Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Toimivallan siirtäminen alueellisille ympäristökeskuksille

Lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin mukaan päätösvalta arviointimenettelyn soveltamisesta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin (tapauskohtainen ympäristövaikutusten arviointi) siirretään ympäristöministeriöltä alueellisille ympäristökeskuksille. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 5/I) toimivallan siirtäminen on yhdenmukaista ympäristölainsäädännön ja -hallinnon viimeaikaisen kehityksen kanssa. Alueellisille ympäristökeskuksille kuuluu jo nykyisin merkittävä osa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisesta toimivallasta. Ne toimivat yhteysviranomaisina, tekevät ympäristöministeriölle esityksiä arviointimenettelyn soveltamisesta sekä antavat valtaosan arviointimenettelyn soveltamatta jättämistä koskevista lausunnoista.

Valiokunta on arvioinut toimivallan siirtämistä tulkintakäytännön yhtenäisyyden turvaamisen näkökulmasta. Tapauskohtaisen arviointimenettelyn lähtökohtana ovat lain perustelujen mukaan (HE 319/1993) 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavat merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset. Harkinnassa tulee antaa erityistä merkitystä hankkeen laadulle, laajuudelle, sijainnille, hankkeen ja muun hankkeen mahdollisille yhteisvaikutuksille sekä 2 §:ssä tarkoitetuille ympäristövaikutuksille. Hankkeet voivat olla hanketyypiltään erilaisia tai eräissä tapauksissa samantyyppisiä mutta pienempiä kuin asetuksessa säädettävän hankeluettelon hankkeet.

Valiokunta toteaa, että tapauskohtaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen on hankeluetteloon perustuvaan menettelyyn verrattuna poikkeuksellista ja siten soveltamiskriteerien yhtenäisyydellä on erityinen merkitys. Tätä ilmentää myös se, että päätösvalta on voimassa olevan lainsäädännön mukaan ympäristöministeriöllä. Valiokunnalle on kuitenkin painotettu, että lain soveltamista koskeva osaaminen on nykyisen lausuntomenettelyn myötä kasvanut alueellisissa ympäristökeskuksissa ja asetuksessa täsmennetyt soveltamiskriteerit ovat vakiintuneet käytännön toiminnassa. Viimeisen viiden vuoden aikana ympäristöministeriö on tehnyt 34 arviointimenettelyn soveltamisen tarvetta koskevaa ratkaisua, joista ainoastaan kolmessa ympäristöministeriö on poikennut alueellisen ympäristökeskuksen esityksestä. Toimivallan siirtäminen alueellisille ympäristökeskuksille ei siten käytännössä muuttaisi nykyistä tulkintakäytäntöä. Valiokunta pitää edellä esitettyyn viitaten kuitenkin erityisen tärkeänä sitä, että hallintokäytännön yhdenmukaisuutta huolellisesti seurataan.

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös siihen, että alueellisilla ympäristökeskuksilla on jo nykyisin lukuisia tehtäviä ja niillä olevat eri toimivallat saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ehdotus ei siten ainakaan lisää hallinnollista selkeyttä. Valiokunta painottaa, että ympäristökeskuksissa tulee huolehtia lupa- ja yhteysviranomaistehtävien erottamisesta. Ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:n 5 momentin mukaan lakisääteisten lupa- ja valvonta-asioiden sekä muiden näihin rinnastettavien viranomaistehtävien hoito on alueellisessa ympäristökeskuksessa järjestettävä siten, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan. Säännös koskee luonnollisesti myös tilanteita, joissa alueellinen ympäristökeskus toimii hankkeessa sekä yhteysviranomaisena että lupaviranomaisena.

Valiokunta toteaa, että ympäristöministeriö on marraskuussa 2005 asettanut hankkeen, jonka tehtävänä on valmistella ympäristölupajärjestelmän ja –hallinnon uudistaminen siten, että luvat keskitetään yhteen valtion lupaviranomaiseen ja kuntiin. Lupien valvonta jää edelleen alueellisten ympäristökeskuksen ja kuntien tehtäväksi. Lupavelvollisten määrää supistetaan ja luvitusta korvataan muilla hallinnollisesti keveämmillä menettelyillä. Hankkeen yhteydessä otetaan huomioon vireillä olevat kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen ja sen vaikutukset valtion ja kuntien ympäristölupahallintoon. Myös vesilain uudistus tulee ottaa huomioon hankkeen yhteydessä. Valiokunta katsoo, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain toimivuuden kokonaisarvioinnin yhteydessä huomioon tulee ottaa edellä mainitun ympäristölupahallinnon uudistamisen vaikutukset alueellisten ympäristökeskusten tehtäviin. Valiokunta kiirehtii ympäristölupahallinnon uudistamishankkeen etenemistä.

