Perustelut
Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja
saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta
puoltaa Suomen ja Viron välillä tehdyn sopimuksen
hyväksymistä. Valiokunta puoltaa myös
lakiehdotuksen hyväksymistä sopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamiseksi.
Sopimuksen tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä yhteisesti
toteutettavilla hankkeilla sekä luovuttaa ja hankkia päästövähennysyksiköitä ja
sallittuja päästömääräyksiköitä.
Projektikohtainen yhteistoteutus ja päästökauppa
ovat ns. Kioton mekanismeja. Yhteistoteutuksessa sopimuspuolena
oleva valtio voi luovuttaa toiselle sopimuspuolelle tai hankkia toiselta
sopimuspuolelta päästövähennysyksiköitä täyttääkseen
Kioton pöytäkirjan mukaisen päästövähennysvelvoitteensa.
Euroopan yhteisö on sitoutunut täyttämään
kahdeksan prosentin päästövähentämisvelvoitteensa
yhteisönä yhteisesti. Myös unioniin vuonna
2004 liittyvällä Virolla on sama kahdeksan prosentin
päästövähennysvelvoite.
Valiokunta toteaa, että Kioton mekanismit tulevat käytännössä toteutettaviksi
ennakoitua nopeammin, sillä Euroopan parlamentti ja neuvosto
hyväksyivät heinäkuussa 2003 direktiivin
Euroopan laajuisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien
kaupan järjestelmästä. Päästökauppajärjestelmä tulee
voimaan 1.1.2005, jolloin järjestelmän piiriin
kuuluvien toimijoiden tulee omistaa päästöoikeus
jokaista ilmaan päästämäänsä hiilidioksiditonnia
kohti. Jäsenvaltion tulee toimittaa kansallinen päästöoikeuksien
alkujakosuunnitelma (National Allocation Plan, NAP) komissiolle
30.4.2004 mennessä. Siinä tulee selvittää sekä päästöjen
alku- että tavoitetaso, laitoskohtainen jakosuunnitelma
ja vuosittainen päästöoikeuksien jako
toimikausien sisällä. Kioton joustomekanismien
(yhteistoteutus JI/puhtaan kehityksen mekanismi CDM) käytön kautta
saatavien päästöoikeuksien sisällyttäminen
järjestelmään tapahtuu valmisteilla olevan ns.
linkkidirektiivin avulla.
Valiokunta katsoo, että kyseessä oleva sopimus,
joka tekee päästöoikeuksien siirtämisen mahdolliseksi,
on tarpeellinen ja kannatettava. Kioton mekanismien käyttäminen
lisää päästöjen vähentämisen
tehokkuutta. Puitesopimus mahdollistaa sen, että hallitukset
nimeävät toimivaltaisia viranomaisia projektikohtaista
yhteistyötä varten. Tällöin
yksityiskohtaisista hankesopimuksista ei tarvitse sopia hallitusten
välisin sopimuksin, vaan toimivaltaiset viranomaiset voivat
tehdä yksityiskohtaiset sopimukset toimivaltansa rajoissa.
Suomessa on jo käynnissä JI/CDM-koeohjelma,
jonka puitteissa pyritään hankkimaan kokemusta
näiden hankkeiden käynnistämismahdollisuuksista
ja päästövähennysten hankkimisesta. Koeohjelmaan
kuuluu tällä hetkellä viisi JI-hanketta
Virossa. Suomen koeohjelman tavoitteena on saada aikaan päästövähennyksiä 2—3
prosenttia Suomen kokonaisvähennystavoitteesta. Lisäksi
EU-päästökauppa tullee siirtämään
päästövähennyksiä tulevaisuudessa
muualle Eurooppaan.
Valiokunta korostaa, että Kioton sopimus edellyttää valtioiden
toteuttavan päästövähennykset
pääasiassa kotimaisin toimin. Yhteistoteutuksen
kautta syntyneet päästövähennykset eivät
saa olla esteenä kotimaisten toimien toteuttamiselle eikä niiden
määrä voi olla huomattava verrattuna
koko päästövähennykseen. Selvää kuitenkin
on, että tämä Kioton sopimukseen perustuva
velvoite sitoo Suomea myös kahdenvälisissä suhteissa
tehtävien järjestelyjen osalta.
Valiokunta katsoo, että Suomessa tulisi hyväksyä yleiset
ohjeet tai kriteerit siitä, minkälaisia hankkeita
voidaan hyväksyä yhteistoteutushankkeiksi. On
varmistuttava siitä, ettei sopimuksen nojalla toteuteta
sellaisia hankkeita, joiden hyväksyttävyys muiden
ympäristövaikutustensa vuoksi on kyseenalainen.
Vaikka epäilystäkään tästä ei
ole käynnissä olevien koehankkeiden osalta noussut
esiin, olisi kriteerien olemassaolo periaatteellisesti tärkeää.
Valiokunta katsoo, että tällaiset periaatteet
voitaisiin hyväksyä samalla, kun Kioton mekanismit
tulevat kokonaisuutena uudelleen tarkasteltaviksi kansallista ilmastostrategiaa
tarkistettaessa.