Perustelut

Metsätalous

Yleistä

Selonteosta ilmenee, että metsätalous voi vaikuttaa ilmastomuutokseen ja siihen liittyen hiilen tasapainoon kolmella tavalla: 1) suojelemalla ja lisäämällä olemassa olevia hiilivarastoja ja -nieluja (kestävä hakkuusuunnite), 2) perustamalla uusia hiilivarastoja ja -nieluja (mm. pellonmetsitys) ja 3) korvaamalla fossiilista energiaa, raaka-aineita ja tuotteita uusiutuvalla biomassalla (mm. puuenergian käytön lisääminen, puurakentamisen edistäminen, puu muissa tuotteissa).

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että kansallista ilmasto-ohjelmaa varten tarkasteltiin maamme metsien hiilivarastoja ja niissä tapahtuvia muutoksia. Perustana laskelmissa ja arvioissa ovat kansallisen metsäohjelman puusto- ja poistumatiedot. Laskelmissa ovat mukana sekä puuntuotannossa että puuntuotannon ulkopuolella olevat alueet. Hiilitase on saatu puuston kokonaiskasvun ja -poistuman erotuksena muunnettuna hiileksi. Kokonaispoistuma käsittää sekä hakkuut että luonnonpoistuman. Kaikissa esitetyissä vaihtoehdoissa hiilitase ensin vähenee vuodesta 1990 ja myöhemmin saavuttaa ja ylittää sen. Puuston hiilitase pysyttelee hakkuukertymätasolla 65 miljoonaa kuutiometriä vuodessa jatkuvasti postitiivisena ja on vuonna 2010 noin 13,2 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Velvoitekaudella 2008—2012 metsiemme hiilinielutaso on nouseva ja kehitys jatkuu nousevana, muttei yhtä jyrkkänä noin vuoteen 2036 saakka. Valiokunta korostaa sitä, että ilmastopoliittisesta näkökulmasta kysymys metsien hiilivarastoista ja -nieluista on keskeinen Suomen kannalta. Selonteon strategia ei varsinaisesti esitä linjauksia tältä osin, koska useaan eri tavoitteeseen tähtäävä kansallinen metsäohjelma on jo hyväksytty. Lähtökohtana on, että metsäohjelma, joka muodostaa metsien taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden suhteen tasapainoisen kokonaisuuden, on sopusoinnussa myös Kioton pöytäkirjasta seuraavien kansainvälisten velvoitteiden kannalta.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että tällä hetkellä kansainvälisissä raportoinneissa oletetaan hakatun puun muuttuvan välittömästi hiilidioksidiksi. Puutuotteesta riippuen hajoaminen voi kuitenkin olla hidasta ja hiili voi sitoutua hakattuun puuhun pitkäksi ajaksi. Tämän vuoksi selvityksessä on pidetty tarpeellisena, että metsien hiilinielujen ja -päästöjen raportoinneissa siirrytään puun elinkaaren huomioon ottavaan laskentaan. Tuolloin on painotettu sitä, että tehokas ja pitkällä tähtäimellä kestävä tapa käyttää metsiä hiilinieluna on pitää metsien kasvu korkeana ja huolehtia siitä, että hakattu puu muuttuu hitaasti hiilidioksidiksi. Jotta näkemystä voitaisiin hyödyntää myös kansainvälisessä raportoinnissa, selvityksessä on pidetty tärkeänä, että nykyisestä laskentatavasta siirrytään puun ja puutuotteiden elinkaaren huomioon ottavaan laskentatapaan. Valiokunta toteaa, että vaikka uuteen laskentatapaan siirtyminen saattaa olla hidasta ja tietojen luotettavuuden tarkistaminen vaikeaa, kysymys puutuotteiden sisällyttämisestä hiilivarastotarkasteluun on Suomelle merkittävä ja ajankohtainen. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että selvityksiä aiheesta jatketaan. Riippuen kansainvälisesti mahdollisesti sovittavista laskentasäännöistä ja menettelytavoista, puun elinkaaren huomioon ottamisesta voi tulevaisuudessa muodostua tärkeä lisäkannustejärjestelmä metsätuotteiden käytölle. Tässä yhteydessä valiokunta haluaa selonteon mukaisesti painottaa myös sitä, että rakentamismääräysten ja muiden normien osalta tulee vahvistaa edellytyksiä lisääntyvälle puun käytölle rakentamisessa. Tarpeetonta virkavaltaisuutta tulee karsia.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen selonteossa todettuun, että koska kansainvälisesti on sopimatta hiilinieluja koskevat laskentasäännöt, maaperän huomioon ottaminen hiilitarkastelussa ja ilmastopolitiikan keinoina hyväksyttävät metsätalouden toimenpiteet, on toistaiseksi mahdotonta arvioida, mikä asema metsätaloudella tulee lopullisesti olemaan ilmasto-ohjelman osana.

