KIRJALLINEN KYSYMYS 104/2014 vp
KK 104/2014 vp - Arto Pirttilahti /kesk ym.
Tarkistettu versio 2.0
Viranomaisen valitusoikeus
Eduskunnan puhemiehelle
Hallintolainkäyttölaissa (586/1996)
on annettu valitusoikeus päätöksestä asianosaiselle,
jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös
välittömästi vaikuttaa. Viranomaisen
valitusoikeutta on kuitenkin laajennettu antamalla oikeus valittaa
julkisen edun perusteella. Julkisen edun käsite on epämääräinen,
ja sitä arvioidaankin lähinnä tapauskohtaisesti.
Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM
5/1995 vp) kiinnittänyt tähän
lain suurpiirteisyyteen huomiota ja lausunut, että valitusoikeuden
tarkka sisältö täsmentyy oikeuskäytännön
kautta. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, ja viranomaiset
käyttävät valitusoikeuttaan hyvin kirjavasti,
etenkin ympäristöoikeuden alalla.
Viranomaisten valitukset toisen viranomaisen päätöksistä ovat
saaneet enenevässä määrin julkisuutta.
Tiedossa on tapauksia, joissa ELY-keskus on painostanut kunnan viranomaista
valitusoikeudellaan saadakseen oman tahtonsa läpi jo ennen
kuin toinen on virallista päätöstään
tehnyt. Mahdollisten valitusten käsittelyaikojen pituudet
hallinto-oikeuksissa aiheuttavat todellisen pelotteen esimerkiksi
kunnan maankäytön suunnitteluun. Kunnan maankäytön
ja elinkeinoelämän kehittäminen estyy
ratkaisevasti, jos valitusprosessiin päädytään,
vaikka lopulta valitus oikeuden käsittelyssä katsottaisiinkin
perusteettomaksi. Valitukset ja niiden uhka ovat suuri taloudellinen
rasite ja kuluttavat jo valmiiksi niukkoja resursseja.
Hallinnon tehostamiseksi ja keventämiseksi sekä kustannusten
pienentämiseksi ei ole tarkoituksenmukaista, että viranomaiset
ohjaavat ja neuvovat valitusten kautta. Valituksista on tullut osa
viranomaisen työkaluvalikoimaa, ja aito vastavuoroisuus
on unohtunut. Viranomaiselle on annettu valitusoikeus, jotta se
voisi valvoa niiden oikeuksia, jotka siihen eivät itse
pysty. Tällä hetkellä tavoitteet, joihin
valituksilla pyritään, jäävät
usein epäselviksi ja vaikuttavat omien tarkoitusperien
edistämiseltä, ei lainmukaisuuden valvonnalta.
Ympäristöoikeudellisissa asioissa valitusten perusteet
saattavat löytyä pienen virkamiesjoukon henkilökohtaisten
mieltymysten mukaisista lakien ja ohjeiden tulkinnoista, esimerkiksi
valtakunnallisten maankäytön tavoitteiden tulkinnoista.
Viranomaisen yleinen valitusoikeus on ongelmallista yksilön
perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Voimassa oleva lainsäädäntö aiheuttaa paljon
ruohonjuuritason ongelmia. Kansalaisten kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta
ovat lisääntymässä, ja maanomistajien
oikeus omaisuudensuojaan onmvaarassa, kun viranomainen voi epätarkoin
ja vaihtelevin perustein käyttää valitusoikeuttaan.
Viranomaisen valitusoikeuden ongelmista kertoo myös oikeusministeriössä pitkään
meneillään ollut Oikeudenkäynti hallintoasioissa
-hanke.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Onko viranomaisen oikeus valittaa julkisen edun perusteella
tarpeen,
onko lainsäädännöllisesti
tehtävissä muutoksia, joilla viranomaisten harjoittama
valitusoikeudella painostaminen saadaan loppumaan,
miten viranomaisten toisen viranomaisen päätöksistä tekemiä valituksia
saadaan vähennettyä ja
kuinka kansalaisen oikeusturva ja omaisuudensuoja turvataan,
kun viranomaiset käyttävät valitusoikeuttaan?
