Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomi seuraa Etiopian ihmisoikeustilannetta tarkkaan, niin kahdenvälisten kanavien kuin kansainvälisen avunantajayhteisön, esimerkiksi EU:n ja sen muiden jäsenvaltioiden kautta. Suomen uuden ihmisoikeuksia korostavan kehityspoliittisen toimenpideohjelman mukaisesti ihmisoikeuksilla on entistä keskeisempi merkitys Suomen ja Etiopian välisessä kehitysyhteistyössä. Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen sisältää niin kansalais- ja poliittiset vapaudet kuin taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet.

Suomen hallitus jakaa huolen kansalais- ja poliittisten oikeuksien kaventumisesta Etiopiassa, vaikkakaan se ei ole samaa mieltä kaikista kirjallisessa kysymyksessä esitetyistä yksityiskohdista. Suomi tukee ihmisoikeuksien edistämistä poliittisen vuoropuhelun kautta sekä kohdistamalla kehitysyhteistyötukensa Etiopian kansalaisten elinolojen sekä osallistumismahdollisuuksien parantumiseen. Poliittista vuoropuhelua Etiopian hallituksen kanssa ihmisoikeusasioista käydään sekä kahdenvälisesti että osana avunantajayhteisöä esimerkiksi muiden EU-maiden kanssa. Nostin maan ihmisoikeustilanteen ja ruotsalaisten toimittajien tapauksen esiin keskusteluissani Etiopian pääministeri Meles Zenawin ja ulkoministeri Heilemariam Desalegnin kanssa. Kehitysyhteistyön kautta Suomella on hankkeiden kohdealueilla suora yhteys maan kansalaisiin, joiden oikeuksien toteutumista pystytään näin seuraamaan ja edistämään.

Suomen ja Etiopian kehitysyhteistyö keskittyy opetukseen, veteen ja ympäristön kannalta kestävään maaseudun taloudelliseen kehitykseen. Lähtökohtana ovat kansalaisten määrittämät kehitystarpeet sekä osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen suunnittelussa ja toimeenpanossa sekä kaiken toiminnan ympäristökestävyys.

Etiopiassa on saavutettu mittavaa edistystä erityisesti peruspalveluiden ja -infrastruktuurin saralla viimeisen kymmenen vuoden aikana ja maan kehityksen suunta on oikea vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Kehitystarpeet ovat kuitenkin edelleen valtavat johtuen maan alhaisesta lähtötasosta 1990-luvun alussa. Etiopian poliittinen johto on sitoutunut kansalaisten elinolojen parantamiseen ja on jo kuuden vuoden ajan kohdistanut omasta budjetistaan yli 60 % köyhyyden vähentämiseksi maatalouteen, opetukseen, terveyteen sekä vesihuollon ja tieverkoston parantamiseen.

Maan kehitystahto ja kehitysyhteistyön tulokset näkyvät selvästi.

Opetussektorilla on tapahtunut mittavaa edistystä kouluun pääsyn edistämisessä; perusopetuksen oppilasmäärät kasvoivat 10 vuoden ajanjaksolla yli nelinkertaisiksi alle 4 miljoonasta noin 16 miljoonaan vuonna 2009, ja perusopetukseen osallistumisprosentti on jo 82 %. Suurin muutos tapahtui tyttöjen koulunkäynnin yleistymisessä

Puhtaan veden saatavuudessa on myös tapahtunut merkittävää edistystä; kun vuonna 1990 19 % väestöstä oli puhtaan veden piirissä, vuonna 2010 luku oli noussut 68,5 % väestöstä. Erityisen positiivista on, että suurin kasvu on tapahtunut maaseudulla, jossa 80 % kansalaisista asuu. Tulokset alkavat myös näkyä terveystilastoissa ja erityisesti lapsikuolleisuuden vähentymisenä.

Näillä sektoreilla Suomen kehitysyhteistyössä toteutettuja malleja on myös alettu noudattaa laajemmin. Suomen panoksella on ollut merkittävä vaikutus myös esimerkiksi vammaisten lasten koulunkäynnin mahdollistamisessa.

Tuloksellisen yhteistyön ansiosta monet Etiopian tärkeät kehitysyhteistyökumppanit ovat viime aikoina kasvattaneet Etiopialle annettavaa apuaan ja esimerkiksi Iso-Britannia on nostanut Etiopian suurimmaksi kumppanimaakseen, Norja on kolminkertaistanut Etiopialle annettavan avun ja Tanska ja Australia kasvattavat apuaan. Etiopian ihmisoikeustilanteen kehittyminen tulee vaikuttamaan Suomen tulevien vuosien kehityspolitiikkaan ja -yhteistyöhön.

