Terrorisminvastaiset finanssipakotteet ovat vuoden 2001 jälkeen vakiintuneet keskeiseksi osaksi keinovalikoimaa, jolla kansainvälisesti pyritään torjumaan terrorismin rahoittamista. Terrorisminvastaiset pakotteet kohdistuvat erikseen listattuihin yksityishenkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin.

YK:n turvallisuusneuvoston syyskuussa 2001 hyväksymä päätöslauselma 1373(2001) sisältää YK:n jäsenvaltioita sitovia velvoitteita terrorismin torjumiseksi. Päätöslauselma velvoittaa valtiot jäädyttämään terroritekoihin osallistuvien tai niiden toteuttamista edistävien henkilöiden ja yhteisöjen varat sekä estämään varojen ja taloudellisten resurssien luovuttamisen näille tahoille. Päätöslauselmassa ei kuitenkaan yksilöidä pakotteiden kohteeksi joutuvia henkilöitä ja yhteisöjä, vaan yksilöinti jää jäsenvaltioiden vastuulle.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat pannaan EU-tasolla täytäntöön yhteisin kannoin ja asetuksin. Päätöslauselma 1373(2001) on pantu täytäntöön yhteisellä kannalla 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi sekä tätä yhteistä kantaa toimeenpanevalla asetuksella (EY) N:o 2580/2001 tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi.

Neuvosto laatii yksimielisesti luettelon niistä henkilöistä, ryhmistä tai yhteisöistä, jotka joutuvat terrorisminvastaisten finanssipakotteiden kohteeksi. Luetteloon sisällytettävien henkilöiden ja yhteisöjen tulee täyttää yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 4 kohdassa määritellyt listauskriteerit. Ehdotuksia listalle lisättävistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöstä voivat tehdä sekä EU:n jäsenvaltiot että EU:n ulkopuoliset valtiot. Jos ehdotuksen tekee EU:n ulkopuolinen valtio, tulee erityisesti varmistaa, että tapauksessa on noudatettu perus- ja ihmisoikeuksia, kuten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 6 kohta edellyttää, että luettelossa olevien henkilöiden ja yhteisöjen nimet tarkistetaan säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että niiden säilyttäminen luettelossa on perusteltua. Yhteisen kannan mukaan listan säännöllinen tarkistaminen on tehtävä vähintään kerran puolessa vuodessa.

Pakotteiden luonne poliittisena painostuskeinona on vaikuttanut siihen, että oikeusturvaan liittyvät näkökohdat ovat nousseet esille vasta yksilöihin kohdistuvien pakotteiden yhteydessä. Suomi on eri yhteyksissä korostanut yksilön oikeusturvaan liittyviä näkökohtia asetettaessa finanssipakotteita, jotka kohdistuvat yksittäisiin henkilöihin ja yhteisöihin.

EU-puheenjohtajuuskaudellaan syksyllä 2006 Suomi nosti painopisteeksi pakoteregiimien avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisen. Useita Suomen oikeusturvan parantamiseksi tekemiä aloitteita myös hyväksyttiin neuvostossa. Jatkossa kaikkien uusien listausten yhteydessä tullaan hyväksymään perustelulausunto. Perustelulausunto annetaan tiedoksi listatuille henkilöille ja ryhmille, joita myös informoidaan heidän käytössään olevista valitusteistä. Lisäksi listausmenettelystä annetaan aikaisempaa enemmän tietoa julkisuuteen. Saksan puheenjohtajuuskaudella valmisteltiin uuden neuvoston työryhmän perustamista, jonka tehtävänä tulee olemaan valmistella erityisesti päätöksiä terroristilistalle sisällyttämisestä ja siltä poistamisesta.

Erityistapauksen muodostavat ns. EU:n sisäiset terroristit, jotka on listattu ainoastaan yhteisessä kannassa mutta ei toimeenpanevassa asetuksessa. Juuri näiden henkilöiden on katsottu olevan huonoimmassa asemassa oikeusturvan suhteen. Sisäisten terroristien listaaminen ainoastaan yhteisessä kannassa 2001/931/YUTP johtaa siihen, ettei heillä ole käytettävissään samoja valitusmahdollisuuksia kuin asetuksessa EY N:o 2580/2001 listatuilla (ulkoisilla) terroristeilla. Yhteisön asetuksiin liittyy yhteisön oikeuden mukainen valitusoikeus. Yksimielisesti hyväksytty yhteinen kanta puolestaan sitoo jäsenvaltioita, joiden on toimeenpantava yhteisen kannan edellyttämät toimet kansallisella lainsäädännöllään. Johdonmukaista on, että tällöin kyseeseen tulevat kansalliset valitustiet yhteisön tuomioistuinten sijasta. Myös listauksen välittömät oikeusvaikutukset ovat näiden ryhmien kesken erilaiset.

Suomen lainsäädäntö ei tunne hallinnollista varojen jäädyttämistä, eikä voimassa olevan pakotelain muuttamista tällaisen mekanismin luomiseksi ole pidetty hyvänä ratkaisuna omaisuuden suojaa koskevien perustuslain säännösten valossa. Sisäisten terroristien varojen jäädyttämiseksi olisi siis lähtökohtaisesti luotava laintasoinen kokonaan uusi hallinnollinen järjestelmä. Kansainvälinen paine kansallisen varojenjäädytysmenettelyn luomiseen on kasvamassa.