Uusiutuvan energian käytön edistämisen kannalta valiokunta pitää merkittävänä selonteossa mainittua Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmaa. Selonteossa todetun mukaisesti ohjelman toimeenpano edellyttää taloudellisia tukitoimia. Keskeistä on uuden teknologian kehittäminen. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että määrärahoja uusiutuvaa energiaa koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan lisätään.

Puuenergia

Valiokunta toteaa, että puuenergian osuus maamme koko energiatuotannosta on 20 prosenttia ja sähkön tuotannosta hieman yli 10 prosenttia. Kansainvälisesti katsoen korkea osuus johtuu ennen kaikkea metsäteollisuuden prosessipolttoaineiden tarkasta hyödyntämisestä. Puuenergian käytön lisääntyminen onkin kiinteässä yhteydessä teollisuuden puun käyttöön, sillä noin 40 prosenttia metsäteollisuuden käyttämästä ainespuusta päätyy energiakäyttöön. Kun puun ensisijainen käyttökohde tulee jatkossakin olemaan metsäteollisuuden raaka-ainekäyttö, puupolttoaineiden markkinoihin tulevat vaikuttamaan myös metsäteollisuuden suhdanteet, joiden vaihteluihin energiantuottaja joutuu varautumaan. Metsäteollisuuden käyttöönsä keräämästä puusta ylijäämäksi jäävä aines on jo nykyisin kilpailukykyistä polttoainetta. Puun lisäkäyttö energiaksi kohdistuukin seuraaviin hyödyntämisvaiheisiin: päätehakkuista jäävät oksat ja latvat sekä puuperäinen lajiteltu jäte kuin myös nuorten metsien hoidosta kertyvä puu. Kansallinen metsäohjelma sisältääkin tavoitteen nostaa energiapuun käyttöä 5 miljoonalla kuutiometrillä. Puuenergian hyödyntämiseen niin nuorten metsien hoidon kuin päätehakkuun hakkuujätteiden osalta liittyy kuitenkin edelleen paljon teknologian ja logistiikan kehittämistarvetta. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että tukitoimia lisätään teknologian kehittämiseen ja sen kautta markkinaehtoisesti tapahtuvaan kilpailukyvyn edistämiseen.

Toisaalta valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että puun energiakäyttö riippuu käytännössä keskeisesti myös muiden kilpailevien energialähteiden hinnasta. Kilpailutilanteeseen vaikuttaa osaltaan se, että puuta käyttävien laitosten investoinnit ovat raskaampia kuin vastaavankokoisten öljy- tai kaasulaitosten investoinnit. Tämä puoltaa erityistukitoimien käyttöä samoin kuin suotuisaa kohtelua energiaverotuksessa. Tässäkin yhteydessä valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että muun ohella vaikutukset kansantalouden kilpailukykyyn rajoittavat mahdollisuuksia käyttää energiaverotuksen keinoja.

Tukitoimenpiteiden osalta valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että panostetaan polttoteknologian (muun muassa pienkattilat ja tulipesät) kehittämiseen ja että muutenkin parannetaan edellytyksiä pienvoimaloiden rakentamiseen. Toimitetuissa selvityksissä on tähän liittyen erityisesti korostettu polttoaineen kaasutusvoimaloiden rakentamista. Kyseiset voimalat mahdollistavat nykytekniikkaan nähden paljon tehokkaamman sähköntuotannon muuttumattomalla lämpökuormalla. Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että hajautettu energiantuotanto kotimaisilla biopolttoaineilla lisää haja-asutusalueiden työpaikkoja. Samalla se edistää pienimuotoista yrittäjätoimintaa, jossa raaka-aine hankitaan omasta metsästä tai se ostetaan lähiseudun metsänomistajilta lämmön tuottamiseksi ja toimittamiseksi.