Kysymykseen pakkosiirroista hallitus toteaa seuraavaa: Suomi edistää pienviljelijöiden oikeusturvaa omaan maahansa tukemalla maarekisteröintiä ja hallintakirjojen jakamista. Etiopian lainsäädännön mukaan kaikki maa on valtion omistuksessa mutta valtio on alkanut myöntää pienviljelijöille elinikäisiä hallintaoikeuksia viljelemäänsä maahan. Hallintansa vakuudeksi viljelijä saa maakirjan, jossa on kartta hänen tilastaan ja rajanaapureistaan.

Osana kansainvälistä avunantajayhteisöä Suomi seuraa ja suhtautuu valppaasti myös Etiopiassa käynnissä olevaan kyläistämisohjelmaan. Etiopian hallinnon tavoitteena on keskittää kyliä suurimmiksi kokonaisuuksiksi neljässä osavaltiossa Benishangul-Gumuzissa, Afarissa, Somali-alueella ja Gambellassa, jotta kyläläisille pystyttäisiin turvaamaan peruspalvelut. Ohjelman toimeenpanossa on esiintynyt puutteita ja epäilyksiä ihmisten muuttoon painostamisesta. Kansainväliset avunantajat, mukaan lukien EU- edustusto ja monet EU:n jäsenvaltioista, ovat tehneet yhteisiä selvitysmatkoja kyläistämisen kohteena oleville alueille. Suomi osallistui matkalle Benishangul-Gumuzin alueelle, joka on ainoa kyläistämisen kohdealue, jota tuetaan suoraan Suomen kehitysyhteistyövaroilla. Matkan havaintojen perusteella Suomi ei ole katsonut tarpeelliseksi hanketuen jäädyttämistä Benishangul-Gumuzissa, sillä sekä Suomen alueella toimiva vesihuoltohanke, että käynnistymässä oleva maarekisteröintituki tukevat kyläläisten ihmisoikeuksien turvaamista kyläistämisprosessin keskellä. Suomi jatkaa tilanteen seuraamista Benishangul-Gumuzin alueella ja Suomella on valmiudet reagoida kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tarkastellessaan ihmisoikeuksien toteutumista Etiopiassa kokonaisuutena Suomi ottaa huomioon paitsi kansalais- ja poliittiset vapaudet, joiden osalta on syytä vakavaan huoleen, mutta myös taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, joissa on tapahtunut merkittävää edistystä niillä sektoreilla, joilla Suomi toimii. Lisäksi tukea tarkasteltaessa huomioidaan Afrikan sarven epävakaa tilanne, jossa Etiopialla on vakauttava rooli.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Finland bevakar de mänskliga rättigheterna i Etiopien mycket noga, både genom bilaterala kanaler och det internationella humanitära samfundet, till exempel EU och dess medlemsstater. I linje med sitt utvecklingspolitiska handlingsprogram som fokuserar på de mänskliga rättigheterna lägger Finland allt större vikt vid rättigheterna i utvecklingssamarbetet med Etiopien. Den människorättsbaserade inställningen till utveckling innefattar såväl medborgerliga och politiska friheter som ekonomiska, sociala och kulturella rättigheter.

Finlands regering delar oron för de allt mer kringskurna medborgerliga och politiska rättigheterna i Etiopien, även om den inte är ense om alla detaljer i spörsmålet. Finland tillstyrker att de mänskliga rättigheterna främjas genom politisk dialog och genom stöd för sådant utvecklingssamarbete som förbättrar etiopiernas levnadsförhållanden och möjligheter till medinflytande. En politisk dialog om mänskliga rättigheter förs dels bilateralt med Etiopiens regering, dels genom det humanitära samfundet, till exempel de övriga EU-staterna. Jag tog upp de mänskliga rättigheterna i landet och fallet med de svenska journalisterna i mina diskussioner med Etiopiens statsminister Meles Zenawi och utrikesminister Hailemariam Desalegn. Genom utvecklingssamarbetet står Finland i direkt kontakt med landets medborgare i de områden där Finland har projekt på gång och kan följa upp och främja medborgarnas rättigheter.

