Yksityiskohtaiset perustelut

4 §. Luvanvaraisuus.

Pykälässä säädetään maa-ainesten ottamisen luvanvaraisuudesta. Asetuksenantovaltuuden nojalla on tarkoitus asetuksella säätää esimerkiksi luvan hakemusmenettelystä ja hakemuksessa esitettävistä tiedoista. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että valtuus on liian avoin eikä täytä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusta. Valtioneuvoston asetuksenantovaltuus on rajattava koskemaan maa-ainesluvan hakemismenettelyä ja hakemuksessa esitettäviä tietoja, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa valtuussäännöksen täsmentämistä hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti siten, että asetuksenantovaltuus rajataan luvan hakemusmenettelyyn ja hakemuksessa esitettäviin tietoihin.

5 §. Ottamissuunnitelma.

Pykälässä säädetään ottamissuunnitelmasta. Asetuksenantovaltuuden perusteella on tarkoitus säätää ottamissuunnitelmasta tarkemmin. Ottamissuunnitelmaan kuuluvat selostus ja sitä täydentävät kartat ja piirrokset, joissa esitettävistä tiedoista on tarpeen antaa asetuksella tarkempia määräyksiä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että sanamuoto mahdollistaa antamaan myös ottamissuunnitelman sisällön kannalta olennaisia säännöksiä. Valtuus on liian avoin eikä se täytä lakitasoisen sääntelyn tarkkarajaisuuden vaatimuksia perustuslain 80 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, valtuutusta tulee täsmentää rajaamalla se esimerkiksi koskemaan ottamissuunnitelman rakennetta ja teknistä sisältöä.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa valtuussäännöksen täsmentämistä rajaamalla valtuus ottamissuunnitelman sisältöön ja rakenteeseen. Asetuksella voidaan siten säätää selostuksessa ja sitä täydentävissä kartoissa ja piirustuksissa esitettävistä ainesten ottamiseen, ympäristön hoitamiseen ja alueen myöhempään käyttöön liittyvistä tiedoista. Näitä ovat esimerkiksi lain 11 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut seikat sekä 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin selvityksiin liittyvät seikat.

11 §. Lupamääräykset.

Pykälän 5 momentissa olevan asetuksenantovaltuuden perusteella on tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä lupapäätöksessä esitettävistä seikoista, joita ovat muun ohella hakijaa, hakemuksen käsittelyä ja tehtyjä tarkastuksia sekä luvan voimassaoloaikaa ja vakuuden suuruutta koskevat tiedot. Asetuksella on tarkoitus antaa tarkempia säännöksiä myös luvan edellyttämien toimenpiteiden, kuten jälkihoitotoimenpiteiden, määräajasta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että lupamääräykset ovat osa lupapäätöstä, johon ne liitetään. Muotoilua on syytä täsmentää siten, että asetuksenantovaltuus kohdistuu ottamislupaan liitettäviin lupamääräyksiin. Koska lupamääräyksiä voidaan antaa voimassa olevan 11 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan lisäksi ajasta, jonka kuluessa toimenpiteet on suoritettava, on perustuslakivaliokunnan mielestä syytä harkita, onko enää aiheellista säätää määräaikojen noudattamisesta tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaliokunta toteaa, että lupamääräykset ovat osa lupapäätöstä. Valtuussäännöksen nojalla ei ole tarkoitus säätää asetuksella tarkemmin lupamääräysten sisällöstä, vaan tarkoituksena on asetuksella täsmentää, että määräykset valvonnan kannalta tarpeellisista toimenpiteistä on otettava lupapäätökseen, elleivät niiden sisältämät tiedot käy ilmi ottamissuunnitelmasta. Asetuksella on myös tarkoitus säätää tarkemmin luvan edellyttämien toimenpiteiden määräajasta. Lain 11 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan pykälän nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamisen määräajasta voidaan antaa lupamääräyksiä. Silloin kun määräaikaa ei ole jälkihoitotoimenpiteiden osalta annettu, ne tulee vakiintuneen käytännön mukaan tehdä luvan voimassaoloaikana. Käytännössä jälkihoitotoimenpiteitä on kuitenkin tehty lupa-ajan jälkeen, vaikka siihen ei ole määrätty lisäaikaa. Selkeyden vuoksi asetukseen on tarpeen ottaa säännös, jonka mukaan jälkihoitotoimenpiteet on suoritettava lain 10 §:n nojalla määrätyn luvan voimassaoloajan aikana, silloin kun näiden suorittamiselle ei ole erikseen annettu määräaikaa. Myös 12 §:n nojalla määrätyn vakuuden voimassaolosta on tarpeen säätää tarkemmin asetuksella. Vakuuden tulee olla voimassa siihen saakka, kunnes luvan edellyttämien toimenpiteiden toteutus on loppukatselmuksessa hyväksytty. Valiokunta pitää siten asetuksenantovaltuutta tarkoituksenmukaisena.

