Lakialoite on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle vuoden 2003 veroastekkolain 2 §:n muuttamisesta (HE 10/2003 vp).

Pääministeri Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus keventää vaalikauden aikana erityisesti työhön kohdistuvaa verotusta. Hallitus on päätynyt siihen, että vallitsevassa suhdannetilanteessa ansiotulojen verotuksen keventäminen vielä vuotta 2003 koskien on perusteltua talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Vihreä eduskuntaryhmä pitää hallituksen tavoitetta kannatettavana, mutta valittua menetelmää, jossa kevennys toteutetaan alentamalla kaikkia marginaaliveroprosentteja saman verran, tavoitteeseen nähden vääränä.

Rakennetyöttömyys on Suomessa edelleen korkealla tasolla. Rakennetyöttömien osuuden työvoimasta arvellaan olevan 7—8 prosenttia. Kun työttömyysaste on tällä hetkellä noin 9,5 prosenttia, muodostaa tämä vaikeasti työllistettävien joukko valtaosan työttömistä. Rakenteellisen työttömyyden torjuminen ei ole onnistunut nykyisellä keinovalikoimalla, ja uusia keinoja tulisikin ottaa käyttöön. Yksi keino rakennetyöttömyyden alentamiseksi on veronalennusten kohdentaminen pienipalkkaisiin. Hallituksen esittämä prosenttiperusteinen, kaikille tulonsaajarymille samansuuruinen veronalennus ei ole sosiaalisesti oikeudenmukainen, vaan vahvistaa edelleen kehitystä, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Jotta rakennetyöttömyyttä voitaisiin todella alentaa, on veronalennus kohdistettava matalapalkkaisen työn tekemiseen ja teettämiseen. Pienituloisille kohdistetut veronalennukset on tähän asti toteutettu ansiotulovähennyksen ja tulonhankkimisvähennyksen avulla. Mallin häviäjinä ovat olleet kunnat: veronalennusten toteuttamistapa on tarkoittanut kunnallisverokertymän pienenemistä.

Aloitteessa esitetään uudenlaista pieni- ja keskituloisten veronalennusta, jolla kannustetaan matalapalkkaisen työn tekemiseen ja vastaanottamiseen. Aloitteessa esitetään, että tuloveroasteikkoa jatkettaisiin negatiiviseksi siten, että henkilön negatiivinen valtionvero vähennettäisiin veronmaksajan maksamasta kunnallisverosta, mutta sitä ei vähennettäisi kunnalle tilitettävästä verosta. Vähennys pienentäisi siis valtion saamaa verotuottoa, ei kuntien saamaa. Vähennys olisi korkeintaan kunnallisveron suuruinen. Jos tulot ovat niin pienet, ettei kunnallisveroa panna maksuun lainkaan, vähennystä ei siis myöskään saisi hyväkseen. Tarkoituksena on alentaa pieniin tuloihin kohdistuvaa verotusta heikentämättä kuntien taloudellista asemaa.

Ylimääräinen veronalennus annettaisiin kolmiportaisena siten, että tuloryhmässä 0—14 400 alennuksen määrä olisi maksimissaan 200 euroa/vuosi, tuloryhmässä 14 400—19 900 100 euroa/vuosi ja tuloryhmässä 19 900—31 200 50 euroa/vuosi. Näin toteutettuna veron kevennyksen kustannukset olisivat noin 228,5 milj. euroa ja se koskisi noin 2,2 miljoonaa tulonsaajaa.