Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko eduskunnalle ja nyt nimenomaan tästä annettu talousvaliokunnan mietintö, joka on yksimielinen. Tässä on pyritty viitoittamaan eduskunnan ja nimenomaan talousvaliokunnan ja eräitten muitten valiokuntien näkökulmasta sitä, millä tavoin tätä innovaatiopolitiikkaa pitäisi tulevaisuudessa viedä eteenpäin.

Suomen innovaatiojärjestelmä on pitkään noteerattu kansainvälisesti maailman kärkiluokkaan. Aivan viime vuosina ovat sijoituksemme kilpailukykyvertailuissa alkaneet kuitenkin laskea ja myös monissa muissa mittareissa, joten tällainen innovaatiopoliittinen strategiakeskustelu on varmasti paikallaan.

Tärkeimpiin muutoksen ajureihin eli globalisaatioon, kestävään kehitykseen, uusien teknologioiden nopeaan kehittymiseen ja erityisesti Suomen väestörakennetta voimakkaasti muuttavaan väestön ikääntymiseen on viitattu selonteossa, ja myös valiokunnan mietinnössä pyritään tähän löytämään ratkaisuja.

Yrityssektorin tutkimus- ja kehitystoiminta on suhteellisen pienen yritysjoukon käsissä, sillä kymmenen suurinta yritystä kattaa 60 prosenttia koko yksityissektorin tutkimustoiminnasta. Yksityissektorin tutkimustoiminnan kasvu osoittaa lisäksi pysähtymisen merkkejä. Pääomasijoittajista on pulaa, eikä ulkomaisia sijoituksia ole saatu suuremmassa mittakaavassa houkutelluksi kasvuyritysten tueksi. Merkittävä osa keksinnöistä jää muun muassa puuttuvan pääoman vuoksi vain suunnitelmiksi ja innovaatiot joudutaan myymään juuri siinä vaiheessa, kun ne alkaisivat tuottaa niin keksijälle kuin yhteiskunnallekin. Palveluinnovaatiot ja sosiaaliset innovaatiot ovat edelleen vähäisessä roolissa. Toisin sanoen Suomen tilanne ei ole niin hyvä kuin monesti uskotellaan.

Selonteossa nostetaan koko innovaatiopolitiikan peruslähtökohdan eli vahvan osaamisperustan lisäksi esille neljä strategista perusvalintaa. Ne ovat innovaatiotoiminta rajattomassa maailmassa, kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys, innovatiiviset yksilöt ja yhteisöt sekä systeemisyys.

Erityisesti sivistysvaliokunta ja tulevaisuusvaliokunta ovat lausunnoissaan painottaneet tarvetta ottaa innovaatiotoiminnassa paremmin huomioon myös taide, kulttuuri, muotoilu ja luovat alat laajemminkin. Luova talous on yhä selvemmin nousemassa innovaatiopolitiikan olennaiseksi osaksi.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta painottaa, että työpaikkataso ja työntekijät on kytkettävä selkeämmin osaksi järjestelmää. Nämä ovat mielestäni erittäin tärkeitä näkökulmia tässä, kun halutaan innovaatioissa päästä eteenpäin.

Talousvaliokunta katsoo, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää uudenlaista asennoitumista. Systeemisyys, asiakaslähtöisyys ja kansainvälisyys tulee kyetä jalkauttamaan eri hankkeisiin. Se edellyttää entistä osaavampaa innovaatio-organisaatiota. Tämä osaaminen ja osaamisperusta ovat myös asioita, joissa Suomi katsoo olevansa asiantuntija ja monesti muita parempi. Talousvaliokunnassa on todettu, että laaja ja korkeatasoinen osaamisperusta on koko innovaatiopolitiikan täytäntöönpanon olennaisin yksittäinen tekijä.

Selonteossa tuodaan hyvin esille ammatillisen koulutuksen merkitys ja tarve laajentaa työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta taas toteaa, että hyvinvoiva työyhteisö on myös luova työyhteisö. Erityisenä huolena on tuotu esille riittävien resurssien turvaaminen niin varsinaisen opetustyön kuin koulutusjärjestelmän tarvitseman infrankin osalta. Systeemisyys edellyttää, että tiedeyhteisössä eri tiedekuntien rajat madaltuvat ja erilainen tieto ja osaaminen hyödynnetään nykyistä laajemmin.

Kansainvälisyydestä puhutaan Suomessa hyvin paljon, mutta tämä meidän asiantuntijakuulemisemme osoitti muun muassa sen, että Suomessa työelämän, opetuksen ja korkeamman koulutuksen välinen suhde ei pelaa. Ei myöskään toimi sitten tämä järjestelmä, josta aina silloin tällöin keskustellaan: meille tulee opiskelijoita ympäri maailmaa, jotka maksutta saavat täällä opiskella, mutta rahaa ei ole sitten siihen, että he tuntisivat opiskeluolosuhteensa ja työolosuhteensa sellaisiksi, että he tänne myös jäisivät. Myöskään opetuksen ja työelämän välinen suhde ei ole sellainen, että tänne tulisi ulkomaalaisia opettajia. Myöskään yrityselämä ja tutkimustoiminta ei ole sellaista, että tänne tulisi edes ulkomaisia huippuyksiköitäkään tutkimuksen ja tuotekehittelyn alalta, vaan täällä ollaan kotimaisin voimin.

Suomi ei ole houkutteleva. Tämä voidaan luvuinkin osoittaa. Suomessa muihin maihin verrattuna ulkomaisten tutkijoiden osuus on Euroopan pienimpiä. Suomessa se on 1,7 prosenttia, kun se Ruotsissakin on yli 10 ja Hollannissa yli 40. Toisin sanoen Suomi ei ole sellainen paikka, johon älyköt tulevat suunnittelemaan jotain uutta. Tämä on aikamoinen asia, jossa joudumme katsomaan kaikilta tasoin peiliin, mikä meissä on tässä suhteessa vikana. Globaalin kilpailutilanteen ja toimintaympäristön muutosten seuranta, kyky vastata nopeasti asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin ja kyky hyödyntää muualla syntynyttä tietoa ovat muodostuneet kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta entistä tärkeämmiksi.

Valtiovarainvaliokunnan tapaan talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että yritysten kansainvälistymisavustuksiin suunnatut resurssit ovat olleet jatkuvasti varsin vähäiset. Nykyinen taloudellinen tilanne korostaa niiden lisäämisen tarvetta. Elvytys ilman innovaatioita ja niiden kohdentamista oikein ei voi millään onnistua, vaan se tarkoittaa käytännössä sitä, että suunnataan samoihin kohteisiin kuin aikaisemminkin.

Entä sitten valtion rooli? Suomessa innovaatiojärjestelmän perustoimijoihin kuuluvat yritysten lisäksi yliopistot, Tekes, Vtt, Sitra, Keksintösäätiö, Suomen Akatemia, Teollisuussijoitus ja te-keskukset, Finpro ja Finnvera. Uutena tulokkaana on edellä mainittu innovaatio- ja teknologianeuvosto. Talousvaliokunta katsoo, että nykyinen organisaatio edellyttää ehdottomasti selkeyttämistä. Vaikka toimijat itse suurin piirtein tietävätkin omat toimialansa, on yksittäisen asiakkaan vaikeaa hahmottaa, kuka vastaa mistäkin osa-alueesta. Tämä on haaste, ja talousvaliokunnassa keskusteltiin siitä, että kun vaivalla saatiin nämä osaamiskeskukset ja eri yksiköt sijoiteltua ympäri Suomea, niin nyt pitäisi kyllä pystyä sopimaan siitä, millä tavoin myös tehokkuus ja muu päällekkäisyys voidaan poistaa ilman, että näihin alueellisiin intresseihin kovin paljon joudutaan kajoamaan.

Valiokunnan mietinnössä tuodaan esille näitä tuki-instrumentteja, joihin en sen kummemmin tässä kajoa, loppuvaiheessa myös jatkotoimet, joihin liittyy juuri organisaatioiden selkiyttäminen. Lopussa kahdessa ponnessa on se, että kevääseen 2010 mennessä, sen aikana, hallituksen pitäisi tuoda eduskunnalle, ainakin talousvaliokunnalle, selvitys siitä, mihin on ryhdytty näitten linjausten osalta. On erittäin tärkeää, että tässä taloudellisessa tilanteessa tämä prosessi jatkuu ja voimistuu. Samaten on muistutettu hallitusta siitä, että turvataan resurssit ja tutkimusrahoitus nostetaan 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Innovaatiostrategia on herättänyt hyvin erilaisia mielipiteitä matkan varrella, ja monelle on epäselvää, mitä on innovaatio. Se käytännössä tarkoittaa sellaisia uudistuksia, joilla kyetään saavuttamaan taloudellista tai yhteiskunnallista hyötyä, kuten hallitus kirjaa strategiassaan, hyödynnettyä osaamislähtöistä kilpailuetua. Eli tämä ei tarkoita sitä, että kun lamppu syttyy päässä, niin se on jo innovaatio, vaan se on nimenomaan sitä hyödynnettävänä olevaa tulosta. Tässä meillä onkin sitten se ongelma, millä me saamme Suomeen enemmän ja enemmän uusia innovaatioita.

Tähän on pyritty monella tavalla tekemään toimenpiteitä. Kun innovaatiot syntyvät yleensä rajapintojen kahnaamisessa, rajapintojen kohtaamisessa eli eri alueiden yli hyppäämisessä, niin sitä kynnystä pyritään nyt myöskin hallituksen toimin madaltamaan, muun muassa tulevalla yliopistolakiuudistuksella ja uuden Aalto-yliopiston synnyttämisellä, joka nyt jo synnyttämisvaiheessa tuottaa erilaista kitkaa ja kahnausta. Mutta olen hyvin positiivinen ja odottavalla kannalla, että sieltä sitten niitä mahdollisuuksia uusiin innovaatioihin syntyy.

Iso ongelma Suomessa tässä innovaatiokentässä ja t&k-kentässä on se, kuten valiokunnan puheenjohtaja tuossa äsken juuri mainitsi, että kun meillä on kymmenen suurinta yritystä, jotka kattavat 60 prosenttia koko tästä meidän tutkimuskentästämme, niin hallitukselle on todella iso haaste se, minkälaisin toimin me saamme pk-yritykset mukaan näihin t&k-panostuksiin. Se vaatii toimenpiteitä ja varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa se vaatii erityisiä toimenpiteitä. Ovatko ne mahdollisesti verohelpotukset t&k-satsaukseen vai ovatko ne carry back -systeemit vai mitkä ne ovat? Olen ymmärtänyt, että työryhmä paraikaa miettii niitä, ja toivon, että ryhmä tulee mahdollisimman pikaisesti sitten esiin todella konkreettisin toimenpitein.

Tämä innovaatiostrategia on sinänsä erittäin hyvä visio, mutta niin kuin valiokunnan mietinnössäkin todetaan, siinä on selkeä puute. Siinä ei ole konkretiaa. Minkäänlaisiin konkreettisiin keinoihin ei ole puututtu, ja sen takia valiokunta sitten esittikin ja teki lausuman, jossa edellytetään, että hallitus tulee ensi kevään aikana näiden konkreettisten toimenpiteiden ja esitysten muodossa esittämään talousvaliokunnalle, mitä halutaan ja mitä tehdään.

