Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rakennustuotteiden hyväksynnästä

2 §. Lain soveltamisala. Pykälän 4 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan muuhun rakentamiseen tarkoitettujen rakennustuotteiden hyväksyntään siten kuin siitä erikseen laissa taikka valtioneuvoston tai ministeriön asetuksessa säädetään.

Saadun selvityksen mukaan 4 momentin val-tuutussäännös on liian avoin suhteessa perustuslain 80 §:ään, joka määrittää asetusten antamisen perusteet. Ehdotetussa laissa on useita säännöksiä, joiden soveltamisesta johonkin muuhun tuoteryhmään kohdistuvaan toimintaan ei voida säätää lainkaan asetustasolla. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikki viranomaisten puuttumistoimivaltaa koskevat säännökset sekä oikeusturvaan ja hyvään hallintoon liittyvät säännökset.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa 4 momentin muutettavaksi niin, että lain soveltamisalan laajentamisesta voidaan säätää vain lailla.

9 §. Tyyppihyväksynnän antaminen. Valiokunta ehdottaa 2 momentin siirrettäväksi lakiehdotuksen 10 §:n 1 momenttiin, johon se asiasisältönsä puolesta paremmin kuuluu.

10 §. Tyyppihyväksynnän perusteet. Valiokunta ehdottaa, että 9 §:n 2 momentti sijoitetaan 10 §:n 1 momentin toiseksi virkkeeksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa 1 momentin kolmatta virkettä täsmennettäväksi niin, että siitä käy ilmi, että kysymys on ympäristöministeriön asetuksesta.

14 §. Rakennustuotteiden rakennuspaikka-kohtaiset näytteet. Pykälän 1 momentin mukaan rakenteiden kelpoisuuden varmistamiseksi ympäristöministeriön asetuksella voidaan säätää, että rakenteiden ja niihin käytettyjen rakennusaineiden ja -tarvikkeiden sekä muiden rakennustuotteiden laatua valvotaan rakennuspaikalla tuotteesta otetuille näytteille tehtävin kokein. Pykälän 2 momentin mukaan ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä näytteiden ottamisesta ja kokeiden suorittamisesta.

Esityksen perustelut huomioon ottaen valiokunta pitää epäselvänä, miksi pykälän 1 momentti on kirjoitettu valtuutussäännöksen muotoon. Riittävää on, että ympäristöministeriö valtuutetaan asetuksella antamaan tarkempia säännöksiä näytteiden ottamisesta ja kokeiden suorittamisesta, kuten 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi. Ensimmäisen momentin valiokunta ehdottaa kirjoitettavaksi seuraavasti: "Rakenteiden kelpoisuutta ja laatua voidaan valvoa ottamalla rakenteista ja niihin käytetyistä rakennustuotteista ja -tarvikkeista ja muista rakennustuotteista näytteitä".

20 §. Tyyppihyväksynnän antava ja rakennustuotteen käyttöselosteen varmentava sekä vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen osallistuva toimielin. Ehdotetun pykälän a kohdan mukaan toimielimeen kohdistuu eräiden muiden edellytysten ohella myös vaatimus siitä, että sillä tulee olla riittävästi varoja. Valiokunta ehdottaa a kohdan täsmennettäväksi. Toimielimen toimintaan kohdistettavien vaatimusten tulee olla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia erityisesti siksi, että ne määrittävät lakiehdotuksen 24 ja 25 §:n mukaisia toimintaan puuttumisen (toiminnan keskeyttäminen, valtuutuksen ja hyväksynnän peruuttaminen) edellytyksiä. Valiokunta ehdottaa vakavaraisuusvaatimuksen muutettavaksi muotoon "riittävät taloudelliset voimavarat tehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi".

28 §. Vastuuvakuutus. Pykälän mukaan kaikilta tässä lakiehdotuksessa tarkoitetuilta toimielimiltä edellytetään "ympäristöministeriön hyväksymää vastuuvakuutusta tai muuta siihen rinnastettavaa järjestelyä".

Ehdotetun säännöksen perusteella ympäristöministeriölle jäisi rajoittamaton harkintavalta sen suhteen, minkälaista vastuuvakuutusta toimielimeltä edellytetään. Vastuuvakuutusta koskevalla rakennustuotedirektiivin liitteen IV vaatimuksella tarkoitettaneen kuitenkin sitä, että toimielimellä on vastuuvakuutus, joka kattaa toimintaan liittyvän korvausriskin. Mahdollista myös lienee, että toimielin voi muilla järjestelyillä tai omin varoin varautua vastaavaan korvausriskiin.

Valiokunta katsoo, että ehdotettua pykälää tulee täsmentää kahdessa suhteessa. Ensinnäkin valiokunta ehdottaa poistettavaksi vaatimuksen ympäristöministeriön erillisestä hyväksynnästä vastuuvakuutukselle tai siihen rinnastettavalle järjestelylle. Toiseksi valiokunta ehdottaa täsmennettäväksi vaatimusta vastuuvakuutuksesta tai siihen rinnastettavasta järjestelystä niin, että se on suhteessa mahdolliseen korvausriskiin.

30 §. Rangaistussäännökset. Valiokunta ehdottaa, että rikoksen nimi kursivoidaan 2 momentissa vakiintuneen käytännön mukaan.

31 §. Asetuksenantovaltuus. Pykälän 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä valiokunta ehdottaa korjattavaksi kirjoitusvirheen. Toisen virkkeen valiokunta ehdottaa poistettavaksi, sillä siihen sisältyvät valtuudet sisältyvät jo momentin ensimmäiseen virkkeeseen.