Uraanin louhinta hankeluetteloon

Hallituksen esityksen hyväksymisen yhteydessä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen hankeluetteloon on tarkoitus tehdä ainoastaan kemikaalilain muutoksesta johtuva välttämätön tarkistus. Valiokunta viitaten viimeaikaiseen lisääntyneeseen kiinnostukseen uraanin etsintähankkeisiin Suomessa pitää tärkeänä, että uraanin louhinta lisätään hankeluettelon 2 kohdan c alakohtaan asbestin louhinnan rinnalle, jolloin uraanin louhintaan sovelletaan aina arviointimenettelyä kaivoshankkeen koosta riippumatta.

Valiokunta pitää tarpeellisena myös valtausvaiheen tutkimustyöhön liittyvän uraanin koelouhinnan ympäristövaikutusten pikaista selvittämistä, jotta voidaan arvioida, onko myös koelouhinta perusteltua lisätä hankeluetteloon. Uraanin louhinta herättää säteily- ja muiden haitallisten ympäristövaikutustensa vuoksi erityistä huolta, ja siten paitsi hankkeiden ympäristölliseen hyväksyttävyyteen myös niiden sosiaaliseen kestävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Valiokunta tähdentää, että mitä ristiriitaisempi hanke on, sitä intensiivisemmät osallistumisjärjestelyt ovat perusteltuja. Myös toiminnanharjoittajan kannalta on tarkoituksenmukaista, että hankkeen vaikutukset selvitetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että myös luvanvaraisuus on ennakolta mahdollisimman selvää. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että uraanin koelouhinta voi jo voimassa olevan lainsäädännön nojalla edellyttää tapauskohtaisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn suorittamista koelouhinnan laajuudesta, suoritustavasta ja siten vaikutuksista riippuen. Tutkimusvaiheen työt voivat olla tilanteesta riippuen poraamista, kairaamista tai koelouhintaa, jolloin tutkimuslouhoksen koko voi vaihdella muutamasta metristä kymmeniin metreihin. Valiokunta kiirehtii koelouhinnan määrittelyä sekä sen vaikutuksien ja arviointimenettelyn tarvetta koskevien selvitysten tekemistä siten, että koelouhintaa koskevista vaatimuksista voidaan säätää asianmukaisesti.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen hankeluettelon muutostarpeita on tarkoitus tarkastella laajemmin YK:n Euroopan talouskomission alaisen valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan yleissopimuksen (Ns. Espoon sopimus, SopS 67/1997) muutosten ratifioimisen yhteydessä. Espoon sopimuksen muutosten ratifioinnin yhteydessä on tarkoitus tehdä tarkistuksia ympäristövaikutusten arviointimenettelylakiin ja lisätä tuulivoimahankkeet asetuksen hankeluetteloon. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2007.

Ympäristövaikutusten arviointilainsäädännön kehittäminen

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ympäristövaikutusten arviointia koskevan lainsäädännön toimivuuden kokonaisarviointi on tarkoitus käynnistää vuoden 2006 aikana siten, että työ painottuu vuosille 2007—2008. Tarkoituksena on pohtia ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kehittämistä laajemmin, muuan muassa arviointilain suhdetta muuhun lainsäädäntöön.

Valiokunta pitää ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain toimivuuden kokonaisarviointia välttämättömänä katsoen, että laki on uudistamisen tarpeessa jo lakiteknisin perustein. Lakiin on tehty niin lukuisasti erilaisia muutoksia, että sen sisäinen logiikka ja selkeys on heikentynyt. Myös lain käytännön toimivuutta ja kehittämistarpeita on tarpeen tarkastella. Tärkeitä selvityskohteita soveltamiskäytännössä ovat osallistumisjärjestelmän toimivuus ja hankekokonaisuuden määrittely, eli mitkä hankkeen osat määritetään osaksi arvioitavaa kokonaisuutta ja mitkä voidaan arvioida liitännäishankkeina erikseen. Tähän liittyy myös ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta ongelmallinen mahdollisuus hankekokonaisuuden pilkkomiseen sellaisiksi osiksi, että mikään niistä ei yksinään edellytä arviointimenettelyn suorittamista. Keskeinen kysymys kokonaisarvioinnissa on arviointimenettelyn suhde muuhun ympäristölainsäädäntöön. Tärkeää on myös selvittää, miten selvityksessä ympäristön nykytilanteesta ja siihen perustuvissa arvioinneissa hankkeen vaikutusten merkittävyydestä otetaan huomioon alueen tuleva käyttö eli kaavoitustilanne ja alueelle myönnetyt rakennusluvat. Arviointimenettelyn suhde muuhun ympäristölainsäädäntöön tulee tarkasteltavaksi ympäristölupahallinnon uudelleenjärjestelyn yhteydessä.