Monia askelia on otettu ja meillä on erilaisia toimenpiteitä menossa. Vuoden 2009 alussa toimintansa aloitti valtioneuvoston alaisuudessa oleva tutkimus- ja innovaationeuvosto, joka muodostettiin laajentamalla entisen tiede- ja teknologianeuvoston tehtäviä. Kun neuvosto vielä hakee vähän paikkaansa ja pikkasen toimenkuvaansakin, niin peräänkuuluttaisin neuvostolle myöskin sitä osaamista kansainvälisiin ja EU-tehtäviin paneutumisessa. Kun meillä on halukkaita yrityksiä, tutkimusyksiköitä tai erilaisia kokonaisuuksia, jotka ovat halukkaasti mukana kansainvälisessä yhteistyössä, niin me emme sitten omin byrokraattisin keinoin estäisi näihin osallistumista pelkästään sillä, että rajaamme ulos, että jotkut hankkeet eivät ole kehittymiskelpoisia. Koska ne eivät valtiolta vaadi minkäänlaisia rahallisia toimenpiteitä, vain sitä, että olemme myötämielisesti mukana, niin meidän kannattaa ehdottomasti olla mukana näissä kansainvälisissä hankkeissa, kun meidän suuri ongelmamme on se, että meillä ei ole kansainvälistä yhteistyötä enää siinä mittakaavassa kuin on aikaisemmin ollut. Meille ei tiedemiehiä tule Suomeen, ja me emme myöskään niin voimakkaasti vaihdossa ole mukana kuin aikaisemmin.

Se, mikä meidän pohjamme on ja millä me pystymme olemaan huippuosaajia ja näissä erilaisissa hankkeissa mukana, on meidän korkea osaamisemme, meidän korkea koulutustasomme. Se on kaikilla tasoilla tärkeä, ei pelkästään korkeakoulu- ja yliopistotasolla, vaan myöskin ammattiosaamisessa. Tässä meillä on haasteita meidän koulutuksellemme ja koulutuspuolellemme, miten me pystymme vastaamaan näihin erilaisiin nopeisiin tilanteisiin, että meidän koulutusjärjestelmämme mukautuu erilaisen kansainvälisen toiminnan muuttumisiin ja niihin erilaisiin suuntaviivoihin. Me tarvitsemme koordinoimista myöskin näissä erilaisissa hankkeissa. Meillä on Keksintösäätiötä, meillä on Suomen Akatemiaa ja Teollisuussijoitusta, te-keskuksia, Finprota, Finnveraa, yliopistoja, Tekesiä, Vtt:tä, Sitraa jne. Kaikki tukevat ja ovat mukana hankkeissa, mutta yleinen iso koordinaatio vielä toistaiseksi puuttuu.

Erityisesti peräänkuuluttaisin sitä asenneilmastoa. Me olemme tällä hetkellä riskienvälttelyn maa ja asenteellisesti sitä. Vikaan ei saa mennä, se on meidän perusajatuksemme. Me emme uskalla yrittää tältäkään sektorilta. Siihen tarvitaan meidän omaa asennemuutostamme.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Innovaatiostrategiaehdotuksen pohjalta laaditussa selonteossa innovaatiotoiminnan tehtävänä on nähty talouskasvun ja kansantalouden myönteinen kehitys sekä yhteiskunnan ja elinkeinorakenteen kestävä uudistuminen ja vielä kansalaisten ja ympäristön hyvinvoinnin tukeminen. Selonteko lähtee näistä käsitteistä, ja innovaatiopolitiikka on selonteossa määritelty hyödynnetyksi osaamislähtöiseksi kilpailueduksi.

On mielestäni hyvä, että talousvaliokunta painottaa mietinnössään, ettei innovaatiotoimintaa voida mitata tai sitä ei tule mitata vain tuottavuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta, vaan yhtenä keskeisenä mittarina tulee olla myös vaikuttavuus eli se, miten toiminta tukee yhteiskunnan hyvinvointia. Silloin tämä käsite "hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu" sisältää kaupallisen, yhteiskunnallisen ja hyvinvoinnillisen edun eli siinä tulee nähdä innovaatioyhteiskunnan ja koko yhteiskunnan hyvinvointi ja rakenne.

Innovaatiostrategian peruslähtökohtana on laaja-alainen osaamisperusta. Sitä korostetaan. Kuitenkaan selonteossa ei kaikilta osin kaikilla aloilla eikä tasoilla hyvin näy se, mitä sillä tarkoitetaan. Selonteossa tuodaan esille kansallisten ja kansainvälisten osaamisverkostojen merkitys suomalaisen osaamispohjan vahvistamisessa ja se, että toteutus edellyttää koko koulutusjärjestelmämme korkeaa tasoa ja resurssien turvaamista ja niiden kehittämistä.

Sivistysvaliokunta lausunnossaan kiinnitti huomiota selonteon puutteisiin, ja tätä myös talousvaliokunnan puheenjohtaja nosti puheessaan esille. Sivistysvaliokunta totesi, että selonteossa tutkimus ja tekniikka ovat kyllä hyvin edustettuina, mutta on vähemmällä se, miten huolehditaan kulttuurista, taiteesta, eli selonteossa ei näitä ole riittävästi kuvattu. Taide, kulttuuri ja luovuus ylipäänsä ovat tärkeitä innovatiivisuudelle, ne ovat sekä edellytyksiä että sisältöjä antavia alueita kehitykselle. Samoin sivistysvaliokunta korosti, että sosiaalisia innovaatioita ja kuluttajalähtöisiä palveluinnovaatioita on käsitelty tässä selonteossa puutteellisesti.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että talousvaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota jatkotoimenpiteisiin, eli talousvaliokunta kyllä näkee, että selonteossa on esille tuotu visio innovaatiojärjestelmän tavoitteista, ja se on kannatettavaa. Mutta tavoitteiden saavuttamisen keinot jäävät monelta osin avoimiksi. Myös sivistysvaliokunta kiinnitti tähän huomiota, että tarvitaan enemmän konkreettisia toimenpiteitä. Selonteon jälkeen tulee tehdä erityisesti — tätä korosti sivistysvaliokunta — jatkosuunnitelma osatavoitteineen toimenpiteiden konkreettisesti eteenpäinviemiseksi, ja myös tätä toteuttamista tulee seurata.

Sivistysvaliokuntahan teki useita ponsia, ja on erittäin hyvä, että talousvaliokunta on omaan mietintöönsä nostanut niistä muun muassa tämän, että Suomen on tässä taloudellisessa tilanteessa välittömästi panostettava tieteeseen, taiteeseen ja tutkimukseen kansantalouden kannalta keskeisillä aloilla ja pidettävä kiinni hallitusohjelmassa asetetuista tavoitteista tutkimusrahoituksen 4 prosentin kansantuoteosuudesta. Eli tämä pohja-ajatus oli myös sivistysvaliokunnalla omassa lausunnossaan.

Arvoisa puhemies! Selonteossa tuodaan siis tämä osaaminen esiin erittäin hyvin, että sen tulee olla laaja-alaista. Kuitenkin vähemmällä siellä on, vaikka se on mainintana, miten me ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa kiinnitämme huomiota siihen, että sitä luovaa potentiaalia ja osaamista tuettaisiin siellä ja otettaisiin myös työelämässä käyttöön tai mahdollistettaisiin ne urapolut ammatillisen koulutuksen jälkeen toteuttaa sitä luovuutta, mitä ammatillisen koulutuksen myötä on mahdollisesti saavutettu.

Sivistysvaliokunta lähti lausunnossaan siitä, että kaiken kaikkiaan menestyvä, osaamislähtöinen innovaatiopolitiikka edellyttää sekä osaajista että luovasta innovaatioympäristöstä huolehtimista. Siis meidän on nostettava niin sanottu Suomen osaajatase, käännettävä se positiiviseksi. Ja se tarkoittaa sitä, että me tarvitsemme todella konkreettisia toimenpiteitä, niitten edistämistä, ja sen olisi tullut olla näkyvämmin esillä tässä innovaatiopoliittisessa selonteossa. Toisaalta innovaatiopoliittisen selonteon loppulauseessa on, että järjestelmän toimintamalleja ja rakenteita kehitetään arvioinnin ja suositusten perusteella ja arviointia tehdään jo 2008—2009. Tätä jäämme odottamaan.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhala nosti esiin tärkeän kysymyksen puheessaan, että pitäisi käyttää 4 prosenttia bkt:sta tuotekehittelyyn. Se on kyllä niitä avainkysymyksiä tulevaisuudessa Suomelle, mihinkä panostetaan.

Samoiten koulutus nousee esille, tämänkin päivän välikysymyksessä esitettiin nuorten koulumahdollisuuksia, etteivät he putoa pois.

Samoiten energia, kun meillä on energiavaltainen teollisuus ja täällä kylmässä asutaan, niin se on erittäin tärkeä asia, että etupäässä nykyteollisuus ja -tuotantoelämä pysyisi täällä. Nokioita pitää luoda, mutta ei pidä unohtaa olemassa olevia laitoksia, mitä täällä on.

Samoiten on kyllä myös tärkeää, kenenkä omistuksessa yhtiöt ovat. Tässä peräänkuulutan, että ne pidettäisiin suomalaisessa omistuksessa. Ne yleensä lähtevät täältä pois, kun ne menevät ulkolaiseen omistukseen.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin äskeisetkin puhujat siitä, että kyllä olisi tarvetta selkeästi laajemmalle ja myöskin paremmin resursoidulle ärhäkälle innovaatiopolitiikalle erityisesti juuri nyt, kun Suomi on taantumassa. Valtion vastuulla on nyt sen luominen, että innovaatioiden kehittymiselle tulee riittävät puitteet myös tuen ja resurssien osalta.

Mehän tiedämme, että edellisestä lamasta nousuun vaikutti merkittävästi se, että käytettiin aktiivista innovaatiopolitiikkaa ja sen tarjoamia keinoja. Uskonkin, että tästäkin taantumasta nousemiseksi tarvittaisiin nyt riittävät ja hyvin resursoidut tuet ja edellytykset sille, että voisimme sitten päästä tälle normaalille, vakiintuneelle ei-taantuman tasolle.

Talousvaliokunta onkin yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota, itsekin kannatan tätä 4 prosentin ehdotusta ja toivonkin, että hyvin ripeästi tähän asiaan tartuttaisiin, sillä eikö juuri nyt innovaatiopolitiikan keinoja pitäisi ehdottomasti käyttää tämänkin taantuman korjaamiseksi?

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vien keskustelua kuitenkin sen verran eteenpäin, että haluan korostaa sitä, että ...

Kiitos! ... että pitäisimme koulutusjärjestelmästämme huolta ja erityisesti siitä koulutuksesta, joka tapahtuu lähellä työelämää, että ammattikorkeakouluissa esimerkiksi mahdollistettaisiin tutkimus- ja tuotekehitystoiminta nykyistä suuremmin ja että otettaisiin koko tämä alueellinen potentiaali huomioon, kuten esimerkiksi Porin yliopistokeskus, Satakunnan ammattikorkeakoulu. Nämä ovat sellaisia alueellisia innovaation lähteitä, ja siellä syntyvät ne innovaatiot, jotka tulevat sitten kaupallisestikin parhaiten käyttöön otetuiksi.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhala on täsmälleen oikeassa siinä, että tutkimus- ja kehitystoimintaan tulee panostaa, niin kuin sivistysvaliokunta on esittänyt.

Sen sijaan ed. Kiuru kysyi, eikö nyt tarvitsisi tehdä innovaatiopolitiikkaa ja tehdä uutta yliopistolakia. Juuri niin hallitus tekee. Se tekee juuri niitä asioita, mitkä edellinen hallitus jätti tekemättä ja jätti pahasti retuperälle. Nyt on korkea aika saada nämä eteenpäin. Tämä on pitkäjänteistä toimintaa, ja on erittäin harmillista, että Suomi ei ole näihin varautunut aikaisemmin edellisten hallitusten aikana paremmin.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Niin kauan kuin minä voin muistaa, että olen oppinut sanan innovaatio, niin kauan se on ollut se salainen sana, millä me pelastamme meidän tulevaisuutemme ja olemme onnellisia. Tällä hetkellä innovaatioiden perään huudetaan vielä enemmän kuin aikaisemmin, kun meidän perusteollisuudessa ei ole niin valoisat näkymät ja näyttää siltä, että tulevat työpaikat, uudet työpaikat, pitäisi löytää uusilta aloilta.

