Perustelut

Muu käyttöoikeuden luovutusvelvollisuus

Voimassa olevan viestintämarkkinalain 18 §:ssä on tyhjentävästi lueteltu ne velvollisuudet, joita Viestintäviraston päätöksellä on tarvittaessa huomattavan markkinavoiman yritykselle kilpailun esteiden poistamiseksi tai kilpailun edistämiseksi asetettava. Euroopan yhteisöjen komission huomautusten johdosta ehdotetaan sääntelyä muutettavaksi tyhjentävästä esimerkinomaiseksi siten, että Viestintävirasto voi myös asettaa mainitunlaisille teleyrityksille velvollisuuden luovuttaa teleyrityksille 23—32 ja 34—36 §:ssä tarkoitettuun käyttöoikeuteen verrattavan muun kohtuulliseksi katsottavan käyttöoikeuden viestintäverkkoelementtiin tai sen toimintoon (1. lakiehdotuksen 18 §:n 1 momentin 13 a kohta ja 36 a §). Muutosta perustellaan muun ohella sillä, että käyttöoikeusdirektiivin 12 artiklan 1 kohdan vastaava luettelo on esimerkinomainen ja että tyhjentävä luettelo ei kattavasti ota huomioon sähköisen viestinnän monimutkaisuutta ja tekniikan jatkuvaa kehitystä.

Lakiehdotus on perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kannalta merkityksellinen. Perustuslakivaliokunta on käytännössään pitänyt teleyritysten luovutusvelvollisuutta perustuslain mukaisena, kun otetaan huomioon viestintäverkon kaltaisen omaisuuden erityisluonne, velvollisuuden perustuminen täsmällisiin säännöksiin ja velvoitteen kohtuullisuus omistajan kannalta. Keskeistä on myös, että omistajan nykyinen ja kohtuullinen tuleva tarve rajoittaa kulloinkin säänneltäviä velvollisuuksia. Valiokunta on lisäksi kiinnittänyt huomioita siihen, kohdistuvatko velvoitteet esimerkiksi pörssiyhtiöihin tai muihin varallisuusmassaltaan huomattaviin oikeushenkilöihin. Lainsäätäjän liikkumavara on tällöin omaisuuden näkökulmasta suurempi kuin silloin, kun sääntelyn vaikutukset muodostuvat hyvin välittömiksi oikeushenkilön taustalla olevien luonnollisten henkilöiden asemalle (PeVL 45/2005 vp, s. 3/I, PeVL 61/2002 vp, s. 3—4, PeVL 8/2002 vp, s. 3—4, PeVL 34/2000 vp, s. 2—3).

Lakiehdotuksen tavoite on saattaa kotimainen lainsäädäntö sopusointuun EU:n lainsäädännön kanssa. Ottaen huomioon sähköisen viestinnän teknologian nopea kehitys sekä kilpailuesteiden poistamisen ja kilpailun edistämisen tavoitteet sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet.

Arvioitaessa sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta on merkitystä sääntelykohteen erityispiirteillä, teknologian monimutkaisuudella ja sillä kansainvälisellä toimintaympäristöllä, jossa huomattavan markkinavoiman teleyritykset toimivat. Tällaisten yritysten tulee varautua muun muassa EU:n taholta kansalliseen sääntelyjärjestelmään kohdistuviin muutosvaatimuksiin. Perustuslakivaliokunnan mielestä luovutusvelvollisuuden kriteerit säännellään melko tarkasti 1. lakiehdotuksen 18 ja 36 a §:ssä. Lisäksi muu kohtuulliseksi katsottava käyttöoikeuden luovutus kytketään lain 23—32 ja 34—36 §:ssä määriteltyjen kaltaisiin käyttöoikeuksiin. Tämä estää valiokunnan käsityksen mukaan mielivaltaisten ja yllättävien velvoitteiden asettamisen. Perustuslakivaliokunnan arvion mukaan sääntely ei ole liian avointa, joten se täyttää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.

Ehdotettuja velvoitteita on tarkasteltava vielä suhteellisuusvaatimuksen kannalta. Voimassa olevan lain 18 §:n 1 momentista ilmenee, että asetettavien velvollisuuksien tulee olla oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään. Ehdotetussa 36 a §:ssä taas säädetään, että luovutettavan velvoitteen tulee olla kohtuullinen. Kohtuullisuutta on arvioitava sekä luovutusvelvollisen että pyynnön esittäneen teleyrityksen kannalta. Kokonaisarvioon vaikuttaa myös mainitun lain 38 §:n turvaama luovuttavan teleyrityksen oma käyttö ja oma kohtuullinen tuleva tarve sekä 84 §:n mukainen kohtuullinen luovutuskorvaus, joka sisältää muun muassa pääomalle laskettavan kohtuullisen tuoton. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan sääntely täyttää oikeasuhtaisuuden vaatimukset ja perustuslain 15 §:n mukainen omaisuudensuoja on siinä asianmukaisesti otettu huomioon.

Suojauksen purkujärjestelmää käyttävälle yritykselle asetettavat velvollisuudet

Viestintämarkkinalain 136 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että suojauksen purkujärjestelmää käyttävä yritys on velvollinen huolehtimaan, ettei suojauksen purkujärjestelmä estä toisen yrityksen televisio- tai radio-ohjelmistojen taikka niihin liittyvien lisäpalvelujen jakelua tai vastaanottoa. Lain mukainen velvoite laajenee näin teleyritysten lisäksi muihin yrityksiin koskien jakelun lisäksi myös lähetyksen vastaanottoa.

Säännöksessä mainitut yrityksen velvollisuudet perustuvat lakiin. Sen tarkoituksena on velvoittaa maksutelevisiopalvelujen tarjoajat yhteistyöhön suunniteltaessa maksukorttien teknisiä ratkaisuja. Palvelujen käyttäjän kannalta on tärkeää, että palvelujen tarjoajat käyttävät samanlaisia teknisiä ratkaisuja kehittäessään maksukortteja ja suojauksen purkujärjestelmää. Sääntelyllä on siten hyväksyttävä tavoite. Velvoitteet on määritelty myös täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Kun otetaan vielä huomioon voimassa olevan lain 84 §:n mukainen korvaussäännös ja 136 §:n 2 momentin säännös, ettei velvollisuuden täyttäminen saa olla teknisesti epätarkoituksenmukaista eikä yrityksen kannalta kohtuutonta, perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan sääntely ei ole perustuslain 15 §:n turvaaman omaisuudensuojan kannalta ongelmallinen.

Valiokunnalla ei myöskään ole huomauttamista 2. lakiehdotukseen.