2 luku
Kuolleeksi julistaminen tuomioistuimen päätöksellä
3 §
Kuolleeksi julistaminen ilman odotusaikaa
Jos kadonnut henkilö on kadotessaan ollut välittömän
hengenvaaran aiheuttaneessa onnettomuudessa tai muussa siihen rinnastettavassa
tilanteessa eikä ole syytä olettaa hänen
pelastuneen, hänen kuolleeksi julistamistaan voidaan hakea
välittömästi katoamisen jälkeen.
4 §
Kuolleeksi julistaminen odotusajan kuluttua
Kadonneen henkilön kuolleeksi julistamista voidaan
muissa kuin 3 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa
hakea odotusajan kuluttua. Odotusaika lasketaan siitä,
kun kadonnut henkilö on tiettävästi viimeksi
ollut elossa.
Jos kadonnut henkilö on kadotessaan ollut olosuhteissa,
joihin liittyy hengenvaara, tai jos katoamiseen liittyvät
olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen muutoin on erittäin
todennäköistä, että hän
on kuollut, odotusaika on yksi vuosi.
Muissa kuin 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa odotusaika
on viisi vuotta.
5 §
Vireillepano
Kuolleeksi julistamista koskeva asia pannaan vireille käräjäoikeudessa
hakemuksella.
6 §
Toimivaltainen tuomioistuin
Kuolleeksi julistamista koskevan asian käsittelee se
tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä kadonneella henkilöllä on
viimeksi ollut kotikunta tai väestökirjanpitokunta.
Jos haetaan usean samalla kertaa kadonneen henkilön
julistamista kuolleeksi, asian voi käsitellä tuomioistuin,
joka on 1 momentin nojalla toimivaltainen heistä jonkun
osalta.
Jos Suomessa ei ole tuomioistuinta, joka olisi 1 tai 2 momentin
nojalla toimivaltainen käsittelemään
asian, asian käsittelee se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä hakijalla
on kotikunta tai, jollei hakijalla ole kotikuntaa Suomessa, Helsingin
käräjäoikeus.
7 §
Oikeus vireillepanoon
Kuolleeksi julistamista koskevan hakemuksen voi tehdä kadonneen
henkilön aviopuoliso, perillinen tai muu läheinen
taikka muu henkilö, jonka oikeus saattaa riippua kuolleeksi
julistamisesta. Heillä on myös oikeus jatkaa toisen henkilön
hakemusta.
8 §
Kuuleminen
Kadonneen henkilön aviopuolisolle ja perillisille on
varattava tilaisuus tulla kuulluiksi hakemuksen johdosta. Jos kadonneelle
henkilölle on määrätty edunvalvoja,
myös tälle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.
Tilaisuutta tulla kuulluksi ei tarvitse varata, jos tiedoksianto
olisi toimitettava oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla
tuomioistuimen kuulutuksella.
Käräjäoikeus voi tarvittaessa kuulla
poliisi- tai muuta viranomaista hakemuksen johdosta.
9 §
Kutsu ja sen tiedoksianto
Jos kuolleeksi julistamiseen on selvitetty olevan edellytykset,
tuomioistuimen on 4 §:ssä tarkoitetuissa
tapauksissa kutsuttava kadonnutta henkilöä ilmoittautumaan
tuomioistuimelle viimeistään kutsussa mainittuna
määräpäivänä. Kutsussa
on mainittava, että kadonnut, joka ei ilmoittaudu, voidaan
julistaa kuolleeksi. Tuomioistuimen on samalla kutsuttava kaikkia,
jotka voivat antaa tietoja siitä, onko kadonnut henkilö elossa
vai kuollut, ilmoittamaan samassa ajassa tietonsa tuomioistuimelle.
Kutsu annetaan tiedoksi kuuluttamalla siten kuin oikeudenkäymiskaaren
11 luvun 10 §:ssä säädetään.
Tuomioistuimen on julkaistava kuulutus kutsusta virallisessa lehdessä viimeistään
kolme
kuukautta ennen määräpäivää.
10 §
Tuomioistuimen päätös kuolleeksi
julistamisesta
Kadonnut henkilö on 9 §:ssä tarkoitetun
määräpäivän jälkeen
julistettava kuolleeksi tuomioistuimen päätöksellä,
jos tuomioistuin ei ole saanut tietoa siitä, että hän
on elossa tai kuollut, ja jos kuolleeksi julistamisen edellytykset
muutoin ovat olemassa.
