Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen keskeisenä tavoitteena on saattaa
maankäyttö- ja rakennuslain sääntely, joka
koskee rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksia, rakennuksen
suunnittelua ja suunnittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslupahakemusta
ja rakennusvalvontaa, perustuslain 80 §:n vaatimusten
mukaiseksi. Tarkoituksena ei ole muuttaa sääntelyä sisällöllisesti.
Esitykseen sisältyy kuitenkin joitakin vähäisiä,
lähinnä korjausrakentamisen erityispiirteitä korostavia
muutoksia.
Valiokuntakäsittelyssä on noussut keskusteluun
kolme hallituksen esityksen välittömiin tai välillisiin
vaikutuksiin liittyvää keskeistä teemaa:
- suunnittelu- ja työnjohtotehtävien
vaativuusluokat ja suunnittelijoiden ja työnjohdon kelpoisuusvaatimukset,
- nyt voimassaolevien kelpoisuuksien säilyminen
sekä
- rakentamisen laadun parantaminen erityisesti kosteus- ja
homevaurioiden vähentämiseksi. Valiokunta käsittelee
näitä kysymyksiä edempänä erikseen
ja ehdottaa hallituksen esitykseen muutoksia, joilla varmistetaan
halutun lopputuloksen toteutuminen sekä lain tasolla että alemmanasteisessa
lainsäädännössä eli
asetuksissa ja ohjeissa. Lisäksi valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan
lausuntoon perustuen eräitä tarpeellisia täsmennyksiä hallituksen
esitykseen.
Suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokat
ja suunnittelijoiden ja työnjohdon kelpoisuusvaatimukset
Nykyisin suunnittelu- ja työnjohtotehtävien
vaativuusluokista säädetään
maankäyttö- ja rakennuslain 123 §:ssä ja
vaativuuden tarkemmat määräytymisperusteet
sisältyvät rakentamismääräyskokoelman
osan A2 alakohtaisiin ohjetaulukoihin. Lähtökohtaisesti
suunnittelu- ja työnjohtotehtävien jakautuminen
vaativuusluokkiin säilyy nykyisenkaltaisena. Hallituksen
esityksen lakiehdotuksessa vaativuusluokista säädetään
kuitenkin lain tasolla selkeämmin ja tarkemmat säännökset
eri alojen suunnittelu- ja työnjohtotehtävien
vaativuuden perusteista on tarkoitus antaa asetuksella. Lisäksi
ohjetaulukoissa on tarkoitus määrittää nykyiseen
tapaan alakohtaisesti vaadittava kelpoisuus muun muassa
koulutuksen sisältöjen osalta, jolloin alakohtaiset
erityispiirteet voidaan ottaa joustavasti huomioon.
Hallituksen esityksen lähtökohtana on muuttaa
vaativuusluokkien keskinäistä suhdetta siksi,
että nykyiseen vaativaan ja erittäin vaativaan luokkaan
on käytännössä määrätty
sinne kuulumattomia, vähemmän vaativia tehtäviä ja
vastaavasti alan suunnittelijat ovat ymmärrettävästi pyrkineet
hakemaan itselleen korkeimman luokan eli erittäin vaativa
-tehtäväluokan pätevyyden. Alalla tapahtunut
kehitys on siten tehnyt osaltaan tyhjäksi koko luokitusjärjestelmän,
ja tarkoituksena on palauttaa alkuperäisen tarkoituksen
mukainen tulkinta vaativuusluokkien välisistä suhteista.
Inflatorisen kehityksen seurauksena on käytännössä oikeastaan
vain tavanomaisia ja erittäin vaativia kohteita ja kymmenen
vuotta voimassa ollut järjestelmä on tarkoituksensa
vastaisesti kaventunut kaksiluokkaiseksi.
Hallituksen esityksen tavoitteena on palauttaa neliportainen
vaativuusluokkajärjestelmä alkuperäisen
tarkoituksensa mukaiseksi, jossa ylimmän vaativuusluokan
kohteet ovat poikkeus eikä lähes pääsääntö.
Ympäristövaliokunta ehdottaa hallituksen esityksen
1. lakiehdotuksen 120 d §:n 3 momentin muuttamista siten,
että nykyisin korkein suunnittelutehtävien vaativuusluokka
"erittäin vaativa" muutetaan nimeltään
"poikkeuksellisen vaativaksi", mikä ilmentää tarkoitusta
muuttaa nykyistä, rapautunutta tulkintaa, jossa tarpeettoman
suuri osa tehtävistä on sijoittunut ylimpään
vaativuusluokkaan. Valiokunta pitää välttämättömänä esittämäänsä terminologista
muutosta sen varmistamiseksi, että tavoiteltu tulkintamuutos
käytännössä myös toteutuu.
Vastaava muutos tehdään työnjohtotehtävien osalta
120 b §:n 3 momenttiin. Poikkeuksellisen vaativa -termi
ilmentää paremmin sitä tavoitetta, että tähän
ylimpään luokkaan sijoittuu erittäin
pieni osa tehtävistä, noin 1—3 % kaikista suunnittelu-
ja työnjohtotehtävistä.
Samassa rakennushankkeessa voi 120 d §:n 3 momentin
mukaan olla eri vaativuusluokkiin kuuluvia suunnittelutehtäviä,
kuten nykyisinkin, eikä yhden tehtävän
määrittäminen poikkeuksellisen vaativaksi
tee koko kohteesta poikkeuksellisen vaativaa. Esimerkiksi talotekniikan suunnittelutehtävät
voivat olla kohteessa tavanomaisia, vaikka rakennesuunnittelu olisi
vaativaa, tai päinvastoin. Samassa rakennushankkeessa voi
myös työnjohtotehtävissä olla
eri vaativuusluokkiin kuuluvia tehtäviä entiseen
tapaan.
Eri alojen suunnittelutehtävän määräytymisestä säädetään
1. lakiehdotuksen 120 d §:n 4 momentin valtuussäännöksen
perusteella ympäristöministeriön asetuksella.
