Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Suuri valiokunta on 7 päivänä helmikuuta 2001 lähettänyt lisäselvityksen (oikeusministeriön kirje 31.1.2001) ehdotuksesta yhteiseksi toiminnaksi vakavan ympäristörikollisuuden torjunnaksi (U 16/1999 vp) lakivaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.
Valiokunnassa on ollut kuultavana
lainsäädäntöneuvos Lena Andersson, oikeusministeriö
Valiokunta on aikaisemmin antanut asiasta lausunnon LaVL 4/1999 vp.
Tanska teki vuonna 1999 ehdotuksen yhteiseksi toiminnaksi vakavien ympäristörikosten torjunnasta. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen ehdotus on muotoiltu puitepäätökseksi ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Puitepäätös velvoittaisi jäsenvaltiot säätämään rangaistavaksi seuraavat teot:
Rangaistavaksi olisi säädettävä tahalliset ja törkeän tuottamukselliset teot sekä niihin osallisuus ja yllyttäminen. Rangaistusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia. Lisäksi valtiot voisivat säätää muita rikoksiin liittyviä seuraamuksia. Oikeushenkilön rangaistusvastuu olisi ulotettava ympäristörikoksiin, jotka on tehty oikeushenkilön hyväksi ja tekijä käyttää yksin tai yhdessä muiden kanssa oikeushenkilön päätösvaltaa. Lisäksi olisi varmistettava, että oikeushenkilön rangaistusvastuu on toteutettavissa silloin, kun ohjauksen tai valvonnan puute on mahdollistanut rikoksen tekemisen. Oikeushenkilölle olisi voitava tuomita tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia seuraamuksia, kuten sakkorangaistus. Lisäksi valtiot voisivat säätää muita seuraamuksia, kuten etuuksien ja tuen menettäminen tai kielto harjoittaa teollista tai kaupallista toimintaa. Jäsenvaltioiden lainkäyttövallan olisi ulotuttava sen alueella ja siellä rekisteröidyissä taikka sen lipun alla kulkevissa aluksissa tehtyihin rikoksiin sekä rikoksiin, jotka on tehty sellaisen oikeushenkilön hyväksi, jonka kotipaikka on sen alueella. Lisäksi valtion, joka ei luovuta kansalaisiaan, olisi ulotettava lainkäyttövaltansa kansalaisiinsa, jotka ovat tehneet rikoksen ulkomailla.
Eräät Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, etteivät ne ole valmiita ratifioimaan Euroopan neuvoston ympäristörikossopimusta. Ympäristörikossopimuksen voimaan tulo tulee käytännössä kestämään useita vuosia. Ehdotettu puitepäätös on jossakin kohdin suppeampi kuin ympäristösrikossopimus, mutta menee osittain sitä pitemmälle. Keskeisimpien määräysten eli ympäristöä vahingoittavien tekojen rangaistavuuden osalta puitepäätös kuitenkin vastaa hyvin pitkälle ympäristörikossopimuksen määräyksiä. Näistä syistä johtuen Euroopan unionin puitepäätös ympäristörikoksista on hyvä ja tarpeellinen. Puitepäätöksellä voidaan tehostaa ympäristörikosten torjuntaa Euroopan unionissa.
Puitepäätöksen edellyttämät mahdolliset tarkistukset rikoslain rangaistussäännöksiin ovat pääosin samoja, jotka ympäristörikossopimuksen ratifiointi edellyttää. Puitepäätöksen täytäntöönpano sekä ympäristörikossopimuksen ratifioinnin vaatimat lakiehdotukset olisikin järkevää valmistella samanaikaisesti.
Lakivaliokunta on edellä mainitussa lausunnossaan ehdotuksesta yhteiseksi toiminnaksi vakavan ympäristörikollisuuden torjunnaksi todennut pitävänsä tärkeänä, että Euroopan unionin jäsenmaiden kesken kehitetään säännöksiä ja yhteistyötä ympäristörikosten estämiseksi, niiden selvittämiseksi ja oikeudellisen vastuun toteuttamiseksi. Tuolloin valiokunta piti yhteiseen toimintaan nähden ensisijaisena sitä, että selvitetään jäsenvaltioiden lainsäädännön puutteet ja se, onko Euroopan neuvoston ympäristörikossopimus riittävän tehokas vakavien ympäristörikosten estämiseksi. Osa yhteisen toiminnan säännösehdotuksista oli lisäksi epäselviä ja ristiriidassa suomalaisen rikosoikeudellisen järjestelmän kanssa.
Koska osa EU:n jäsenvaltioista ei ole valmis ratifioimaan Euroopan neuvoston ympäristörikossopimusta, on EU:n tasoisten ympäristörikoksia koskevien säännösten hyväksyminen perusteltua. Valiokunnan käsityksen mukaan säännösehdotukset ovat jatkovalmistelussa muuttuneet siten, etteivät ne ole ristiriidassa oman rikosoikeudellisen järjestelmämme kanssa. Nykyisessä muodossaan säännösehdotukset jättävät kansallisen päätöksen varaan sen, liitetäänkö ympäristörikoksiin muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Lausuntonaan lakivaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa,
että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2001
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Timo Tuovinen