PERUSTELUT

Tilanne työmarkkinoilla

Vuokratyöntekijöiden merkityksestä ja määrästä kertovat tutkimukset ja selvitykset poikkeavat toisistaan hyvin paljon.

Esimerkiksi tilastokeskus on kerännyt tietoa vuokratyötä tekevistä työvoimatutkimuksessaan vuodesta 2008 lähtien. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 vuokratyötä teki 23 000 henkeä. Tämä on 8 000 henkeä vähemmän kuin vuonna 2008, mutta jo seuraavana vuonna määrä kääntyi kasvuun. Taantuma vähensi myös vuokratyön käyttöä. Vuokratyöntekijöistä noin puolet on naisia.

Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista oli vain prosentin verran vuonna 2009. Vuokratyötä tekevät pääasiassa nuoret, 15—24-vuotiaista vajaat 4 prosenttia teki vuokratyötä.

Vuokratyötekijöiden pieni määrä johtuu osittain siitä, että Tilastokeskuksen työvoimatutkimus kuvaa vain Suomessa pysyväisluonteisesti asuvan väestön työmarkkinoille osallistumista, työllisyyttä, työttömyyttä ja työaikaa.

TEM:n tilastojen mukaan vuokratyöntekijöiden määrä oli lähes 100 000 vuonna 2008, mikä muodosti 4,5 prosenttia palkansaajien määrästä. Vuokratyöntekijöiden määrä on peräti kolminkertainen Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen lukuihin (32 000 työntekijää) verrattuna. Tilastojen välisiä eroja on vaikea selittää yksityiskohtaisesti, mutta ne johtuvat pääosin erilaisista tilastojen keruu- ja laadintamenetelmistä. Tämän vuoksi TEM:n tilastoihin perustuvia vuokratyöntekijöiden määrätietoja ei tulisi myöskään suhteuttaa suoraan työvoimatutkimuksen työllisyystietoihin.

TEM:n tilastot, jotka perustuvat pääasiassa Henkilöstöpalveluyritysten Liitto HPL:n teettämiin kyselytutkimuksiin, perustuvat suurelta osin yksittäisten henkilöstöpalvelualan yritysten antamiin tietoihin vuokratyöntekijöidensä määrästä tilastovuoden aikana.

Työ- ja elinkeinoministeriön tilaston mukaan vuonna 1999 vuokratyöntekijöiden määrä oli 31 200 ja vuonna 2008 liki 100 000. Korkeimmillaan vuokratyöntekijöiden määrä oli vuonna 2005, kaikkiaan 102 800.

Sen sijaan Työvoimatutkimuksen tiedot perustuvat otantaan pohjautuvaan palkansaajien haastattelututkimukseen, jossa on kuvattu vuokratyöntekijän todellista työllisyyttä haastatteluhetkellä (tutkimusviikolla), mistä syystä vuokratyöntekijöiden määrä jää pienemmäksi kuin TEM:n tilastojen mukaan. (Lähde: Vuokratyövoima Suomessa 2008—10, Muistio koti- ja ulkomaisen vuokratyövoiman käytön laajuudesta, pelisäännöistä ja henkilöstöpalveluyrityksistä, Helsinki 20.5.2010, Pekka Lith).

Vuonna 2009 tehty selvitys työvoiman vuokrauksesta vuonna 2008 antaa aivan toisenlaisen kuvan kuin työvoimatutkimuksen luvut. Kyseinen yhteenvetoraportti perustuu viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti Virken, Verohallinnon ja työsuojeluhallinnon havaintoihin työvoiman vuokraustoimialasta sekä Virken teettämään selvitykseen koti- ja ulkomaisen työvoiman käytön laajuudesta ja henkilöstöpalveluyrityksistä.

Selvityksessä arvioitiin vuokratyövoiman todellista kokonaismäärää suomalaisissa yrityksissä ja julkisen alan organisaatioissa. Selvityksen kohteena oli myös ulkomainen vuokratyövoima, jota koskevat tiedot ovat Suomessa melko heikot.

Selvityksessä todetaan, että työvoiman vuokraus on kasvava toimiala 2000-luvulla. Kotimaisten vuokratyötekijöiden työpanos vastaa 30 000—40 000 henkilötyövuoden työpanosta. Suhteellisesti eniten vuokratyöntekijöitä toimii majoitus- ja ravitsemisalalla, kaupan alalla, teollisuudessa sekä rakennusalalla.