11 §
Kuolinpäivän määrääminen
Julistaessaan kadonneen henkilön kuolleeksi tuomioistuimen
on määrättävä se päivä,
jona hänen katsotaan kuolleen.
Kuolinpäiväksi on määrättävä se
päivä, jona kadonnut henkilö todennäköisimmin
on kuollut. Jollei sitä voida määrittää,
kuolinpäiväksi on määrättävä se
päivä, jona hän todennäköisesti viimeistään
on kuollut. Kuolinpäiväksi on kuitenkin määrättävä viimeistään
se päivä, jona on kulunut viisi vuotta siitä,
kun kadonnut henkilö on tiettävästi viimeksi
ollut elossa.
3 luku
Kuolleeksi julistaminen maistraatin päätöksellä
12 §
Edellytykset
Henkilö voidaan julistaa kuolleeksi maistraatin
päätöksellä, kun on kulunut:
1) sata vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä,
jonka aikana hän on syntynyt; ja
2) viisi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä,
jonka aikana hän on tiettävästi viimeksi ollut
elossa.
13 §
Vireilletulo
Maistraatin on vuosittain omasta aloitteestaan selvitettävä,
onko väestötietojärjestelmän tietojen
mukaan elossa sellaisia henkilöitä, joiden kuolleeksi
julistamiseen on 12 §:n mukaiset edellytykset.
14 §
Toimivaltainen maistraatti
Kuolleeksi julistamista koskevan asian käsittelee se
maistraatti, jonka toimialueella henkilöllä on
viimeksi ollut kotikunta tai väestökirjanpitokunta.
Jos Suomessa ei ole maistraattia, joka olisi 1 momentin nojalla
toimivaltainen käsittelemään asian, asian
käsittelee Helsingin maistraatti.
15 §
Selvittämisvelvollisuus
Jos henkilön kuolleeksi julistamiseen on 12 §:n
1 kohdassa säädetty edellytys, maistraatin on
hankittava kohtuudella saatavissa oleva selvitys siitä,
onko hän ollut viimeksi kuluneiden viiden kalenterivuoden
aikana elossa.
16 §
Kutsu ja sen tiedoksianto
Maistraatin on kutsuttava sellaista henkilöä, jonka
kuolleeksi julistamiseen on selvitetty olevan edellytykset, ilmoittautumaan
maistraatille viimeistään kutsussa mainittuna
määräpäivänä. Kutsussa
on mainittava, että kutsussa tarkoitettu henkilö,
joka ei ilmoittaudu, voidaan julistaa kuolleeksi. Maistraatin on
samalla kutsuttava kaikkia, jotka voivat antaa tietoja siitä,
onko asianomainen henkilö elossa vai kuollut,
ilmoittamaan samassa ajassa tietonsa maistraatille.
Jos asianomaiselle henkilölle on merkitty väestötietojärjestelmään
voimassa oleva osoite, kutsu on lähetettävä siihen.
Jos väestötietojärjestelmästä tai
muista väestökirjoista ilmenee, että asianomaisella
henkilöllä on Suomessa aviopuoliso tai perintökaaren
(40/1965) 2 luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettuja
sukulaisia, kutsu on annettava tiedoksi aviopuolisolle ja vähintään
yhdelle sukulaiselle. Jos asianomaiselle henkilölle on
määrätty edunvalvoja, kutsu on annettava
tiedoksi myös tälle.
Jollei asianomaisella henkilöllä ole 2 momentissa
tarkoitettua osoitetta, aviopuolisoa, sukulaista eikä edunvalvojaa,
kutsu annetaan tiedoksi yleistiedoksiantona siten kuin hallintolain (434/2003)
62 §:ssä säädetään.
Maistraatin on julkaistava kuulutus kutsusta virallisessa lehdessä jonkin
kuukauden ensimmäisessä numerossa viimeistään
kolme kuukautta ennen määräpäivää.
17 §
Maistraatin päätös kuolleeksi julistamisesta
Henkilö on 16 §:ssä tarkoitetun määräpäivän jälkeen
julistettava kuolleeksi maistraatin päätöksellä,
jos maistraatti ei ole saanut tietoa siitä, että hän
on elossa tai kuollut, ja jos kuolleeksi julistamisen edellytykset
muutoin ovat olemassa.
18 §
Kuolinpäivän määrääminen
Julistaessaan henkilön kuolleeksi maistraatin on määrättävä se
päivä, jona hänen katsotaan kuolleen.
