Ehdotus

Asetusehdotus sisältää yhteensä 75 artiklaa. Sen ensimmäisessä jaksossa on säännökset EPPO:n perustamisesta sekä asetusehdotuksessa käytetyistä määritelmistä. Toinen jakso sisältää yleiset säännökset EPPO:n tehtävistä ja organisaatiosta sekä toimivallasta. Kolmannessa jaksossa on rikostutkintaa ja syytetoimia koskevat menettelysäännökset. Neljäs jakso sisältää prosessuaalisia oikeusturvatakeita koskevat säännökset. Viidennessä jaksossa on säännökset oikeussuojakeinoista. Kuudes jakso koskee tietosuojaa. Seitsemäs jakso sisältää rahoitusta ja henkilökuntaa koskevat säännökset. Kahdeksas jakso koskee EPPO:n suhteita muihin EU:n toimielimiin ja kolmansiin valtioihin. Yhdeksännessä jaksossa on yleisiä säännöksiä muun muassa EPPO:n oikeudellisesta asemasta ja toimintaedellytyksistä sekä kielijärjestelyistä ja avoimuusvaatimuksista. Kymmenes jakso sisältää loppusäännökset.

Asetusehdotuksen mukaan EPPO olisi itsenäinen toimielin ja se vastaisi EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvien rikosten tutkinnasta sekä syytteen nostamisesta ja sen ajamisesta tuomioistuimessa. Artiklan 6 mukaan EPPO koostuisi Euroopan syyttäjästä (European Public Prosecutor) ja varasyyttäjistä henkilöstöineen sekä jäsenvaltioissa toimivista valtuutetuista syyttäjistä. EPPO:a johtaisi Euroopan syyttäjä, jota avustaisi neljä varasyyttäjää. Jäsenvaltioiden valtuutetut syyttäjät toimisivat Euroopan syyttäjän alaisuudessa ja valvonnassa. Asetuksesta johtuvia tehtäviä hoitaessaan valtuutetut syyttäjät toimisivat täysin itsenäisesti ja riippumatta kansallisista syyttäjän velvollisuuksistaan. He voisivat kuitenkin myös toimia kansallisina syyttäjinä. Ristiriitatilanteessa Euroopan syyttäjä voisi ohjeistaa (instruct) valtuutettua syyttäjää priorisoimaan asetuksesta johtuvia tehtäviä kansallisten toimien edelle. Euroopan syyttäjä nimitettäisiin kahdeksaksi vuodeksi, joka ei olisi uudistettavissa (8 artikla). Valtuutetut syyttäjät nimitettäisiin viiden vuoden uudistettavissa olevaksi määräajaksi (10 artikla).

Artiklan 12 mukaan EPPO:n toimivalta määräytyisi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjuntaa rikosoikeudellisin keinoihin koskevan direktiivin (niin sanottu unionipetosdirektiivi) mukaan. Direktiiviehdotuksesta saavutettiin yleisnäkemys kesäkuussa 2013 pidetyssä oikeus- ja sisäasiain neuvostossa. Sillä on määrä korvata vuonna 1995 tehty yleissopimus Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta ja siihen tehdyt lisäpöytäkirjat. Poikkeuksellisesti EPPO:lla olisi toimivalta käsitellä myös muita liitännäisrikoksia, jotka erottamattomasti liittyvät 12 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin (artikla 13). EPPO:lla olisi yksinomainen toimivalta tutkia ja ajaa syytettä 12 ja 13 artiklassa tarkoitetuista rikoksista. Edellytyksenä olisi, että rikos on kokonaan tai osittain tehty EU:n jäsenvaltion alueella tai rikoksentekijä on jäsenvaltion kansalainen taikka kuuluu unionin tai jonkin sen instituution henkilökuntaan (14 artikla).

Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi välittömästi ilmoitettava EPPO:lle tilanteista, joissa epäilty teko voisi kuulua EPPO:n toimivaltaan (15 artikla). EPPO:n olisi käynnistettävä tutkinta, jos on todennäköisiä syitä uskoa EPPO:n toimivaltaan kuuluvan rikoksen tapahtuneen (16 artikla). Jäsenvaltioiden nimetyt valtuutetut syyttäjät johtaisivat tutkintaa Euroopan syyttäjän puolesta ja tämän ohjeiden mukaisesti. Rajat ylittävissä tilanteissa tutkintaan voisi osallistua useiden jäsenvaltioiden valtuutettuja syyttäjiä ja voitaisiin myös perustaa ryhmiä. Euroopan syyttäjällä olisi myös määrätyin kriteerein rikostutkinnan tai syytetoimien tehokkuuden varmistamiseksi mahdollisuus siirtää rikos toisen valtuutetun syyttäjän tai itsensä käsiteltäväksi (18 artikla).

Artikla 26 sisältää 21-kohtaisen luettelon tutkintatoimista, joita EPPO:lla tulee olla käytettävissään. Luettelossa mainitaan muun muassa etsintä, esineiden ja asiakirjojen hankkiminen, telekuuntelu, televalvonta, pankkitapahtumien monitorointi, jäädyttäminen, peitetoimet, epäiltyjen ja todistajien kutsuminen kuultavaksi ja heidän kuulustelunsa sekä asiantuntijoiden nimeäminen. Tutkintatoimien täytäntöönpano määräytyisi kansallisen lain mukaan.