Vastaavasti rakennustyön johtotehtävien vaativuusluokan
määräytymistä koskeva valtuussäännös
on 122 b §:n 5 momentissa. Ympäristövaliokunta
katsoo, että ympäristöministeriön
asetuksen sijaan tarkemmat määräykset
vaativuusluokan määräytymisestä on
tarpeen antaa valtioneuvoston asetuksella, koska määräytymisellä on
välillisesti yleisempää merkitystä kelpoisuuksien
kannalta. Käytännössä vaativuusluokkien
keskinäisen suhteen muuttaminen tarkoittaa sitä,
että suurin osa hankkeista sijoittuu tavanomaiseen tai
vaativaan luokkaan, ja näin työmahdollisuudet
näiden osalta lisääntyvät. Poikkeuksellisen
vaativat suunnittelu- ja työnjohtotehtävät
jäävät uudessa luokituksessa vähälukuisiksi.
Valiokunta korostaa kuitenkin, että muutos ei merkitse
sitä, että rakentamisen laadulliset vaatimukset
vaativien kohteiden osalta heikkenisivät.
Valiokunta korostaa, että asetukset ja alempi ohjeistus
on valmisteltava yhteistyössä alan järjestöjen,
koulutustahojen sekä kuntien rakennusvalvontaviranomaisten
kanssa. Lähtökohtana on kelpoisuusvaatimusten
säilyminen nykyisellä tasolla. Vain vaativuusluokkien
keskinäisen suhteen muuttamisen kautta tapahtuu käytännössä muutosta.
Valiokunta korostaa myös, että asetusten ja ohjeiden
lisäksi sekä rakennusvalvonnan että alan
toimijoiden ohjeistus ja koulutus on tarpeen yhtenäisen
soveltamisen turvaamiseksi. Esimerkiksi FISE-pätevyystodistus
tai lain edellyttämä koulutus ei sellaisenaan
oikeuta hyväksymistä rakennushankkeessa toimijaksi,
vaan tapauskohtainen päätösvalta on jatkossakin
rakennusvalvontaviranomaisella samalla tavoin kuin nykyisen lain
mukaan. Maankäyttö- ja rakennuslain sääntely
on luonteeltaan yleistä ja joustavaa. Rakennusvalvontaviranomaisen
hankekohtainen päätös on itsenäinen.
Yhtenäiseen soveltamiskäytäntöön
tulee kuitenkin pyrkiä, ja siksi koulutus ja ohjeistus
on välttämätöntä.
Kelpoisuusvaatimukset
Hallituksen esityksessä suunnittelijoiden ja työnjohdon
kelpoisuutta koskeva sääntely ehdotetaan nostettavaksi
lain tasolle. 1. lakiehdotuksen 120 e § sisältää suunnittelijoiden
ja 122 c § työnjohdon kelpoisuusvaatimukset neljään
eri vaativuusluokkaan kuuluvissa suunnittelutehtävissä.
Vaadittava kelpoisuus määräytyy riittävästä koulutuksesta
ja kokemuksesta suhteessa tehtävän vaativuuteen.
Kelpoisuusvaatimukset koskevat sekä rakennussuunnittelijaa
ja erityissuunnittelijoita että vastaavaa työnjohtoa
ja erityisalan työnjohtoa. Sisällöllisesti
sääntely ehdotetaan säilytettäväksi
ennallaan. Kelpoisuusvaatimukset ovat nykyisin voimassa olevan sääntelyn
tavoin vähimmäisvaatimuksia.
Ympäristövaliokunta korostaa, että kelpoisuusvaatimusten
perusteista säädetään lainmuutoksen
jälkeen laissa ja siihen perustuvissa ohjeissa nykyisten
alemmanasteisesti säädettyjen vaatimusten mukaisesti.
Kun poikkeuksellisen vaativia kohteita tulee luokitusjärjestelmään
tehtävän muutoksen vuoksi olemaan nykyistä vähemmän,
tulee myös tarve kelpoisuuden osoittamiseen poikkeuksellisen
vaativien tehtävien osalta vähenemään.
Ympäristövaliokunta korostaa, että poikkeuksellisen
vaativien kohteiden suunnittelussa tarvitaan erityisosaamista ja
siten näiden osalta tulee suunnittelijalta edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa
ja laissa määriteltyä riittävää kokemusta.
Hankkeita, jotka määritetään
poikkeuksellisen vaativiksi, tulee kaikista suunnittelutehtävistä olemaan
erittäin vähäinen osa. Ne kuitenkin ovat
joidenkin ominaisuuksiensa vuoksi niin vaativia, että on
perusteltua edellyttää niissä ylempää korkeakoulututkintoa
ja riittävän pitkää työkokemusta
kuten nykyisinkin. Näiden kelpoisuusvaatimusten lieventäminen merkitsisi
muutosta nykyiseen, rakentamismääräyskokoelman
osan A2 sisältämään perusvaatimustasoon,
mitä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena.
Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös
erityisesti eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintöön
ja sen perusteella hyväksyttyihin eduskunnan lausumiin,
jotka liittyvät rakennusalan pätevyysvaatimusten
merkitykseen rakennusten kosteus- ja homeongelmien hallinnassa rakentamisen
ja korjausrakentamisen laadun parantamiseksi.
Valiokunta toteaa, että kun poikkeuksellisen vaativassa
suunnittelutehtävässä kelpoisuusedellytyksenä on
rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu ylempi korkeakoulututkinto sekä vähintään
kuuden vuoden kokemus, ylemmällä korkeakoulututkinnolla
tarkoitetaan myös ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja.
Ammattikorkeakoululain 18 §:n mukaan ammattikorkeakoulussa
voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja.
Ammattikorkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja, ja ylemmät
ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja.
Poikkeuksellisen vaativissa työnjohtotehtävissä edellytetään
kyseiseen tehtävään soveltuvaa, rakentamisen
tai tekniikan alalla suoritettua korkeakoulututkintoa tai aiempaa
ammatillisen korkea-asteen tutkintoa tai sitä vastaavaa tutkintoa
sekä laissa määriteltyä riittävää kokemusta.
Korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan erityisesti ammattikorkeakoulututkintoa,
kuten kyseiseen tehtävään soveltuvaa,
rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettua insinöörin
(AMK) tutkintoa tai rakennusmestarin (AMK) tutkintoa. Poikkeuksellisen
vaativia työnjohtotehtäviä tulee kaikista
työnjohtotehtävistä olemaan erittäin
vähäinen osa.
Valtaosassa työnjohtotehtäviä voi
edellä mainitun kelpoisuuden omaavien lisäksi
toimia myös henkilö, jolla on tehtävään
soveltuva rakentamisen alalla suoritettu aiempi teknikon tai sitä vastaavan
tutkinto ja laissa määritelty riittävä kokemus.
Nyt voimassa olevien kelpoisuuksien säilyminen
Lähtökohtana on siis kelpoisuusvaatimusten
säilyminen ennallaan. Hallituksen esityksen perustelujen
mukaan (s. 16/I) suunnittelutehtävien ja työnjohtotehtävien
vaativuusluokitussääntelyn ja siihen liittyvän
kelpoisuusvaatimussääntelyn selkeyttäminen
ja täsmentäminen voi kuitenkin vaikuttaa yksittäisen
suunnittelijana tai työnjohtajana toimivan henkilön
asemaan sitä parantavasti tai heikentävästi.
Koska eri kunnissa sääntelyä on voitu
soveltaa eri tavoin, voi toisissa kunnissa kelpoisuusvaatimusten
soveltaminen väljentyä ja toisissa kiristyä.
Ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemisissa
on tuotu esiin huoli siitä, että kelpoisuusvaatimuksien
muuttaminen poikkeuksellisen vaativien kohteiden osalta edellä esitetyllä tavalla
veisi nykyisin erittäin vaativien tehtävien mukaisen
pätevyyden (eli erittäin vaativia tehtäviä koskeva
kelpoisuus) omaavilta suunnittelijoilta, rakennusmestareilta ja
teknikoilta mahdollisuuden tehdä työtään
entiseen tapaan. Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan
välttämättömänä,
että ympäristövaliokunta selvittää sääntelyn
vaikutuksia suhteessa nykyisiin kelpoisuusvaatimuksiin. Jos käy
ilmi, että merkittävä määrä alalla
nykyisin toimivista suunnittelijoista ja työnjohtajista
menettäisi sääntelyn myötä kelpoisuutensa
niihin tehtäviin, joita he ovat tähän
asti asianmukaisesti tehneet, on sääntelyä muutettava
esimerkiksi täsmentämällä vaativuusluokkia,
lisäämällä siirtymäsäännöksiä tai
muilla vastaavilla tavoilla.
Ympäristövaliokunta on selvittänyt
lainsäädännön vaikutuksia nykyisiin
kelpoisuuksiin. Valiokunta toteaa ensin, että kun lähtökohtana yleisesti
ottaen on vaatimustason säilyttäminen ennallaan,
mitään laaja-alaisia vaikutuksia ei aiheudu. Lisäksi
on merkityksellistä, että kun poikkeuksellisen
vaativiksi tehtäviksi määritellään
uuden lain mukaisesti hyvin harvat, poikkeukselliset suunnittelu-
ja työnjohtotehtävät, työmahdollisuudet
päinvastoin lisääntyvät, kun vaativiksi
määritettyjen tehtävien määrä sen
seurauksena kasvaa. Laaja-alainen huoli merkittävistä muutoksista
tässä suhteessa on siten perusteeton.
Valiokunnalle on esitetty huoli, että eräät suunnittelijat
ja työnjohtajat lain voimaantullessa menettäisivät
kelpoisuutensa nykyisiin töihinsä. Valiokunta
korostaa, että lähtökohtana tulee olla,
kuten yleensäkin pätevyyksien osalta lainsäädännössä on,
että henkilöllä, jolla on tietty kelpoisuus
(tutkinto ja kokemus), se säilyy voimassa samalla tavoin
kuin kelpoisuudet alalla yleensä säilyvät.
Valiokunta pitää ensinnäkin hyvin
tärkeänä, että uuteen järjestelmään
siirtymiseen on riittävän pitkä siirtymäaika,
joka mahdollistaa alan varautumisen uudistuneiden vaatimusten soveltamiseen.
Asianmukainen voimaantuloaika lainmuutoksille on valiokunnan mielestä esimerkiksi
1. elokuuta 2014.
Toiseksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
siirtymäsäännöksen, jolla varmistetaan
se, että nykyisin erittäin vaativien kohteiden
osalta pätevyysvaatimukset täyttävä suunnittelija
ja työnjohtaja säilyttävät pätevyytensä edelleen.
Vaikka on selvää, että tällaisia
henkilöitä on lukumääräisesti
vähän, on periaatteessa tärkeää varmistaa
lähtökohta pätevyyden säilymisestä.
Valiokunta viittaa tältä osin myös perustuslakivaliokunnan
lausunnosta ilmenevään kannanottoon.
Ympäristövaliokunta ei pidä hyväksyttävänä sitä,
että edes muutamat pätevät alan ammattilaiset
menettäisivät mahdollisuutensa toimia tehtävissä,
joita he ovat tähän asti asianmukaisesti tehneet.
Tämä saattaisi koskea joitakin henkilöitä,
jotka ovat käytännön kokemuksen kautta
saavuttaneet ilman ylempää korkeakoulututkintoa suunnittelutehtävissä vaadittavan
erityisosaamisen. Valiokunta painottaa, että poikkeuksellisen vaativissa
työnjohtotehtävissä ei edellytetä ylempää korkeakoulututkintoa.
Valiokunnan ehdottamassa siirtymäsäännöksessä kelpoisuuden
osoittaminen sidotaan rakennusvalvontaviranomaisen käytännössä tekemiin pätevyyden
hyväksymisiin. Siirtymäsäännöksen mukaan
tämän lain voimaantullessa kelpoisuusvaatimukset
täyttävänä suunnittelijana ja
työnjohtajana pidetään myös
henkilöä, joka on ennen lainmuutoksen voimaantuloa
rakennusvalvontaviranomaisen vastaaviin erittäin vaativiin tehtäviin
hyväksymä ja jolla voidaan näin katsoa
olevan tehtävän vaatimat edellytykset.