Kuolinpäiväksi on määrättävä 1
päivä tammikuuta sinä vuonna, joka ensiksi
alkaa sen jälkeen, kun on kulunut sata vuotta henkilön
syntymästä ja viisi vuotta siitä, kun
hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa.
Jos asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella voidaan määrittää se
päivä, jona henkilö todennäköisesti
on kuollut, se on kuitenkin määrättävä kuolinpäiväksi.
19 §
Maistraatin päätöksen tiedoksianto
Jos väestötietojärjestelmästä tai
muista väestökirjoista ilmenee, että kuolleeksi
julistetulla on Suomessa aviopuoliso tai perintökaaren
2 luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitettuja sukulaisia,
maistraatin päätös on annettava tiedoksi
aviopuolisolle ja vähintään yhdelle sukulaiselle.
Jos kuolleeksi julistetulle on määrätty
edunvalvoja, päätös on annettava tiedoksi
myös tälle.
4 luku
Omaisuuden takaisin luovuttaminen
20 §
Omaisuuden luovutusvelvollisuus
Jos kuolleeksi julistettu on elossa, hänellä on oikeus
saada omaisuutensa takaisin siltä, joka on kuolleeksi julistamisen
johdosta ottanut omaisuutta haltuunsa. Edellytyksenä on
kuitenkin, että kuolleeksi julistettu vaatii sitä kolmen
vuoden kuluessa siitä, kun hän sai tiedon kuolleeksi julistamisesta.
Jos kuolleeksi julistetun näytetään
kuolleen muulloin kuin päätöksessä määrättynä kuolinpäivänä ja
jos sen vuoksi jollain muulla kuin sillä, joka on kuolleeksi
julistamisen johdosta ottanut haltuunsa kuolleeksi julistetun omaisuutta, on
oikeus omaisuuteen, haltijan on luovutettava omaisuus siihen oikeutetulle.
Edellytyksenä on kuitenkin, että omaisuuteen oikeutettu
vaatii sitä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun
hän sai tiedon oikeudestaan omaisuuteen.
Jos omaisuus on luovutettu edelleen, luovutus pysyy voimassa,
jos haltija ei saadessaan omaisuuden haltuunsa tiennyt eikä hänen
olisi pitänyt tietää, ettei luovuttaja
ollut omaisuuden oikea omistaja. Sama koskee omaisuuden panttioikeuden
tai käyttöoikeuden luovutusta.
21 §
Luovutusvelvollisen muu suoritusvelvollisuus
Jos luovutettava omaisuus ei ole tallella tai muuten luovutettavissa,
sen arvo on korvattava.
Jos luovutettavan omaisuuden arvo on alentunut merkittävästi
kulumisen tai vahingoittumisen vuoksi, luovutusvelvollisen on korvattava arvon
aleneminen. Jos omaisuuden arvo on alentunut muusta syystä,
luovutusvelvollisen on suoritettava kohtuullinen korvaus omaisuuden
arvon alenemisesta, jos siihen katsotaan olevan erityistä syytä.
Jos luovutettava omaisuus on rahaa, luovutusvelvollisen on maksettava
luovutettavalle määrälle korkolain (633/1982)
3 §:n 2 momentin mukaista korkoa siitä lähtien,
kun hän sai omaisuuden haltuunsa. Muusta luovutettavasta
omaisuudesta saatu tuotto on luovutettava tai sen arvo korvattava.
Luovutusvelvollisen on myös suoritettava kohtuullinen korvaus
omaisuudesta saamastaan hyödystä, jollei tämän
voida katsoa sisältyvän omaisuuden arvon alenemisesta
suoritettavaan korvaukseen. Korkoa on kuitenkin maksettava, tuotto
luovutettava tai sen arvo korvattava taikka hyöty korvattava
aikaisintaan siitä lähtien, kun luovutusvelvollinen
sai tiedon, että hän ei ole oikeutettu omaisuuteen.
Jos luovutettava omaisuus on rahaa tai jos omaisuuden arvo on
korvattava, luovutusvelvollisen on maksettava korkoa korkolain 4 §:n
1 momentin mukaisesti luovuttamisvaatimuksen esittämisestä lukien.
Jos 1—4 momentin mukaista suoritusvelvollisuutta on
olosuhteisiin nähden pidettävä kohtuuttomana,
sitä voidaan sovitella.