Henkilöstöpalveluyritysten liiton mukaan suomalaisilla työvoimanvuokrausyrityksillä oli ulkomaisia vuokratyöntekijöitä 2 000—3 000 vuonna 2008. Verohallinnon tietojen mukaan Suomessa oli ulkomaisten työvoimanvuokrausyritysten palveluksessa 1 200 vuokratyöntekijää vuonna 2008. Tiedot ulkomaisesta vuokratyövoimasta ovat Suomessa heikot johtuen pirstaleisesta usealle eri viranomaiselle kuuluvasta valvontatehtävästä ja kattavan tilastoinnin puuttumisesta. Ulkomaiseen vuokratyövoimaan liittyviä viranomaistietoja ei voida pitää luotettavina.

Suomessa toimi vuonna 2008 n. 1 400 henkilöstöpalveluyritystä, joista 200 yrityksen päätoimiala oli jokin muu kuin työvoiman vuokraus, esimerkiksi rakentaminen tai liike-elämän palvelut. Yritysten määrä on kaksinkertaistunut, liikevaihdon määrä on nelinkertaistunut ja henkilöstön määrä on kolminkertaistunut 2000-luvulla. Suurten yritysten osuus toimialan liikevaihdosta on n. 85 %. Tietyillä toimialoilla, kuten esimerkiksi rakentamisessa, esiintyy runsaasti ns. projektijohtamista. Projektijohtamisessa aliurakointi on usein lähellä työvoiman vuokrausta yrityksen ostaessa työvoimapalveluja alihankintana. Tosiasiallinen työvoiman vuokrausyritysten määrä on tästä johtuen suurempi kuin rekisterien perusteella nähtävissä oleva vuokrayritysten määrä.

Henkilöstöpalveluyritysten uutena piirteenä on toimintojen ketjuttaminen, joka ilmenee ulkopuolisten palveluiden kasvuna toimialalla. Vuokratyövoimaa hankitaan alihankintana toisilta kotimaisilta tai ulkomaisilta yrityksiltä. Kehityksen taustalla voi olla pula ammattitaitoisesta työvoimasta ja kustannusten alentaminen. Verotarkastushavaintojen mukaan kyse on ollut myös toiminnasta, jolla on pyritty välttämään lakisääteisiä velvoitteita samaan intressipiiriin kuuluvissa yhtiöissä.

Verohallinnon tilastojen mukaan riskiyritysten osuus henkilöstöpalvelualan yrityksistä on suurempi kuin koko yrityskentässä keskimäärin. Vuonna 2008 riskiyritykset muodostivat viidenneksen alan työllisyydestä ja liikevaihdosta. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan konkurssien määrä on lisääntynyt toimialalla vuonna 2009. Alan yritysten suurta vaihtuvuutta kuvaa se, että vuosina 2000—2002 aloittaneista toimialan yrityksistä oli vuonna 2007 toiminnassa 52 prosenttia.

Tehtyjen työsuojelutarkastusten mukaan työsuojelun hallinta ja työpaikalla noudatettavien lakien tunteminen on ollut hyvin puutteellista. Tarkastusten mukaan lähes kaikista määräaikaisista työsopimuksista puuttui merkintä työsuhteen kestosta. Vuoden 2009 tarkastuksissa puutteita on tullut enemmän esille ulkomaisten kuin suomalaisten yritysten osalta. Viime aikoina esille on noussut erityisesti asbestirakentamiseen liittyvät laiminlyönnit ulkomaisen vuokratyövoiman käytön yhteydessä.

Työvoiman vuokrausalalla tehtyjen verotarkastusten mukaan eniten puutteita on tullut esille rakennusalalla toimivien työvoiman vuokraajien osalta, erityisesti saneerauksiin liittyvissä purkutöissä. Tapauksissa on todettu pimeää palkanmaksua, kuittikauppaa ja myynnin salaamista.

Harmaaseen talouteen liittyvää toimintaa on esiintynyt tyypillisesti yrityksissä, joiden liikevaihto on alle 2 000 000 euroa. Useisiin harmaan talouden kohteisiin liittyy myös kytkentä Viroon työvoiman, vastuuhenkilöiden tai yritysten kautta. Rakennusalalta tutut kuittikauppayhtiöt ja -henkilöt tulevat vastaan myös työvoiman vuokrauksessa. Viime vuosina verotarkastuksilla on löydetty pimeitä palkkoja 8,8 milj. euroa ja verotarkastuksissa on todettu maksamattomia veroja yhteensä n. 10 milj. euroa. Verohallinto on tehnyt toimialan yrityksistä vuosina 2006—2009 yhteensä 16 rikosilmoitusta.

Vuokratyövoiman määrä poikkeaa hyvin paljon maakohtaisessa vertailussa. Britanniassa vuokratyöntekijöiden osuus kokonaistyöllisyydestä oli 4,8 % vuonna 2007. Samaan aikaan se oli Suomessa 1,1 % ja esimerkiksi Puolassa 0,4 % (Lähde: CIETT:n tilastot). Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa käytettiin vuokratyötä kutakuinkin yhtä laajasti.

Ongelmat vuokratyöntekijöiden kannalta

Teollisuudessa

Vuokratyön käyttö on pääasiassa reagointia tilapäiseen työvoiman tarpeeseen. Eräät teollisuusyritykset hoitavat kuitenkin huomattavan osan perustoiminnoistaan vuokratyövoimalla. Esimerkiksi suuren teollisuusyrityksen varastopalvelu saattaa toimia pelkän vuokratyövoiman turvin. Jopa kokonaisia tuotantoprosesseja on saatettu organisoida siten, että kaikki suorittavan portaan työntekijät ovat vuokratyönantajan palveluksessa. Tällaiset yksittäiset esimerkit osoittavat, että myös teollisuudessa määräaikaisia työntekijöitä ja vuokratyövoimaa käytetään muihin kuin tilapäisiin töihin. Usein kyse on työnantajan varautumisesta tuotantomäärien vaihteluun, kun talouden näkymät ovat epävarmoja. Määräaikaisen työn yleisyyteen vaikuttaa myös työn, jopa tuotannon valmistelun, organisointi projekteiksi (Kirsti Palanko-Laakan selvitys, TM:n julkaisu 2005, s. 34).

Palvelualoilla

Palvelualojen ammattiliitto PAM pitää työntekijän aseman kannalta ongelmallisina sellaisia työsuhteita, joissa työntekijä kutsutaan vain tarvittaessa töihin, sekä vuokratyötä, jossa epäkohtana nähdään ennen kaikkea vuokratyösuhteiden lyhyt kesto ja työntekijän työsuhdeturvan puuttuminen.

Vuokratyöntekijöiden kohdalla lyhyitä määräaikaisuuksia ketjutetaan yleisesti ja ilman mitään erityistä perustetta. Toinen suuri epäkohta on työntekijöiden jääminen työsuhteen kestoon perustuvien etujen ja työterveyshuollon ulkopuolelle. Vuokratyön käytössä huolestuttavana ilmiönä nähdään ravintola-alalla esiintyvä käytäntö, jossa ravintolan tai ravintolaketjun omistaja perustaa erillisen yrityksen tai yritysryppään vuokraamaan työntekijöitä ravintolaansa. Tällainen toiminta nähdään ammattiliitossa lain kiertämisenä, jonka mahdollistaa vuokratyötä sääntelevien normien aukollisuus.

Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO kiinnittää huomiota siihen, että yksityisillä sosiaali- ja terveyspalvelualoilla määräaikaiset työsopimukset ovat yleisiä. Liiton mukaan niitä käytetään myös väärin koeajan tarkoituksessa. ERTO, joka on solminut ensimmäisenä Suomessa valtakunnallisen vuokratyötä koskevan työehtosopimuksen työnantajajärjestön kanssa, näkee ydinongelmaksi vuokratyöntekijöiden työsuhdeturvan ja työsuhde-etuuksien saamiseen liittyvän eriarvoisuuden. Vuokratyötä alalla käytetään projektityyppisissä ja ammatillista erityisosaamista vaativissa tehtävissä.

Vuokratyön käytön laajeneminen eri aloilla johtuu osittain eri syistä, mutta oleellista on se, että sekä työvoimaa vuokraavat yritykset että vuokratyövoimaa käyttävät yritykset voivat nykyisen lainsäädännön puitteissa siirtää huomattavan osan työsuhteista johtuvista riskeistään vuokratyön käyttämisen kautta työntekijöiden kannettaviksi. Vuokratyötä käyttämällä yritykset tosiasiassa kiertävät työsuhdeturvaa ja yhteistoimintalain velvoitteita. Voimassa oleva laki ei myöskään anna vuokratyövoimaa käyttävän yrityksen luottamushenkilöille oikeutta saada tietoa vuokratyöntekijöiden työsopimuksista.

Voimassa oleva lainsäädäntö

Työsopimuslaki

Työntekijän työpanoksen luovuttaminen kolmannen käyttöön edellyttää työntekijän suostumusta. Työsopimuslaissa on erityissäännös oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymisestä työnantajan luovuttaessa työntekijän tämän suostumuksen mukaisesti toisen työnantajan käyttöön (TSL 1 luku 7 § 3 mom.).

