Perustelut

Johdanto

Vuoden 2004 alusta voimaan tulleen hautaustoimilain (457/2003) maksuja koskeva 6 § on vuoden 2002 valtiopäivillä hyväksytty eduskunnassa hallituksen esityksen mukaisena (HE 204/2002 vp). Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta ja seurakuntayhtymä voivat pykälän nojalla periä maksuja hautasijan luovuttamisesta, hautaamiseen liittyvistä palveluista ja haudanhoidosta. Maksut saavat olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruiset. Lisäksi maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmaalle.

Hautaustoimilain säätämiseen johtaneessa hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että säännös merkitsee perustelujenkin mukaan sitä, että maksuja ei voida määritellä erilaisiksi sillä perusteella, onko haudattava seurakunnan jäsen (HaVM 21/2002 vp).

Hallintovaliokunta on katsonut mietinnössään lisäksi, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 71/2003 vp) ilmaistun kannan perusteella on pikaisesti syytä ryhtyä erilliseen valmisteluun niiden edellytysten tarkemmaksi määrittelemiseksi, joilla voidaan poiketa samamaksuisuuden periaatteesta. Hallintovaliokunta on pitänyt samalla tärkeänä, että vastaisuudessakin on mahdollista useiden seurakuntien noudattaman tavan mukaisesti luovuttaa ilmainen hautasija sotaveteraaneille.

Hallituksen esityksen HE 19/2003 vp ja lakialoitteiden pohjalta on vuoden 2003 valtiopäivillä muutettu erillisen valmistelun jälkeen hautaustoimen maksuja koskevaa sääntelyä siten, että evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ja seurakuntayhtymät voivat myöntää maksuvapautuksen hautaustoimen maksuista rintamaveteraaneille ja heihin rinnastettaville henkilöille (HaVM 4/2003 vp).

Samamaksuisuuden periaatteesta

Hautaustoimilain seurantatyöryhmän muistiossa, johon opetusministeriö on yhtynyt, pidetään hautaustoimilain peruslähtökohtaa, jonka mukaan maksujen perusteiden tulee olla kaikille samat, sinänsä selkeänä ja uskonnosta riippumattoman yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna. Poikkeamista samamaksuisuuden periaatteesta ei ole pidetty perusteltuna, koska seurakuntien yhteisöverotulojen muodossa saama hautaustoimeen käytettävissä oleva rahoitus koko kirkon tasolla tarkasteltuna riittää kattamaan hautaustoimen kustannukset.

Kirkkohallitus on arkkipiispa Jukka Paarman johdolla antanut 28 päivänä helmikuuta 2005 hallintovaliokunnalle lausunnon opetusministeriön asettaman hautaustoimilain seurantatyöryhmän 19 päivänä lokakuuta 2004 valmistuneesta muistiosta. Kirkkohallituksen lausunnossa käsitellään hautaustointa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tehtävänä sekä asian taustaa kirkon ja valtion suhteiden kannalta ja arvioidaan lopuksi hautaustoimilain seurantatyöryhmän muistiota.

Kirkkohallituksen lausunnossa todetaan seurantatyöryhmän muistiosta ilmenevän, että seurakuntien yhteisövero-oikeutta ei ole lainsäädännöllisesti kytketty hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin. Kirkkohallitus painottaa seurantatyöryhmän muistiossakin mainittua asiaa, että seurakunnilla on hautaustoimen ohella myös muita luonteeltaan yhteiskunnallisia tehtäviä, kuten väestökirjanpitoon liittyvät tehtävät, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito sekä erilaiset palvelutehtävät (diakonia, perheneuvonta, sairaalasielunhoito, lapsi- ja nuorisotyö, palveleva puhelin, ulkosuomalaistyö ja muu yhteiskunnallinen työ). Kirkkohallituksen lausunnosta ilmenee edelleen, että osa näistä muista tehtävistä on lakisääteisiä.

