Perustelut

Opetusministeriön toimialan kannalta keskeisimmät muutokset koskevat unionin yhteistä kauppapolitiikkaa, unionin toimivaltaa tutkimuksen alalla, teollis- ja tekijänoikeuksia / henkisen omaisuuden uutta oikeusperustaa sekä urheilun toimivaltaperustaa.

Valtioneuvoston selonteossa yhteistä kauppapolitiikkaa käsittelevässä osassa todetaan, että esitys perustuslailliseksi sopimukseksi vastaa pääosin valtioneuvoston tavoitteita. Konventin esityksessä todetaan yhteisen kauppapolitiikan olevan unionin yksinomaisessa toimivallassa, jolloin kauppapoliittiset sopimukset — vaikka ne sisältäisivät myös julkisia palveluita koskevia kohtia — eivät enää edellyttäisi kansallista ratifiointia vaan yhteisö ratifioisi sopimukset jäsenvaltioidensa puolesta. Julkisten peruspalvelujen turvaamiseksi Suomen edustajat konventissa pitivät välttämättöminä määräyksiä siitä, ettei kauppapolitiikan kautta vaikuteta sisäisesti unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon tai yhdenmukaisteta kansallista säännöstöä aloilla, joilla jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen ei perustuslaillisen sopimuksen mukaan ole mahdollista. Nämä vaatimukset sopimus selonteon mukaan täyttää. Siinä esitetään myös säilytettäväksi nykyinen määräys, jonka mukaan neuvoston ja komission tulee varmistaa neuvoteltavien sopimusten olevan unionin politiikkojen ja sisäisten sääntöjen mukaisia. Näiden määräysten tarkoituksena on varmistaa, ettei kauppapolitiikan kautta voida supistaa hyvinvointi- ja kulttuuripalveluita koskevaa kansallista toimivaltaa. Selonteon mukaan julkisia peruspalveluja suojaa lisäksi se, että julkiset palvelut ovat yksiselitteisesti palvelukauppaa ensisijaisesti säätelevän WTO:n palvelukauppasopimuksen (GATS) ulkopuolella. Se, mitkä julkiset palvelut ovat GATS:n ulkopuolella, on sopimuksen mukaan sen osapuolten itsensä määriteltävissä. Suomi on suhteessa GATS-sopimukseen pidättäytynyt tekemästä sosiaali-, terveys-, koulutus- ja kulttuuripalveluja koskevia sitoumuksia, koska ne ovat Suomessa keskeisiltä osiltaan julkisia peruspalveluja.

Yhteistä kauppapolitiikkaa koskevissa päätelmissään valtioneuvosto pitää välttämättömänä, että sopimusmääräykset turvaavat julkisia peruspalveluja, kuten koulutus- ja kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, koskevan päätöksenteon säilymisen kansallisella tasolla. Myös hallitusohjelmassa on vastaava velvoite koulutus- ja kulttuuripalvelujen osalta.

Yhteisen kauppapolitiikan päätöksentekoa koskeva konventin esitys on osin epäselvä, erityisesti artiklojen III-227 ja III-217 keskinäisten viittausten osalta. Konventin esityksen kansainvälisiin sopimuksiin liittyvää päätöksentekoa koskeva pääsääntö lähtee siitä, että kansainvälisten sopimusten osalta noudatetaan yksimielisyyttä, jos sopimus koskee alaa, jolla unionin säädöksen antaminen edellyttää yksimielisyyttä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä parallellismi jättää oleellisia seikkoja tarkastelun ulkopuolelle. Myös toimivaltakysymykset ja mahdolliset harmonisointikiellot tulee huomioida. Päätöksenteko mukaan lukien määräenemmistöpäätöksenteko sektorilla, joka kuuluu tukitoimialojen joukkoon ja jolla on voimassa harmonisointikielto, on aivan eri asia kuin päätöksenteko sektorilla, joka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Konventin esityksen artiklan III-217 kohdan 5 turvalausekkeet eivät näytä ratkaisevan näitä kysymyksiä.

Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä korjata esityksen kauppapoliittista päätöksentekoa koskevat epäselvyydet ja tulkinnanvaraisuudet. Valiokunta on johdonmukaisesti pitänyt unionin koulutuspoliittisten toimien osalta ensisijaisen tärkeänä sitä, että koulutuspolitiikka säilyy kansallisessa päätösvallassa. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että sopimusmääräykset ovat niin selkeitä, ettei kansallinen päätösvalta vaarannu. Valiokunta pitää ensisijaisena tavoitteena säilyttää kauppapoliittinen päätöksenteko koulutusta koskevilta osin nykyisenlaisena.

Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitusten välisessä konferenssissa sisämarkkinoita koskeviin säännöksiin pyritään valtioneuvoston esittämin tavoin lisäämään selkeä säännös siitä, ettei sisämarkkinoita koskevan luvun määräyksillä puututa jäsenvaltioiden suvereeniteettiin rahoittaa, järjestää ja tarjota opetus- ja kulttuuripalveluita.

Sopimusluonnoksen mukaan muun muassa tutkimus ja teknologian kehittäminen kuuluisivat jaetun toimivallan alaan kuitenkin siten, ettei unionin toimivallan käyttäminen voi tutkimuksessa estää jäsenvaltioita käyttämästä omaa toimivaltaansa. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siinä, että tutkimuksen ja teknologian kehittämisen tulisi kuulua politiikkalohkona tukialoihin.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan myös siinä, että konventin loppuasiakirjassa esitetty uusi oikeusperusta henkiselle omaisuudelle on hyväksyttävissä siten korjattuna, että se koskee ainoastaan teollisoikeuksia ja niiden myöntämistä ja rekisteröintiä. Artikla on nykymuodossaan sekä sisällöllisesti että juridisesti epäselvä ja osin virheellinen.

Valiokunta viittaa TSS-oikeuksien osalta perustuslakivaliokunnan kannanottoon valtioneuvoston selvityksestä Euroopan unionin tulevaisuudesta (PeVL 25/2001 vp). Perustuslakivaliokunta on todennut, että perusoikeuskirjan tekeminen sitovaksi on yleisellä tavoitetasolla kannatettava ajatus. Tulee kuitenkin tähdentää, että Suomen perustuslain mukaisen perusoikeusjärjestelmän tulee olla perusoikeuskirjan oikeudellistamisen jälkeenkin lähtökohtaisesti yhtä kattava kuin nykyisin. Siksi on välttämätöntä, että EU:n perusoikeuksiin kuuluu oikeudellisesti sitovina TSS-oikeuksia sekä ympäristöä ja vähemmistöjä suojaavia oikeuksia.