KIRJALLINEN KYSYMYS 26/2014 vp
KK 26/2014 vp - Pentti Kettunen /ps
Tarkistettu versio 2.0
Pohjois-Lapin asukkaille kuuluva maksuton kalastusoikeus
Eduskunnan puhemiehelle
Luontaiselinkeinoihin kuuluvalla kalastuksella on erittäin
suuri merkitys Pohjois-Lapissa eli Utsjoella, Inarissa
ja Enontekiössä asuvien toimeentulolle, minkä vuoksi
sitä tuetaan valtion taholta erilaisin tukijärjestelmin
ja lainsäädännöllisin keinoin.
Taustalla on alkuperäiskansalle perustuslaissa turvattu
oikeus ylläpitää ja kehittää yhtä omaan
kulttuuriinsa kuuluvaa elinkeinoa, mikä vahvistettiin vuonna
1984 annetulla luontaiselinkeinolailla (610/1984).
Sen jälkeen kalastusta koskevia valtion tukimuotoja
ja normeja on tarkistettu ja muutettu eri tavoin. Tehtyjen muutosten
seurauksena kalastuslupajärjestelmästä on
tullut tulkinnanvarainen ja Pohjois-Lapin asukkaat keskenään
eriarvoistava järjestelmä: saman alueen kalastusta
ohjaavia tukimuotoja ja lupasääntöjä on
useita, säännöt ovat osittain päällekkäisiä ja
niiden tavoitteet ovat erilaisia. Rajanveto kalastusoikeuden laajuudesta
sekä henkilöllisestä ja/tai
alueellisesta ulottuvuudesta vaihtelee lainsäädännöstä riippuen.
Pohjois-Lapin valtion vesialueilla kalastetaan tällä hetkellä erilaisilla
luvilla ja ehdoilla: Pohjois-Lapin asukas voi esimerkiksi niin kutsutun rahoituslain
(45/2000) nojalla harjoittaa edelleen ilmaiseksi kalastusta
luontaiselinkeinona Pohjois-Lapin kolmessa eri kunnassa. Toisaalta
kalastuslain (286/1982) nojalla kuntalainen voi määrätyin
edellytyksin kalastaa maksutta oman kunnan alueella, ja se on rinnakkainen
muiden lakisääteisten kalastusoikeuksien kanssa.
Tehtyjen muutosten jälkeen lainsäädäntökokonaisuutta
on alettu Metsähallituksen toimesta tulkita siten, että kalastusmaksua
peritään niiltäkin Pohjois-Lapissa asuvilta
henkilöiltä, joiden kalastusoikeus aiemmin oli
maksutonta.
Pohjois-Lapin asukkaiden kannalta tilanne on lainmuutosten seurauksena
muuttunut juridisesti ja taloudellisesti kohtuuttomaksi. Esimerkiksi Kittilän
kunnan alueella Raattaman kylässä olevilta luontaiselinkeinotilallisilta
Metsähallitus on ryhtynyt perimään kalastusmaksuja,
joita aikaisemmin ei ole ollut. Raattaman kylä on laissa mainitun
Tepaston pohjoispuolella.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä varmistuakseen
siitä, että Pohjois-Lapin asukkaille perustuslaissa
ja aiemmassa lainsäädännössä suojattu
oikeus kalastukseen säilyy maksuttomana, että Metsähallitus
palauttaa virheellisesti perimänsä kalastusmaksut
takaisin Pohjois-Lapin asukkaille ja että Pohjois-Lapin
sisällä tuen saajia, kohteita ja tasoja ei jatkossa
enää eriytetä epätarkoituksenmukaisella
ja eriarvoistavalla tavalla toisistaan?
