Perustelut
Yleistä
Valtioneuvosto on antanut vuoden 2012 vuosikertomuksen perustuslain
46 §:ssä säädettynä kertomuksena.
Hallituksen vuosikertomus on ensimmäinen laatuaan. Aiemmin
valtioneuvosto antoi eduskunnalle erikseen hallituksen toimenpidekertomuksen
ja valtion tilinpäätöskertomuksen. Nyt
nämä on saatettu yhteen ja julkaistu neliosaisena.
Ensimmäisenä on hallituksen vaikuttavuusselvitys.
Toinen osa sisältää ministeriöiden
tuloksellisuusselvitykset ja kolmas osa tilinpäätöslaskelmat.
Neljännessä osassa esitetään
toimenpiteet eduskunnan lausumien ja kannanottojen johdosta.
Jatkossa valtioneuvosto tulee valtioneuvostosta annetun lain
1.2.2014 voimaan tulleen 9 a §:n nojalla
antamaan eduskunnalle kalenterivuosittain hallituksen toimintaa
ja valtiontalouden hoitoa koskevan hallituksen vuosikertomuksen.
Tätä menettelyä on siis jo ennakoitu
vuoden 2012 vuosikertomuksessa. Eduskunnan työjärjestyksen
1.1.2014 voimaan tulleen 32 §:n 4 momentin muutoksen vuoksi
hallituksen vuosikertomus lähetetään
jatkossa valmistelevasti käsiteltäväksi
tarkastusvaliokuntaan. Perustuslakivaliokunnassa ja ulkoasiainvaliokunnassa
valmistelevasti käsiteltävänä oleva
vuotta 2012 koskeva hallituksen vuosikertomus käsitellään kuitenkin
loppuun eduskunnan työjärjestyksen aiemmin voimassa
olleen 32 §:n 4 momentin mukaisesti (PeVM 5/2013
vp, s. 4/II).
Eduskunnan kannanottojen käsittely
Erikoisvaliokuntakäsittelyn tarkoitus
Eduskunnan muut pysyvät erikoisvaliokunnat ovat eduskunnan
päätöksen perusteella antaneet kertomuksesta
lausuntonsa perustuslakivaliokunnalle. Perustuslakivaliokunta on
pitänyt tärkeänä, että menettely,
jossa lausunnot annetaan mietintövaliokunnalle, säilytetään
jatkossakin (PeVM 5/2013 vp, s. 3).
Lausuntomenettelyllä on eri tarkoituksia. Valiokunnat
voivat lausuntomenettelyn avulla arvioida hallituksen
toimintaa kertomusvuoden aikana valiokunnan toimialalla. Kertomuksen
käsittelyssä erikoisvaliokunnat voivat lisäksi
vakiintuneena pidetyn käytännön perusteella
ottaa esille oman toimialansa erityisteemoja, joiden käsittelemistä ne
ovat syystä tai toisesta pitäneet tarpeellisena.
Kullekin valiokunnalle tarjoutuu myös mahdollisuus ottaa
kantaa hallituksen toimenpiteisiin valiokunnan mietinnössään
ehdottamien, eduskunnan hyväksymien lausumien johdosta.
Kertomuksessa esimerkiksi selostetaan niitä toimenpiteitä,
joihin asianomaisissa ministeriöissä on ryhdytty
lausumien johdosta, tai myös syyt siihen ilmoittaen ehdotetaan,
ettei jokin lausuma anna aihetta enää toimenpiteisiin hallituksen
taholta. Erikoisvaliokuntien tehtävänä kertomusta
käsitellessään on arvioida toimialansa
osalta, voidaanko hallituksen kanta hyväksyä.
Tämän eduskunnan lausumiin kohdistuvan seurantatehtävän
hoitaminen on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan
kullekin valiokunnalle kuuluva vähimmäisvaatimus
hallituksen kertomusta käsiteltäessä.
Perustuslakivaliokunnan mietintöihin pohjautuvat lausumat
Esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeudenkäyntien joutuisuuden
parantaminen. Eduskunta hyväksyi vuoden 2008 hallituksen
toimenpidekertomuksen johdosta perustuslakivaliokunnan mietinnön
mukaisen kannanoton, jossa edellytettiin, että hallitus
laatii kokonaissuunnitelman esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeudenkäyntien
joutuisuuden parantamiseksi (K 1/2009 vp — EK
5/2010 vp).
Oikeusministeriön asettama neuvottelukunta luovutti
mietintönsä Oikeudenhoidon uudistamisohjelmaksi
vuosille 2013—2025 oikeusministerille maaliskuussa 2013.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa.
Hallituksen esitykset, versioiden samansisältöisyys.
Eduskunta hyväksyi vuoden 2008 hallituksen toimenpidekertomuksen
johdosta perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisen kannanoton,
jossa edellytettiin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin
sen varmistamiseksi, että hallituksen esitysten painetut
ja sähköiset versiot ovat samansisältöisiä ja
että sähköisiä versioita voidaan
käyttää valiokunta-asiakirjoissa sekä eduskunnan
vastausten laadinnassa (K 1/2009 vp — EK
5/2010 vp).
Perustuslakivaliokunta katsoo, että lausuma voidaan
poistaa.
Kielikertomus
Valtioneuvosto antaa kielilain 37 §:n nojalla vaalikausittain
eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön
soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta sekä tarpeen
mukaan muistakin kielioloista. Valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön
soveltamisesta 2013 on annettu aiemmin voimassa olleen kielilain
säännöksen mukaisesti vielä hallituksen
kertomuksen oheisaineistona. Jatkossa kielikertomus tulee olemaan
itsenäinen kertomus, jota ei ole sidottu valtioneuvoston
muihin eduskunnalle annettaviin kertomuksiin.
Vuoden 2013 kielikertomus on kolmas eduskunnalle annettu kertomus
kielilainsäädännön soveltamisesta.
Kyseessä on lähinnä seurantakertomus,
jossa tarkastellaan, mitä muutoksia kielellisten oikeuksien
toteutumisessa on tapahtunut vuoteen 2009 verrattuna. Tilannetta
arvioidaan erityisesti valtioneuvoston vuonna 2009 esittämien
toimenpide-ehdotusten ja perustuslakivaliokunnan kannanottojen sekä hallitusohjelmien
ja kansainvälisten sopimusten valossa.
Kolmaskin kielikertomus antaa hyvän ja kattavan kuvan
etenkin kansalliskielten, suomen ja ruotsin, asemasta Suomessa.
Myös muiden kielten kielioloja on kertomuksessa käsitelty
aikaisempaa laajemmin. Vuoden 2013 kielikertomus on luonteeltaan
temaattinen, ja siinä on keskitytty erityisesti viime vuosien
aikana esille nousseisiin asiakokonaisuuksiin. Kertomuksessa kuvataan
selkeästi ja havainnollisesti Suomen kielioloja ja eri
kieliryhmien asemaa varsinkin yksilön kannalta tärkeillä elämänalueilla,
kuten koulutuksessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Siinä on tällä kertaa käsitelty
perustuslakivaliokunnan toivomaan tapaan (PeVM 1/2010 vp,
s. 7/I) myös Suomea sitovia kielellisiä oikeuksia
koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Kertomus toteuttaa
kaiken kaikkiaan hyvin tavoitettaan lisätä päätöksentekijöiden,
viranomaisten ja kansalaisten tietämystä eri kieliryhmien
kielioloista. Samalla se antaa eduskunnalle mahdollisuuden vaikuttaa
kielellisten oikeuksien toteuttamisen linjauksiin.
Perustuslakivaliokunta pitää myönteisenä sitä kielikertomuksessa
esitettyä havaintoa, että kielellisiin oikeuksiin
on viime vuosina kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota.
Tämä koskee etenkin hallinnollisten uudistusten,
lainsäädännön sekä suunnitelmien
ja ohjeistuksen tasoa. Sen sijaan merkittäviä puutteita
on edelleen kielellisten oikeuksien käytännön
toteutumisessa esimerkiksi viranomaisten asiakaspalvelussa ja palveluketjujen
toimivuuden osalta. Suurimpana rakenteellisena ongelmana voidaan
tässä yhteydessä pitää kielitaitoisen
henkilökunnan ja omakielisen palvelun puutetta. Tähän
on syytä puuttua henkilöstön kielikoulutuksella.
Valiokunta kiinnittää lisäksi jälleen
huomiota tarpeeseen turvata pitkän tähtäimen
toimenpitein se, että viranomaiset kykenevät jatkossa
tarjoamaan palveluja ruotsin kielellä nykyistä paremmin.
Ruotsin kielen opetuksen lisäksi (ks. PeVM 1/2010
vp, s. 6/II) valiokunta korostaa valtioneuvoston
tavoin kielikylpytoiminnan edellytysten turvaamisen merkitystä.
Valiokunnan mielestä olisi myös syytä pohtia
uusia innovatiivisia ratkaisuja (ml. esim. teknologian hyödyntäminen)
kielellisten oikeuksien turvaamiseksi etenkin sellaisilla alueilla,
joilla toista kansalliskieltä puhuvia on vain vähän.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
myös vuonna 2012 julkaistuun valtioneuvoston periaatepäätökseen
kansalliskielistrategiasta, joka sisältää muun
muassa käyttökelpoisia konkreettisia työvälineitä eri
hallinnon tilanteita varten. Näiden käyttöönottoa
tulee edistää.
Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan kielellisten
oikeuksien toteutumiseen erityisesti palvelua tuottavien valtionyhtiöiden toiminnassa
liittyy puutteita. Valiokunta pitää aiheellisena
selvittää, toteutuvatko oikeudet kielilain 24 §:n
edellyttämällä tavalla sekä arvioida mahdollisia
toimenpiteitä oikeuksien toteutumisen edistämiseksi.
Asiaa on syytä käsitellä myös seuraavassa
kielikertomuksessa. Seuraavaan kertomukseen on tarpeen sisällyttää arvio
myös siitä, miten kielelliset oikeudet toteutuvat
yksityisen toimijan huolehtiessa julkisista hallintotehtävistä (kielilain
25 § ja perustuslain 124 §).
Perustuslakivaliokunta on aiemmin kiinnittänyt huomiota
tarpeeseen laatia saamen kielen elvytysohjelma (PeVM 1/2010
vp, s. 6/II). Valiokunta panee tyytyväisyydellä merkille,
että valtioneuvoston periaatepäätös
saamen kielen elvyttämisen toimenpideohjelmaksi on tarkoitus saada
valmiiksi ensi tilassa. Valiokunta pitää edelleen
tärkeänä, että uhanalaisessa
asemassa olevien inarinsaamen ja koltansaamen säilyminen
ja elvyttäminen turvataan (ks. PeVM 1/2010 vp,
s. 6/II), ja yhtyy sivistysvaliokunnan lausunnossaan (SiVL
22/2013 vp, s. 2) esittämiin huoliin
ja huomioihin saamen kielten asemasta.
Perustuslakivaliokunnan saaman tiedon mukaan viittomakielisten
oikeuksia koskevan yleislain valmistelu on jo melko pitkällä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallituksen esitys saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi
vielä tämän vaalikauden aikana. Erityistä huomiota
on jatkossa syytä kiinnittää UNESCO:n
uhanalaisten kielten listalla olevan suomenruotsalaisen viittomakielen säilymiseen
ja elvyttämiseen (ks. myös SiVL 22/2013
vp, s. 2/II).
Suomen romanikielen asemaa on romanipoliittisen ohjelman tukemana
kyetty viime aikoina parantamaan. Ohjelman toimenpide-ehdotusten
toteuttamista on tarpeen jatkaa. Romanikielen julkinen käyttö mediassa
lisää kieli-identiteetin kehittymistä ja
vahvistaa romanikielen asemaa käyttökielenä,
minkä vuoksi perustuslakivaliokunta pitää Yleisradio
Oy:n romanikielisten palvelujen kehittämistä tärkeänä.
Yliopistojen opetus- ja tutkintokielistä säädetään
yliopistolain 11 §:ssä. Sen nojalla yliopisto voi
päättää muun kielen kuin opetus-
ja tutkintokielensä (suomi ja/tai ruotsi) käyttämisestä opetus-
ja tutkintokielenä ja opintosuorituksissa. Kertomuksessa
todetaan tämän johtaneen siihen, että englanti
valtaa alaa erityisesti tutkija- ja maisterikoulutuksessa. Samaan
asiaan on kiinnittänyt huomiota myös apulaisoikeuskansleri
12.11.2013 antamassaan päätöksessä (Dnro OKV/712/1/2013).
Tämä kehitys on etenkin tietyillä aloilla
kansainvälistymisen vuoksi sinänsä ymmärrettävää.
Perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin apulaisoikeuskanslerin
tapaan tärkeänä, että perustuslain
16 ja 17 §:n säännöksetkin huomioon
ottaen muiden kielten käyttö yliopistoissa ei
muodostu niin laajaksi, että suomen ja ruotsin kielen asema
opetus- ja tutkintokielenä syrjäytyy.
Kielikertomuksessa todetaan, että asenteet eri kieliryhmiä kohtaan
ovat viime aikoina koventuneet. Tämä näkyy
erityisesti verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Useat valiokunnan
kuultavina olleet tahot ovat kiinnittäneet huomiota samaan
ongelmaan. Perustuslakivaliokunta pitää suotavana,
että hallituksen johto ottaa asian esille ja korostaa suvaitsevaisuutta
eri kieliryhmiä kohtaan.
Erikoisvaliokuntien lausunnot
Erikoisvaliokunnat ovat perustuslakivaliokunnalle antamissaan
lausunnoissa arvioineet toimialansa osalta eduskunnan aikaisempia
lausumia. Perustuslakivaliokunta ei ole käsitellyt yksityiskohtaisesti
erikoisvaliokuntien lausumista esittämiä näkökohtia.
Joissakin lausunnoissa on lisäksi käsitelty erityisteemoja.
Tarkastusvaliokunnan lausunnossa (TrVL 6/2013
vp) on käsitelty uudistuneen vuosikertomuksen
sisällön kehittämistä. Perustuslakivaliokunta
yhtyy tarkastusvaliokunnan kantaan, jonka mukaan vuosikertomusuudistuksessa
tulee jatkossa panostaa vahvasti kertomuksen sisällön
kehittämiseen, raportoinnin yhtenäistämiseen
ja päällekkäisyyksien poistamiseen.