Puuenergian käytön edistämisen kannalta valiokunta pitää tärkeänä, että puuenergianeuvonnasta huolehditaan myös alueellisella tasolla.

Turve

Valiokunta toteaa, että vaikka turpeen uusiutuvuudella on yhtymäkohtia puuhun ja muihin bioenergialähteisiin, sen kasvihuonekaasupäästöt ovat suhteellisen suuret. Turve on kuitenkin luokiteltu ilmastostrategiassa hitaasti uusiutuvaksi biopolttoaineeksi ja kansainvälisissä yhteyksissä sen omaa luokkaa on pidetty tärkeänä Suomen kannalta. Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että turve on puun kanssa merkittävä seospolttoaine ja kiinnittää selonteon mukaisesti huomiota siihen, että turpeen käyttö polttoaineena yhdessä puun kanssa vähentää pelkkään puunkäyttöön liittyviä teknologisia ongelmia vähentäen samalla myös päästöjä. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon myös sen, että turve on kotimainen ja aluetaloudellisesti tärkeä polttoaine valiokunta katsoo, että sen käyttö on turvattava. Valiokunta pitääkin tärkeänä selonteossa olevaa kannanottoa, jonka mukaan energiaverotusta muutettaessa tulee varmistua siitä, että turve säilyttää kilpailukykyisyytensä yhdistetyssä sähkön ja lämmön sekä lämmön tuotannossa fossiilisiin polttoaineisiin, erityisesti kivihiileen, verrattuna. Valiokunta katsoo, että uutta turpeen energiateknologiaa tulee tukea valtion tutkimus- ja kehityspanostuksesta.

Maatalous

Yleistä

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet vuodesta 1990. Saadun selvityksen mukaan maatalouden kasvihuonekaasupäästöt olivat hiilidioksidiksi muutettuina yhteensä 9,2 miljoonaa tonnia vuonna 1990 ja vuonna 1999 ne olivat 7,3 miljoonaa tonnia. Kivennäismaapeltojen päästöistä ei ole tällä hetkellä vielä riittävää varmuutta, minkä vuoksi niitä ei ole sisällytetty näihin lukuihin. Päästöjen vähentyminen on johtunut suurelta osin tuotannon määrän pienentymisestä ja maatalouden rakenteellisista muutoksista. Tuotannon tehostuminen on myös osaltaan vaikuttanut kotieläinten määrän vähentymiseen. Maatalouden ympäristöohjelman vesiensuojelu- ja muut ympäristötoimet ovat tuottaneet sekä metaanipäästöjen että dityppioksidipäästöjen vähenemistä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kansainvälisesti on vielä sopimatta, kuinka maatalousmaan hiilitase otetaan huomioon. Sen vuoksi maatalouden asema kansallisessa ilmasto-ohjelmassa on vielä paljolti avoin. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että esillä ollut maamme turvepeltojen laajamittainen metsittäminen toisi erittäin kielteisiä paikallisvaikutuksia ja olisi hyvin kallis samoin kuin vaikutuksiltaan epävarma toimenpide.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että Agenda 2000 -skenaariossa maatalouden päästöt vähenevät edelleen niin, että ne ovat vuonna 2005 7,1 ja vuonna 2010 6,8 sekä vuonna 2020 6,8 miljoonaa tonnia. Agenda 2007 -skenaariossa vastaavat päästöarviot ovat 7,1 ja 6,7 sekä 6,4 miljoonaa tonnia. Siten erot muodostuvat hyvin pieniksi eikä maatalouteen kohdistettavilla muutoksilla näyttäisi tähän mennessä käynnistettyjen ja meneillään olevien toimien onnistuessa olevan huomattavaa vaikutusta. Maatalouden harjoittamista voidaan kuitenkin kannustaa ja ohjata tuotantotekniikan ja viljelymenetelmien muuttamiseen yhä kestävämmiksi ja monivaikutteisemmiksi siten, että saadaan aikaan lisähyötyä myös ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Selonteossa on lueteltu eräitä toimia. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että maataloudessa eri toimien vaikutukset kasvihuonekaasujen päästötasoon ovat moninaisia. Toisiaan tukevien tavoitteiden yhteensovittamisen tulee tapahtua tasapainoisesti ja kokonaisvaltaisesti toimialakohtaisen kehittämistyön ja ohjauksen yhteydessä. Monet kasvihuonekaasuja vähentävät yksittäiset toimet kuuluvat jo nyt maatalouden ympäristötuen piiriin. Mahdollisina kehittämistoimenpiteiden kohteina voisivat tulla kyseeseen seuraavat yksittäiset tuotannon toiminnot: kotieläinten ruokinta, lannoituksen tarkentaminen, lannan käsittely ja varastointi, pellon käytön muutokset, maaperän hoito sekä peltobiomassojen ja biokaasun tuotanto.