Valiokunta ehdottaa edelleen, että pykälään lisätään uusi 4 momentti, jossa säädetään rakennustuotteiden hyväksyntää koskevien päätösten tiedottamisesta. Esimerkiksi kunnallisen rakennusvalvonnan kannalta on tärkeää, että tiedot myönnetyistä ja voimassaolevista tyyppihyväksynnöistä, teknisistä hyväksynnöistä ja varmennetuista käyttöselosteista tulevat yleisesti tietoon.

32 §. Muutoksenhaku valtuutetun tai hyväksytyn toimielimen päätökseen. Pykälän 1 momentin mukaan asianosainen voi vaatia valtuutetun tai hyväksytyn toimielimen päätöksen oikaisemista. Momentissa jää epäselväksi tarkoittaako ilmaus "valtuutettu tai hyväksytty toimielin" samaa kuin lakiehdotuksen 26 §:ssä oleva ilmaisu "hyväksyntälaitos ja muu valtuutettu toimielin sekä hyväksytty varmentamiselin, tarkastuslaitos ja testauslaboratorio". Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen perusteella näyttää, että ilmaisulla tarkoitetaan samaa. Tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi valiokunta ehdottaa, että 32 §:n 1 momentissa käytetään samaa termistöä kuin 26 §:ssä.

Pykälän 3 momentissa jätetään ympäristöministeriön asetuksella säädettäväksi, millainen oikaisuvaatimuksen tekemistä koskeva menettely on ja millä tavoin oikaisuvaatimusta käsitellään.

Valiokunta toteaa, että oikaisuvaatimuksen käsittely kuuluu normaalisti hallintomenettelyn piiriin. Hallintomenettelylain 3 §:n 3 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että lakia on noudatettava hallintoasiain käsittelyssä myös silloin, kun käsittely on itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen, julkisoikeudellisen yhdistyksen, valtioenemmistöisen osakeyhtiön tai yksityisen tehtävänä.

Hallintomenettelylain mukaan hallintomenettelylain soveltaminen välillisen julkisen hallinnon toimijoihin edellyttää siten aina erillistä säätämistä. Perusoikeusuudistuksen ja perustuslain voimaantulon jälkeen sääntely ei kuitenkaan voi olla enää hallintomenettelylaissa tarkoitetulla tavalla asetustasoista.

Perustuslaki huomioon ottaen käsiteltävässä lakiehdotuksessa ei voida säätää, että ympäristöministeriön asetuksella säädetään oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja menettelystä oikaisuvaatimusta käsiteltäessä. Oikaisuvaatimuksen peruspiirteistä, kuten oikaisuvaatimuksen tekemisen määräajasta ja siitä, mille viranomaiselle tai muulle toimijalle oikaisuvaatimus tehdään, tulee säätää lailla. Oikaisuvaatimuksen käsittely on puolestaan hallintomenettelyä, joten oikaisuvaatimuksen käsittelyn osalta laissa tulee viitata hallintomenettelylakiin ilman erityistä asetuk-senantovaltuutta.

Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 32 §:n 3 momentti muutetaan viittaukseksi hallintomenettelylakiin. Edelleen valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttiin lisätään säännös oikaisuvaatimuksen teon määräajasta. Määräajaksi valiokunta ehdottaa 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista.

33 §. Muutoksenhaku ministeriön päätökseen. Valiokunta huomauttaa, että pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 18) on virhe. Perusteluissa todetaan, että muutoksenhaussa noudatetaan hallintomenettelylakia. Muutoksenhaussa noudatetaan kuitenkin hallintolainkäyttölakia.

35 §. Voimaantulo. Valiokunta ehdottaa 1 momentin kirjoitettavaksi vakiintuneen tavan mukaisesti niin, että myös voimaantulopäivä jää -kuukauden ja -vuoden lisäksi avoimeksi.

2. Laki maankäyttö- ja rakennuslain 148 §:n muuttamisesta

148 §. Tyyppihyväksyntä. Pykälän 1 momentissa valiokunta ehdottaa vakiintuneen tavan mukaan kursivoitavaksi suluissa olevan sanan "tyyppihyväksyntä".

Pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan toimielimen valtuuttamisesta sekä tyyppihyväksynnän antamisesta ja peruuttamisessa noudatettavasta menettelystä samoin kuin tarkastuselimen hyväksymisestä ja tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä säädetään rakennustuotteiden hyväksynnästä annetussa laissa ( / ). Momentin toisen virkkeen mukaan "Menettelystä säädetään tarkemmin tämän lain tai rakennustuotteiden hyväksynnästä annetun lain nojalla valtioneuvoston tai asianomaisen ministeriön asetuksella".

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämäkään valtuutussäännös ei täytä perustuslain vaatimuksia täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuu-desta. Momentin ensimmäinen virke huomioon ottaen valtuutussäännös kohdistuu myös sellaiseen menettelyyn, josta ei voida säätää lakia alemmantasoisin säädöksin. Valtuutussäännös ei täytä perustuslain vaatimuksia myöskään siksi, että valtioneuvoston ja ministeriön asetusta ei voida käyttää sellaisenaan rinnaikkaisina ja siten vaihtoehtoisina säädöstapoina. Valiokunta huomauttaa lisäksi, että hallituksen esityksessä valtuutussäännöstä ei ole lainkaan perusteltu.

Asetuksenantovaltuuden täsmentämiseksi valiokunta ehdottaa, että 3 momentin toinen virke poistetaan ja korvataan ensimmäisen virkkeen loppuun tehtävällä lisäyksellä, jonka mukaan tarkentavia säännöksiä voidaan antaa rakennustuotteiden hyväksynnästä annetun lain nojalla annetussa ministeriön asetuksessa.

Voimaantulosäännös. Valiokunta ehdottaa, että myös tämän lain voimaantulopäivä ja -vuosi jää avoimeksi.