Helsingissä 6 päivänä helmikuuta
2014
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pentti Kettusen /ps näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 26/2014 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä varmistuakseen
siitä, että Pohjois-Lapin asukkaille perustuslaissa
ja aiemmassa lainsäädännössä suojattu
oikeus kalastukseen säilyy maksuttomana, että Metsähallitus
palauttaa virheellisesti perimänsä kalastusmaksut
takaisin Pohjois-Lapin asukkaille ja että Pohjois-Lapin
sisällä tuen saajia, kohteita ja tasoja ei jatkossa
enää eriytetä epätarkoituksenmukaisella
ja eriarvoistavalla tavalla toisistaan?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000)
tavoitteena on edistää ja monipuolistaa porotalouden
ja luontaiselinkeinojen elinkeinotoimintaa, parantaa elinkeinojen
rakennetta ja toimintaedellytyksiä, edistää uusiutuvien luonnonvarojen
kestävää käyttöä,
kehittää poronhoito- ja luontaiselinkeinoaluetta
sekä tukea haja-asutusalueiden ja yhdyskuntien kehittämistä poronhoitoalueella
ja luontaiselinkeinojen harjoittamisalueella. Laissa on erikseen
mainittu (62 §) erityiset luontaiselinkeinonharjoittajaa koskevat
etuudet. Luontaiselinkeinonharjoittaja voi ilman eri korvausta sijoittaa
Metsähallituksen lupapäätöksellä valtion
maa-alueelle tukikohdan kalastusta varten sekä kalakellareita
ja varastosuojia elinkeinon harjoittamisen kannalta välttämättömille
paikoille kalastuselinkeinon kannalta merkittävien vesistöjen
välittömään yhteyteen. Porotalouden
ja luontaiselinkeinojen rahoituslaki ei kuitenkaan sisällä säännöksiä luontaiselinkeinojenharjoittajien
oikeudesta kalastaa maksutta valtiolle kuuluvalla vesialueella.
Sen sijaan kalastuslain (286/1982) 12 §:n
nojalla Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnassa vakituisesti
asuvilla, jotka harjoittavat ammattikalastusta, kotitarvekalastusta
tai luontaiselinkeinoja, on oikeus saada korvauksetta kalastuslupa kyseisten
kuntien valtion vesialueella tapahtuvaan kalastukseen. Luvat myöntää Metsähallitus.
Kyseinen kalastuslain 12 §:n mukainen kalastusoikeus ei
koske Kittilän kunnan Raattaman kylässä asuvia.
Kalastus Kittilän kunnassa valtion vesialueilla, ilman
erillistä maksua Metsähallitukselle, on mahdollista
kalastuslain 8 §:n mukaisten maksuttomien ja maksullisten
yleiskalastusoikeuksin ja vahvistettujen erityisperusteisten kalastusoikeuksien
nojalla (KL 13 §).
Kalastus ei ole täysin maksutonta Enontekiön, Inarin
ja Utsjoen kunnissa vakituisesti asuville kalastajillekaan, sillä kalastuslain
mukaan jokaisen 18—64-vuotiaan kalastajan, joka harjoittaa muuta
kalastusta kuin onkimista ja pilkkimistä on maksettava
valtiolle kalastuksenhoitomaksu.
Muista valtion vesien kalastusta koskevista maksuista sovelletaan,
mitä valtion maksuperustelain (150/1992) nojalla
säädetään. Maksut Metsähallituksen
osalta säädetään maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella. Voimassa olevassa asetuksessa eräiden Metsähallituksen
julkisten hallintotehtävien suoritteiden maksuista (835/2013)
ja sitä aikaisemmissa vastaavissa asetuksissa, kalastajien,
Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kuntien alueella asuvia henkilöitä lukuun
ottamatta, tulee suorittaa maksuperusteasetuksessa määrätyt
maksut. Asetuksen nojalla Metsähallituksen tulee periä maksu
myös luontaiselinkeinonharjoittajilta kolmen pohjoisen
kunnan ulkopuolella. Edellä todetun nojalla on Metsähallituksen
perimiin kalastusmaksuihin ollut asianmukainen peruste.
Maa- ja metsätalousministeriö on laittanut
lausunnolle joulukuussa 2013 hallituksen esitysluonnoksen uudeksi
kalastuslaiksi. Ehdotuksessa Inarin, Enontekiön ja Utsjoen
kuntien maksuton kalastusoikeus kuntalaisille säilyisi,
mutta se rajattaisiin koskemaan oman kunnan aluetta. Lakiehdotuksessa
ei esitetä rajoitettavaksi kotitaloudessa käytettävien
verkkojen lukumäärää meren yleisvettä ja
talousvyöhykettä lukuun ottamatta, vaikka lausunnolla
olleen lakiluonnoksen sanamuotoa on näin tulkittu.