22 §
Omaisuuteen pannut kustannukset
Luovutusvelvollisella on oikeus saada korvaus luovutettavaan
omaisuuteen panemistaan tarpeellisista kustannuksista sekä sellaisista hyödyllisistä
kustannuksista,
jotka ovat syntyneet ennen kuin hän sai tiedon, että hän
ei ole oikeutettu omaisuuteen.
5 luku
Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat
säännökset
23 §
Suomen viranomaisten kansainvälinen toimivalta
Suomen tuomioistuin tai maistraatti voi tutkia kuolleeksi julistamista
koskevan asian, jos henkilö, jonka kuolleeksi julistamista
asia koskee, on Suomen kansalainen tai jos hänen viimeinen
tiedossa oleva asuin- tai kotipaikkansa on Suomessa.
Suomen tuomioistuin voi tutkia kuolleeksi julistamista koskevan
asian myös, jos hakijan tärkeät edut
puoltavat asian ratkaisemista Suomessa. Edellytyksenä on
lisäksi, että hakija ei voi saattaa asiaa tutkittavaksi
siinä valtiossa, jonka kansalainen se henkilö on,
jonka kuolleeksi julistamista asia koskee, eikä valtiossa,
jossa on tämän viimeinen tiedossa oleva asuin-
tai kotipaikka, tai että asian vireillepano vieraassa valtiossa
aiheuttaisi hakijalle kohtuuttomia vaikeuksia.
24 §
Sovellettava laki
Kuolleeksi julistamista koskevassa asiassa on sovellettava Suomen
lakia.
25 §
Vieraassa valtiossa annetun päätöksen
tunnustaminen
Vieraassa valtiossa annettua päätöstä,
jolla henkilö on julistettu kuolleeksi, on ilman erityistä vahvistamista
pidettävä Suomessa pätevänä, jos
päätöksen on antanut sen valtion viranomainen,
jonka kansalainen henkilö oli päätöksen
antamisen hetkellä tai jossa on hänen viimeinen tiedossa
oleva asuin- tai kotipaikkansa.
26 §
Tunnustamatta jättämisen perusteet
Edellä 25 §:ssä tarkoitettua
päätöstä ei kuitenkaan tunnusteta
Suomessa:
1) jos tunnustaminen on selvästi vastoin Suomen
oikeusjärjestyksen perusteita;
2) jos päätös on ristiriidassa
saman henkilön kuolleeksi julistamisesta Suomessa annetun
päätöksen kanssa; tai
3) jos päätös on ristiriidassa
saman henkilön kuolleeksi julistamisesta jossakin muussa
valtiossa aikaisemmin annetun päätöksen
kanssa ja tämä aikaisemmin annettu päätös
tunnustetaan Suomessa.
6 luku
Erinäisiä säännöksiä
27 §
Kustannukset
Sillä, jonka hakemuksesta kadonnut henkilö on
julistettu kuolleeksi tuomioistuimen päätöksellä,
on oikeus saada kuolleeksi julistetun jäämistöstä korvaus
kuolleeksi julistamisesta aiheutuneista kustannuksista.
28 §
Maistraatin oikeus saada tietoja
Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen
yhteisö, Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus
ja eläkelaitos sekä julkiset ja yksityiset sosiaali-
tai terveydenhuollon palvelujen tuottajat ovat salassapitosäännösten
estämättä velvollisia pyynnöstä antamaan
maksutta maistraatille ne tiedot, jotka se 3 luvussa säädettyä tehtävää suorittaessaan
tarvitsee henkilön elossa olemisen tai kuoleman selvittämiseksi.
29 §
Toimivaltainen viranomainen Ahvenanmaan maakunnassa
Ahvenanmaan maakunnassa maistraatille tämän
lain mukaan kuuluvia tehtäviä hoitaa lääninhallitus.
30 §
Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset kuolleeksi julistamista
koskevasta päätöksestä tehtävistä ilmoituksista
annetaan valtioneuvoston asetuksella.
31 §
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20 .
Tällä lailla kumotaan kuolleeksi julistamisesta
23 päivänä huhtikuuta 1901 annettu laki (15/1901)
siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Jos kumotun lain 4 a §:n 2 momentissa tarkoitettu
väestörekisterin pitäjän luettelo
on saapunut viralliselle syyttäjälle ennen tämän
lain voimaantuloa, luettelossa mainittujen henkilöiden kuolleeksi
julistamista koskevan asian käsittelyyn sovelletaan tämän
lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.