Yksi suuri ongelma on se, että kun meillähän on keksijäkansa Suomessa, niin meillä on todella paljon hyviä keksintöjä, ja juuri siinä alkuvaiheessa voidaankin vähän tukea ja auttaa niin, että päästään eteenpäin, mutta siinä vaiheessa, kun tämän keksinnön pitäisi siirtyä johonkin teolliseen tuotantoon tai se pitäisi ideana myydä maailmalle jossain muodossa, tarvitaan niin paljon riskipääomaa, että sitä ei löydy Suomesta. Silloin juuri tämä keksijä huomaa, että hän itse pääsee helpoimmin sillä, että hän myy tämän keksintönsä jollekin ulkomaalaiselle suurelle firmalle, ja hän saa aika paljon rahaa, mutta kaikki tuleva tuotto ei tule hänelle eivätkä ne verotulot tule Suomeen. Tässä meillä on suuri ongelma suomalaisina ja Suomena, että meidän monet hyvät keksinnöt valuvat muualle. Se on vaan asia, johon meidän on pakko tarttua, että siinä kohtaa juuri tämä keksintö jäisi Suomeen eikä lähtisi muualle.

Toinen, mikä meillä on ollut: Meillä on aika insinöörimäinen kansa, ja me olemme ajatelleet, että keksintö, innovaatio, on jokin tavara, jokin tuote, mutta niin kuin me näemme, tulevaisuutta ovat juuri nämä sosiaaliset palvelut, ylipäätään asiat, joita ei voi kosketella mutta jotka vaan parantavat meidän elämänlaatuamme, niin kuin kulttuuri, terveydenhuolto, vanhustenhuolto. Miten tämä saadaan toimimaan niin, että me olemme onnellisempia ja tyytyväisempiä? Tästä on todella moni ihminen valmis maksamaan tulevaisuudessa ehkä enemmänkin kuin tavarasta, ja vielä, kun tiedetään, että verotus muuttuu siihen suuntaan, että energian käyttäminen ja raaka-aineiden käyttäminen tulee kalliimmaksi ja työn tekeminen toivottavasti halvemmaksi, tämä ihmisvoiman käyttö ja meidän mielemme käyttö, innovaatio, pitäisi silloin nähdä niin, että siinä on meidän tulevaisuutemme vahvasti.

Siis sisällön tuottaminenhan nähdään jo nyt internetissä. Kulttuuri, elokuvat, musiikki, kaikki tämä on suuri bisnes ja vähitellen tullut myös Suomeen. Ne ovat oikeita työpaikkoja, ihan samanlaisia kuin teollisuudessakin olevat työpaikat. Kun ihminen täällä tekee jonkun hyvä innovaation, jonkun hyvän biisin tai minkä vaan, niin se todella tuo meille rahaa Suomeen ja työllisyyttä.

Ylipäätään muotoilu, luovuus, kaikki tällainen: Kännykän ostamisessa me olimme tienneet sen jo kauan sitten, että se ei ole vaan kiinni siitä, miten se toimii, vaan paljonkin siitä, miltä se näyttää. Tämän saaminen kaikkeen meidän suomalaiseen, että me huomaamme, että se, miltä asiat näyttävät, on ihmisille erittäin tärkeätä, esteettisyys ja etiikka ovat niitä vahvoja tulevaisuuden asioita. Tanskassa tämä on jo kauan sitten huomattu ja siellä on erikoistuttu kauniiseen designasiaan. Asiat tehdään niin kauniiksi, että vaikka minä tiedän, että tuo tuote ei ole niin paljon parempi kuin tuo, niin kun se on niin siistin näköinen, niin laitan ilmeisesti rahat siihen toiseen, joka on todella muotoiltu hienosti.

Toinen asia, mikä meillä on vielä aika lastenkengissä, on se, että kun aika moni suuri keksintö syntyy siellä aivan ruohonjuuritasolla, siis työpaikoilla voi olla työntekijä tai opiskelija tai kuka vaan, joka tulee ja näkee asiat uusin silmin, niin mitä alhaisempi tämä ihminen on siinä hierarkiassa, sitä vaikeammin hänen hyvä keksintönsä otetaan huomioon. Jos me oikeasti haluamme ottaa kaiken aivokapasiteetin hyötykäyttöön Suomessa, niin nämä ihan pienet asiat, joista melkein ei uskalla sanoa ääneen, miksei näin tehdä, eivät saisi valua hukkaan, koska aika monesti käy niin, että ihan uusi ihminen jollakin alalla näkee asiat vielä vähän tuorein silmin ja silloin syntyvät usein ne innovaatiot. Sitten kun on tehty asiat jo 15 vuotta samalla lailla, ei välttämättä enää tehdä niitä innovaatioita niin helposti, vaikka joku käskisikin, että keksi uusi tapa hoitaa tämä asia paremmin.

Se, mistä olen ed. Matikainen-Kallströmin kanssa aivan samaa mieltä ...

Jag skulle vilja säga samma på svenska, när det gäller utbildningen.

Jos me todella satsaamme siihen laadukkaaseen koulutukseen läpi koko meidän kenttämme, niin etenkin on tärkeä tämä opettaja—oppilas-suhde, että meillä on siihen kommunikaatioon aikaa ja myös siihen käytännön opettamiseen. Jos vain teoriassa opit, miten asia tehdään — meillä on täällä tulevia lähihoitajia — jos heille vain kirjoista opetetaan, miten ihmistä hoidetaan, luultavasti heistä ei tule hirveän taitavia siinä. Mutta jos he joskus pääsisivät oikeasti ihmisten kanssa tekemisiin ja siinä kohtaa vielä neuvottaisiin, mitä teet pikkuisen väärin tai voit vähän parantaa, niin taatusti tulee vielä parempia lähihoitajia. Tämä maksaa vähän enemmän ja vaatii enemmän opettajaresursseja, mutta sitä me tarvitsemme, jotta meillä olisi tulevaisuudessa parhaat tekijät.

Toinen asia on myös se, että meillä erittäin paljon aikaa ja vaivaa menee eri projektirahoitusten hakemiseen. Se sama aika ja vaiva, jos se raha tulisi jotenkin vähän suoremmin ja helpommin, voitaisiin käyttää oikeasti siihen kouluttamiseen eikä siihen, että haetaan rahaa erilaisiin projekteihin ja tutkimukseen.

Sitten myös ed. Matikainen-Kallström toi esiin tämän kansainvälistymisen, ja ylipäätään täytyy sanoa, että minusta tuntuu vähän pahalta, että me puhumme aika ympäripyöreitä sanoja ja myös meidän tekstimme enemmänkin nostaa esiin ongelmia tai semmoisia ajatuksia. Emme me ole täällä nyt keksineet, me emme ole nyt niin innovatiivisia olleet, mikä on se meidän ratkaisu. Me olemme enemmänkin nähneet, missä meillä vähän kiikastaa.

Yksi asia, joka tuli usein esiin — etenkin suuret, tärkeät firmat toivat sen esiin, mutta kukaan ei sanonut, miksi näin on — on se, miksi meillä on niin vähän kansainvälisiä tekijöitä Suomessa. Meidän tutkijoiden määrä suhteessa väestöön on Suomessa ihan huippukorkea mutta ulkomaalaisten tutkijoiden osuus on äärimmäisen pieni, jos vertaa muihin eurooppalaisiin maihin. Meillä on Suomessa 1,7 prosenttia ulkomaalaisia tutkijoita, kun Ruotsissa se on 10 prosenttia ja Hollannissa yli 40 prosenttia. Onko se vain tämä meidän kylmä ilmastomme tai onko meillä jokin sosiaalinen ilmasto, joka on hankala näille ihmisille, vai onko kieli, onko se mikä? Tämmöistä analyysiä tarvitaan, mistä oikeastaan tökkii, että me emme saa tätä lisääntymään, kun me olemme niin mukavia ja tämä on niin mukava maa, miksi tämä ei toimi. Tämä olisi kyllä hyvä selvittää todella juuria myöten.

Sitten ehkä maltan vähän vielä toivoa tässä lopuksi, niin kuin meidän valiokuntakin maalailee. Kun meillä on kaksi kriisiä päällekkäin nyt, ilmastokriisi, joka on se vielä rankempi, ja taloudellinen kriisi, niin kriisin taittovaihe on juuri se kohta, missä pitäisi löytää se uusi ja yrittää olla vähän ennen muita, niin kuin me teimme viime laman aikana Suomessa. Nokia onnistui siinä aika hyvin. Nyt on se hetki, mutta aika moni muukin on sen huomannut, että ilmastonmuutos ja sen teettämät energiatehokkuussäästöt, uusiutuvat, kaikki tämä ja ylipäätään energian riittävyys ovat tulevaisuuden aloja.

Minä toivon — minä uskon todella ministeri Pekkariseen — että me olemme, kun tämä tilanne tästä rauhoittuu, siinä ihan etunenässä ja saamme tänne uusia työpaikkoja ja oikeasti työpaikkoja, jotka pysyvät täällä eivätkä lähde muualle.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Mitä me haluamme, millainen Suomi on, entä tulevaisuudessa? Me päätämme nyt tulevaisuudesta. Näihin kysymyksiin käsiteltävä selonteko etsii myös vastausta. Talous on saatava kasvu-uralle ja uutta teollisuutta osattava luoda samalla, kun koko maailman taloudellinen tilanne synkkenee synkkenemistään. Uutisista saamme päivittäin todistaa, että globaalissa markkinataloudessa heikosti tuottava toiminta joko siirtyy edullisempaan toimintaympäristöön tai kuolee pois kannattamattomana. Totisesti tarvitsemme innovaatiota, uudenlaisia tuotteita, palveluita, toimintamalleja ja strategisia lähestymistapoja ja yhteisön ongelmiin tuotettuja uudenlaisia ratkaisuja, jotka tähtäävät uuteen, korkeampaa jalostusarvoa tuottavaan toimintaan. Tätä me tarvitsemme Suomessa.

Suomi siirtyy parhaillaan perusteollisuudesta uuteen tietoteollisuuteen. Metsäteollisuus käy läpi historiallisen suurta murrosta. Se on ottanut ja sen tulee ottaa selkeästi suunta tulevaisuuteen, mikä on täysin mahdollista omalta raaka-ainepohjalta. Mahdollisuudet ovat suuret. Tulevaisuudessa viemme maailmalle paperin ja tietotekniikan yhteistuotetta: älypaperia, älytarroja ja puusta biotuotteita. Metsä on niitä harvoja luonnonvaroja, joita meillä Suomessa on. Meidän on kehitettävä monipuolista puunjalostusta ja nostettava uusiutuvan energian kestävä lisääminen etusijalle ilmasto- ja energiapoliittisissa ratkaisuissa. Nyt investoimme tuulivoimaan, kun metsäteollisuus pystyisi tarjoamaan teollisen mittakaavan ratkaisuja ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja uusiutuvan energian kustannustehokkaaseen lisäämiseen. Suomesta voi tulla modernin biotalouden suunnannäyttäjä. Ala on materiaali- ja energiatehokas uusiutuvien luonnonvarojen käyttäjä sekä johtava uusiutuvan energian tuottaja. Sen varaan kannattaa Suomea rakentaa. Näköalat ovat siis laajat. Ongelma on se, että rakenteen muutos kestää noin 20—30 vuotta ja tämä aika on meidän saatava metsäteollisuutemme säilymään Suomessa.

