Perustelut
         
         Laki kasvinterveyden suojelemisesta (702/2003),  joka  koskee
            toimenpiteitä kasvintuhoojien torjumiseksi ja niiden leviämisen
            estämiseksi, tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
            Valiokunta toteaa, että lain tavoitteena on ylläpitää hyvää kasvinterveyden
            tilaa ja siten edistää maa-, metsä- ja
            puutarhatalouden ja elintarviketuotannon toimintaedellytyksiä sekä elintarvikkeiden
            turvallisuutta ja tuotteiden laatua. Lain tarkoituksena on varmistaa,
            etteivät tietyt kasvintuhoojat pääse  leviämään  Suomeen  saastuneiden  kasvien, 
            kasvituotteiden  tai
            muiden tavaroiden mukana. 
         
         
         Nyt käsiteltävänä olevalla
            kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain muutosesityksellä varaudutaan
            erityisesti tilanteisiin, jossa Suomea uhkaa ennen esiintymätön
            kasvintuhooja (hävitettävä kasvintuhooja),
            joka voisi aiheuttaa vahinkoa metsässä kasvaville
            puille. Käytännössä säännöksellä varaudutaan
            mäntyankeroisen torjuntaan, jonka leviäminen Suomen
            metsiin saattaisi  aiheuttaa  mittavia vahinkoja.
            Mäntyankeroisen osalta torjuntatoimenpiteisiin on voitava
            ryhtyä aina, kun kyseinen kasvintuhooja esiintyy kiinteistöllä. Ääritapauksessa
            torjuntatoimenpiteisiin voitaisiin joutua jopa luonnonsuojelualueella,
            koska torjuntatoimenpiteiden osalta kasvinterveyden suojelemisesta
            annettu laki erityislakina syrjäyttää luonnonsuojelulain säännökset
            ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset. 
         
         
         Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että mäntyankeroisen
            osalta riskin muodostavat lähinnä havupuiset pakkaukset,
            joihin valvonnan ja  tarkastuksen  pääpaino  on  kohdistettava. Ensimmäiset
            mäntyankeroishavainnot tehtiin Suomessa vuosina 1984 ja
            1985, jolloin mäntyankeroinen todettiin Yhdysvalloista
            ja Kanadasta tuoduista havuhake-eristä. Vuonna 1984 tehty
            löytö oli ensimmäinen mäntyankeroishavainto  koko  Euroopassa.  Lisäksi  kanadalaisista
            sahatavaraeristä todettiin
            mäntyankeroista vuosina  1989 ja 1990. Havupuisesta
            pakkausmateriaalista ensimmäiset mäntyankeroislöydökset tehtiin
            vuonna 1990, jolloin erä kanadalaista pakkausmateriaalia
            todettiin mäntyankeroisen saastuttamaksi. Vuoteen 2005
            mennessä eläviä mäntyankeroisia  oli
            jo todettu yli 30 pakkausmateriaalierästä.
         
         
         Esityksestä käy ilmi, että mäntyankeroisen torjunnan
            varalle laadittiin Suomessa vuonna 2002 Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen
            aloitteesta maa- ja metsätalousministeriön johdolla kriisivalmiussuunnitelma.
            Suunnitelma on viimeksi päivitetty vuonna 2006. Suunnitelmassa on
            hahmoteltu toimintamalli sen varalle, että mäntyankeroinen
            löytyisi Suomen metsistä. Lisäksi siinä esitetään
            toimenpiteet, joiden avulla mäntyankeroisen leviäminen
            Suomeen voidaan estää ja joilla mahdollinen esiintyminen
            voidaan  rajata mäntyankeroisen hävittämiseksi. Valiokunta  pitää  tärkeänä,
            että suunnitelma päivitetään  riittävän
            usein, jotta se pysyy ajan tasalla.
         
         
         Valiokunta toteaa, että mikäli mäntyankeroinen
            löytyy maamme metsistä, tulee sen johtaa aina
            laajamittaisiin kartoituksiin ja torjuntatoimenpiteisiin. Edellä esitetystä käy
            jo ilmi, että mäntyankeroisen osalta voidaan ja
            tulee ryhtyä torjuntatoimenpiteisiin välittömästi
            aina, kun mäntyankeroista  esiintyy.  Käytännön
            toimenpiteistä vastaavana viranomaisena toimisi Elintarviketurvallisuusvirasto
            (Evira).
         
         
         Ehdotetussa 14 a §:ssä säädettäisiin
            metsäkeskusten osallistumisesta lain toimeenpanoon. Metsäkeskuksia
            voitaisiin käyttää Eviran apuna torjuntapäätöksen
            valmistelussa ja päätöksen täytäntöönpanossa.
            Valiokunta pitää tärkeänä, että metsätalouden
            kaikkien maakunnallisten toimijoiden välinen yhteistyö muodostuu
            saumattomaksi, mikäli maahamme pääsee
            leviämään esimerkiksi havupuutavaran
            tai havupuisten pakkausmateriaalien tuonnin yhteydessä metsillemme
            kohtalokas mäntyankeroinen tai Uralin länsipuolelle
            jo levinnyt Siperian mäntykehrääjä. 
         
         
         Esityksessä lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös
            uusi 30 a §, jossa säädettäisiin,
            että puustoon kohdistuneesta, hävitettävää kasvintuhoojaa
            koskevasta torjuntapäätöksestä metsänomistajalle
            aiheutuneet kustannukset ja vahingot korvattaisiin siltä osin,
            kuin ne ylittävät säännöllisestä  metsänhoidosta  tai  tavanomaisesta
            puutavaran korjuusta aiheutuvat kustannukset. Valiokunta toteaa,
            että ehdotetussa säännöksessä säädellään
            nykyistä tarkemmin ja selkeämmin metsään
            kohdistuvien, hävitettävien kasvintuhoojien torjumisesta
            aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Erityisen myönteisenä valiokunta
            pitää sitä, että korvauksen
            piiriin on sisällytetty nyt myös taimikkojen odotusarvoja
            koskeva menetys. Puustokorvauksen lähtökohtana
            on siten täyden korvauksen periaate.
         
         
         Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
            saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.