Euroopan syyttäjällä sekä valtuutetuilla syyttäjillä olisi samat valtuudet kuin kansallisilla syyttäjillä syytteen nostamiseen, sen ajamiseen tuomioistuimessa, osallistumiseen todisteiden hankintaan sekä muutoksenhakuun (27 artikla).

Ehdotuksen tarkemman sisällön osalta viitataan Valtioneuvoston kirjelmään.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen tehostaa EU:n taloudellisten etujen suojaa. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi ensisijaisesti hyödyntää täysimääräisesti nykyisiä keinoja, kuten Eurojustia ja rikosoikeudellista yhteistyötä koskevia lainsäädäntöinstrumentteja. Myös tulevalla unionipetosdirektiivillä on keskeinen merkitys EU:n taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten kriminalisoimiseen velvoittavana instrumenttina.

Vielä ei ole lopullista kantaa siitä, tulisiko Suomen osallistua EPPO:n perustamiseen. Aikaisemmin eduskunnalle toimitetussa muistiossa (E 167/2012) sekä lakivaliokunnan lausunnossa (LaVL 2/2013 vp) on tuotu esiin reunaehtoja, joiden täyttyessä olisi Suomen edun mukaista olla EPPO:ssa mukana.

EPPO:n toimivallan laajuuden osalta valtioneuvosto katsoo, että EPPO:a perustettaessa on noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 86 artiklan oikeusperustasäännöksiä. Tämä olisi tärkeää myös perustuslaista johtuvista syistä. Siksi EPPO:n toimivalta tulisi rajata SEUT 86 artiklassa tarkoitettuihin EU:n taloudellisia etuja vahingoittaviin rikoksiin.

Jos EPPO perustetaan, siitä tulisi saada lisäarvoa nykytilanteeseen verrattuna. Lisäarvon saavuttamiseksi olisi tärkeää, että EPPO:ssa olisi mukana mahdollisimman monta jäsenvaltiota. Valtioneuvosto katsoo, että EPPO:n tulisi olla rakenteeltaan kollegiaalinen, jolloin siinä olisi mukana edustajia kaikista EPPO:on osallistuvista jäsenvaltioista. Saatujen ennakkotietojen mukaan EPPO:on tulisi tällöin todennäköisesti osallistumaan huomattavasti suurempi määrä jäsenvaltioita kuin asetusehdotuksessa esitetyn kaltaiseen, yhden pääsyyttäjän päällikkövirastoon. Olisi myös käytännön syistä tärkeää, että EPPO:ssa olisi kunkin EPPO:on osallistuvan jäsenvaltion järjestelmää tuntevia ja kieltä osaavia henkilöitä. Valtioneuvosto pitää ehdotettua rakennetta tältä osin ongelmallisena. Toisaalta päätöksentekomenettelyn myös kollegiaalisessa mallissa tulisi olla käytännössä toimiva. Päätökset tulisi voida tarvittaessa tehdä nopeasti ja välttää tarpeetonta byrokratiaa.

Myönteistä on toisaalta se, että asetusehdotuksen mukaan EPPO toimisi muuten hajautetusti siten, että jäsenvaltioissa olisi valtuutetut syyttäjät, joilla säilyisi toimivalta hoitaa myös kansallisia rikosasioita. Tarkempaa pohdintaa kuitenkin edellyttää muun muassa EU:n ja kansallisen palvelussuhteen ehtojen yhteensovittaminen sekä EPPO:n suhde kansalliseen järjestelmään muutoinkin. Myös tietosuojasäännöksiä sekä suhdetta EU:n ja muihin rikosoikeudellisen yhteistyön instrumentteihin tulee selvittää tarkemmin.

Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti siihen, että asetusehdotus ei sisällä yksityiskohtaisia, harmonisointiin tähtääviä säännöksiä todisteiden hyväksyttävyydestä eikä EPPO-rikosten käsittelemisestä jäsenvaltioissa muutoinkaan. Ei olisi järkevää luoda erillisiä menettelysääntöjä pelkästään EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvien rikosten käsittelyä varten. Artiklan 26 luetteloa tutkintatoimista valtioneuvosto pitää laajana ja katsoo, että luetteloa tulisi ainakin määrättyjen tutkintatoimien osalta rajata EPPO-rikosten vakavuuden perusteella.

Valtioneuvosto katsoo, että EPPO:n perustamisesta ei saisi aiheutua tarpeettomia lisäkustannuksia EU:lle eikä jäsenvaltioille. Siten voidaan kannattaa sitä, että EPPO perustettaisiin mahdollisimman pitkälti nykyisten EU:n virastojen voimavaroja hyödyntäen, kuten siirtämällä EPPO:n keskustoimipaikkaan henkilökuntaa EU:n petostentorjuntavirastosta OLAF:sta. Myönteistä on myös se, että asetusehdotuksen mukaan virasto tulisi hyödyntämään Eurojustin hallinnon tukipalveluita sekä olemaan myös operationaalisesti läheisessä yhteydessä Eurojustiin.

Valtioneuvosto pitää muutoinkin erityisen tärkeänä sitä, että EPPO:n perustamisessa hyödynnetään nykyisiä rakenteita ja resursseja ja pyritään näin välttämään turhan ja päällekkäisen byrokratian luomista.

Kaiken kaikkiaan asetusehdotuksessa on useita yksityiskohtia, joiden sisältöä on tarkemmin selvitettävä ennen lopullisen kannan muodostusta ja päätöstä siitä, onko Suomen edun mukaista ylipäätään olla EPPO:ssa mukana vai ei.