Hallitus laatii innovaatioselontekoja ja -strategioita, mutta samalla hallituksen kehysriihen ilmasto- ja energiapoliittiset päätökset ovat lähes kolminkertaistamassa metsäteollisuuden energiaverot vuodesta 2011. Lisäksi meriliikenteen tuleva päästökauppa ja tiukentuvat rikki- ja typpipäästörajat tulevat alustavien arvioiden mukaan lisäämään suomalaisen metsäteollisuuden merikuljetusten energiakustannuksia 200 miljoonaa euroa ajanjaksolla 2010—2016. Tutkimus- ja kehitystoiminta ja tuotantotoiminta ovat kaikki sidoksissa toisiinsa. Jos tuotanto siirtyy pois Suomesta niin kuin parhaillaan on käynnissä, tutkimus- ja kehitystoiminta seuraavat perässä. Meidän on varmistettava se, että metsä- ja metalliteollisuutemme pystyy toimimaan Suomessa. Talousvaliokunta onkin edellyttänyt, että hallitus kertoisi jatkossa, kuinka konkreettisin toimin nämä tavoitteet saavutetaan, joita näissä selonteoissa ja strategiapapereissa hahmotellaan. Suomen tulevaisuuden menestysresepti on se, että innovaatiot yhdistetään tehokkaaseen poliittiseen päätöksentekoon ja luodaan vahva pohja yrittäjyydelle.

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! Mitä on luominen? Luominen on suomennettuna maailman parantamista. Luova ihminen on se portti, jonka kautta maailmaan tulee jotakin uutta jaettavaksi, jotakin sellaista, joka tuo iloa, nautintoa, helpotusta ja hyötyä. Ilman luovia yksilöitä, luovaa eliittiä suoraan sanoen, ei synny innovaatioita, ei koneita, ei laitteita, ei sävellyksiä, ei kirjoja, ei oivalluksia, sellaisia, jotka säästävät sekä ihmistä että luontoa. Mutta nämä luovuuden etulinjan soturit eivät synny tyhjästä eivätkä missä tahansa olosuhteissa. Vanha myytti siitä, että luovuus syntyy vain tuskalla ja hiellä ja mahdollisimman karussa ja vaikeassa ympäristössä, on sekä järjetön että tuhoisa. Kysymys kuuluu: Kuinka monta luovaa lahjakkuutta vihamielinen ja suvaitsematon ympäristö on vuosien ja vuosikymmenten saatossa tukahduttanut tai jopa tappanut? Kuinka monta aariaa on jäänyt säveltämättä ja laulamatta ja kuinka monta konetta ja lääkettä keksimättä vain siksi, että niin moni lapsi, nuori tai jopa aikuinen ei ole saanut osakseen kannustusta ja muita luovuuden eväitä?

Kaikki maailmassa koottu olennainen tutkimustieto todistaa, että siellä, missä on eniten suvaitsevaisuutta, on myös eniten luovuutta ja uusia innovaatioita ja samalla myös voimakkain taloudellinen kasvu. Suvaitsevaisuus ei merkitse vain sitä, että siedämme erilaisuutta, eri ihonvärejä, eri kulttuureja, erilaisia elämäntapoja ja mielipiteitä. Ei, se merkitsee ennen kaikkea sitä, että ymmärrämme moninaisuuden arvon, iloitsemme siitä, annamme sen synnyttää ristisiitoksilla uusia lajeja, uusia kukoistavia tarhoja.

Herra puhemies! Tulevaisuudessa Suomen leipä syntyy, niin kuin moni puhuja on tässä jo todennut, yhä suuremmassa määrin luovuuden hedelmistä. Jo sylissämme parkuva finanssikriisi viestii siitä, että hengestä ja laulusta leivotaan tulevaisuuden leipä. Siis käsi sydämelle, olemmeko valmiit muutokseen, olemmeko se sivistynyt ja suvaitsevainen Suomi, jota huomisen hyvinvointi vaatii, vai olemmeko se nurja, vihamielinen, kyräilevä ja suvaitsematon Suomi, joka jää maailman pöydän alle tappelemaan murusista. On harhaa kuvitella, että kovista ajoista ja kovista paikoista selvitään kovilla asenteilla ja kovilla otteilla. Kovat särkyvät, murenevat palasiksi ja kaatuvat ryminällä, mutta ymmärtäväiset ja joustavat selviävät kuivin jaloin ja hymy huulilla.

Herra puhemies! Luovuus ei ole vain luovan eliitin etuoikeus. Luovuus on ja sen tulee olla entistä enemmän jokamiehenoikeus. Siksi sekä kodeissa että tarhoissa, kouluissa, oppilaitoksissa ja myös työpaikoilla on tuettava kaikkea, mikä kannustaa luovaa henkeä. Se on suuri kansallinen hyvinvointimissio.

Toistan vielä kerran: ilman suvaitsevaisuutta ei ole luovuutta, se on kerta kaikkiaan ja yksinkertaisesti meidän kansallinen kohtalonkysymyksemme.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kun valtioneuvoston innovaatiopoliittista selontekoa luki, tuli päällimmäisenä havaintona se, missä konkretia. Konkreettiset toimenpiteet ovat välttämättömiä silloin, kun käytännössä halutaan tehdä muutoksia. Kun ei ihan oikein osata asiaa, niin silloin usein verhoudumme upeaan sanahelinään.

Sivistysvaliokuntamme painotti sitä, että innovaatiopolitiikassa on kiinnitettävä huomiota konkreettiseen toimeenpanoon. Suomi tavoittelee maailman parasta innovaatioympäristöä. Sen syntyminen vaatii herkkyyttä havaita ja luoda sellainen ilmapiiri, jossa vallitsee suvaitsevaisuus ja jossa on viihtyisä olla. Vakaat yhteiskunnalliset olot, hyvin toimiva koulutusjärjestelmä, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kulttuuriin tehdyt panostukset ovat pohja. Luovuus on innovoinnin liikkeelle paneva voima. Se vaatii sellaisen toimintaympäristön ja sellaisen asenneilmaston, jotka kannustavat itsensä kehittämiseen, ennakkoluulottomaan uuden etsimiseen, vanhojen rakenteiden ja toimintamallien uudistamiseen.

Jotta tuottavuutemme kasvaa ja kilpailukykymme kehittyy, vaatii se sitä, että osaamistasomme on huippua. Se puolestaan vaatii sitä, että pidämme huolta koko koulutusjärjestelmästämme varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta lähtien aina aikuiskoulutukseen. Ei riitä, että tarkastelemme vain yliopistojen ja korkeakoulujen toimintaedellytyksiä, kuten usein innovaatiopolitiikka-sanan yhteydessä tehdään, sillä kaikki muodostavat yhden kokonaisuuden, kaikki vaikuttavat toisiinsa. Luovuutta ja innovatiivisuutta on edistettävä läpäisyperiaatteella koko kasvatus- ja koulutusjärjestelmässä kaikilla tasoilla. Innovaatiot eivät tule äidinmaidossa, ne eivät synny itsestään, niitä on kehitettävä systemaattisesti koko ajan.

Innovaatio tarkoittaa sitä, että oppilaissa ja opiskelijoissa kehitetään oma-aloitteisuutta, uskaltamista, rohkeutta, muutoksensietokykyä, mahdollisuutta epäonnistumiseen ja toisten kannustamista ja sitä, että ymmärretään kokonaisuuksia. Luovuus ja innovatiivisuus pitää ymmärtää läpikäyvänä kokonaisuutena kaikissa yhteiskunnan toimissa. Me tarvitsemme eräänlaisen modernin renessanssihengen, jossa taiteet ja tieteet voivat yhdistyä.

Valiokunnassamme korostettiin myös sitä, että kun innovaatiopolitiikan toimeenpano-ohjelma laaditaan, niin luovien alojen edustajat ovat vahvasti mukana. Tämä on välttämätöntä.

Kilpailukyky perustuu usein siihen, että oivallamme asiakkaiden ja kansalaistemme tarpeet ennen muita kilpailijoita ja tarjoamme heille näitä vastaavia tuotteita ja palveluita. Palvelusektorilla on Suomessa paljon kasvumahdollisuuksia, ja hyvä on huomioida myös se, että kulttuurin osuus on kasvussa. Esimerkiksi kotitalouksien menoista huomattava osuus käytetään kulttuuriin välttämättömien tarvikkeiden ja elintarvikkeiden kulutuksen jälkeen.

Innovaatiot vaativat asennetta sekä yksilöltä että yhteiskunnalta. Innovaatioiden kehittäminen ja näitten ominaisuuksien kehittäminen on yksi elvytyksemme tehokas keino.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko on merkittävä asia. Jos tämän päivän uutisvirtaa seuraa, siitä voi todeta lyhyellä poiminnalla seuraavia otsikoita: "Pk-sektorin yritysten tilanne heikkeni", "Avoimien työpaikkojen tilanne heikkeni". Tosin siinä oli merkille pantavaa, jos vertaa tätä meidän tämänhetkistä taantumaamme vaikka 1990-luvun vastaavaan, niin vaikkakin avoimien työpaikkojen määrä on vähentynyt, niin edelleenkin avoimia työpaikkoja on melko paljon eli tämä on luonteeltaan työllisyyden osalta erilainen. Lisäksi siellä oli esimerkiksi, että "Nokian markkinaosuus pieneni". Eli siihen nähden, kuinka merkittävästä kysymyksestä Suomen tulevaisuuden työllisyyden kannalta tässä asiassa on kyse, voi vaan ihmetellä, kuinka harvaa se kiinnostaa. Tämä on ikään kuin toistuva ilmiö eduskunnassa.

Tämänhetkisessä suhdannetilanteessa vallitsevat normaalit lait, että joka laskusuhdanteessa menetetään työpaikkoja ja noususuhdanteessa työpaikkoja syntyy lisää. Suomen kannalta on kohtalon kysymys, minne ne uudet työpaikat syntyvät. Nyt käydään ensimmäistä kertaa globaalia kilpailua osaamisintensiivisistä yksityisen sektorin työpaikoista. Se on itsestäänselvyys, että Euroopan pitää menestyä tässä kilpailussa, mutta vielä tärkeämpää on se, että Suomi menestyy tässä kilpailussa. Meidän luonnonvaramme ovat varsin niukat. Meidän mahdollisuutemme perustuvat osaamiseen. Meidän on pärjättävä siinä kilpailussa, mitä käydään yksityisen sektorin osaamisintensiivisistä työpaikoista.

Niiden sijoittumisen ratkaisee se, minkälaisen toimintaympäristön Suomi pystyy tarjoamaan sekä yrityksille että niissä toimiville ihmisille ja osaajille. Kun tässä on puhuttu konkretiasta, niin minä näen, että suurin, yksittäinen konkreettinen asia innovaatiopoliittisen selonteon toteuttamisessa ja jalkauttamisessa on se sama, mitä selonteon tekijä painottaa, että uusi yliopistolaki saadaan voimaan. On Suomen kannalta erinomaisen tärkeätä, että kun nousukauteen tullaan, kaikki Suomen tässä osaamiskentässä toimivat yksiköt ovat siinä parhaassa mahdollisessa kansainvälisessä asennossa, että me saamme meidän kiinnostavuuttamme nostettua. On erinomaisen tärkeätä, että yliopistolain mukaiset säätiöyliopiston ja Aalto-yliopiston uudistukset saadaan pikapikaa voimaan ja yliopistot pääsevät töihin. On täysin mahdoton vaihtoehto, että Suomi tässä tilanteessa lähtisi peruuttamaan näiden asioiden osalta.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää vielä huomion muutamaan asiaan, mitkä sivistysvaliokunnan käsittelyssä nousivat esille. Erinomainen havainto on se, että tämmöisen ajattelutavan, innovatiivisuuden, pitäisi läpäisyperiaatteella toimia koko meidän koulujärjestelmässämme. Tosin, kun sivistysvaliokunta keskusteli asiasta, oli vähän erimielisyyttä, edistääkö koulu tällä hetkellä innovatiivisuutta vai sulkeeko se sen pois. Mutta tavoitteista me olimme kaikki samaa mieltä eli innovatiivisuutta, yritteliäisyyttä ja yrittäjyyttä pitäisi saada läpi koko koulutusketjuun. Meidän pitäisi saada koko meidän koulutusketjumme tässäkin asiassa kansainvälisesti kilpailukykyiseksi.

