien käyttäytymisen ohjaamiseksi siten, että tavoitteellisemman keräystavoitteen saavuttaminen on mahdollista. Riittävän tiedottamisen ohella tässä suhteessa on olennaista, että keräysverkosto on riittävän kattava.

Valiokunta korostaa tässä yhteydessä tuottajavastuujärjestelmien osalta myös kuntien roolia sekä viranomaisvalvonnan viimekätistä turvaamista, vaikkakin tuottajavastuujärjestelmässä vastuut periaatteessa siirretään yksityisille toimijoille. Lähtökohtana on se, että kunnalla ei ole tuottajavastuujärjestelmässä roolia, mutta kunta voi sopia tuottajien kanssa keräyspaikkojen järjestämisestä ja ylläpidosta ja tästä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Ilman kuntien aktiivista ja myönteistä suhtautumista alueiden järjestämiseen tuottajien voi olla vaikeaa huolehtia valtakunnallisesti kattavan keräysverkoston muodostamisesta. Olemassaolevan infrastruktuurin käyttäminen on taloudellisesti perusteltua, ja kuntalaiset ovat yleensä hyvin tietoisia kuntien olemassaolevien jätteiden vastaanottopisteiden sijainnista, ja niiden hyödyntäminen myös tuottajavastuuperusteisessa järjestelmässä olisi siksi tarkoituksenmukaista.

Valiokunta pitää myös tärkeänä, että valtakunnalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle turvataan riittävät resurssit valvontaan, jotta voidaan varmistua tuottajavastuun toimeenpanosta käytännössä ja vähentää vapaamatkustajaongelmaa. Valvonnan tehostamismahdollisuuksia, kuten mahdollisuutta määrätä virhemaksu tai eräänlainen rikesakko velvollisuuksien laiminlyömisestä, tulee selvittää ennakkoluulottomasti jätelain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Tämä edellyttää kuitenkin uudentyyppistä sääntelyä ja rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten perusteiden huolellista harkintaa.

Ympäristöministeriö on asettanut lokakuussa 2007 työryhmän jätealan lainsäädännön uudistamiseksi. Työryhmän toimikausi päättyy 30.4.2010. Uudistuksen yhteydessä arvioidaan muun muassa jätteen synnyn ehkäisyn ja jätteiden kierrätyksen edistämisen sääntelyä, tuottajavastuuseen liittyvää sääntelyä sekä jätehuollon valvonnan riittävyyttä. Valiokunta painottaa kokonaisuudistuksen tarpeellisuutta ja kiirehtii sen työtä muun ohella eri toimijoiden vastuiden ja oikeuksien selventämiseksi eri vaiheissa sekä valvontajärjestelmän kehittämiseksi ja tehostamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että työryhmä tarkastelee myös tuottajavastuuseen liittyviä ongelmia monipuolisesti tuottajavastuujärjestelmien kehittämiseksi siten, että käytännössä ilmenneitä epäkohtia voidaan vähentää. Tällöin myös uusien ryhmien sisällyttämistä tuottajavastuuseen tulee selvittää.