Perustelut

Yleisarvio selonteosta

Bonnin konferenssissa joulukuussa 2001 päätettiin kansainvälisen yhteisön tuesta Afganistanin väliaikaishallinnolle ja maan jälleenrakentamiselle. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 20.12.2001 päätöslauselman, joka sisälsi päätöksen Afganistaniin lähetettävän monikansallisen turvallisuusjoukon (ISAF) mandaatista. Operaatio perustettiin vuoden 2002 alussa ja Suomi teki päätöksen osallistua operaatioon tammikuussa 2002.

Suomen osallistumista Afganistanin vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen sekä sotilaalliseen kriisinhallintaan on käsitelty eduskunnassa ensimmäisen osallistumispäätöksen jälkeen säännöllisesti valtioneuvoston selontekojen, selvitysten ja Afganistan-toimintaohjelman pohjalta (VNS 1/2010 vp, VNS 8/2008 vp, VNS 2/2007 vp, UTP 19/2007 vp). Puolustusvaliokunta on antanut Afganistanin sotilaallista kriisinhallintaa koskevista valtioneuvoston selonteoista lausuntoja ulkoasiainvaliokunnalle (PuVL 1/2010 vp, PuVL 1/2009 vp, PuVL 5/2007 vp).

Käsiteltävänä olevan selonteon tarkoituksena on antaa eduskunnalle tietoja Afganistanin tilanteesta ja Suomen kokonaistuesta Afganistanille sekä kuulla eduskuntaa sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla suomalaisen kriisinhallintajoukon vahvuuden supistamista koskevan päätöksenteon osana. Puolustusvaliokunta toteaa yleisarvionaan, että selonteko on selkeä ja kokonaisvaltainen. Afganistanin kokonaistilanne on edelleen hauras, ja maa tarvitsee vielä vuosien ajan kansainvälisen yhteisön tukea. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon, jonka mukaan sotilaallisen osallistumisen tasoa on mahdollista laskea asteittain samalla lisäten panostusta Afganistanin yhteiskunnan kehittämiseen kehitysyhteistyön ja siviilikriisinhallinnan keinoin.

Afganistanin tilanteesta

Afganistanin turvallisuustilanne on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan edelleen vaikea, vaikka myönteistä kehitystä onkin tapahtunut. Turvallisuusjoukkojen määrä on ylittänyt 300 000 koulutusjärjestelmän tuottaessa säännöllisesti uusia sotilaita ja poliiseja turvallisuusjoukkojen palvelukseen. Turvallisuusjoukkojen kyky johtaa ja toteuttaa operaatioita on vahvistunut, ja vuoteen 2014 mennessä kansainvälisten joukkojen arvioidaan voivan siirtyä koulutus- ja tukitehtäviin. Sotilaallisen tuen tarve säilyy kuitenkin myös vuoden 2014 jälkeen.

Turvallisuusjoukkojen koko muodostaa vakavan haasteen Afganistanin hallitukselle, sillä maan julkinen talous ei kykene yksin kantamaan vastuuta turvallisuusjoukkojen aiheuttamista menoista. Turvallisuusjoukkojen rahoittamiseen liittyviin kysymyksiin joudutaan kiinnittämään enenevästi huomiota vastuunsiirron etenemisen myötä ja vuoden 2014 jälkeen. On todennäköistä, että turvallisuusjoukkojen ulkopuolista rahoittamista on jatkettava ainakin 2010-luvun loppuun, mahdollisesti pitempäänkin. Kysymys noussee näkyvästi esiin jo Naton Chicagon huippukokouksessa toukokuussa 2012, jossa Afganistanin tilannetta käsitellään muutenkin laajasti.

Asteittainen vastuunsiirto turvallisuudesta Afganistanin omille turvallisuusjoukoille on käynnistynyt ja tulokset ensimmäisestä ja meneillään olevasta toisesta vaiheesta ovat olleet tähän mennessä suhteellisen myönteisiä. Transitiosuunnitelma on laadittu Afganistanin ja kansainvälisen yhteisön yhteistyönä, ja tavoitteena on sen loppuunsaattaminen vuonna 2014. Turvallisuusvastuunsiirto kasvattaa asteittain siviilitoimijoiden (erityisesti YK, EU) suhteellista roolia sotilastoimijoiden tehtävien vastaavasti vähetessä ja muuttuessa. Nato on aloittanut varautumisen vuoden 2014 jälkeiseen tilanteeseen pitäen suunnittelun lähtökohtana mahdollisen ISAFin jatko-operaation painottumista tukeen, koulutukseen ja neuvontaan. Puolustusvaliokunta katsoo, että jatko-operaatiolle on olemassa todennäköinen tarve. Suomi aikoo asiantuntijakuulemisten perusteella yhdessä nykyisten kumppaniensa kanssa osallistua jatko-operaation suunnitteluun, jotta myöhemmin voidaan arvioida ja päättää Suomen mahdollisesta osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanissa vastuunsiirron loppuunsaattamisen jälkeen.