Helsingissä 21 päivänä helmikuuta
2014
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 26/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pentti Kettunen /saf:
Vad tänker regeringen vidta för åtgärder
för att försäkra sig om att fiskerätten
för Norra Lapplands invånare som är tryggad
genom grundlagen och den tidigare lagstiftningen ska fortsätta
att vara avgiftsfri, och att Forststyrelsen betalar tillbaka de
på felaktiga grunder uttagna fiskeavgifterna till Norra
Lapplands invånare och att stödmottagare, stödobjekt
och stödnivåer inom Norra Lapplands område
inte i fortsättningen differentieras på ett oändamålsenligt och
diskriminerande sätt?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Syftet med lagen om finansiering av renhushållning
och naturnäringar (45/2000) är att främja renhushållningens
och naturnäringarnas näringsverksamhet samt att
göra den mångsidigare, förbättra
näringarnas struktur och verksamhetsbetingelser, främja
ett hållbart nyttjande av förnybara naturtillgångar,
utveckla renskötsel- och naturnäringsområdet
samt stödja utvecklingen av glesbygdsområden och
samhällen inom renskötselområdet och
området för idkande av naturnäringar.
I lagen har särskilt nämnts (62 §) de
särskilda förmåner som gäller
naturnäringsidkare. En naturnäringsidkare kan,
utan ersättning, på statens mark- och vattenområden,
med Forststyrelsens tillståndsbeslut förlägga
stödpunkter för fiske samt fiskkällare
och lagerbyggnader på platser som är nödvändiga
för näringsidkandet i omedelbar anslutning till
de vatten som är viktiga för fiskerinäringen.
Lagen om finansiering av renhushållning och naturnäringar
innehåller emellertid inte några bestämmelser
om naturnäringsidkarnas rättighet att fiska avgiftsfritt
på statens vattenområden.
Däremot har enligt 12 § i lagen om fiske (286/1982)
personer som bor stadigvarande i Enontekis, Enare eller Utsjoki
kommuner och som bedriver yrkesfiske, husbehovsfiske eller naturnäring
rätt att avgiftsfritt få tillstånd att
bedriva fiske på vattenområden som tillhör
staten och som är belägna inom dessa kommuner.
Tillstånden beviljas av Forststyrelsen. Fiskerätten enligt
12 § i lagen om fiske gäller inte invånare
i Raattama by i Kittilä. Fiske i Kittilä kommun
på vattenområden som tillhör staten,
utan särskild avgift till Forststyrelsen, är möjlig
med sådana avgiftsfria och avgiftsbelagda allmänna
fiskerättigheter som avses i 8 § i lagen om fiske
och med lagligen förvärvad särskild fiskerätt
(Lag om fiske 13 §).
Fiske är inte helt avgiftsfritt heller för
fiskare som bor stadigvarande i Enontekis, Enare och Utsjoki kommuner
eftersom enligt lagen om fiske ska varje fiskare mellan 18 och 64 år
som bedriver annat fiske än mete och pilkfiske betala en fiskevårdsavgift
till staten.
I fråga om andra avgifter för fiske på statens vattenområden
tillämpas vad som bestäms i lagen om grunderna
för avgifter till staten (150/1992). Om Forststyrelsens
avgifter bestäms genom jord- och skogsbruksministeriets
förordning. Enligt den gällande förordningen
om avgifter för vissa prestationer som hänför
sig till Forststyrelsens offentliga förvaltningsuppgifter (835/2013)
och tidigare motsvarande förordningar ska fiskare, med
undantag för personer som bor i Enare, Utsjoki och Enontekis,
betala de avgifter som föreskrivs i förordningen
om avgiftsgrunder. Enligt förordningen ska Forststyrelsen ta
ut avgifter också av naturnäringsidkare från områden
utanför de tre nordliga kommunerna. På basis av
det ovan relaterade har det funnits en saklig grund för
de fiskeavgifter som Forststyrelsen tagit ut.
Jord- och skogsbruksministeriet skickade i december 2013 ett
utkast till regeringens proposition om en ny lag om fiske för
utlåtande. Enligt förslaget är fiskerättigheten
för kommuninvånarna i Enare, Enontekis och Utsjoki
kommuner fortfarande avgiftsfri, men den ska begränsas
till området i invånarens egen kommun. I propositionen
föreslås inte att antalet nät som används
för husbehovsfiske ska begränsas, utom i de allmänna
vattenområdena i havet och i den ekonomiska zonen, trots
att formuleringen i det propositionsutkast som nu är på remiss
tolkats så.
Helsingfors den 21 februari
2014
Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen