Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 6 päivänä maaliskuuta 2013 lähettäessään hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi raha-automaattiavustuksista annetun lain muuttamisesta (HE 11/2013 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi sosiaali- ja terveysvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
neuvotteleva virkamies Matti Pulkkinen, sosiaali- ja terveysministeriö
oikeustieteen tohtori Mikael Koillinen
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi raha-automaattiavustuksista annettua lakia. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään keventämään ja yksinkertaistamaan raha-automaattiavustusten hakumenettelyä ja päätöksentekojärjestelmää, parantamaan avustusten käytön valvonnan edellytyksiä ja selventämään sosiaali- ja terveysministeriön ja Raha-automaattiyhdistyksen vastuita avustusjärjestelmässä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2013. Lakia sovellettaisiin vuodesta 2014 alkaen myönnettäviin raha-automaattiavustuksiin. Ennen 1 päivää tammikuuta 2014 myönnettyihin avustuksiin sovellettaisiin lain 9 §:n säännöksiä, jotka ovat avustuksen saajan kannalta lieventäviä avustusehtoja, sekä päätöksentekomenettelyä koskevia 31 ja 36 §:n säännöksiä.
Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa käsitellään asetuksenantovallan siirtämistä valtioneuvostolta sosiaali- ja terveysministeriölle. Lisäksi perusteluissa arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriöltä Raha-automaattiyhdistykselle siirrettävää päätösvaltaa julkisen hallintotehtävän siirtoa muulle kuin viranomaiselle koskevan perustuslain 124 §:n kannalta. Hallitus katsoo, että laki voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lakiehdotuksen 36 §:ään sisältyvät muutokset merkitsevät sitä, että Raha-automaattiyhdistykselle siirretään nykyisin sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluvaa päätöksentekovaltaa avustusehtojen vähäisistä ja teknisluonteisista muutoksista sekä avustuksen siirrosta toiselle avustuskelpoiselle yhteisölle. Kysymys ei ole merkittävän julkisen vallan käytöstä. Nämä tehtävät voidaan perustuslain 124 §:n estämättä siirtää Raha-automaattiyhdistykselle, joka jo nykyisin hoitaa julkisia hallintotehtäviä (ks. PeVL 23/2000 vp, s. 5).
Raha-automaattiyhdistyksellä on voimassa olevan raha-automaattiavustuksista annetun lain 22 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen perusteella oikeus suorittaa avustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa tarpeellisia, avustajan saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. Tarkastusoikeus voi lakiehdotukseen sisältyvän uuden toisen virkkeen mukaan sisältää myös avustuksen saajan hallinnon ja muun kuin avustetun toiminnan tai hankkeen tarkastuksen. Esityksen perustelujen mukaan avustuksen käytön valvonnassa on käytännössä aina tarpeellista tehdä myös tarkastuksia, jotka eivät suoraan kohdistu kyseisen avustuksen maksamiseen ja käytön valvontaan. Ehdotettu täsmennys on toiminnan luonne huomioon ottaen sinänsä perusteltu. Valiokunta on kuitenkin yrityksiin kohdistuvien tarkastusten yhteydessä korostanut, että tarkastusvaltuuksia koskevan lainsäädännön on oltava riittävän täsmällistä ja tarjottava riittävät takeet väärinkäytöksiä vastaan (ks. esim. PeVL 5/2013 vp, s. 3/II). Tämän vuoksi on syytä huomauttaa, että ensimmäiseen virkkeeseen sisältyvä vaatimus tarkastuksen tarpeellisuudesta avustuksen maksamisen ja käytön valvonnan kannalta koskee myös avustuksen saajan hallintoon ja muuhun kuin avustettuun toimintaan tai hankkeeseen kohdistuvia tarkastuksia. Näin tulkittuna ja sovellettuna lakiehdotus ei tältä osin ole ongelmallinen perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojan kannalta.
Tarkastusoikeutta on rajoitettu voimassa olevan lain 23 §:ssä siten, että kotirauhan suojan piiriin kuuluvat tilat on rajattu tarkastusoikeuden ulkopuolelle. Lisäksi yhdistyksellä itsellään ei ole tarkastustehtävää toteuttaessaan toimivaltaa pakkokeinojen tai muun merkittävän julkisen vallan käyttöön (ks. myös PeVL 23/2000 vp, s. 5/I). Näin ollen voimassa oleva sääntely on asianmukaista sekä perustuslain 10 §:n kotirauhan suojaa että perustuslain 124 §:n julkisen vallan hallintotehtävän siirtoa koskevien säännösten kannalta.
Valiokunta on viimeaikaisessa käytännössään kiinnittänyt huomiota siihen, että valvontatyyppisten tarkastusten sääntelyssä on syytä viitata hallintolain 39 §:n säännöksiin hallintoasian käsittelyyn liittyvässä tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä (PeVL 5/2013 vp, s. 3/II, PeVL 32/2010 vp, s. 10—11, PeVL 5/2010 vp, s. 3). Tämän vuoksi lakiehdotukseen on tässäkin tapauksessa syytä lisätä viittaus hallintolain 39 §:ään (ks. kaivoslain 153 §:n 1 momentti ja valmistusverotuslain 96 §:n 1 momentti).
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää,
että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2013
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Petri Helander