Turvallisuusvastuunsiirron ohella poliittiset neuvottelut sovintoratkaisun saavuttamiseksi tulisi saada liikkeelle. Puolustusvaliokunta toteaa, että neuvottelupyrkimykset eivät toistaiseksi ole johtaneet kovin konkreettisiin edistysaskeliin eikä nopeita tuloksia ole odotettavissa. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, jonka mukaan paras tapa ratkaista Afganistanin turvallisuusongelmat olisi neuvottelutie. Valiokunnan mielestä Suomen tulee aktiivisesti tukea neuvottelupyrkimyksiä esimerkiksi pitämällä kysymystä esillä alueen muiden maiden kanssa käytävissä keskusteluissa. Afganistanin neuvotteluratkaisun edistäminen voisi puolustusvaliokunnan mielestä olla Suomen mahdollisen turvallisuusneuvostojäsenyyden painopisteitä.

Siviiliväestön ja ISAF-joukkojen keskinäiset suhteet ovat sovintoratkaisunkin kannalta tärkeä kokonaistilanteeseen vaikuttava seikka. Valiokunta on huolestunut siviiliuhrien jatkuvasti korkeasta määrästä ja pitää tärkeänä, että Suomi pitää kysymystä esillä ISAFin suunnittelukokouksissa yhdessä samanmielisten maiden kanssa.

Alueen valtioilla on tärkeä rooli Afganistanin tilanteen kehittymisen ja sovintoratkaisun edellytysten syntymisen kannalta. Naapurimaiden tavoitteet eivät aina ole olleet yhdensuuntaisia tai Afganistanin vakautta lisääviä. Pakistanin sisäinen hauraus on edelleen alueen vakauden kannalta merkittävä epävarmuustekijä. Pakistanin strategista ajattelua hallitsee yhä Intian aikeita kohtaan tunnettu epäluulo. Taliban pystyy edelleen tukeutumaan Pakistanin heimoalueisiin huolimatta siitä, että Pakistanin hallitus on suorittanut ajoittain laajojakin sotilaallisia operaatioita näillä alueilla. Pakistanin ja Afganistanin suhteet eivät tähänastisista lähentymisyrityksistä huolimatta ole myöskään kehittyneet luottamukselliselle tasolle. Samalla on huomattava, että Pakistan on kärsinyt tavattoman paljon Afganistanin epävakauden vaikutuksista. Vähintään kymmenettuhannet pakistanilaiset ovat menettäneet henkensä levottomuuksissa, joiden juuret juontuvat esimerkiksi terrorismiin ja huumekauppaan. Kansainvälisen yhteisön tulee pyrkiä vaikuttamaan Pakistaniin siten, että siitä tulee osa Afganistanin kriisin ratkaisua, ei pysyvä osa ongelmaa.

Turvallisuusvastuunsiirron onnistuminen edellyttää, että Afganistanin köyhyyden lievittämisessä ja yhteiskuntarakenteen vahvistamisessa, mukaan lukien ihmisoikeuksien kunnioittaminen, saavutetaan jatkuvia ja kestäviä tuloksia varsinkin transitioprosessin aikana, mutta myös sen jälkeen, sillä haasteet ovat edelleen niin mittavia, että työtä on jatkettava pitkäjänteisesti vuosien ajan. Afganistanin väestö tukee laajasti kehitystavoitteita ja käynnissä olevia kehitysohjelmia, sillä elinehtojen parantaminen on luonnollinen tavoite. Puolustusvaliokunnan mielestä Suomen toiminnan painopisteet; demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykset ja koulutus sekä tuki maan talouden perustan vahvistamiseksi ovat oikein asetetut ja niiden tulee jatkossakin ohjata Suomen toimintaa Afganistanissa. Puolustusvaliokunta pitää Afganistaniin suunnatun kehitysrahoituksen lisäämistä selonteossa kuvatulla tavalla perusteltuna ja tarpeellisena.

Suomen osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanissa

Käsiteltävänä olevassa selonteossa esitetään Suomen 195 sotilaan ISAF-joukkojen vähentämistä vuonna 2012 toteuttamalla vuonna 2010 päätetyn 50 sotilaan lisäjoukon kotiuttaminen. Vähennyksen myötä sotilaallisen kriisinhallinnan painopiste siirtyy vähitellen Afganistanin turvallisuusjoukkojen koulutus- ja neuvontatoimintaa painottavaksi. Tarkoituksena on edelleen jatkaa toimintaa pohjoisella alueella yhteistyössä nykyisten kumppanien Saksan, Ruotsin ja Norjan kanssa.

Puolustusvaliokunta lausuu kantanaan, että selonteossa esitetyt muutokset suomalaisen kriisinhallintajoukon kokoonpanoon ja tehtäviin ovat perusteltuja. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan osallistumista ISAF-operaatioon on pidettävä edelleen sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) 3 §:ssä säädetyllä tavalla sotilaallisesti erityisen vaativana.

Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä, että turvallisuusvastuunsiirron mahdollistamat muutokset Suomen osallistumiseen Afganistanin sotilaalliseen kriisinhallintaan vuoteen 2014 saakka koordinoidaan keskeisten kumppanimaiden kanssa. Arvioitaessa Suomen mahdollisuuksia osallistua ISAFin jatko-operaatioon vuoden 2014 jälkeen on puolustusvaliokunnan mielestä suunnittelun lähtökohdaksi syytä ottaa pohjoismaisen yhteistyön jatkamismahdollisuuksien selvittäminen. Jatko-osallistumista harkittaessa on valiokunnan mielestä myös syytä pyrkiä tunnistamaan jo varhaisessa vaiheessa ne suorituskyvyt tai osa-alueet, joiden kehittämiseen Suomen osallistuminen on vaikuttavuuden kannalta mielekkäintä suunnata.

Puolustusvaliokunta pitää perusteltuna osallistumista jatkossakin rahoituksella Afganistanin kapasiteetin vahvistamiseen ja vakauttamiseen suunnattujen erillisten vapaaehtoisrahastojen tukemiseen. Suomi on esimerkiksi rahoittanut Afganistanin armeijan ylläpitoon ja varustamiseen keskittyvän operaatiorahaston toimintaa vuodesta 2007 alkaen. Tuki on ollut vuodesta 2010 alkaen noin 600 000 euron vuositasolla. Rahaston alaisuuteen perustetaan sotilaiden lukutaidon vahvistamiseen keskittynyt erillisrahasto, jonka rahoittamiseen Suomi varasi vuonna 2011 100 000 euroa. Valiokunta pitää Afganistanin puolustus- ja turvallisuushallinnon hyvän hallinnon ja korruption vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä tarpeellisina ja katsoo tukitoimien vahvistavan osaltaan Suomen kokonaisvaltaista panosta Afganistanin vakauttamiseksi.

Puolustusvaliokunta pitää välttämättömänä, että valtioneuvosto informoi eduskuntaa puolivuosittaisten kriisinhallintakatsausten yhteydessä ja tarvittaessa muutenkin mahdollisista suunnitelmista osallistua ISAF-seuraajaoperaatioon suomalaisjoukoin.

Suomalaisten joukkojen fyysinen ja psykososiaalinen hyvinvointi

Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä, että sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä vapaaehtoisesti toimivien ammattisotilaiden ja reserviläisten fyysiseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin kiinnitetään riittävää huomiota. Valiokunnalle annetun selvityksen mukaan suomalaisjoukkojen saamaa psykososiaalista tukea ja kohdattujen vaaratilanteiden käsittelyä on systemaattisesti pyritty parantamaan viimeisten vuosien aikana. Valiokunta pitää suoritettuja toimenpiteitä oikeansuuntaisina, mutta korostaa jatkuvien kehittämistoimien tarpeellisuutta varsinkin rotaatiokoulutukseen liittyvän ennaltaehkäisevän työn ja palveluksen jälkeisen ajan jälkiseurannan osalta. Valiokunta korostaa myös, että operaatioiden aikana esiintyvien vaaraa aiheuttavien tilanteiden purkuun on kyettävä osoittamaan riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö. Tukea on kyettävä tarvittaessa antamaan myös kotimaasta käsin.

Puolustusvaliokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota palveluksen jälkeisiin tukitoimiin muun muassa vakuutusturvan ja korvauskäytäntöjen osalta. Valtiokonttorin lokakuussa 2011 perustama sotilastapaturmia käsittelevä neuvottelukunta on aloittanut toimintansa, ja sen tehtävänä on koota yhteen lääketieteellinen, juridinen ja sotilaallinen asiantuntemus ja laaja-alainen näkemys sotilastapaturma-asioiden erityispiirteistä. Valiokunta pitää neuvottelukunnan perustamista hyvänä ratkaisuna, koska neuvottelukunnan kautta on mahdollista kehittää yhteistyötä eri tahojen kesken. Valiokunta toteaa, että neuvottelukunta valmistelee parhaillaan esitystä sotilastapaturmalain muuttamiseksi, jota on tarkoitus käyttää sen valmistuttua sosiaali- ja terveysministeriön tarkemman säädösvalmistelun tukena. Valiokunta pitää hanketta tarpeellisena ja perusteltuna.