Säännöksen mukaan työsopimukseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet jakaantuvat siten, että käyttäjäyritykselle siirtyvät oikeus johtaa ja valvoa työntekoa sekä ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin. Niitä ovat käytännössä lähinnä työajoista päättäminen ja eräät työturvallisuuteen liittyvät velvollisuudet.

Varsinaisen työnantajan eli vuokraajayrityksen velvollisuutena on huolehtia muista työnantajavelvoitteista, kuten palkanmaksusta siihen liittyvine sosiaalivakuutusmaksuineen, työehtosopimusetuuksista, yhteistoimintavelvoitteista ja vuosiloman antamisesta. Lisäksi muun muassa vuosittaisen ylityömäärän seuraaminen ja työterveyshuollon järjestäminen jäävät yleensä varsinaisen työnantajan velvollisuuksiksi. Työturvallisuusvelvoitteiden jakautumisesta varsinaisen työnantajan ja käyttäjäyrityksen välillä on säädetty työturvallisuuslaissa.

Työsopimuslain mukaan vuokratun työntekijän työsuhteessa on sovellettava vuokraajayritystä joko työehtosopimuslain perusteella sitovaa työehtosopimusta tai sitä velvoittavaa yleissitovaa työehtosopimusta. Jos tällaista työehtosopimusta ei ole, on työntekijän työsuhteessa noudatettava käyttäjäyritystä joko työehtosopimuslain tai yleissitovuuden perusteella sitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Jos sen paremmin vuokraajayritys kuin käyttäjäyrityskään eivät ole velvollisia noudattamaan mitään työehtosopimusta, vuokratun työntekijän työsuhteen ehdoista voidaan sopia työntekijän ja vuokraajayrityksen välisellä työsopimuksella. Tällöin tulevat sovellettaviksi tavanomaiset ja kohtuulliset työsopimusehdot.

Yhteistoimintalaki

Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (725/1978) mukaisella ulkopuolisen työvoiman käytöllä tarkoitetaan nimenomaan vuokratyön käyttöä. Lain mukaan työnantajan tulee tiedottaa ennen ulkopuolista työvoimaa koskevan sopimuksen tekoa asiasta niille henkilöstön edustajille, joiden edustaman henkilöstöryhmän työtehtäviä kaavailtu sopimus koskee (YTL 9 §). Ilmoituksen saatuaan asianomaisella työntekijöiden edustajalla on oikeus saattaa ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva asia käsiteltäväksi yhteistoimintamenettelyssä. Asiaa koskeva yhteistoimintamenettely tulee järjestää viikon kuluessa sitä koskevan vaatimuksen esittämisestä. Tämän viikon aikana ei työnantaja saa tehdä sopimusta ulkopuolisen työvoiman käytöstä, ellei henkilöstöedustaja hyväksy sopimuksen tekemistä. Yhteistoimintamenettely ei koske tiettyjä laissa erikseen rajattuja tilanteita.

Työturvallisuuslaki ja työterveyshuolto

Vuokratun työntekijän työturvallisuudesta vastaavat sekä vuokrausyritys että käyttäjäyritys.

Vuokrausyrityksen on työntekijän työnantajana otettava huomioon työturvallisuuslaissa säädetyt yleiset työnantajan velvollisuudet. Vuokrausyrityksen tulee esimerkiksi selvittää, noudatetaanko työntekijän työpaikalla käyttäjäyrityksessä työturvallisuusmääräyksiä. Työturvallisuuslain 3 §:ssä on säännös lain soveltamisesta vuokratyössä. Säännös asettaa vuokratyön teettäjälle eli käyttäjäyritykselle velvoitteen noudattaa osaltaan työn aikana työnantajaa koskevia säännöksiä.

Käyttäjäyrityksen on siis sovellettava työturvallisuuslakia vuokratyösuhteissa samalla tavalla kuin omien työntekijöidensä työsuhteissa. Lisäksi käyttäjäyrityksen on ilmoitettava vuokrausyritykselle työn edellyttämät ammattitaitovaatimukset ja työn erityispiirteet, jotta tämä voi varmistua vuokratyöntekijän sopivuudesta tehtävään. Käyttäjäyrityksen on myös huolehdittava työntekijän perehdyttämisestä työhön ja työpaikan olosuhteisiin.

Vuokratyönantajan tulee järjestää myös käyttäjäyrityksissä työskenteleville työntekijöilleen lain mukainen työterveyshuolto. Työterveyshuoltolain soveltamisala määräytyy työturvallisuuslain soveltamisalaa koskevan säännöksen mukaan.

Lisäksi työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa on säädetty velvollisuus ilmoittaa työvoimanvuokraustoiminnan aloittamisesta työsuojeluviranomaisille.