Siirtymäsäännöksen tarkoitus
on varmistaa eräissä harvinaisissa mahdollisissa
tilanteissa, että nykyisin pätevien henkilöiden
kelpoisuus säilyy jatkossakin. Suurta tarvetta tälle
ei pitäisi olla, sillä pääsääntöisesti
kelpoisuudet säilyvät ennallaan. Samalla valiokunta
toteaa, että siirtymäsäännös
ei muuta sitä nykyistä oikeustilaa, että aikaisempi
hyväksyntä samassakaan kunnassa ei sellaisenaan
ole peruste tulla hyväksytyksi suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi.
Rakennusvalvontaviranomainen toteaa kelpoisuuden kuhunkin tehtävään
erikseen. Kenelläkään ei ole nyt eikä jatkossakaan
subjektiivista oikeutta tulla hyväksytyksiOikeuskäytännön
mukaan mahdollisuus ilmoitusmenettelyyn ei lievennä vastaavalta
työnjohtajalta vaadittavia kelpoisuusehtoja eikä muodosta
perustetta poiketa niistä. Aikaisempi hyväksyntä samassakaan kunnassa
ei sellaisenaan perusta kelpoisuutta toimia vastaavana työnjohtajana
uusissa hankkeissa (KHO t. 2174 2009). Oikeuskäytännössä on
myös vahvistettu (KHO t. 2989 2004), että suunnittelijan
kelpoisuusvaatimuksia ei ole pidettävä maankäyttö-
ja rakennuslain 171, 172 ja 175 §:ssä tarkoitettuina
rakentamista koskevina säännöksinä ja
määräyksinä. Poikkeuksen myöntäminen
suunnittelijan kelpoisuusvaatimuksista ei siten ole maankäyttö-
ja rakennuslain 23 luvun säännösten
perusteella mahdollista..
Valiokunta toteaa tässä yhteydessä,
että alalla käytössä oleviin
ns. FISE-pätevyyksiin nykyisen kelpoisuuden säilymistä ei
voida sitoa, sillä lainsäädäntö ei tunnista niitä,
eikä niihin siksi ole mahdollista laissa viitata.
FISE on rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan pätevyyksiä myöntävä,
rakennusalan järjestöjen omistama ja hallinnoima
osakeyhtiömuotoinen yritys. Sillä ei ole virallista,
lainsäädännön tunnustamaa asemaa,
joskin käytännössä FISE-pätevyydet
ovat tunnettuja. FISE-pätevyydet eli FISE-rekisterissä olevat
pätevyydet auttavat esimerkiksi rakennushankkeeseen ryhtyvää löytämään
hankkeeseensa sopivan asiantuntijan. FISEn pätevyystodistusten
määrä vaihtelee eri aloilla. Rakennusalalla
toimivista suunnittelijoista ja työnjohtajista noin 10 %:lla
on FISEn myöntämä AA-luokan pätevyystodistus.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan FISEssä pätevyysnimikkeitä on
noin sata. Valtaosa, noin 70 % pätevyysnimikkeistä ja
lähes kaikki pätevyystodistuksen myöntämisen
edellytyksistä ovat FISEn kehittämiä ja
määrittämiä. On myös
mahdollista, että esimerkiksi AA-luokan pätevyystodistuksen
on voinut saada henkilö, joka ei täytä maankäyttö- ja
rakennuslain mukaisia kelpoisuusvaatimuksia.
Valiokunta korostaa, että päätösvalta
rakennushankkeessa toimijaksi hyväksymisestä on
rakennusvalvontaviranomaisella. FISE-pätevyys ei sellaisenaan
riitä hyväksymisen perustaksi. Kunnista saatujen
tietojen mukaan FISE-pätevyystodistusten käyttö suunnittelu-
ja työnjohtotehtävien kelpoisuuden arvioinnissa
eräiden kuntien rakennusvalvonnoissa vuonna 2013 vaihtelee
yleensä yhden ja viiden prosentin välillä ja
on joka tapauksessa vähäistä. Valtaosa alan
toimijoista osoittaa kelpoisuutensa rakennusvalvontaviranomaiselle
tutkinto- ja koulutustodistuksin sekä kokemustodistuksin
ja referenssein. Valiokunta korostaa, että näiden
tietojen esilletuomisen tarkoituksena ei millään
muotoa ole mitenkään väheksyä FISE-järjestelmää.
Jatkossa myös FISE-pätevyyksien myöntämisessä tulee
ottaa huomioon vaativuusluokkien välisten erojen tulkinnan
palauttaminen alkuperäisen tarkoituksen mukaiseksi eli
ylimmän luokan, poikkeuksellisen vaativien tehtävien
rajautuminen erittäin harvoihin kohteisiin käytettäväksi.
Poikkeuksellisen vaativien suunnittelutehtävien osalta
kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto ja tarvittava
kokemus. Ylemmän yliopistotutkinnon ohella ylempi ammattikorkeakoulututkinto
on vaadittava tutkinto, sillä poikkeuksellisen vaativat
kohteet edellyttävät erikoisosaamista. Poikkeuksellisen vaativien
työnjohtotehtävien osalta kelpoisuusvaatimuksena
on korkeakoulututkinto tai aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkinto
tai sitä vastaava tutkinto ja tarvittava kokemus. Ammattikorkeakoulussa
rakentamisen tai tekniikan alalla suoritetun insinööritutkinnon
ohella myös ammattikorkeakoulussa suoritettu rakennusmestarin
tutkinto on lain tarkoittama korkeakoulututkinto. Poikkeuksellisen
vaativissa erityisalan työnjohtotehtävissä edellytetään
kyseisen työnjohtotehtävän erikoisosaamista.
Valiokunta tähdentää, että tehtävien
luokitusjärjestelmää, suunnittelijoiden
ja työnjohdon kelpoisuutta koskevan sääntelyn
läpiviemisen varmistamiseksi tarvitaan ohjeistusta ja koulutusta
ja kaikkien alan toimijoiden yhteistyötä.
Kosteus- ja homevaurioiden sääntely
Rakentamisen laadun ongelmat ovat olleet viime vuosina toistuvasti
esillä. Kosteus- ja homevaurioita esiintyy laajasti koko
rakennuskannassa. Eduskunnan tarkastusvaliokunta katsoo mietinnössään
TrVM 1/2013 vp, että rakentamisen laadussa ei
ole tapahtunut parannusta ja rakennusten kunnossapidossa ja korjauskulttuurissa on
edelleen merkittäviä puutteita. Tarkastusvaliokunta
arvioi, että rakentamisen laadussa on aiempaa
enemmän vaihteluja. Viime vuosikymmeninä tehdyillä rakentamisvirheillä on
ollut suuri vaikutus nykyisiin kosteus- ja homeongelmiin, mutta
myös uusissa rakennuksissa on ilmennyt kosteus- ja homevaurioita.
Samoin rakenteilla olevissa hankkeissa on havaittavissa laiminlyöntejä,
jotka edesauttavat ongelmien syntymistä. Tarkastusvaliokunnan
mietinnön johdosta eduskunta hyväksyi 22.5.2013
kannanoton, jossa on 14 erillistä lausumaa kosteus- ja homeongelmien
ratkaisemiseksi.
Lausumassa numero 3 eduskunta edellyttää, että hallitus
ottaa maankäyttö- ja rakennuslain sekä rakennusmääräyskokoelman
muutosten valmistelussa rakennusten terveellisyyden paremmin huomioon.
Lausuma edellyttää, että valmisteluun
tulee sisältyä myös selkeät
rakennusalan pätevyysvaatimukset, joiden avulla parannetaan
alan osaamista ja lisätään pätevien
asiantuntijoiden määrää. Lausumassa
viitataan erityisesti käsittelyssä olevaan hallituksen
esitykseen, jossa ei kuitenkaan sanallakaan viitata tähän
lausumaan. Hallituksen esityksessä kuitenkin nimenomaan
korjausrakentamisen erityispiirteiden huomioon ottaminen tapahtuu
läpi suunnittelu-, rakentamis- ja valvontaprosessin. Näin
ollen myös kosteus- ja homevauriokorjausten erityispiirteet
tulevat huomioon otetuiksi.
Ympäristövaliokunta on hallituksen esitystä käsitellessään
ottanut erityisesti huomioon mainitun lausuman ja toteaa, että olemassa
olevan rakennuksen mahdollisiin terveyshaittoihin sovelletaan käytännössä terveydensuojelulakia.
Maankäyttö-
ja rakennuslaki tulee sovellettavaksi sitten, kun rakennushanke
käynnistyy, eli esimerkiksi, kun korjausrakentamishanketta suunnitellaan
ja kun se on rakennusvalvontaviranomaisen lupakäsittelyssä.
Maankäyttö- ja rakennuslaki on kuitenkin keskeinen
väline säännellä rakennusten
suunnittelua ja rakentamisen valvontaa sekä suunnittelijoiden
ja työnjohtajien pätevyysvaatimuksia,
jotka kaikki osaltaan edistävät rakentamisen laadun
varmistamista siten, että kosteus- ja homevaurioita ei
syntyisi suunnitteluratkaisuista tai itse rakentamisesta johtuen.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että kosteus-
ja homevaurioiden hallitsemiseksi tarpeellinen sääntely
sisältyy maankäyttö- ja rakennuslakiin,
mutta lain laajan soveltamisalan ja yleisen kirjoitustavan vuoksi
yksityiskohtaisempi sääntely näkyy vasta
alemmanasteisissa säädöksissä.
Lain tasolla säännökset on kirjoitettu
yleiseen ja joustavaan muotoon, eikä esimerkiksi erityisvaatimuksista
kosteus- ja homevaurioiden korjaustehtäviin säädetä lain
tasolla erikseen. Vastaavasti rakennusvalvontaviranomaisen tapauskohtaisen
harkintavallan johdosta erityisiä menettelyjä kosteus-
ja homevaurioiden hallintaan voidaan edellyttää tarvittaessa,
mutta erityismenettelyistä säädetään lain
tasolla yleisesti mainitsematta erikseen kosteus- ja homevaurioiden
kannalta tarpeellista erityismenettelyä. Maankäyttö-
ja rakennuslaissa otetaan siten lain tasolla huomioon muiden huomioon
otettavien tavoitteiden rinnalla kosteus- ja homevauriot, mutta
tarkempi sääntely sijoittuu asetuksiin ja ohjeisiin.
Valiokunta katsoo, että vaikka ei ole edellä mainituista
syistä perusteltua säätää maankäyttö-
ja rakennuslaissa erikseen lain tasolla kosteus- ja homevaurioiden
korjaamisen pätevyysvaatimuksista, asetus- ja ohjetasolla
tarvetta on ja joka tapauksessa hallituksen esityksessä olisi ollut
asianmukaista käsitellä eduskunnan lausumaa perustellen
mainittu lopputulema.
Ympäristövaliokunta toteaa, että seuraavat maankäyttö-
ja rakennuslain säännökset edistävät
erityisesti terveellisyyden kannalta asianmukaista rakentamista
sekä kosteus- ja homevaurioiden korjaamista.
Kelpoisuusvaatimukset
Lakiehdotuksen 120 d §:n mukainen suunnittelutehtävien
vaativuusluokkien määräytyminen tapahtuu
osaltaan rakennuksen terveellisyyteen liittyvien ominaisuuksien
perusteella. Näin voidaan poikkeuksellisen vaikeassa kosteus-
tai homevauriokohteessa myös edellyttää erityistä osaamista.
Lisäksi 131 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan rakennusvalvontaviranomainen
voi edellyttää, että rakennuslupahakemukseen
liitetään myös pätevän
henkilön laatima selvitys rakennuksen kunnosta. Tämä säännös
ohjaa pätevyyden sääntelyn terveydensuojelulain
piirissä olevaan pätevyysharkintaan, sillä rakennuslupavaiheessa
edellytetty rakennuksen kunnon selvittäminen on tapahtunut
terveydensuojelulain mukaisten vaatimusten mukaisesti ja pätevyysvaatimukset
ovat siten terveydensuojelulakiin perustuvia. Tästä syystä rakennuslupamenettelyssä
ei
erikseen aseteta maankäyttö- ja rakennuslakiin
perustuvia pätevyysvaatimuksia kunnon selvittäjälle.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 33/I) henkilöllä tulee
olla kunnon selvittämisen edellyttämä koulutus
ja kokemus. Tätä sovellettaisiin esimerkiksi kosteuden aiheuttamien
homevaurioiden selvittämisessä.
Lisäksi lakiehdotus sisältää vaativuusluokkiin
perustuvat pätevyysvaatimukset pääsuunnittelijalle,
rakennussuunnittelijalle, erityissuunnittelijalle, vastaavalle työnjohtajalle
ja erityisalojen työnjohtajille. Näitä on
tarkoitus täsmentää asetuksenantovaltuuksien
perusteella kahdella asetuksella. Korjaus- ja muutostöiden suunnittelijalta
edellytetään lakiehdotuksen 120 e §:n
mukaan myös kokemusta korjausten tai muutostöiden
suunnittelusta. Lisäksi 120 §:n mukaan suunnittelijoilla
on oltava riittävät lähtötiedot
suunnittelun perustaksi korjaus- ja muutostöiden kohteena
olevasta rakennuksesta.
Ympäristövaliokunta edellyttää,
että kuntotutkijan kelpoisuusvaatimukset määritellään
yksityiskohtaisesti ohjetaulukoissa yhteistyössä alan
kanssa, siten kuin suunnittelijoiden ja työnjohtajien alakohtaiset
kelpoisuudet perinteisesti ja jatkossakin määritellään.
Ympäristövaliokunta korostaa myös,
että kosteusvaurioiden ja sisäilmaongelmien korjaussuunnittelijat
muodostavat oman erityissuunnittelijaryhmänsä ja
näiden kelpoisuudesta tulee säätää alemmanasteisissa
säädöksissä ja ohjeissa erikseen.
Kosteusvaurion korjaussuunnittelutehtävässä tulee
siten edellyttää, että tutkinto sisältää opintosuorituksia
erityisesti kosteusvaurioiden ja sisäilmaongelmien
sekä rakennetekniikan alalta ohjetaulukon mukaisesti. Ohjetaulukot
tulee valmistella yhteistyössä alan järjestöjen
ja koulutustahojen kanssa. Vastaavasti kosteusvaurioiden ja sisäilmaongelmien
korjausten työnjohtajat muodostavat oman erityisalojen työnjohtajaryhmänsä,
jonka kelpoisuuksista tulee säätää erikseen.
Kosteus- ja hometalkoot -toimintaohjelman yhteydessä on
laadittu yhteinen koulutus- ja pätevöintisuunnitelma
kosteus- ja homevaurioiden korjauksiin osallistuville rakennusten
kuntotutkijoille, korjaussuunnittelijoille, työnjohtajille ja
valvojille.
Ulkopuolisen tarkastuksen sääntely
1.lakiehdotuksen 150 c §:n 1 momentin mukaan rakennusvalvontaviranomainen
voi lupahakemusta käsitellessään tai
rakennustyön aikana vaatia rakennushankkeeseen ryhtyvältä riippumattoman
asiantuntijan lausunnon siitä, täyttääkö suunniteltu
ratkaisu tai rakentaminen sille säädetyt vaatimukset.
Ympäristövaliokunta viittaa rakentamisen laadun
parantamistavoitteita ja kosteus- ja homevaurioiden asianmukaista
korjaamista koskevaan keskusteluun tarpeesta kiristää alan
pätevyysvaatimuksia ja ehdottaa momentin muuttamista siten,
että riippumattomuuden ohella asiantuntijalta edellytetään
pätevyyttä.
Lakiehdotuksen 150 c §:n 2 momentin
mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi vaatia lausunnon esimerkiksi
rakennuksen terveellisyyteen vaikuttavista toteutusmenetelmistä, joista
ei ole aikaisempaa kokemusta. Ulkopuolista tarkastusta voidaan vaatia
myös, jos rakentamisessa epäillään
tapahtuneen virhe tai laiminlyönti, jonka vaikutuksia ei
voida luotettavasti arvioida ilman ulkopuolista tarkastusta.
Ympäristövaliokunta ehdottaa 150 c §:n
2 momentin täydentämistä siten, että ulkopuolista tarkastusta
voidaan vaatia myös tilanteessa, jossa korjaus- ja muutostyössä havaitaan
vaurioita ja rakenteita, joita ei ole suunnitelmissa otettu huomioon.
Usein vasta korjaustyön tekemisen yhteydessä paljastuu
vaurioita, joita ei pintoja aukaisematta ole voitu nähdä.
Siksi tämä täydennys on kosteusvauriokorjausten
onnistumisen edistämiseksi tarpeellinen lisäys.
Erityismenettely kosteus- ja homevaurioidenkin hallintaan
Lakiehdotuksen 150 d §:n mukaan rakennusvalvontaviranomainen
voi edellyttää, että erittäin vaativassa
rakennushankkeessa tehdään laadunvarmistusselvitys,
asiantuntijatarkastus tai edellä mainittu ulkopuolinen
tarkastus myös, jos kohteeseen liittyy erityinen riski
siitä, että terveellisyyden tai rakennusfysikaalisen
toimivuuden vaatimuksia ei saavuteta. Tätä erityismenettelyä voidaan
vaatia sekä uuden rakennuksen rakentamisessa että korjaus-
tai muutostyössä.
