Perustelut
Euroopan komissio on keväällä 2013
tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi
euron ja muiden valuuttojen suojelusta väärentämiseltä rikosoikeudellisin
keinoin. Direktiivi korvaisi asiaa koskevan puitepäätöksen
vuodelta 2000. Korvattava puitepäätös
on pantu Suomessa täytäntöön
ottamalla sen velvoitteet huomioon rikoslain rahanväärennysrikoksia
koskevissa säännöksissä (rikoslain 37
luku). Direktiiviehdotus vastaa pitkälti puitepäätöstä,
mutta se sisältää myös uudistusehdotuksia.
Keskeisimmät uudistusehdotukset koskevat seuraamuksia ja
esitutkintamenetelmien käyttöä.
Direktiivistä on tarkoitus saavuttaa yleinen lähestymistapa
lokakuussa pidettävässä oikeus- ja sisäasiat -neuvostossa.
Lakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan (LaVL 5/2013 vp)
todennut, että rangaistusasteikkojen sitomista euromääräisiin
rajoihin on aiheellista tarkastella huolellisesti. Lisäksi
direktiiviehdotuksessa tulisi ottaa paremmin huomioon yksittäisten
jäsenvaltioiden rangaistusasteikkokäytännöt.
Erityistä huomiota lakivaliokunta kiinnitti komission ehdotukseen
määritellä rangaistusten vähimmäistasot
unionin tasolla.
Rangaistusten vähimmäistasojen määrittely vaikuttaa
voimakkaasti kansalliseen rikosoikeusjärjestelmään.
EU:lla on toimivalta säätää direktiiveillä muun
muassa seuraamusten määrittelyä koskevista
vähimmäissäännöistä. Tämän on
vakiintuneesti katsottu tarkoittavan enimmäisrangaistusten
vähimmäistason määrittelyä, ja
aiemmin hyväksytyissä instrumenteissa kyse on
ollut tämän tason määrittelystä.
Esitutkintamenetelmien osalta lakivaliokunta suhtautui lähtökohtaisesti
myönteisesti siihen, että ehdotuksessa säännellään
tehokkaista tutkintamenetelmistä, mutta piti säännösehdotuksen
sanamuotoa liian yleisenä ja tulkinnanvaraisena ja totesi
pitävänsä tärkeänä,
että pakkokeinoja koskevassa sääntelyssä huomioidaan
suhteellisuusperiaate.
Saadun selvityksen mukaan neuvotteluissa on saatu kohtuullisen
hyvin läpi lakivaliokunnan aiemmassa lausunnossa
esitettyjä näkökohtia. Rangaistusasteikkokysymyksissä on
päästy Suomen rikosoikeusjärjestelmän
lähtökohdat alkuperäistä esitystä paremmin
huomioivaan kompromissiin. Erityisesti lakivaliokunta panee myönteisenä asiana
merkille, että alkuperäisessä ehdotuksessa
ollut vähimmäisrangaistuksia koskeva sääntely
on poistettu ja euromääräisistä rajoista
on luovuttu.
Direktiiviehdotukseen edelleen sisältyvä muita
kuin tiettyjä törkeitä tekoja koskeva
vähintään viiden vuoden enimmäisrangaistus
on kuitenkin Suomen rangaistusjärjestelmän sisäisen johdonmukaisuuden
kannalta ongelmallinen. Tämä johtuu siitä,
että se saattaa edellyttää rahanväärennyksen
enimmäisrangaistuksen korottamista nykyisestä neljästä vuodesta
viiteen vuoteen vankeutta eikä Suomen rikoslaki tunne lainkaan
viiden vuoden enimmäisrangaistusta. Ensisijaisesti valiokunta
katsookin, että tarkoituksenmukaisempaa olisi jättää näitä tilanteita koskeva
harkintavalta kansalliselle tasolle tai pyrkiä saavuttamaan
Suomen rikoslain rangaistusasteikkopolitiikka paremmin huomioiva kompromissi,
joka mahdollistaisi neljän vuoden enimmäisrangaistuksen
säilyttämisen. Jos tällaiseen ratkaisuun
ei kuitenkaan ole mahdollista päästä,
valiokunta voi viime kädessä osana kokonaisuutta
hyväksyä myös direktiiviehdotukseen
sisältyvän viiden vuoden enimmäisrangaistuksen.