Toinen kohta: minkälainen on se toimintaympäristö, mihin nämä yritykset ja ihmiset hakeutuvat? Sitä voisi määritellä omasta mielestäni seuraavilla sanoilla: Se on elinvoimainen, suvaitsevainen, tasa-arvoinen, kestävä eettisesti ja taloudellisesti, laadukas. Siinä on paljon luontoa. Se edistää kumppanuutta. Siinä on paljon tuloksellisuutta. Siellä on hyvää tutkimus- ja kehitystoimintaa ja infraa. Mutta erityisen tärkeätä on se, että siellä on tavoitteena pitää yllä sekä hyvää kilpailukykyä että huolehtia hyvinvoinnista. Se tarkoittaa, että pitää huolehtia sekä yritysten toimintaedellytyksistä mutta myöskin hyvinvoinnista. Hyvä innovatiivisuus vaatii tämmöisen ympäristön.

Viimeiseksi luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Täällä ovat edustajat Andersson ja Tabermann tätä käsitelleet, miten Suomeen saataisiin semmoinen ympäristö. Minun mielestäni me olemme aika hyvän määrittelyn epävirallisissa palavereissa saaneet aikaan. Minusta tämmöinen optimitilanne olisi se, että sekä insinööri että runoilija viihtyisivät paikalla.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jukka Mäkelän puheenvuoro oli erinomainen siinä mielessä, että hän korosti tätä kansallista kilpailukykyä, jota meidän kaikkien pitäisi edistää. Edelleenkin palaan siihen eiliseen keskusteluun alueellistamisesta, jossa pannaan vastakkain Suomen eri alueet eikä ajatella kokonaisuuksia eli kansan kokonaista kilpailukykyä. Suomihan käyttää nyt 6 miljoonaa euroa vuodessa tutkimus- ja kehitysmenoihin, ja siitä on valtion osuutta 1,7 miljardia. Tämä on vain vajaa prosentti bruttokansantuotteesta. Panostukseen nähdenhän Suomen tutkimustulokset ovat korkeatasoisia johtuen suomalaisten hyvästä koulutustasosta, kattavasta yliopistoverkosta ja korkeasta motivaatiosta, joka valitettavasti kuitenkin on nyt rapautumassa. Luin juuri eilen lääketieteellisen tutkimuksen vertailun Karoliinisesta instituutista ja suomalaisista yliopistoista, ja siinä sanottiin, että me olemme hyvin tutkimusosaavia vielä, mutta molemmissa paikoissa, sekä Ruotsissa että Suomessa, tutkimusinnostus on vähenemässä.

Talousvaliokunta on ansiokkaasti käsitellyt valtioneuvoston innovaatiopoliittista selontekoa ja todennut, että koska selonteko on TEMin tekemä, se on voimakkaasti tekniikkapainotteinen. Suomalaisen tutkimuksen tulevaisuus voisi kuitenkin olla myös ympäristö- ja biotieteissä, lääketieteessä, muussa terveystieteellisessä tutkimuksessa, mahdollisesti palvelu- ja sosiaalisissa innovaatioissa ja taiteessa, kuten sivistysvaliokunta painotti.

Mutta eduskunnan yliopistoryhmän puheenjohtajana haluaisin lopuksi vielä painottaa sitä, että ilman laadukasta perustutkimusta ei synny innovaatioita. Eräs suomalaisen perustutkimuksen päärahoittajahan on Suomen Akatemia. Vaikka Akatemia saa vain puolet siitä rahasta kuin Tekes, joka oman käsitykseni mukaan on enemmän tuotekehitysasialla ja Akatemia taas perustutkimuksen asialla, niin Akatemiaa tulisi tukea kaikin tavoin ja lisätä sen rahoitusmahdollisuuksia. Akatemian lakihan on nyt parasta aikaa käsittelyssä sivistysvaliokunnassa, ja toivottavaa olisi, että Suomen Akatemian toiminta saisi tämän lakimuutoksen jälkeenkin jatkua häiriöttä.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston innovaatiopoliittisessa selonteossa painotetaan aivan aiheellisesti ja oikeutetusti osaamisen, koulutuksen, tieteellisen tutkimuksen ja monien muiden toimenpiteiden uudistamisen tarvetta ja tulevaisuussuuntaisuutta. Uusia innovaatioita tarvitaan, uusia kehityskäytäviä, että Suomi tulevaisuuden haasteista selviää. Emme kukaan tiedä, millainen on yhteiskuntamme elinkeino- ja työpaikkarakenne vuosien kuluttua varsinkin, kun tästä taantumasta jossain vaiheessa uuteen nousuun lähdemme. Siitä varmasti olemme yhtä mieltä, että se on erilainen kuin se on tänä päivänä. Veroa tuottavia tahoja niin yritys- kuin henkilötasolla saattaa olla tulevina vuosina entistä vähemmän. Sen sijaan verorahoilla tuotettavien palveluiden käyttäjien määrä kasvaa vuosi vuodelta.

Teollista tuotantoa uhkaa edelleen siirtyminen maamme rajojen ulkopuolelle, ja ikärakenteemme pienentää puolestaan työllisten määrää. Kun tähän lisätään se, mikä hallituksen selonteossakin on todettu, että Suomen yrittäjäaktiivisuus on heikko, niin kokonaisyhtälö tarvitsee todella todellista innovaatiota. Yksi tärkeimpiä elinkeino- ja yrittäjäpoliittisia kehitysaskeleita on juuri se, millä toimenpiteillä saadaan uudet sukupolvet, nuoret, asennoitumaan positiivisesti yrittäjyyteen. Itse kymmenen vuoden aikana yrittäjänä olleena on todettava, että yrittäjyysmyönteisyyden kasvattaminen ei ole pelkästään asennekysymys, vaan se edellyttää myöskin konkreettisia toimia tulevaisuuden hankkeissa.

Arvoisa puhemies! Täällä edellä mainituista asioista on jo käytetty useampi erinomainen puheenvuoro, mutta haluaisin nostaa yhden näkökulman esiin, joka myöskin liittyy meidän tulevaisuuden innovaatioihimme. Se, mikä minusta olisi ansainnut isomman keskustelun paikan tässäkin yhteydessä ja mikä selonteossa ja myös talousvaliokunnan mietinnössä jää vähäisemmälle huomiolle, ehkä tarkoituksenhakuisestikin, on julkisen sektorin innovaatiopolitiikka. Tarkoitan sekä valtionhallintoa että julkista sektoria myös kuntatasolla. Koko suomalaisen yhteiskunnan sekä hyvinvoinnin ja kansantalouden kannalta on aivan olennaista, miten julkinen sektori tulee kehityksessä menemään eteenpäin ja vastaamaan haasteisiin. Tiedän, että asiaan paneudutaan enemmän hankintalakia koskevan selonteon yhteydessä, mutta kyllä se minusta liittyy olennaisesti myöskin tämän asian kokonaisuuteen. Tosin hallituksen selonteosta löytyy teksti, jossa todetaan, että julkisen sektorin osa-alueet eivät ole vielä systemaattisesti hyödyntäneet innovaatiotoimintaa toiminnassaan ja tuottavuutensa kehittämisessä. Edelleen selonteossa on kannustava maininta, että kehitetään Suomen julkisesta sektorista aktiivinen innovaatioiden kehittäjä, soveltaja ja käyttöönottaja.

Arvoisa puhemies! Sen tähden valiokunnan mietinnössä on ilo huomata tavallaan, sanoisinko, valtion itsensä niskasta kiinni ottamista toteamalla, että valtion tulee omalla toiminnallaan osoittaa edelläkävijyyttä. Tähän liittyen on esimerkiksi aiheellista kiinnittää huomiota siihen, kuinka julkisten hankintojen avulla voitaisiin edistää innovaatioita ja niiden käyttöä. Tiedämme hyvin sen, että hankinnathan eivät ole vain tavaraa, mitä julkinen hallinto tekee. Ne ovat palveluita, ne ovat työtä, ne ovat uusia toimintatapoja vaikkapa uudella teknologialla, muun muassa sosiaali- ja terveyspuolella, joita viime vuosina on valtavasti kehitetty.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vielä mielestäni yksi huomio mietinnöstä. Tätä nykyistä järjestelmäämme vaivaa erilaisten ohjelmien, organisaatioiden ja innovaatiopolitiikan välineiden runsaus, ja niistä syntyy kyllä aikamoista päällekkäisyyttäkin. On osattava ja uskallettava luopua vanhasta silloin, kun uusi havaitaan ja koetaan paremmaksi. Julkisella sektorilla virtaviivaisuuskaan ei tulevaisuudessa ole paha asia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viljanen vähän arvosteli sitä, ettei julkisella puolella ole tarpeeksi tutkimusta ja innovaatiota, mutta kyllä ainakin terveydenhuollon puolella meillä on jatkuvasti kymmeniä, ehkä satoja projekteja menossa, ja ne ovat useimmiten STM:n rahoittamia niin, että niissä kyllä pyörii kovin paljon rahaa, jopa kymmeniä miljoonia aikaisempina vuosina, nyt ei kuitenkaan tänä vuonna.

Mutta meidän ongelmamme on se, mistä myös ed. Viljanen oli huolissaan, että ne eivät toteudu. Tehdään hyvä projekti, suunnitelma, näin ja näin pitäisi tehdä, mutta valitettavasti niistä eivät suinkaan kaikki toteudu. Meillä on monta asiaa, jotka ovat juuttuneet, niin kuin esimerkiksi tämä sähköinen resepti. Se on tällä hetkellä juuttunut sen takia, että nämä menetelmät eivät ole riittäneet sen toteuttamiseen.

Ilkka Viljanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Asko-Seljavaaran kanssa, että meillä on valtavasti kehityshankkeita, joiden maaliin saattaminen ja käytäntöön juoksuttaminen jostain syystä edelleenkin takkuaa juuri sosiaali- ja terveyspuolella, jossa julkisella puolella olisi isot mahdollisuudet saada myöskin taloudellista hyötyä ja palveluiden laajentamista.

Kotikaupungissani Lahdessa on otettu monia sähköisiä menetelmiä käyttöön muun muassa hammaslääkärien ajanvarauksessa, peruutusaikojen hyödyntämisessä ynnä muussa. Ajatukseni puheessa olikin se, että tätä sektoria pitäisi tuoda entistä enemmän myöskin keskusteluun, että nämä hankkeet menisivät eteenpäin eikä kävisi niin, että kun jotain kehityshanketta markkinoidaan, niin se koetaan heti jollain tavalla negatiiviseksi vaihtoehdoksi tähän nykytilanteeseen.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käytetty monia erinomaisia puheenvuoroja siitä, miten nykyistä innovaatiojärjestelmää pystytään kehittämään ja mitkä ovat ne tulevaisuuden askelmerkit, joilla vahvistetaan osaamistamme.

Erityisesti kiitän ed. Viljasta hänen näkemyksistään julkisen sektorin kehittämisessä ja yhdyn kyllä ed. Asko-Seljavaaran näkemyksiin siitä, että terveydenhuollossa on paljon jo tehty, mutta paljon vielä on tehtävää. Kun tiedämme, että siellä on noin 4 000 eri tietojärjestelmää, niin siinä meillä on vielä aikamoinen pulma ratkaistavaksi.

Nykyisen innovaatiojärjestelmämme ongelmista haluan kuitenkin nostaa esille tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan keskittymisen suhteellisen pieneen yritysjoukkoon, alhaisen kansainvälistymisasteen sekä pulan ulkopuolisista rahoittajista. Erityisesti kasvuyritysten vähäisyys on huolestuttavaa. Kasvuyritykset nimittäin ovat niitä, jotka luovat uusia työpaikkoja, uusia tuotteita ja palveluita. Valitettavasti Suomesta puuttuu kaksi kolmesta maan tarvitsemasta kasvuyrityksestä erityisesti niin sanotun korkean osaamisen alueelta. Kasvuyritysten vähäisyys uhkaa näivettää suomalaisen hyvinvoinnin, sillä uusia, kansainvälisesti haluttuja menestystuotteita ei synny ilman kovaa työtä ja myös kannustavaa yritysten toimintaympäristöä.

