PERUSTELUT

Vuoden 2002 valtiopäivien hyväksyessä uuden hautaustoimilain lain 6 §:ssä säädettiin, että evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä voi periä maksuja mm. hautasijan luovuttamisesta. Edellä mainitun säännöksen 2 momentti edellyttää sen sijaan, että perittävien maksujen tulee olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi kyseiselle hautausmaalle. Taustalla oleva säännöksen perustelu on toki hyväksyttävä ottaen huomioon, että sen tarkoituksena on estää sellaisten tilanteiden syntyminen, joissa maksut vaihtelisivat riippuen siitä, onko haudattava seurakunnan jäsen vai ei. Kuten hallituksen esityksessä (HE 204/2002 vp) todettiin, tämä säännös on perusteltu, koska evankelis-luterilaisten seurakuntien ja seurakuntayhtymien tulee lain 3 §:n mukaan huolehtia yleisten hautausmaiden ylläpidosta. Myös perustuslakivaliokunta korosti lausunnoissaan (PeVL 71/2002 vp) tämänkaltaisella maksusäännöksellä olevan merkitystä henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta uskonnosta riippumatta.

Hautaustoimilain 6 §:n sanatarkka tulkinta ei sen sijaan salli minkäänlaisia poikkeuksia yhtä suuria maksuja koskevasta säännöstä, minkä vuoksi vakiintunut käytäntö, jota noin 80 % Suomen seurakunnista soveltaa, kielletään lain voimaan tullessa. Tämän käytännön mukaisesti seurakunnat ovat luovuttaneet maksutta hautapaikkoja maan sotaveteraaneille, mikä osoittaa suurta kunnioitusta maamme puolesta taistelleita kohtaan. Ei ole hyväksyttävää tai lainsäätäjän tahdon mukaista, että tämä menettely olisi jatkossa kielletty. Valiokuntakäsittelyn yhteydessä perustusvaliokunta totesi, että hyväksyttävänä voidaan kuitenkin pitää, että maksujen perusteena otetaan huomioon jäsenyysaika kirkossa. Hallintovaliokunta oli mietinnössään (HaVL 21/2002 vp) samalla linjalla ja totesi perustuslakivaliokunnan lausunnon merkitsevän, että eräissä tapauksissa on oltava mahdollista poiketa samansuuruisten maksujen lähtökohdasta.