Hautaustoimilain seurantatyöryhmän muistiossa tarkastellaan seurakuntien osuutta yhteisöverosta vuosina 1993—2002 ja vedetään se johtopäätös, että seurakuntien yhteisöverotulot riittävät koko kirkon tasolla ja pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna keskimäärin kattamaan hautaustoimen nettokulut. Seurakuntien muut yhteiskunnalliset tehtävät jäävät tämän tarkastelun ulkopuolelle. Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenten oikeuksien ja uskonnonvapauden kannalta on Kirkkohallituksen mukaan tärkeää, että valtionosuus seurakuntien luonteeltaan yhteiskunnallisten tehtävien kustannusten rahoituksesta on kaikissa olosuhteissa riittävä.

Nykyisen järjestelmän keskeisimpänä ongelmana voidaan hautaustoimilain seurantatyöryhmän muistion mukaan pitää sitä, että hautaustoimeen käytettävissä oleva yhteisöverotulo jakautuu seurakuntien kesken epätasaisesti siten, että yksittäisen seurakunnan saaman yhteisöverotulon määrä vastaa usein hyvin huonosti hautaustoimen kustannuksia. Kirkkohallitus onkin tehnyt kirkolliskokoukselle esityksen, jonka mukaan yhteisöveron jakautuminen seurakuntien kesken määräytyisi puoliksi nykyisillä perusteilla ja puoliksi seurakunnan alueen väestömäärän mukaan. Esityksen käsittelyä jatketaan saadun tiedon mukaan kirkolliskokouksessa toukokuussa 2005.

Hautaustoimilain seurantatyöryhmä kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että hautaustoimen maksuissa on seurakuntien välillä huomattavia eroja. Maksut kuuluvat seurakuntien itsenäisen päätäntävallan piiriin edellyttäen, että ne ovat lain mukaisia. Kirkkohallituksen lausunnosta ilmenee, että Kirkkohallitus on ryhtynyt valmistelemaan maksuista seurakunnille annettavaa ohjeistusta ja keinot maksujen yhtenäistämiseen otetaan yhtenä tekijänä huomioon asiaa valmistelevan kirkon työryhmän työssä.

Lopputulemana Kirkkohallituksen lausunnossa päädytään siihen, että hautaustoimilain seurantatyöryhmän muistiossa esitettyä tapaa edetä hautaustoimilain samamaksuisuuden periaatteeseen liittyvien epäkohtien poistamiseksi voidaan pitää hyväksyttävänä.

Hallintovaliokunta toteaa, että yhteiskunnan kannalta on olennaista, että kuolleet ihmiset haudataan asianmukaisesti heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Tästä näkökulmasta katsottuna hautaustoimi on merkittävä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallinen tehtävä, minkä vuoksi on perusteltua, että kirkko saa myös korvauksen hoitamastaan tehtävästä. Tässä yhteydessä on syytä todeta lisäksi, että seurakuntien ja seurakuntayhtymien toimesta tapahtuva hautausmaiden ylläpito ei johdu vain historiallisista syistä tai pelkästään käytännön osaamisesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Hautausmaat ovat osa ihmiskunnan uskonnollista perintöä, jota Suomessa edustaa keskeisesti luterilainen kirkko.

Asiassa saamansa selvityksen perusteella ottaen erityisesti huomioon Kirkkohallituksen lausunnon ja sen seikan, että evankelis-luterilainen kirkko on koko hautaustoimen maksuja koskevan sääntelyprosessin aikana suhtautunut myönteisesti samamaksuisuuden periaatteen noudattamiseen, valiokunta on päätynyt siihen johtopäätökseen, ettei ole ilmennyt tarvetta muuttaa hautaustoimen maksuja koskevaa hautaustoimilain 6 §:ää edellyttäen, että kirkon saama yhteisövero-osuus kattaa hautaustoimen kustannukset asianmukaisesti. Valiokunnan mielestä on lisäksi tärkeää, että yhteisöverotuotto jakautuu kirkon sisällä oikeudenmukaisesti. Samalla valiokunta pitää perusteltuna, että hautaustoimen maksut ovat koko maassa mahdollisimman yhtenäiset.