Suomessa puitteet yritystoiminnalle ovat lähtökohtaisesti hyvät, mutta niin verotukseen, byrokratiaan kuin julkisen sektorin asenteisiin tarvitaan muutosta, jotta kasvuyritykset pääsevät kehittymään. Verotus on tärkein kasvuun ja työntekoon kannustava tekijä ja päinvastoin.

Edustajat Matikainen-Kallström ja Jukka Mäkelä omissa puheenvuoroissaan käsittelivät varsin laajastikin yritystemme toimintaympäristöä, kiitos siitä.

Riskien vähentämisen lisäksi innovatiiviset kasvuyritykset tarvitsevat nykyistä enemmän tukea ja panostuksia pääoman turvaamiseen. Moni hyvä idean siemen jää istuttamatta taloudellisten resurssien puutteen vuoksi, ja valitettavasti moni muu on valmis poimimaan innovaation hedelmän, kunhan vaan myyntihinnasta sovitaan. Tämä ei ole vastuullista ja pitkäjänteistä innovaatiopolitiikkaa ja -toimintaa.

Tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa ja valtiovarainvaliokunnan lausunnossa on varsin hyvin tuettu kasvuyrittäjyyttä. Muun muassa valtiovarainvaliokunta peräänkuuluttaa, että kasvuyrittäjyyden edistämiseksi onkin laadittava nopeasti toimintamalli, jolla edistetään nopeaa kasvua ja kansainvälistymistä tavoittelevien yritysten syntymistä. Lisäksi valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että yritysten kansainvälistymisavustuksiin suunnatut resurssit ovat olleet jatkuvasti varsin vähäiset, kun tiedämme, että niiden käyttäminen on osoittautunut tehokkaaksi ja tulokselliseksi keinoksi.

Erityisesti taloustilanteen heikennyttyä kansainvälisille markkinoille siirtyminen edellyttää pk-yrityksiltä entistä aktiivisempia toimia, jolloin myös julkisen tuen tarve kasvaa.

Arvoisa herra puhemies! Innovaatiot ovat keskeinen tekijä, kun vahvistetaan Suomen kilpailukykyä. Karkeasti jaotellen Suomessa yritykset tekevät tuotekehitystä ja yliopistot tutkimusta. Tämä johtaa helposti tilanteeseen, missä potentiaalisia keksintöjä jää hyödyntämättä tai ne myydään ulkomaille puolivalmiina liian halvalla joko taloudellisten tai henkilöresurssien puutteen vuoksi.

Aukko eri toimijoiden välisessä yhteistyössä on myös siinä, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut eivät anna virallisesti keksintöalan opetusta eivätkä kurssit kuulu opintosuunnitelmiin Kuopion ja Oulun yliopistoa sekä Teknillistä korkeakoulua lukuun ottamatta. Keksintöalan osaaminen nostaisi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuksen tasoa sekä lisäisi myös keksintöjen määrää ja laatua ja näin toisi selkeää lisäarvoa innovaatioympäristöömme.

Suomella on kokemusta maailman innovaatiosektorin kärjessä olemisesta. Valitettavasti viime vuosina tilanne on muuttunut heikommaksi. Pienen maan edelläkävijyys vaatii selkeämpää profilointia valituille ja vahvoille osaamisalueille sekä asiakas- ja kysyntälähtöistä ajattelutapaa niin tuotteiden, palveluiden kuin liiketoimintamallien kehittämiseksi.

Esimerkiksi metsäteollisuus ja ympäristöteknologia ovat aloja, joilla meillä on kaikki mahdollisuudet nousta globaaliksi suunnannäyttäjäksi. Talousvaliokunnan mietinnössä oleva kannanotto tutkimusrahoituksen nostamisesta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta onkin varsin kannatettava.

Arvoisa puhemies! Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, mutta niin myös halussa nähdä mahdollisuuksia ja innovaatioita perinteisten teknisten alojen rinnalla myös luovilla sektoreilla tai näiden yhdistelmillä. Globaalit ilmiöt avaavat myös meille suomalaisille uskomattoman määrän mahdollisuuksia, jotka vain odottavat hyödyntäjäänsä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensin ed. Mäkelälle voisi todeta, kun hän viittasi yliopistolakiin, että sillä olisi kiire valmistua ja saada se hyväksytysti eteenpäin, niin varmaan hallituksen kannattaa nyt paneutua näihin lakiesityksiin huolella tulevaisuudessa, koska näin huonosti valmisteltuja esityksiä ei kannattaisi tuoda, jos niitä aiotaan saada menestyksellä läpi.

Sivistysvaliokunta kävi innovaatiotoiminnasta hyvin tarkan ja yksityiskohtaisen keskustelun ja sai aikaan myös sen mukaisen lausunnon. Keskustelussa ja lausunnossa haluttiin korostaa nimenomaan luovuuden ja innovatiivisuuden ymmärtämistä läpikäyvänä periaatteena kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Haimme sanoissamme uudenlaista rohkeutta moderniin renessanssihenkeen, jossa taiteet ja tieteet voivat yhdistyä.

Keskityn tässä omassa puheenvuorossani nimenomaan innovaatiopolitiikan osalta osaamisperustan vahvistamiseen ja sen osuuteen. Sivistysvaliokunta oli sitä mieltä ja yksimielinen siitä, että suomalaista koulutusjärjestelmää tulee kehittää kokonaisuutena siten, että se tukee paremmin laajan ja monialaisen osaamisperustan kehittämistä ja uudistumista. Oma-aloitteisuuden, uskaltamisen, muutoksensietokyvyn ja rohkeuden onnistua sekä myös epäonnistua nähtiin edellytyksenä otettavaksi koulutuksen kehittämisen keinovalikoimaan. Valiokunnassa oli esillä myös Suomessa vallalla oleva käsitys, jonka mukaan innovaatioiden synty olisi sidoksissa johonkin koulutusasteeseen. Näin ei missään nimessä ole. Pelkästään yliopistot eivät synnytä huippututkimusta omissa käsissään, vaan huippututkimuksen tekijöiden koulutus alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Innovaatioiden ja luovuuden esille tuomiseksi meidän tulisikin luoda otollinen ilmapiiri. Se tarkoittaa myös sitä, että koko koulutusjärjestelmää tulisi tarkastella tästä näkökulmasta. Suomalaisessa koulussa on jo pitemmän aikaa menty hyvin tietopainotteiseen oppimiseen, jossa luovuuden herkistämiselle ei ole uhrattu riittävästi aikaa. Luovuuden ja innovaation synnyttämiseksi tulee maaperä olla hyvin hoidettu. Kasvattamisessa se tarkoittaa hyväksyntää ja vahvuuksien löytämistä. Tähän ei ikävä kyllä suomalainen peruskoulu vielä ole riittävästi panostanut.

Arvoisa puhemies! Suomen innovaatiopolitiikan edistämiseksi näkisin hyvin tarpeellisena myös koulutuspoliittisten linjausten muuttamisen. Meillä rakennetaan nyt kovalla työllä yliopistouudistusta, jossa halutaan yliopistoille antaa lisää tieteellistä, tutkimuksellista ja taloudellista vapautta, omaa valtaa luoda huippututkimusta. Rahoituksen suhteen tilanne ei vielä ole kuitenkaan kovinkaan varma muiden kuin ehkä Aalto-yliopiston kannalta, joka kyllä nyt on muun muassa perustuslakivaliokunnan lausunnon yhteydessä kohdannut vaikeuksia muutoin. Mutta pystyykö suomalainen yliopisto tuottamaan niitä Nobel-osaajia tämän uudistuksen jälkeen, riittääkö siihen yliopistouudistus edes muutettuna? Mielestäni ei. Meidän tulisi ajatella suomalaisen koulutusjärjestelmän kokonaisuutta ja huomioida jo aikaisemmin mainitsemani varhaiskasvatuksen osuus. Luovuuden ja innovaatioiden synnylle otollista maaperää lähdetään rakentamaan jo lapsen ensimmäisistä vuosista käsin. Tämä tarkoittaa myös ajattelutavan muutosta. Kepin sijaan pitäisi rakentaa porkkanoita, opetus- ja oppimismalleja, joissa onnistumisen kokemukset synnyttävät ajatuksen omasta erinomaisuudesta ja mahdollisuuksista. Vain silloin voimme odottaa luovaa ajattelua ja uuden luomista.

Arvoisa puhemies! Luovuuden edistäminen on suomalaisten hyvinvoinnin kannalta erinomaisen tärkeä asia. Jotta lapsistamme kasvaisi elinikäisiä tiedonjanoisia oppijoita, tarvitaan oikeaa toimintaympäristöä ja myös asenneilmastoa. Sivistysvaliokunta kuuli luovien alojen, taiteen ja kulttuurin, asiantuntijoita innovaatiopoliittisen selonteon yhteydessä ja selväksi tuli taideaineiden merkitys luovuuden potentiaalina. Sivistysvaliokunta on useissa yhteyksissä todennut myös sen, että taideaineiden vahvistamisen merkitys on suuri suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Vielä lopuksi haluaisin edelleen korostaa perustan luomista. Koko perusta lähtee siis jo sieltä varhaislapsuudesta, päivähoidosta ja esiopetuksesta, josta edetään laadukkaaseen perusopetukseen ja siitä edelleen toiselle asteelle ja korkeakouluihin. Meillä on suuri työ siinä, että saamme koulutusjärjestelmämme kestämään laadukkaana ja vahvana. Se tarkoittaa riittävän rahoituksen ohjaamista koulutukselle ja se tarkoittaa myös huomion kiinnittämistä opetusryhmäkokoihin. Meidän on kaikessa pyrittävä turvaamaan jokaisen oppijan mahdollisuus opiskella omien oppimisedellytystensä mukaisesti. Myös tämä tuo sitä lisätilaa luovuudelle ja innovaatioille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen tietysti samaa mieltä koulutuksen merkityksestä mutta sitten, kun on saatu se ihminen kehitettyä sen koulutuksen avulla, niin sen jälkeen tehdään nyt sellaisia virheitä kuin esimerkiksi tässä mietinnössä ehdotetaan tehtäväksi, että hyväksytään kaikkien resurssien hajauttaminen, niin että varsinaiset innovaatiot jäävät loppujen lopuksi hyödyntämättä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko oli mietinnöllä talousvaliokunnassa ja neljä muuta valiokuntaa antoi lausunnon ja näin ollen voidaan katsoa, että käsittely on ollut aika perusteellinen. Mutta jotenkin ainakin tästä talousvaliokunnan käsittelystä jäi valitettavasti vähän sekava kuva (Ed. Pulliaisen välihuuto) siellä sisällä ollen, ja ehkä nyt sitten kyllä mietintö on hyvä, mutta pikkuisen pitemmälle meneviä johtopäätöksiä olisi ehkä kaivannut, mutta päädyimme siihen, että teimme nuo kaksi lausumaa tuonne loppuun ja niissä ei menty yksityiskohtiin, koska jos mennään yksityiskohtiin, niin niitä sitten löytyy varsin paljon ja siihen ei meillä aikaa ollut tämän käsittelyn tässä vaiheessa.

Herra puhemies! Sinänsä tämä valtioneuvoston selonteko sai paljon kiitosta, tukea, osakseen. Edellinen vastaava, jota voi verrata tähän selontekoon, taitaa olla varsin kaukaa, parinkymmenen vuoden takaa, ja siksi katsottiin, että on hyvä, että tällainen nyt on käsittelyssä. Mutta todellakin kysymys on niin tärkeästä asiakokonaisuudesta, että on syytä odottaa, että kerran vaalikaudessa jollakin tasolla joko selontekona tai ainakin jollain muulla menettelyllä käydään tämä kokonaisuus läpi.