Valiokunta korostaa sitä, että edellä esitetyt toimet tulee toteuttaa läpäisyperiaatteen mukaisesti olemassa olevien järjestelmien, kuten maatalouden ympäristötukijärjestelmän, osana ja siten, että ne otetaan huomioon ko. järjestelmiä kehitettäessä. Lisäksi toimia tulee edistää niin neuvonnan kuin koulutuksen keinoin. Samalla tulee maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen tutkimusta, mittaamista sekä raportointia edelleen kehittää. Ottaen huomioon maatalouden erityispiirteet sekä maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen jo tapahtunut ja odotettavissa oleva väheneminen, valiokunta ei pidä perusteltuna, että Suomen maataloudelle asetetaan erityisiä kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteita.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että ilmastostrategian taustalaskelmien mukaan tarvittaisiin sähkönhankintavaihtoehdosta riippuen huomattavia energiaveronkorotuksia kokonaispäästötavoitteen saavuttamiseksi. Valiokunta kiinnittää verotuksen osalta erityisesti huomiota siihen, että maamme maatalouden kilpailukyky, jota jo muutoinkin rasittavat ilmastolliset olosuhteet, tulee turvata.

Peltobiomassa- ja biokaasutuotanto

Suomessa peltobiomassojen raaka-aineina ovat olleet esillä viljantuotannon olki ja biopolttonesteet (ohra, etanoli ja rypsidiesel) sekä kiinteät polttoaineet (ruokohelpi ja paju). Biopolttonesteitä voidaan käyttää liikenteessä joko bensiinin komponenttina tai biodieselinä. Teknisesti on myös mahdollista polttaa olkea ja ruokohelpeä seospoltossa leijukerroskattiloissa esimerkiksi turpeen kanssa. Valiokunta pitääkin selonteon mukaisesti tarpeellisena, että peltobiomassojen energiakäyttöä kehitetään.

Biokaasutuotannon osalta valiokunta toteaa, että Suomessa maatalous tuottaa noin 18 miljoonaa tonnia lantaa vuodessa laskettuna keskimääräiseksi lietelannaksi. Teoriassa tämä kaikki on hyödynnettävissä biokaasun tuotannossa. Biokaasun käyttö ei ole kuitenkaan tähän mennessä yleistynyt maassamme. Maamme pientilavaltaisessa tilarakenteessa taloudellisesti mielekäs reaktorikoko on edellyttänyt usean tilan yhteistä reaktoria, joka on haasteellinen ratkaisu. Parhaat mahdollisuudet yhden tilan ratkaisuun on lihasikatiloilla, joilla lietemäärät voivat olla huomattavan suuria. Suurempia yksiköitä ollaan kuitenkin parhaillaan perustamassa, joten tilanne on osin muuttumassa.

Biokaasusta voidaan tuottaa lämpöä ja/tai sähköä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan maamme olosuhteissa energia on ainakin sähkön osalta mielekkäintä käyttää tiloilla, koska sen vaihtoehtoiskustannus on tilan sähköstä maksama hinta. Tuotettavan energian hintaan vaikuttaa puolestaan yksikkökoko. Saadussa selvityksessä on tuotu esiin, että vasta yli 100 eläinyksikön biokaasulaitosta pidetään kannattavana. Eräs biokaasun käyttöön liittyvä ongelma maassamme on se, että hyötysuhde on paras kesällä, jolloin lämpöenergian tarve on pieni. Toisaalta bioreaktorin hyötysuhde heikkenee talvella, koska kylmällä säällä suuri osa sen tuottamasta energiasta on käytettävä reaktorin itsensä pitämiseen lämpimänä. Suomesta puuttuu tältä osin olosuhteisiimme ja tilarakenteeseemme sopiva referenssilaitos.

Valiokunta pitää tärkeänä, että maamme olosuhteisiin ja kotieläintiloille soveltuvan biokaasutuotannon välineistön kehittämistä ja tutkimusta edistetään.