Suojaussuunnitelma
Lakiehdotuksen uuden 134 a §:n mukaan rakennusvalvontaviranomainen
voi määrätä tarpeellisten erityissuunnitelmien
laatimisesta. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan
erityissuunnitelmia voivat olla myös sää-
ja olosuhdesuojaussuunnitelma sekä kosteudenhallintasuunnitelma.
Valiokunta korostaa näiden suunnitelmien merkitystä kosteus-
ja homevaurioiden ennaltaehkäisemisen kannalta. Rakentamisen
laadun parantamiseksi tulee nykyistä tehokkaammin varmistaa
kohteen ja rakennustarvikkeiden suojaaminen kastumiselta. Ilman
erillistä suunnitelmaa ja huomion kiinnittämistä asiaan
suojaaminen jää usein tekemättä.
Valiokunta toteaa, että tarkastusvaliokunnan mainitun
mietinnön perusteella eduskunnan hyväksymän
lausuman 5 mukaan eduskunta edellyttää hallituksen
ryhtyvän toimenpiteisiin muun ohella rakennustyömaiden
kosteudenhallinnan parantamiseksi. Valiokunta toteaa lisäksi
saamansa selvityksen perusteella, että rakennustyömaiden
sää- ja olosuhdesuojaus kuuluu osana käynnissä olevan
Suomen rakentamismääräyskokoelman osan
C2, "Kosteus rakentamisessa" ja tätä koskevan
oppaan uudistamiseen. Työssä hyödynnetään
eri kuntien rakennusvalvontojen kokemuksia ja käytänteitä sää-
ja olosuhdesuojauksen parantamiseksi, kuten Oulun kaupungin rakennusvalvonnan
ohjetta "Rakentamisprosessin kosteudenhallinta — rakennuttajan
laatuvalinnat, suunnittelu, työmaatoteutus ja ylläpito 2013".
Suojauksen kannalta keskeiseen tilaajaosaamiseen kiinnitetään
huomiota myös valtakunnallisessa kosteus- ja hometalkoot
-toimenpideohjelmassa. Lausuman toteuttamiseen liittyy myös
valmisteilla oleva Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI
ry:n tilaajan ohje sekä kuntien tilaajaosaamiskierros osana
Kosteus- ja hometalkoot -ohjelmaa.
Kosteus- ja homevaurioiden sääntelyn kokonaisuus
Ympäristövaliokunta toteaa, että tarkastusvaliokunnan
mainitun mietinnön johdosta hyväksytyn eduskunnan
kannanoton viimeisen kohdan mukaan eduskunta edellyttää hallituksen
raportoivan kannanoton kohdissa 1—13 edellytettyjen toimenpiteiden
toteuttamisesta ensimmäisen kerran vuodelta 2013 annettavassa
hallituksen vuosikertomuksessa. Tässä yhteydessä tulee
selvittää, miten uudis- ja korjausrakentamisen
sekä rakennusten ylläpidon laatua voidaan parantaa merkittävästi
ja mikä taho ottaa esille otettujen puutteiden korjaamisesta
kokonaisvastuun.
Ympäristövaliokunta on hallituksen esityksen
käsittelyn yhteydessä saanut ympäristöministeriöltä pyytämänsä selvityksen
siitä, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt mainitun tarkastusvaliokunnan
mietinnön johdosta hyväksyttyyn eduskunnan kannanottoon
sisältyvien lausumien toteutuksen osalta. Saamansa
selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että lausumien
toteuttaminen kuuluu osin muiden ministeriöiden toimialaan,
mutta kaikkien lausumien osalta toimenpiteisiin on jo ryhdytty.
Kokonaisraportointi lausumien toteutuksesta tullaan toteuttamaan
hallituksen vuosikertomuksen yhteydessä. Valiokunta toteaa,
että kokonaisraportoinnin arvioinnista vastaa
tarkastusvaliokunta, jonka ehdotuksesta eduskunta hyväksyi
mainitun kannanoton lausumineen.
Ympäristövaliokunta kiinnittää lopuksi
huomiota siihen, että osa rakennusten kosteus- ja homevaurioista
aiheutuu käytönaikaisesta toiminnasta ja laiminlyönneistä.
Rakennusten oikeanlaiseen käyttöön ja
asianmukaiseen huoltoon on kiinnitettävä enemmän
huomiota. Talotekniikka- ja rakennusautomatiikkajärjestelmien
tarkastustoiminnan kehittäminen, ennakoivan huollon ja
yleensä kiinteistönhoidon ja kunnossapidon parantaminen
edistää rakennusten säilymistä terveellisenä.
Esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmien toimivuudella, kunnossapidolla ja
puhdistuksella on tärkeä merkitys rakennusten
sisäilmaongelmien ehkäisemisessä. Maankäyttö-
ja rakennuslain säännökset käytönaikaisista
velvollisuuksista ovat vähäiset. Valiokunta korostaa,
että maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarvioinnissa
tulee mahdollisimman pian selvittää kokonaisuutena
mahdollisuudet lainsäädännöllä edistää kosteus-
ja homevaurioiden ennaltaehkäisemistä ja kiinteistönhoidon
tason parantamista ottaen huomioon myös käytönaikainen
toiminta.
Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta
120 d §. Suunnittelutehtävien vaativuusluokat.
Valiokunta ehdottaa ylimmän vaativuusluokan nimen muuttamista
pykälän 3 momentissa erittäin vaativasta
poikkeuksellisen vaativaksi siten kuin aikaisemmin on yleisperusteluissa
esitetty. Lisäksi momentin sanamuotoa on teknisesti korjattu.
Valiokunta ehdottaa lisäksi 4 momentissa olevaa valtuussäännöstä muutettavaksi
siten, että valtuus annetaan ympäristöministeriön
sijaan valtioneuvostolle. Tätä on pidettävä tarpeellisena,
koska asetuksilla annettavalla tarkentavalla sääntelyllä on
läheinen yhteys henkilöpätevyyksiin.
Vaikka lain tasolla on riittävät perussäännökset
ja tarkentava sääntely teknisluonteisempaa, voi
sillä kuitenkin olla siten laaja-alaisempaa merkitystä,
että valtioneuvoston taso on perusteltu.
120 e §. Suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimukset.
Valiokunta on muuttanut 3 momentin erittäin vaativan
120 d §:n tavoin poikkeuksellisen vaativaksi. Lisäksi
momentin loppuosan kokemusvaatimus on poistettu. Poikkeuksellisen
vaativaan suunnittelutehtävään ei edellytettäisi
kokemusta avustamisesta poikkeuksellisen vaativissa tehtävissä,
koska sellaisia tehtäviä on käytännössä erittäin
vähän.
122 §. Vastaava työnjohtaja.
Valiokunta on tehnyt 1 momentin sanamuotoon teknisen korjauksen.
122 b §. Rakennustyön johtotehtävien
vaativuusluokat.
Valiokunta on tehnyt pykälään 120
d ja 120 e §:ää vastaavan
muutoksen poikkeuksellisen vaativasta luokasta. Lisäksi
valiokunta ehdottaa 120 d §:n tavoin 5 momentin asetuksenantovaltuuden
muuttamista ympäristöministeriön
asetuksesta valtioneuvoston asetukseksi 120 d §:stä ilmenevin
perustein.
122 c §. Työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan
kelpoisuusvaatimukset.
Valiokunta on tehnyt pykälään 120
d, 120 e ja 122 b §:iä vastaavan muutoksen poikkeuksellisen
vaativasta luokasta.
122 e §. Työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan
hyväksyminen.
Valiokunta katsoo, että hyväksymisen peruuttaminen
merkitsee niin voimakasta puuttumista työnjohtajan oikeusturvaan,
että sen edellytyksenä tulee olla olennainen tehtävien
laiminlyöminen tai muu vastaava syy. Valiokunta on lisännyt
pykälään olennaisuusvaatimuksen ja kuulemisvelvoitteen.
149 a §. Naapurin alueen käyttäminen.
Valiokunta on perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten muuttanut
pykälän vanhahtavan ilmaisun yleisemmin käytetyksi
ilmaisuksi "muu kuin tilapäinen ja vähäinen".
150 b §. Asiantuntijatarkastus.
Valiokunta ehdottaa pykälän 4 momentin sanamuodon
muuttamista täsmällisemmäksi.
150 c §. Ulkopuolinen tarkastus.
Valiokunta on lisännyt pykälän 1
momenttiin vaatimuksen asiantuntijan pätevyydestä ja
2 momenttiin korjaus- ja muutostyön aikana havaitut
vauriot tarkastuksen perusteeksi muuttaen momentin rakenteen 2-kohtaiseksi
ja lisäten mainitun muutoksen uudeksi 2 kohdaksi. Muutokset
on tältä osin perusteltu jo aikaisemmin yleisperusteluissa.
150 d §. Erityismenettely.
Valiokunta ehdottaa 2 momentin poistamista ja sen rakennuskäytön aikaista
velvoitetta koskevan sääntelyn sijoittamista uudeksi
5 momentiksi. Hallituksen esityksen 3 momentista tulee näin
uusi 2 momentti ja 4 momentista uusi 3 momentti. Näihin
on tehty tekninen korjaus. Lisäksi valiokunta on poistanut
pykälän 7 momentin asetuksenantovaltuuden tarpeettomana.
151 §. Rakennuttajavalvonta.
Valiokunta on täsmentänyt pykälän
4 momentin sanamuotoa.
153 §. Loppukatselmus.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että pykälää on välttämätöntä täydentää
150 §:n
4 momentin ja 150 a §:n 3 momentin mukaisesti nimenomaisella
maininnalla siitä, että katselmus voidaan toimittaa
pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa
vain, jos se on välttämätöntä katselmuksen
kohteena olevan asian selvittämiseksi. Tämä on
edellytyksenä tavallisen lain säätämisjärjestyksen
käyttämiselle. Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan
lausuntoon viitaten tätä koskevan sääntelyn
sisällyttämistä uudeksi 4 momentiksi.
Edellisen johdosta hallituksen esityksen 4 momentti siirtyy
5 momentiksi. Valiokunta on täsmentänyt momenttia
muuttamalla "rakennusluvan" viittaukseksi "myönnettyyn
lupaan", jolloin oikeustila ei muutu ja säännöstä voidaan
nykyiseen tapaan soveltaa myös toimenpidelupiin ja maisematyölupiin.
153 a §. Osittainen loppukatselmus.
Valiokunta on muuttanut 153 §:n 4 momenttia vastaavasti "rakennusluvan"
muotoon "myönnetyn luvan".
Voimaantulo- ja siirtymäsäännös.
Valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen
2 momentin poistamista. Sen mukaan rakennuslupahakemukseen tai muuhun
lupahakemukseen, joka on tullut vireille ennen lain voimaantuloa,
sovelletaan vanhaa lakia. Valiokunta katsoo, että on selkeintä soveltaa
uutta lakia sen voimaantulosta alkaen kaikkiin tilanteisiin. Koska
lain voimaantulo on tarkoitus ajoittaa vasta vuoden 2014 syksyyn,
alan toimijoilla ja rakennusvalvontaviranomaisilla on riittävästi
aikaa varautua muutoksiin, joten hallituksen esityksessä ehdotetulle ratkaisulle
ei ole tarvetta.
Poistettavan 2 momentin tilalle ympäristövaliokunta
ehdottaa lisättäväksi yleisperusteluissa ehdottamansa
siirtymäsäännöksen, jonka tavoitteena
on varmistaa, että lain voimaantullessa kelpoisuuden poikkeuksellisen
vaativien tehtävien suorittamiseen omaava suunnittelija
tai työnjohtaja ei menetä kelpoisuuttaan niihin
tehtäviin, joita hän on siihen asti asianmukaisesti tehnyt
rakennusvalvontaviranomaisen hyväksynnällä.
Aikaisempi hyväksyntä samassakaan kunnassa ei
sellaisenaan ole peruste tulla hyväksytyksi suunnittelijaksi
tai työnjohtajaksi. Rakennusvalvontaviranomainen toteaa
kelpoisuuden kuhunkin tehtävään erikseen.