Suomi on kehittynyt ja osaava yhteiskunta ja ainoastaan sillä perustalla me jatkossa tulemme menestymään, kun pidämme tästä huolta. Me emme enää tällä bulkkituotannolla pärjää tulevissa kisoissa, maailmanlaajuisissa, globaaleissa kisoissa senkään jälkeen, kun tämä nykyinen syvä lama joskus toivon mukaan päättyy.

Herra puhemies! Täällä mietinnössä todetaan ehkä vähän poiketen siitä, mitä ed. Pulliainen äsken totesi, että tavoitteena täytyy olla priorisointi ja siinä yhteydessä sekä näitten strategisten tavoitteiden että sitten toimijoiden osalta vankka uudelleenharkinta. Täällä kerrotaan menettelytavoista, joita meillä on käytössä, eli strategisen huippuosaamisen keskittymät, joita on viime vuodesta alkaen perustettu yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteisiksi tutkimusorganisaatioiksi. Niitä on kuusi, metsäklusteri, energia- ja ympäristö, metallituotteet ja koneenrakennus, tieto- ja viestintäteollisuus, rakennettu ympäristö ja terveys- ja hyvinvointi. Sitten on erikseen nämä osaamiskeskusohjelmat, osket, joita on kolmetoista kansallista klusteria. Näillä on erilainen tasoero, koska nuo osket ovat alueellisia ja puolustavat siinä mielessä hyvin paikkaansa ja niissä pk-yritykset pääsevät myös mukaan tähän toimintaan ja niihin hyötyihin, joita tästä toiminnasta on. Se, onko meillä esimerkiksi shokeja liian monta, kun on kuusi shokia, sitä kritisoitiin, että niitä on ehkä liikaa, mutta ei (Ed. Pulliainen: Minä viittasin äsken siihen!) rohjettu kuitenkaan lähteä miettimään, mikä niistä pitäisi pudottaa pois tai mikä mahdollisesti uutena pitäisi ottaa mukaan ja jättää nämä pois. Se työ on syytä hyvin tarkkaan kyllä harkita, mutta sille tielle ei eduskunnan valiokunta ehkä voi lähteä arvioimaan niitä niin tarkoin, että jättäisi jotain pois ja ottaisi uusia tilalle, tai sitten, että karsisi näistä olemassa olevista. Mutta valiokunta toteaa kuitenkin, että näiltä osin priorisoinnille on tarvetta. Tämä vastauksena ed. Pulliaiselle.

Herra puhemies! Toinen kysymys on tässä otsikon "Valtion rooli" alla ja siinä pohditaan näitä toimijoita, joita innovaatiojärjestelmän sisällä tai osina pyörii; Yritysten lisäksi yliopistot, Tekes, Vtt, Sitra, Keksintösäätiö, Suomen Akatemia, Teollisuussijoitus, te-keskukset, Finpro ja Finnvera ja lisäksi useat ministeriöt ja osittain myös esimerkiksi kehitysyhtiöt, joita on paikkakuntakohtaisesti tai alueellisesti toiminnassa. Näiden lisäksi on nyt uutena tulokkaana perustettu innovaatio- ja teknologianeuvosto, eli taitaapa olla pääministerin johtama, ministerien muodostama neuvosto. Se vastaa entistä tiede- ja teknologianeuvostoa, vai mikä se oli nimeltään, itsekin taisin siihen kuulua joskus 20 vuotta sitten. Se korvattiin tällä uudella. Tämän kokoava merkitys voisi ehkä olla sellainen hyvä ja keskeinen mahdollisuus, jos esimerkiksi tällä neuvostolla olisi toimiva sihteeristö, joka voisi arvioida näitä kaikkia ja suunnata varoja ja näin. Ne vähäiset varat kaiken kaikkiaan, jotka innovaatiotoimintaan sijoitetaan, hajaantuvat kyllä väistämättä (Puhemies: 5 minuuttia, tai oikeastaan kuusikin jo!) liian paljon. Tähän pitäisi voimakkaasti kiinnittää huomiota.

Herra puhemies! Totean vielä erityisenä asiana sen, että projektirahoituksen varassa meillä pyörii liian paljon innovaatiotoimintaa ja kun projektirahat loppuvat, niin innovaatio sammuu. Tämä tuli selväksi, valitettavasti näin on. Edelleen tutkijoiden ja yritysten välinen yhteys ei meillä pelaa, niin kuin sen pitäisi pelata. Aivojen pitäisi siirtyä yrityksistä yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin ja päinvastoin hyvin joustavasti. Silloin voitaisiin hyödyntää sitä potentiaalia, mikä meillä kuitenkin olemassa on.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti kommentoin ed. Kankaanniemelle. Hän kertoi siitä, mitä on sivulla 4 tässä teidän mietinnössänne shokeista ja oskeista sun muuta, mutta kun käännätte sivulle 5, niin siellä on valtavan pitkä luettelo siitä, mitkä kaikki instituutiot ovat näine rahoineen tässä mukana, ja kun kaikki tapahtuu velkarahalla tällä hetkellä julkisen rahoituksen osalta — taitaa yksityisenkin tapahtua — niin sitä suuremmalla syyllä yksi kokoaminen yhteen pottiin ja siitä sihteeristön avulla hoitaminen, niin kuin sanoitte, olisi ihan paikallaan.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minä luin tätä seuraavaakin sivua, ed. Pulliainen, ja totesin juuri tämän saman ja totean kyllä sen, että se, että meillä nyt on syvä lama, joka voi olla valitettavasti pitkäkin, ei saa kyllä lannistaa nimenomaan tällä sektorilla toimintoja. Jos me olisimme 1090-luvun alussa Ahon hallituksen aikana lamaantuneet laman myötä, niin meillä ei olisi sitäkään teknologiateollisuutta, joka kuitenkin nosti meidät siitä lamasta. Sinne panostettiin — koulutukseen, osaamiseen, tutkimukseen, kehitystoimintaan — 1990-luvun alun lamavuosina mittavasti, ja siitä on erinomaiset tulokset. Nyt, kun on lama, samalla tavalla pitää toimia, mutta suuri kysymys on, mitkä ovat ne alat, joihin pitää panostukset tällä hetkellä panna, että niistä syntyy tulevaisuuden aloja. Voimakkaasti nousi esimerkiksi ympäristöteknologia, mutta myös julkisen sektorin hyvinvointipalvelujen ja vastaavien täytyy olla innovaatiotoiminnassa vahvasti mukana.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen innovaatiopoliittinen selonteko tulee käsittelyyn juuri oikeaan aikaan, kuten tässä kuulimme. Elämme taantuman aikaa, ja selonteko antaa toivoa siitä, että hallituksemme on tältäkin osin hyvin tilanteen tasalla. Työelämä- ja palvelurakenteita kehittävää innovaatiotoimintaa tarvitaan, ja se on maallemme mahdollisuus, joka nyt on hyödynnettävä mahdollisimman viisaasti.

Kuten keskustelussa on todettu, elvytys ilman innovaatioita ei voi onnistua. Nyt on niiden aika. Yhteiskuntaamme on kohdistunut jo jonkin aikaa mittava määrä muutospaineita, tai kuten innovaatioslangilla todetaan, muutosajureita, joita taloudellinen taantuma on edelleen lisännyt.

Entistä voimakkaammin on herännyt paine löytää innovatiivisuudesta voimavara myös julkisen sektorin muutoksille. Valtion tuki on tähän asti painottunut enemmänkin teknisiin innovaatioihin, mutta nyt uudet painotukset osoittavat, että tukea ollaan suuntaamassa myös palveluihin ja julkiselle sektorille. Tämä on oikein ja tarpeellista. Innovaatiojärjestelmän tulee tukea yhteiskuntamme rakenteellisen uudistumisen tarpeita. Sen tulee kohdentua myös palvelujärjestelmiimme siten, että osaamis- ja palveluyhteiskuntamme voi vahvistua ikääntymisestä ja muista uhkatekijöistä huolimatta. Kuten selonteko toteaa, julkisen sektorin osa-alueet eivät ole vielä riittävän tuloksekkaasti hyödyntäneet innovaatiotoimintaa. Tarvitsemmekin paitsi rohkeutta, myös kannustusta uudistuaksemme ja uudistaaksemme meille tuttuja ja turvallisia toimintatapoja ja palvelujärjestelmiä.

Selonteon mukaan julkisen sektorin innovaatiotoiminnalle luodaan valtion tulosohjaukseen ja kuntien valtionosuusjärjestelmään kytketyt kannusteet. Tämä on hyvä, joskin varsin haastava uudistus, mutta tämän suuntaista kannustusta tarvitaan, jotta rakenteellisissa uudistuksissa päästään eteenpäin.

Innovaatiotoiminta eli innovaatioslangilla hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu halutaan siis kohdentaa nyt erityisesti myös yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointiin, minkä vuoksi korostetaan kysyntälähtöistä eli asiakaslähtöistä näkökulmaa. Asiakkaiden ja palvelunkäyttäjien, kuntalaisten ja kansalaisten näkökulman ja tarpeiden huomioimista on syytä korostaa juuri julkisen sektorin innovaatiotoiminnan osalta.

Innovaatiopoliittinen selonteko on muutosasiakirja, joka kuvaa ansiokkaasti tulevaisuuden tavoitetilaa. Tärkeää on, että tavoitetila saadaan nopeasti konkretisoitua ja innovaatiopanokset hyödynnettyä viivyttelemättä yhteiskuntaamme uhkaavien muutospaineiden voittamiseksi.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hyvä kilpailukyky on pienen kansakunnan elintason paras takuumies. Viimeisten tilastojen mukaan Suomi on noussut takaisin kymmenen kilpailukykyisimmän maan joukkoon maailmassa. Jotta säilyttäisimme asemamme maailmankaupassa ja kilpailussa, on meidän luotava maahamme entistä tehokkaampi innovaatiojärjestelmä, jolla varmistetaan eri tuotannonalojen hyvät kilpailuolosuhteet. Valtion rooli asiassa on luoda kehittämiselle ja kaupallistamiselle toimivat puitteet lainsäädännön, valtion tukitoimien ja resurssien kannalta. Kestävän kansantaloutemme kasvun pitää olla tämän innovaatioselonteon ykköstavoite.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on kärkimaiden joukossa maailmassa, jos mitataan keksintöjen määrää asukaslukuun suhteutettuna. Järjestelmämme heikkoutena on se, että emme pysty muuttamaan tehtyjä hyviä ideoita myyntivalmiiksi tuotteiksi. Moni hyvä keksintö siirtyy ulkomaisten yhtiöiden omistukseen joko suoraan tai pahimmillaan yrityskaupan mukana, jolloin menetetään koko tehdyn työn arvo toimijoineen kilpailijoille. Pienellä kansakunnalla ei ole varaa tällaiseen tieto- ja aivovuotoon. Suomalaista innovaatiojärjestelmää on kehitettävä siihen suuntaan, että keksintöjen ja uusien toimintamallien hyöty jää Suomeen ja syntyneestä uudesta ideasta muodostuu parhaimmillaan huipputasoinen vientituote. Nokia on tästä maailmanlaajuisesti levinnyt esimerkkituote, joka on syntynyt määrätietoisen kehittämistyön tuloksena. Työssä on ollut mukana myös Suomen valtio omalla panoksellaan.

