Perustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Hallituksen esitykseen sisältyvät muutosehdotukset poistavat lain soveltamisessa käytännössä ilmenneitä ongelmia selkeyttäen erityisesti kunnan asemaa. Kunnalla on ehdotuksen mukaan laissa säädetyin edellytyksin ja poikkeuksin etuosto-oikeus myös valtion tai sen liikelaitoksen tai muun laitoksen ollessa kiinteistön myyjänä. Kunnan etuosto-oikeuden kohteena eivät kuitenkaan voi olla sellaiset valtion kiinteistönluovutukset, jotka on tehty eduskunnan suostumuksen perusteella ja joissa eduskunta on nimennyt luovutuksensaajan. Laki suojaa näin eduskunnan tahdonilmaisua luovutuksensaajan suhteen. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että kunnan etuosto-oikeuden ulottaminen lailla valtion myymään kiinteään omaisuuteen ei valiokunnan mielestä ole perustuslain kannalta ongelmallista. Eduskunnan aseman turvaamisen näkökulmasta on merkityksellistä, että etuosto-oikeus ei koske tilannetta, jossa eduskunta on nimennyt luovutuksensaajan.

Valiokunta toteaa, että kunnalla on vastuu yhdyskuntarakenteensa kehittämisestä ja maapolitiikalla on tässä keskeinen merkitys. Etuosto-oikeus kiinteistön kaupassa muodostaa tärkeän osan kunnan maapoliittista keinovalikoimaa, jossa vapaaehtoinen sopiminen on ensisijainen ja pakkolunastusmahdollisuus viimesijainen keino. Etuosto-oikeus kiinteistön kaupassa antaa kunnalle lunastusmenettelyä kevyemmän mahdollisuuden yhdyskuntarakentamista sekä virkistys- ja suojelutarkoituksia varten tarvittavien alueiden hankintaan. Kuntaliiton tilaston mukaan kunnat ovat käyttäneet etuosto-oikeutta selvästi alle prosentissa niistä kaupoista, joissa etuosto-oikeus on. Vaikka etuostomenettelyä käytetään käytännössä siis varsin harvoin, on säännösten olemassaololla tärkeä merkitys, koska tietoisuus etuostomahdollisuudesta lisää maanomistajien neuvotteluvalmiutta.

Asuntorakentamiseen soveltuvien kohtuuhintaisten tonttien puute on yksi keskeinen este kasvukeskusten ja varsinkin pääkaupunkiseudun kuntien asuntotuotannolle. Sosiaalinen asuntotuotanto jää toistuvasti määrällisestä tavoitteestaan, ja asumisen yleinen kustannustason nousu vaikuttaa kaikkien kotitalouksien asumistilanteeseen. Valiokunta katsoo, että etuosto-oikeuden laajentaminen myös valtion myymiin kiinteistöihin edistää kuntien aktiivista maapolitiikkaa ja tukee hallituksen asuntopoliittisen ohjelman tavoitteita. Tarvetta on etuosto-oikeuden käyttömahdollisuuden ohella valtion ja kuntien välisen aktiivisen yhteistyön edistämiselle.

Muutoksenhakuoikeus

Lakiehdotuksen 22 §:n 1 momentin perusteella myyjä saa hakea muutosta kunnan päätökseen etuosto-oikeuden käyttämisestä vain sellaisissa lain 6 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa, joissa etuosto-oikeuden käyttämistä voidaan pitää ostajan ja myyjän välinen suhde, luovutuksen ehdot ja muut olosuhteet huomioon ottaen ilmeisen kohtuuttomana. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että kunnan päätös etuosto-oikeuden käyttämisestä rajoittaa myyjän omistusoikeuteen sisältyvää oikeutta määrätä luovutuksensaajasta. Muutoksenhakuoikeuden rajoitus muodostuu sen vuoksi ongelmalliseksi perustuslain 21 §:n 1 momentin kannalta. Sen mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen ratkaistavaksi. Perustuslakivaliokunta on pitänyt perustuslain 15 ja 21 §:stä johtuvista syistä välttämättömänä, että myyjän muutoksenhakuoikeuden rajoitus poistetaan. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Valiokunta viitaten perustuslakivaliokunnan lausuntoon ehdottaa lakiehdotuksen 22 §:n 1 momentin muuttamista siten, että myyjää koskeva muutoksenhakuoikeuden rajoitus poistuu.