Helsingissä 25 päivänä helmikuuta
2014
- Arto Pirttilahti /kesk
- Mikko Savola /kesk
- Sirkka-Liisa Anttila /kesk
- Elsi Katainen /kesk
- Timo V. Korhonen /kesk
- Mauri Pekkarinen /kesk
- Antti Kaikkonen /kesk
- Markus Lohi /kesk
- Simo Rundgren /kesk
- Mika Lintilä /kesk
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Arto Pirttilahden /kesk ym. näin
kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 104/2014 vp:
Onko viranomaisen oikeus valittaa julkisen edun perusteella
tarpeen,
onko lainsäädännöllisesti
tehtävissä muutoksia, joilla viranomaisten harjoittama
valitusoikeudella painostaminen saadaan loppumaan,
miten viranomaisten toisen viranomaisen päätöksistä tekemiä valituksia
saadaan vähennettyä ja
kuinka kansalaisten oikeusturva ja omaisuudensuoja turvataan,
kun viranomaiset käyttävät valitusoikeuttaan?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Viranomaisen valitusoikeus voi perustua ensinnäkin
erityissäännökseen laissa. Tällaisia
erityissäännöksiä tietyn viranomaisen,
esimerkiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus),
oikeudesta valittaa toisen viranomaisen tekemästä päätöksestä sisältyy
muutamiin lakeihin, esimerkiksi maankäyttö- ja
rakennuslakiin (132/1999) sekä ympäristönsuojelulakiin
(86/2000). Tämä ELY-keskusten valitusoikeus
liittyy niille laissa säädettyyn valvontatehtävään,
joka on luonteeltaan laillisuusvalvontaa.Jos viranomaisen valitusoikeudesta
ei säädetä tiettyä asiaryhmää koskevassa
laissa, valvontaviranomaisella voi joissakin tapauksissa olla valitusoikeus
hallintolainkäyttöä koskevan yleislain nojalla.
Hallintolainkäyttölain (586/1996) 6 §:n 2 momentin
mukaan viranomaisella on valitusoikeus, jos laissa niin
säädetään tai jos valitusoikeus
on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.
Valitusoikeus on siten rajattu viranomaisiin, joiden tehtäviin
kuuluu valvoa julkista etua. Valitusoikeuden käyttäminen
edellyttää, että muutoksenhaku on tarpeen
tämän valvontatehtävän toteuttamiseksi.
Korkein hallinto-oikeus on käytännössä tulkinnut
suppeasti hallintolainkäyttölain yleissäännöstä viranomaisen
valitusoikeudesta.
Hallintolainkäyttölain uudistustarpeita selvittänyt
prosessityöryhmä (Oikeudenkäynti hallintoasioissa.
Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja
2011:4) ehdotti yleislaissa laajennettavaksi päätöksen
tehneen hallintoviranomaisen oikeutta valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen sellaisesta
hallinto-oikeuden päätöksestä,
jolla viranomaisen päätös on kumottu
tai sitä on muutettu, jos valitusoikeus on tarpeen soveltamiskäytännön
yhdenmukaisuuden turvaamiseksi. Työryhmä ei muutoin
ehdottanut viranomaisen valitusoikeuden laajentamista eikä sen
supistamista nykyisestä. Työryhmän ehdotusten
jatkovalmistelu on vireillä oikeusministeriössä.
Maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvaan ELY-keskusten
ohjaustoimintaan kuuluu, että ne käyvät
kuntien kanssa kaavojen laatimiseen liittyviä, laissa säädettyjä viranomaisneuvotteluja.
Ympäristöministeriössä on äskettäin
selvitetty ELY-keskusten toimintaa maankäyttö-
ja rakennuslain viranomaistehtävissä (Ympäristöministeriön
raportteja 2013:6). Raportin toimenpide-ehdotuksiin sisältyy
myös ELY-keskusten ja kuntien välisten viranomaisneuvottelujen
kehittämistä koskevia ehdotuksia.
Ympäristöministeriön raporttiin sisältyy
myös tietoja ELY-keskusten muutoksenhausta maankäyttö-
ja rakennuslain mukaisissa asioissa. Raportista ilmenee, että ELY-keskukset
käyttävät valitusoikeuttaan harkitusti.
Niiden tekemät valitukset menestyvät lähes
poikkeuksetta hallintotuomioistuimissa.
ELY-keskuksissa työskentelevät virkamiehet toimivat
tehtävissään virkavastuulla. Heidän
virkatoimintansa kuuluu myös yleisten laillisuusvalvojien
valvonnan piiriin.
Perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin kuuluvat muun muassa
omaisuuden suoja ja vastuu ympäristöstä.
Ympäristöön liittyvissä asioissa
on usein samanaikaisesti kyse useammasta perustuslaissa turvatusta
oikeudesta, joita on tapauskohtaisesti punnittava keskenään
ja joita kaikkia on edistettävä.
Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta
2014
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 104/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Arto Pirttilahti /cent m.fl.:
Är det påkallat att en myndighet har besvärsrätt
som grundar sig på det allmänna intresset,
är det möjligt att genom legislativa ändringar
få ett slut på den påtryckning som myndigheterna
utövar genom sin besvärsrätt,
hur ska antalet myndighetsbesvär över ett
beslut av en annan myndighet minskas och
hur ska medborgarnas rätts- och egendomsskydd tryggas
när myndigheterna utövar sin besvärsrätt?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Myndighetens besvärsrätt kan för
det första grunda sig på en specialbestämmelse
i lagen. Sådana specialbestämmelser om en viss
myndighets, till exempel närings-, trafik- och miljöcentralens (NTM-central),
rätt att överklaga ett beslut av en annan myndighet
ingår i några lagar, till exempel i markanvändnings-
och bygglagen (132/1999) och miljöskyddslagen
(86/2000). NTM-centralernas besvärsrätt
anknyter till deras lagstadgade tillsynsuppdrag, vilket till sin
karaktär är övervakning av lagligheten.
Om det inte föreskrivs om myndighetens besvärsrätt
i en lag som gäller en viss kategori av ärenden
kan tillsynsmyndigheten i vissa fall ha besvärsrätt
med stöd av den allmänna lagen om förvaltningsprocessen.
Enligt 6 § mom. 2 i förvaltningsprocesslagen (586/1996)
har en myndighet besvärsrätt på grundval
av stadgande i lag eller om besvärsrätten är
nödvändig för det allmänna intresse
som myndigheten ska bevaka. Således är besvärsrätten
begränsad till de myndigheter till vars uppdrag hör
att övervaka det allmänna intresset. Besvärsrätten
förutsätter att ändringssökandet är
nödvändigt för att myndigheten ska kunna
utföra detta tillsynsuppdrag. I praktiken har
högsta förvaltningsdomstolen tillämpat
en restriktiv tolkning av förvaltningsprocesslagens allmänna
bestämmelse om en myndighets besvärsrätt.
Processarbetsgruppen som utrett behoven av ändringar
i förvaltningsprocesslagen (Rättegången
i förvaltningsärenden. Justitieministeriets betänkanden
och utlåtanden 2011:4) föreslog att i den allmänna
lagen utvidga rätten av den myndighet som fattat beslutet
i fråga att anföra besvär hos högsta
förvaltningsdomstolen över ett beslut genom vilket
förvaltningsdomstolen har upphävt eller ändrat
myndighetens beslut, om besvären behövs för
att trygga en enhetlig tillämpningspraxis. Annars föreslog
arbetsgruppen inte att utvidga eller inskränka myndighetens
besvärsrätt jämfört med nuläget.
Den fortsatta beredningen av arbetsgruppens förslag pågår
vid justitieministeriet.
Enligt vad som i markanvändnings- och bygglagen föreskrivs
om NTM-centralernas styrning ska NTM-centralerna och kommunerna samråda
om ärenden som ansluter sig till utarbetandet av planer.
Miljöministeriet har nyligen utrett NTM-centralernas verksamhet
när det gäller myndighetsuppdragen som föreskrivs
om i markanvändnings- och bygglagen (Miljöministeriets rapporter
2013:6). I rapportens åtgärdsförslag
ingår också förslag om att utveckla myndigheternas
samråd mellan NTM-centralerna och kommunerna.
Miljöministeriets rapport innehåller även
information om NTM-centralernas ändringssökande
i ärenden som omfattas av markanvändnings- och
bygglagen. Av rapporten framgår att NTM-centralerna utövar
besvärsrätten med eftertanke, och att NTM-centralernas
besvär godkänns i förvaltningsdomstolarna
nästan utan undantag.
NTM-centralernas tjänstemän handlar i sina uppdrag
under tjänsteansvar. Därtill omfattas tjänstemännens
tjänsteutövning av de allmänna laglighetsövervakarnas
tillsyn.
Till de grundläggande fri- och rättigheter
som garanteras i grundlagen ingår bland annat egendomsskydd
och ansvar för miljön. I ärenden som gäller
miljön handlar det ofta om flera i grundlagen garanterade
fri- eller rättigheter på en och samma gång,
av vilka alla måste både främjas och
fall för fall övervägas i förhållande
till varandra.
Helsingfors den 18 mars 2014
Justitieminister Anna-Maja Henriksson