Arvoisa herra puhemies! Jotta pysyisimme mukana nopeassa kehityksessä, on Suomen pyrittävä kansainvälistymään kaikilla sektoreilla. Parhaillaan käynnissä oleva yliopistolain käsittely eduskunnassa rakentaa omalta osaltaan kuntoon niitä edellytyksiä, joilla varmistetaan huippututkimuksen jatko tässä maassa. Tutkijoiden määrä Suomessa on maailman huippuluokkaa väestömäärään suhteutettuna, mutta ulkomaisten tutkijoiden osuus on valitettavasti Euroopan pienimpiä. Hyvin moni opiskelija ulkomailta haluaa Suomeen opiskelemaan yliopistoon, mutta hänen valmistuttuaan edessä on lähes poikkeuksetta paluu kotimaahan. Jatkossa on huolehdittava siitä, että pystyisimme pitämään esimerkiksi it-teknologian huippuosaajat Suomessa mahdollisimman pitkään.

Suomi pystyy menestymään kansainvälisesti vain muutamilla sektoreilla, joihin meidän on panostettava nykyistä enemmän. Hallitusohjelmaan merkitty tavoite, että pääsemme 4 prosentin suuruiseen vuosittaiseen satsaukseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen, on mielestäni oikea ja riittävän kunnianhimoinen. Selontekoon kirjattu kannanotto pitää ottaa tosissaan ja huolimatta vaikeista taloudellisista ajoista päämäärään on myös päästävä. Tulevaisuuden työpaikat ja hyvinvointi luodaan nyt riittävillä tutkimusmäärärahoilla, toimivalla lainsäädännöllä sekä valtion budjetin kautta tulevilla tukitoimilla. Jatkossa kannattaa harkita myös tehokkaiden veroporkkanoiden käyttämistä varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten kannustamisessa uusien innovaatioiden hyödyntämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Huippututkimus ja tuotekehitys keskittyvät pitkälti suuriin asutuskeskuksiin. Suomen on pidettävä huoli siitä, että yliopistomme pysyvät kehityksen kelkassa mukana ja kansainvälistyvät omilla erityisalueillaan. Aloittava uusi Aalto-yliopisto tuo mielenkiintoisen uuden toimijan ja mahdollisuuden innovaatiojärjestelmäämme. Kuitenkin on pidettävä huoli siitä, että kaikkialla Suomessa on hyvät mahdollisuudet osallistua uuden luomiseen omalta osaltaan. Joka puolella Suomea on monia pieniä yrityksiä, jotka edustavat omalla toimialallaan jopa kansainvälistä huippuosaamista. Suuruus ei aina takaa menestymisen mahdollisuutta markkinoilla. Esimerkiksi eri puolilta Pohjois-Karjalaa löytyy paljon yrityksiä, jotka ovat luoneet oman yhteytensä kansainvälisiin markkinoihin ja menestyneet luomalla suuren määrän työpaikkoja alueillaan. Tällaista voimavaraa ei missään tapauksessa saa hukata vain suuret toimijat huomioivalla tutkimus- ja tuotekehityspolitiikalla. Eduskunnan pitää omalla toiminnallaan olla tiennäyttäjä niin innovatiivisuutta vahvistavalla lainsäädännöllä kuin budjetin kautta jaettavalla tukirahoituksella.

Laajakaistaverkon rakentaminen koko maahan ulottuvaksi on hyvä esimerkki hallituksen hyvästä innovaatiopolitiikasta. Markkinatalouden varaan ei näin tärkeää asiaa saa jättää. Mikään yritystoiminta ei kehity, ellei 100 megabitin laajakaistayhteys ulotu kaikkialle Suomeen. Tässä asiassa olemme jääneet Euroopan huippumaihin verrattuna keräilyeriin. Myös teiden ja ratojen kunto on tärkeä osa vireän taloustoiminnan kannalta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kun talous kasvaa, niin uusia tuotteita ja ideoita syntyy varmasti. Vesiteiden käyttäminen on suomalaisen liikennepolitiikan heikkous. Valtaisa innovaatio on ulottuvillamme, mutta taitaa asiasta puhuminen olla arveluttavaa tässä vähemmän innovatiivisessa liikenneympäristössä. Toivottavasti meillä on asiassa rohkeutta, sillä energiaselonteko tulee palautekeskusteluun vielä ennen juhannusta. Uudet innovaatiot ovat tarjolla, jos meissä on viisautta niiden hyödyntäjiksi.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Laaja-alainen innovaatiopolitiikka on pienen kansakunnan menestyksen avain. Siksi meidän on kehitettävä teknologia-, koulutus- ja työpolitiikkaamme. Innovaatiopolitiikassa ei ole kyse vain teknologia- ja tutkimuspolitiikasta tai yksittäisistä keksinnöistä tai tuotekehityksestä vaan myös palvelu- ja tuotantoprosessien sekä organisaatioiden kehittämisestä.

Suomen menestyksen kannalta on tärkeää, että yhä enemmän kiinnitetään huomiota nimenomaan sosiaalisiin ja toiminnallisiin innovaatioihin. Sosiaalisista innovaatioista voisi vaikka muodostua markkinoille myytäviä vientituotteita. Luovuus on nykyaikaisen työelämän elinehto. Ilman sitä Suomi ei pärjää kovenevassa kilpailussa. Luovuuden turvaamiseksi työelämän laatua on kehitettävä.

Työntekijöiden osallistuminen innovaatioiden kehittämiseen on tärkeätä, ja heille on annettava mahdollisuus osallistua kehitystoimintaan. Työntekijöiden kokemus ja tieto ovat keskeisessä asemassa luotaessa uusia innovaatioita työpaikoilla. Henkilöstön innovatiivisuus syntyy työmotivaatiosta, osaamisesta ja sen jatkuvasta kehittämisestä sekä mahdollisuudesta osallistua omaa työtä koskevaan päätöksentekoon.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korosti työhyvinvoinnin ja hyvän johtamisen merkitystä ja sitä, että työntekijöillä on oikeus odottaa reilua ja oikeudenmukaista kohtelua. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa nousi esille, että osaamisen hyödyntämisessä saattaa olla sukupuolen mukaan eriytyneitä käytäntöjä. Silloin organisaatio ei hyödynnä sekä miesten että naisten osaamista innovaatiotoiminnassa yhtä kattavasti.

Erilaiset innovaatiot ovat usein riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi tekniset innovaatiot vaikuttavat sosiaalisiin ja palvelualojen innovaatioihin. Jollei molempien sukupuolten osaamista käytetä hyödyksi jo kehitystyötä tehtäessä, on vaarana, että esimerkiksi tekniset innovaatiot eivät hyödytä muita innovaatiopolitiikan osa-alueita täysimääräisesti.

Selonteossa peräänkuulutetaan erityisesti palvelualojen ja sosiaali- ja terveyssektorin innovaatioita. Nämä ovat hyvin naisvaltaisia aloja, mikä korostaa naisten osaamisen ja voimavarojen saamista täysimääräisesti mukaan kehittämistoimintaan. On tärkeää, että kaikessa innovaatiotoiminnassa huolehditaan naisten ja miesten osaamisen yhtäläisestä huomioon ottamisesta.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelemme tänään innovaatiopoliittisesta selonteosta. Suomen innovaatiopolitiikka on kiitettyä, ja siitä ollaan maailmalla hyvin kiinnostuneita. Innovaatiopolitiikan vaikuttavuus teollisuuteen voisi kuitenkin olla parempi. Teollisuutemme nojaa liiaksi vanhoihin tuotantorakenteisiin, ja Suomen teollisuuspolitiikka vaatii uudistamista.

Haluaisin viedä innovaatiopolitiikkaa lähemmäksi teollisuutta. Vanhakantaisesta teollisuudesta pitäisi päästä innovaatioteollisuuteen. Innovaatiopolitiikan ohjauskeinoja pitäisi edelleen monipuolistaa. Tällä hetkellä innovaatiopolitiikkamme on melko lailla tukivetoista. Uusia ohjauskeinoja voitaisiin hakea verotuksesta. Vero-ohjattu innovaatio- ja teollisuuspolitiikan liitto voisi olla uudistus, joka veisi teollisuuttamme uuteen suuntaan.

Tällä hetkellä on pakko sanoa, että teollisuuspolitiikka sinänsä on aika vähäveristä. Me luotamme liiaksi siihen, että EU luo teollisuudellemme kilpailuedut. Kyllä Suomen pitää luoda teollisuuden kilpailuedut aivan itse, ja siihen innovaatiopolitiikan ja teollisuuspolitiikan liitto sopisi vallan mainiosti.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto asettaa selonteossaan monia hienoja ja tarpeellisia tavoitteita maamme innovaatiopolitiikan kehittämiseksi. Toivon, että sanat johtavat tekoihin ja ainakin osa näistä tavoitteista pystytään tulevaisuudessa saavuttamaan. Selvää on, että tähän pääseminen edellyttää hyvien aikomusten lisäksi konkreettisia toimenpiteitä ja niiden vaatimia resursseja.

Kuten sivistysvaliokunnan lausunnossa todetaan, luovuus on innovoinnin liikkeelle paneva voima ja siten keskeinen keino edistää taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia. Luovuuden tukeminen ja edistäminen olisikin äärimmäisen tärkeää kaikissa elämänvaiheissa, mutta erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin ihminen on herkimmillään oppimaan uutta. Varhain löydetty luovuus ja luottamus omiin kykyihin antavat hyvän pohjan elinikäiselle oppimiselle.

Sivistysvaliokunta toteaa vaatineensa useassa yhteydessä taito- ja taideaineiden opetuksen vahvistamista kouluissa. Toivon, että tämä vaatimus viimeinkin kuultaisiin ja että se johtaisi oikeisiin toimenpiteisiin. Nykyisin kouluissa keskitytään liiaksi teoria-aineisiin luovien aineiden kustannuksella, mikä on hyvin lyhytnäköistä eikä palvele oppilaiden, eikä viime kädessä myöskään yhteiskunnan etua. Lasten ja nuorten käytännöllisten ja taiteellisten taipumusten tehokkaampi tukeminen antaisi hyvät valmiudet elämään ja toisaalta tukisi varmasti myös teoria-aineiden oppimista.

Luova toiminta on tärkeää erityisesti arjessa jaksamisen ja kouluviihtyvyyden kannalta. Tämä on huomionarvoinen näkökulma, sillä koulutyö on nykyisin monien lasten ja nuorten kokemusten mukaan hyvin raskasta ja kuormittavaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan jopa joka viides lukiolaistyttö kärsii koulu-uupumuksesta eikä kyseinen vaiva ole tuntematon myöskään alempien luokka-asteiden oppilaiden keskuudessa. Uskon, että käden taitojen ja taideaineiden tuntimäärien kasvattaminen parantaisi merkittävästi oppilaiden jaksamista, opettaisi heitä luovaan ajatteluun ja toisi heidän koulutyöhönsä enemmän iloa ja intoa.

Arvoisa puhemies! Innovaatiostrategian lähtökohtana on laaja-alainen osaamisperusta, joka edellyttää muun muassa väestön korkeaa koulutus- ja osaamistasoa. On siis äärimmäisen tärkeää huolehtia siitä, että koulutusjärjestelmämme taso pysyy jatkossakin hyvänä. Tähän liittyen on pakko todeta, että koulujen luokkakokojen jatkuva paisuminen ei varmasti palvele edellä mainittua tarkoitusta ja toivottavaa olisi, että asialle herättäisiin tekemään jotakin pikimmiten. Jos muutosta ei saada aikaan, tulevat seuraukset kalliiksi.

Lopuksi mainittakoon vielä, että valtioneuvoston selonteko jättää sosiaalisten innovaatioiden tarpeen liian vähälle huomiolle, vaikka juuri niille olisi näinä taantuman aikoina suurta tarvetta. Kuten tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa todetaan, tarvitaan sosiaalisia innovaatioita erityisesti julkisen sektorin uudistamisen yhteydessä ja niiden merkitys korostuu tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Esimerkiksi sosiaaliturvan ja terveydenhuollon kehittämisessä tarvitaan tehokasta innovaatiopolitiikkaa, jotta pystytään vastaamaan kaikkiin tulevaisuuden haasteisiin.