Utvecklingssamarbetet mellan Finland och Etiopien fokuserar på undervisning, vattenförsörjning och en i miljöhänseende bärkraftig ekonomisk utveckling av landsbygden. Utgångspunkten är att medborgarna själva definierar vilka utvecklingsbehov de har och att deras möjligheter att delta och påverka planering och genomförande stöttas samt att all verksamhet är hållbar i miljöhänseende.

Etiopien har gjort enorma framsteg inte minst inom basservice och infrastruktur under de senaste tio åren och landet utvecklas i rätt riktning med tanke på millenniemålen. Men utvecklingsbehoven är fortfarande avsevärda med beaktande av landets låga utgångsnivå i början av 1990-talet. Etiopiens politiska ledning har åtagit sig att förbättra medborgarnas levnadsförhållanden och har redan i sex år avsatt mer än 60 procent av sin egen budget för att minska fattigdom, för jordbruk, undervisning, hälsa och för att förbättra vattenförsörjningen och vägnätet.

Landets vilja att utvecklas och resultaten av utvecklingssamarbetet är uppenbara.

I undervisningssektorn har det gjorts stora framsteg när det gäller tillgången till utbildning. Antalet elever inom den grundläggande utbildningen ökade mer än fyrfaldigt över en tioårsperiod, från under 4 miljoner till omkring 16 miljoner 2009. Deltagandet i grundläggande utbildning är redan upp i 82 procent. Störst har förändringen varit i flickors skolgångsfrekvens.

Det har också skett betydande framsteg i tillgången till rent vatten. År 1990 hade 19 procent av befolkningen tillgång till rent vatten jämfört med 68,5 procent 2010. Det är särskilt positivt att ökningen har varit störst på landsbygden, där 80 procent av befolkningen är bosatt. Resultaten börjar synas också i hälsostatistiken och framför allt i minskad barndödlighet.

Finlands modeller för utvecklingssamarbete har fått bredare uppslutning i de här sektorerna. Finlands insats har haft stor betydelse till exempel också för handikappade barns möjligheter till skolgång.

Tack vare de goda resultaten av samarbetet har Etiopiens viktigaste utvecklingssamarbetspartners på senare tid ökat sitt bistånd till landet; till exempel Storbritannien har gett Etiopien högsta samarbetspartnerstatus, Norge har trefaldigat sitt bistånd och Danmark och Australien har ökat sitt. Hur de mänskliga rättigheterna utvecklas i Etiopien kommer att inverka på Finlands utvecklingspolitik och utvecklingssamarbete under de kommande åren.

Regeringen konstaterar följande om tvångsförflyttningarna: Finland arbetar för småbrukarnas rätt till sin egen mark genom att stödja markregistrering och utdelning av besittningsintyg. Enligt etiopisk lagstiftning ägs all mark av staten, men staten har börjat bevilja småbrukarna livslånga besittningsrätter till den mark de odlar. Som garanti för sin besittningsrätt får jordbrukarna ett slags markintyg med en karta över deras lägenhet och gränsgrannar.

Finland hör till det humanitära samfundet och bevakar i den egenskapen noga det pågående programmet för byutvecklingen i Etiopien. Förvaltningen avser att koncentrera byar till större enheter i fyra delstater i Benishangul-Gumuz, Afar, Somaliområdet och Gambella för att byborna ska ha garanterad tillgång till basservice. Det har funnits brister i genomförandet av programmet och misstankar om framkallade flyttningar. Internationella biståndsgivare, bland dem EU-representationen och många EU-medlemsstater, har gjort gemensamma fact findingresor till de områden där byutvecklingsprogram pågår. Finland deltog i en resa till området Benishangul-Gumuz, som är det enda målområdet för byutvecklingsprogrammet som stöds direkt med finska utvecklingssamarbetsmedel. Iakttagelserna under resan har inte gett Finland anledning att frysa ner projektstödet till Benishangul-Gumuz, för både vattenförsörjningsprojektet inom Finlands område och stödet för den nära förestående markregistreringen bidrar till att värna bybornas mänskliga rättigheter mitt i byutvecklingsprocessen. Finland följer fortsatt upp läget i området Benishangul-Gumuz och är berett att reagera om situationen kräver det.

Sammanfattningsvis kan man konstatera att Finland i sin bedömning av de mänskliga rättigheterna i Etiopien på det hela taget beaktar inte bara de medborgerliga och politiska rättigheterna, som ger anledning till allvarlig oro, utan också de ekonomiska och sociala rättigheterna, där man kan visa upp betydande framsteg i de sektorer som Finland verkar i. Dessutom vägs den osäkra situationen i Afrikas horn in och där har Etiopien en stabiliserande roll.