13 §. Kuuleminen.

Pykälässä säädetään kuulemisesta maa-aineslupaa koskevan hakemuksen johdosta. Pykälän viittaussäännöksen nojalla sovellettavan maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999) 86 §:n mukaan luvan hakija voi suorittaa naapurien kuulemisen. Ehdotuksen mukaan mainittu asetuksen säännös on tarkoitus soveltuvin osin lisätä 13 §:n uudeksi 2 momentiksi ja kumota tällöin tarpeettomaksi tuleva viittaussäännös. Pykälän 2 momentin asetuksenantovaltuuden perusteella on tarkoitus säätää tarkemmin muun ohella kuultaville annettavista tiedoista sekä luvan hakijan suorittamasta kuulemisesta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan korostanut, että oikeus tulla kuulluksi on perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan turvattava lailla. Viranomaiselle kuuluu hallintolain 31 §:n mukaan velvollisuus huolehtia asian riittävästä selvittämisestä ja 34 §:n nojalla velvollisuus kuulla asianosaista. Ehdotus ei täytä perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaisia hyvän hallinnon takeita, kun hakijaa eivät sido hallintolain velvoitteet eikä ole takeita, että naapurit ovat saaneet tietoonsa kaikki hankkeeseen liittyvät suunnitelmat ja asiakirjat. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä, että 13 §:n 2 momentti muotoillaan siten, että kunnan on hakijan selvityksestä huolimatta aina järjestettävä kuuleminen, jos naapurien oikeusturvan katsotaan sitä edellyttävän.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa lainkohdan täsmentämistä siten, että naapurien tietoisuus hankkeen kannalta merkittävistä asiakirjoista mainitaan erikseen ja että kunnan on järjestettävä kuuleminen aina silloin, kun hakija ei ole esittänyt riittävää selvitystä kuulemisesta.

14 §. Valvontaviranomainen ja teettämisuhka.

Pykälässä säädetään valvontaviranomaisen velvollisuudesta suorittaa tarkastuksia, joista on asetuksenantovaltuuden perusteella tarkoitus säätää tarkemmin. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että asetuksenantovaltuus on liian väljä eikä se täytä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Perustuslakivaliokunta katsoo, että valtuussäännös on joko poistettava kokonaan tai että laissa tarkemmin määritellään tarkastustoiminnan kohde ja tarkastajien toimivaltuudet ennen asetuksenantovaltuutta, mikä on myös edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarpeellisena, koska hallintolaki ei yleislakina voi ottaa huomioon tarvittavia erityispiirteitä ja siksi on tavanomaista, että muuhun lainsäädäntöön sisältyy hallintolakia täydentäviä säännöksiä. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa 14 §:n 1 momentin täsmentämistä siten, että laissa määritellään tarkastustoiminnan kohde ja tarkastajien toimivaltuudet. Asetuksenantovaltuus rajataan koskemaan tarkastusmenettelyä.

16 §. Lupamääräysten muuttaminen, lupapäätöksestä poikkeaminen ja luvan peruuttaminen.

