Perustelut

Kuntataloudesta.

Kuntatalous vahvistui koko maan tasolla vuonna 2001. Vuosikate parani kaikissa kuntaryhmissä lukuun ottamatta alle 2 000 ja yli 100 000 asukkaan kuntaryhmiä. Kuluvana vuonna rahoitustilanne säilyy kokonaisuutena tarkastellen hyvänä.

Valtion ja Suomen kuntaliiton yhteisen kehitysarvion mukaan vuonna 2003 kuntien rahoitusasema heikkenee selvästi. Samanaikaisesti kuitenkin negatiivisen vuosikatteen omaavien kuntien määrä vähenee edelleen. Rahoitusaseman heikkeneminen johtuu ennen kaikkea verotulojen alenemisesta, mutta myös kuntien tehtävien lisääntymisestä ja kustannustason noususta. Mainitun kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukunnan kehitysarvion perusteella kuntien vuosikate putoaa 1,78 miljardista eurosta 0,98 miljardiin euroon. Kuntien talous muuttuukin kokonaisuutena alijäämäiseksi, koska vuosikate ei riitä kattamaan poistoja eikä nettoinvestointeja. Kuntien talouden arvioidaan heikkenevän edelleen vuosina 2004—2006.

Vaikka suurella osalla kuntia talous on tasapainossa, vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa olevia kuntia on eri puolilla maata ja erilaisissa kuntaryhmissä. On ilmeistä, ettei merkittävä osa näistä kunnista kykene osoittamaan riittävästi toimenpiteitä talouden tasapainon saavuttamiseksi ja alijäämän kattamiseksi. Myöskään lakisääteisistä tehtävistä ei kyetä kaikissa kunnissa huolehtimaan asianmukaisesti.

Hallintovaliokunta katsoo, että taloudellisissa vaikeuksissa olevien kuntien ja yleisesti heikkenevän kuntatalouden tilan vuoksi valtion tulee toimillaan turvata kuntien edellytyksiä pitää yllä riittävät peruspalvelut. Onhan valtio jo aiemminkin tasapainottanut omaa talouttaan osaksi myös kuntasektorin kustannuksella (HaVL 25/2002 vp).

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin korottaminen.

Valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen liittyy kuntatalouden näkökulmasta esillä olevan esityksen ohella hallituksen esitys verontilityslain 12 §:n ja tuloverolain 124 §:n muuttamisesta (HE 123/2002 vp) sekä hallituksen esitys opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 11 ja 43 §:n muuttamisesta (HE 140/2002 vp).

Esillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtion osuutta korotettavaksi yhteensä 1,51 prosenttiyksiköllä 26,87 prosenttiin laskennallisista kustannuksista. Tämä korotus muodostuu kolmesta eri osiosta.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopimuksen mukaisesti ehdotetaan kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtion osuutta lisättäväksi vuonna 2003 104 280 000 euroa. Esityksestä ilmenevien käyttötarkoitukseltaan rajattujen erien jälkeen jää käytettäväksi kuntien valtionosuusprosentin korottamiseen 0,92 prosenttiyksikköä.

Terveydenhuollon kansallisesta hankkeesta sekä sosiaalityön ja lastensuojelun lisääntyvistä tarpeista johtuen valtionosuusprosenttia ehdotetaan korotettavaksi 0,54 prosenttiyksiköllä. Lisäksi eräät kertaluonteiset oikaisuerät vaikuttavat 0,05 prosenttiyksiköllä korottavasti.

Valiokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa valtion osuuden korottamista esityksestä ilmenevällä tavalla.

Samalla valiokunta toteaa, että kuntien valtionosuusjärjestelmän pääperiaate on kustannusvastuun säilyttäminen suhteellisesti ennallaan kuntien ja valtion välillä. Tästä periaatteesta poiketen valtionosuuksien indeksitarkistukset on mahdollista tehdä — ja on tehtykin — toteutunutta kustannustason nousua pienempinä. Tämä on johtanut kuntasektorin taloudellisen rasituksen kasvamiseen valtionosuustehtävissä. Valiokunta on lähtenyt siitä tavoitteesta, että valtionosuuksien indeksitarkistukset tulee suorittaa täysimääräisinä vuodelle 2003. Mikäli indeksitarkistukset tehdään myös vuodelle 2003 talousarvioesityksen mukaisesti, merkitsee tämä kuntien kustannusvastuun lisääntymistä kustannustason nousun johdosta vuosina 2000—2003 yhteensä noin 200 miljoonalla eurolla.