Perustelut

Hallituksen esitys HE 123/2012 vp vaalilain muuttamiseksi vahvistaisi eduskuntavaalien suhteellisuutta Itä-Suomessa nykyisten Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirien alueella, kun tarkoituksena on muodostaa kaksi isompaa vaalipiiriä. Perustettaviksi esitettävissä Savo-Karjalan ja Kaakkois-Suomen vaalipiireissä ns. piilevä äänikynnys laskisi nykyisestä selvästi.

Esityksessä ei ole kuitenkaan riittävästi huomioitu vaalipiirijaon uudistamisen kielteisiä sivuvaikutuksia alueelliseen edunvalvontaan vaalipiirien suurentuessa ja jakautuessa osittain epätarkoituksenmukaisesti mm. erilaisten virastojen, organisaatioiden ja yhteistyömuotojen nykyisten toiminta-alueiden kannalta. Maakuntien nykyisille asiointisuunnille ja suuntautumispäätöksille ei ole annettu painoarvoa ainakaan Kymenlaakson liiton ja Etelä-Savon maakuntaliiton lausuntojen mukaan.

Kaiken kaikkiaan on varsin arveluttavaa lähteä puuttumaan vaalijärjestelmään siten, että vaalien suhteellisuutta lisättäisiin yhdessä osassa maata, mutta jätettäisiin mahdolliset samankaltaiset epäkohdat korkean piilevän äänikynnyksen muodossa muualla huomiotta. Hallituksen esitys ei ole tasapainoinen.

Koska perustuslain mukaan maassamme tulee olla vähintään 12 vaalipiiriä, johtaisi hallituksen esityksen hyväksyminen ja toimeenpaneminen väistämättä perustuslain avaamiseen, mikäli koko Suomea halutaan pyrkiä kohtelemaan tasavertaisesti. Maassamme kun olisi uuden vaalipiirijaon jälkeen jäljellä vain minimimäärä 12 vaalipiiriä. Siksi mahdollinen uudistus olisikin syytä harkita kerralla, eikä tehdä osittaisratkaisuja, kuten nyt esitetään. Jos puututaan kolmeen (Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo) nykyiseen korkean äänikynnyksen vaalipiiriin, on samalla kyettävä vastaamaan siihen, halutaanko vaalipiirejä muokata muuallakin ja jos halutaan, niin miten. Hallituksen esityksestä herää myös looginen kysymys, miksi hallitus ei esitä matalimman äänikynnyksen vaalipiiriä eli Uudenmaan vaalipiiriä jaettavaksi, jolloin toisaalla syntyisi mahdollisuus suurentaa vaalipiiriä muuttamatta nykyistä perustuslakia.

Vaalilain uudistaminen vaalipiirijaon osalta vain hallituspuolueiden tuen voimalla olisi omiaan nakertamaan koko vaalijärjestelmämme yleistä hyväksyttävyyttä ja uskottavuutta. Jos jokainen hallitus kulloinkin toimisi vastaavalla tavalla, heräisi silloin väkisinkin oikeutettu kysymys siitä, onko uudistusten takana muitakin motiiveja kuin vain vaalien suhteellisuuden lisääminen. Siksi vaalien suhteellisuutta lisättäessäkin olisi pyrittävä hallitus-oppositiorajan ylittäviin vaalilainuudistusesityksiin, kuten viime vaalikaudella, kun eduskunta hyväksyi lepäämään lain ns. vaalialuemallista. Vaalialuemallin hyväksymisellä myös vaalien jälkeisillä valtiopäivillä olisi saavutettu koko maan kattava oikeudenmukainen, suhteellinen, tasavertainen ja kestävä vaalilainuudistus.

Nyt ehdotettu vaalipiirijaon uudistaminen siten, että uusi laki astuisi voimaan jo 1.9.2013, jolloin uusi vaalipiirijako olisi käytössä jo seuraavissa eduskuntavaaleissa, on ongelmallista myös tulevien kansanedustajaehdokkaiden kohdalla, sillä heidän poliittinen toimintansa on saattanut suuntautua vuosina 2011—2013 vain nykyisten omien vaalipiiriensä alueille. Nyt laskennallista vaalikautta on jäljellä enää noin puolet. Esitetty uusi asetelma antaisi vaalikamppailussa istuville kansanedustajille ja median kautta tunnetuille henkilöille kohtuuttoman edun verrattuna tuntemattomampiin poliitikkoihin. Tilannetta em. suuntaan kärjistäisi vielä se, että todennäköisesti vaalikampanjointi uusissa isommissa vaalipiireissä olisi entistä kalliimpaa. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, olisiko tällainen aikataulu käytännössä äänestäjänkään näkökulmasta parannus nykytilanteeseen.

Perustelut

Hallituksen esityksessä vaalilakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Manner-Suomessa on nykyisten 14 vaalipiirin sijasta 12 vaalipiiriä yhdistämällä Kymen vaalipiiri ja Etelä-Savon vaalipiiri uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiiri uudeksi Savo-Karjalan vaalipiiriksi.

Mietinnössä viitataan eduskunnan lausumiin, joilla se on edellyttänyt, että eduskuntavaaleissa suhteellisuuden ongelmat selvitetään ja tarvittaessa valmistellaan vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi estäen samalla poliittisen kentän pirstoutuminen. (EV 89/1998 vp, EV 262/1998 vp). Näillä lausumilla eduskunta ei kuitenkaan tarkoittanut hallitusryhmien omista etulähtökohdista lähtevää osittaisuudistusta vaan kansanvaltaa aidosti palvelevaa kokonaisuudistusta.

Vaalipiirijaon muutosesitys on kirjattu Jyrki Kataisen hallitusohjelman liitteeseen 4 johtoryhmän 17.6.2011 pöytäkirjamerkintöihin. Uudistusta ei ole valmisteltu parlamentaarisesti eikä asian valmisteluvaiheessa ole myöskään kuultu niitä tahoja, joita uudistus koskee. Maakunnille ei ole annettu tilaisuutta lausua asiasta ennen lopullista päätösesitystä. Tämä on vastoin vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin ja demokratiaan kuuluvat asiat valmistellaan parlamentaarisesti pyrkien mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen. Perustuslakivaliokunnan kuuleminen näyttääkin lähinnä muodolliselta, josta kertoo mietinnön poikkeuksellisen suppea sisältö.

Kansanvallan kannalta katsottuna on tärkeää, että äänestäjät tuntevat vaalipiirinsä vastaavan sitä viiteryhmää, johon he kuuluvat. Nyt ollaan rikkomassa pitkäaikaiset ja vakiintuneet toiminnalliset ja alueelliset kokonaisuudet sekä muussa aluehallinnossa käytössä olevat aluejaot. Tämä saattaa alentaa Itä-Suomen äänestysvilkkautta entisestäänkin. Asiantuntijat ovat aiheellisesti todenneet, että vaalipiirien koon suureneminen aiheuttaa ilmiöitä, jotka ovat tasa-arvoon ja osallistumisoikeuksiin liittyvien perusoikeuksien kannalta kielteisiä. Lisäksi on todennäköistä, että äänet keskittyvät suurimmilta paikkakunnilta oleville ehdokkaille.

Vaalijärjestelmämme rakentuu kahdelle keskeiselle periaatteelle: suhteelliselle vaalitavalle ja alueelliselle edustavuudelle, joka turvataan vaalipiirijaolla. Hallituksen esitys kiistämättä parantaa suhteellisuutta, mutta alueellista edustavuutta se heikentää. Kun alueellisen edustavuuden näkökulma on hallituksen esityksessä täysin sivuutettu, lopputulos ei ole kestävä.

Vaalipiiriuudistusta ei tulisi tehdä poliittisista tarkoitusperistä lähtevänä osittaisuudistuksena, vaan laajaan parlamentaariseen valmisteluun perustuvana kokonaisuudistuksena.

Perustuslain 122 §:n mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejakoihin. Tähän tässä uudistuksessa ei ole pyritty. Päinvastoin. Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluu Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala. Etelä-Karjala ja Kymenlaakso puolestaan kuuluvat Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueeseen. Myöskään ELY-keskusten toimialueet eivät vastaa uutta vaalipiirijakoa. Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmissa ja ns. NUTS 2 -aluejaossa Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala kuuluvat Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelmaosioon, jossa maksetaan pohjoisten, harvaan asuttujen alueiden tukea. Etelä-Karjala ja Kymenlaakso puolestaan Etelä- ja Länsi-Suomen ohjelmaosioon, jossa harvan asutuksen erityistukea ei makseta.