Pykälän 2 ja 3 momentin mukaan lupaviranomainen voi luvan voimassaoloaikana antaa suostumuksen poiketa vähäisesti lupapäätöksessä hyväksytystä suunnitelmasta tai annetuista lupamääräyksistä. Suostumuksen edellytyksenä on, että poikkeaminen ja sen laatu, ottaen huomioon lupaharkintaa koskevat säännökset ja määräykset, ei merkitse luvan olennaista muuttamista eikä vaikuta asianosaisen asemaan tai luonnonolosuhteisiin. Pykälän 3 momentin mukaan muutos on merkittävä lupa-asiakirjoihin ja ilmoitettava alueelliselle ympäristökeskukselle. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että sääntelyä on pidettävä ongelmallisena perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvan kannalta, kun ehdotuksesta ei käy ilmi, tuleeko poikkeamisesta kuulla asianosaisia ja miten suostumukseen voi hakea muutosta. Perustuslakivaliokunnan mielestä lainsäätäjä ei voi vapaasti määritellä ratkaisujensa oikeudellista luonnetta nimittämällä niitä esimerkiksi suostumuksiksi ja sulkemalla ne muutoksenhaun ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä, että 2 momenttia tarkennetaan siten, että lupaviranomaisen suostumus annetaan päätöksellä, jolloin siihen voi normaalissa järjestyksessä hakea muutosta.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista siten, että siinä täsmennetään lainkohdassa tarkoitettavan lupaviranomaisen päätöstä. Päätökseen voi hakea muutosta siten kuin laissa säädetään.

19 §. Päätöksen julkipano.

Pykälään sisältyvän asetuksenantovaltuuden perusteella on tarkoitus säätää tarkemmin lupapäätöksen antamiseen liittyvistä seikoista, kuten päätöksen antamisesta tehtävästä ilmoituksesta, päätöksen saatavuudesta ja ottamissuunnitelmaan luvan myöntämisen johdosta tehtävästä merkinnästä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että säännökset julkipanomenettelystä sisältyvät voimassa olevaan lakiin. Perustuslakivaliokunta katsoo, että sääntely ei ole aivan asianmukainen perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvavaatimuksen eikä lakitasoisen sääntelyn täsmällisyysvaatimusten osalta. Sääntely julkipanon jälkeen annettavasta päätöksestä ei osoita, milloin päätös, josta muutoksenhakuaika alkaa, on annettu. Julkipanomenettelystä ja sen tiedoksiannosta olisi asiallista ottaa säännökset lakiin esimerkiksi hallintolain säännösten mukaisesti. Asetuksenantovaltuus on tällöin tarpeeton.

Ympäristövaliokunta toteaa, että hallituksen esityksen mukaan maa-ainesluvan julkipanoon liittyviä menettelytapoja on tarkoitus täsmentää säätämällä niistä tarkemmin asetuksella. Asetukseen on tarkoitus ottaa säännös, jonka mukaan päätöksen antamisesta on ilmoitettava ennen sen antamispäivää päätöksen tehneen viranomaisen ilmoitustaululla. Ilmoituksessa on mainittava viranomainen, asian laatu ja päätöksen antamispäivä. Päätöksen on oltava julkipanossa ilmoitettuna antamispäivänä asianosaisen saatavilla. Ympäristövaliokunta katsoo perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten, että julkipanosta ja sen keskeisistä elementeistä on selvyyden vuoksi tarkoituksenmukaista säätää lain tasolla asetustason sijaan. Erityislainsäädäntöön sisältyvä sääntely on sinänsä tarpeen, koska hallintolaissa ei säädetä julkipanosta. Koska valiokunta ehdottaa sääntelyn nostamista lakiin, ei asetuksenantovaltuutta ole pidettävä tarpeellisena.

20 §. Muutoksenhaku.

Suomen lainsäädännössä on laajasti turvattu ns. Århusin yleissopimuksessaÅrhusissa 25.6.1998 tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehty yleissopimus, 121/2004 — 126/2004. tarkoitetut tiedonsaanti-, osallistumis- ja muutoksenhakuoikeudet. Viimeiset vähäiset täytäntöönpanovajeet poistettiin ydinenergialain täsmennykselläLaki ydinenergialain muuttamisesta 769/2004. ja eräitä ns. pitkittäishankkeita eli eräitä sähköjohtoja, kaasu- ja öljyputkia sekä kaukoliikenteen rautateitä koskevalla lainsäädännölläLaki eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta 768/2004.. Jälkimmäisellä lainmuutoksella annettiin valitusoikeus pitkittäishanketta varten annetusta lunastusluvasta myös alueella toimivalle sellaiselle rekisteröidylle yhdistykselle tai säätiölle, jonka tarkoituksena on edistää ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelua taikka asuinympäristön viihtyvyyttä. Koska yleissopimus ei edellytä järjestöjen rajoituksetonta muutoksenhakuoikeutta, ei pitkittäishankelain säätäminen kuitenkaan merkinnyt valitusoikeuden merkittävää laajenemista, vaan konkreettista oikeudellista liittymää toimintaan edellytetään edelleen. Århusin sopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa hallituksen esityksessä katsottiin, että muu lainsäädäntö mukaanlukien maa-aineslaki täyttää sopimuksen vaatimuksetHE 165/2003 vp s. 11.. Valiokunta katsoo, että vaikka maa-aineslaki lähtökohtaisesti täyttää Århusin sopimuksen vaatimukset kuntalain mukaisine kunnan jäsenyyteen perustuvine valitusoikeuksineen, on johdonmukaista täsmentää lain muutoksenhakusäännöstä siten, että se vastaa edellä mainittua pitkittäishankelakia. Laeissa on kysymys samantyyppisestä maankäytön konkreettisesta muuttamisesta.

Valiokunta ehdottaa muutoksenhakua koskevan 20 §:n 1 momentin muuttamista siten, että siinä nimenomaisesti todetaan valitusoikeuden olevan myös hankkeen tarkoittamalla alueella toimivalla rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen. Valiokunta katsoo, että tarkistus on lähinnä selventävä ja lainsäädännön yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta edistävä. Yhteisöjen ja säätiöiden asiallinen ja alueellinen toimialue käy ilmi niiden säännöistä ja rekisteröitymisvaatimus edellyttää toiminnalta vakiintuneisuutta. Muodollisten seikkojen lisäksi tulee ottaa huomioon, että yhteisön ja säätiön tulee osoittaa toimintaa kuvaava liittymä hankkeen toteuttamisalueeseen esimerkiksi siten, että sillä on jäseniä tällä alueella tai muutoin konkreettisia intressejä, joita se edistää tällä alueella.

Valiokunta on samalla tehnyt 1 momentin sanamuotoon selventäviä muutoksia. Pykälän 2 ja 3 momentti säilyvät ennallaan.

Valiokunta toteaa tässä yhteydessä myös, että alueellisilla ympäristökeskuksilla on pykälässä mainitun valitusoikeuden ohella useita erityyppisiä tehtäviä, jotka saattavat olla ristiriidassa keskenään. Valiokunta viittaa selvitysmies, professori Ekroosin ehdotukseen ympäristölupahallinnon kehittämisestäValtion ympäristölupahallinnon kehittäminen. Selvitysmies, professori Ari Ekroosin selvitys ympäristöministeriölle 31.3.2005 (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=126563&lan=fi). ja katsoo, että se muodostaa hyvän pohjan lupahallinnon jatkokehittämiselle siten, että hallintoyksikköjen päällekkäisten roolien aiheuttama lähtökohtainen ristiriitatilanne poistuu. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota lisäksi siihen, että myös kuntahallinnossa saattaa esiintyä vastaavia ristiriitatilanteita.

23 b §. Tietojärjestelmä.

Pykälässä säädetään maa-ainesten ottamisen ja sen vaikutusten seurannan järjestämiseksi ylläpidettävästä tietojärjestelmästä. Pykälän 4 momentin mukaan tarkoituksena on säätää valtioneuvoston asetuksella tietojärjestelmän ylläpitäjistä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että sääntelyä on pidettävä henkilötietojen suojan kannalta ongelmallisena, koska siitä tulee perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan säätää lailla. Siksi perustuslakivaliokunnan mielestä on tärkeää, että säännökset tietojärjestelmää ylläpitävistä viranomaisista annetaan lailla. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa 4 momentin asetuksenantovaltuuden sijaan lakiin otettavaksi säännöksen tietojärjestelmää ylläpitävistä viranomaisista.

24 §. Asetuksenantovaltuus.

Pykälä sisältää yleisen valtuussäännöksen, jonka mukaan tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että sääntely ei täsmennä asetuksenantajaa. Ympäristövaliokunta katsoo, että asetuksenantovaltuus on tarpeeton, koska perustuslain mukaan yleisen täytäntöönpanovaltuuden nojalla ei voida enää antaa muuta kuin sellaisia täytäntöönpanoon liittyviä varsin vähäisiä säännöksiä, joille valiokunnan saaman selvityksen mukaan ei ole lainkaan tarvetta. Valiokunta ehdottaa pykälän kumoamista.