Perustelut

Tekijänoikeuslaki, vaikutusten seuraaminen

Eduskunta edellytti vuonna 2005 (HE 28/2004 vp — EV 100/2005 vp) hallituksen selvittävän toisaalta vanhojen valokuvien käyttöoikeuksia ja toisaalta historiallisiksi katsottavien valokuvien tekijänoikeussuojaa koskevat määrittelyt ja tulkintaongelmat sekä ryhtyvän tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi.

Oikeudesta valokuvaan säädettiin Suomessa erillisessä valokuvalaissa vuosina 1927—1995. Tässä laissa kaikki valokuvat olivat samanarvoisia, eikä suojan saaminen edellyttänyt tekijänoikeuden tavoin omaperäisyyttä. Vuonna 1995 valokuvan suoja siirrettiin tekijänoikeuslakiin, jolloin teosvalokuvien ja tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisten valokuvien suoja-aika oli 50 vuotta. Teosvalokuvien tekijänoikeuden osalta suoja-aika laskettiin tekijän kuolemasta, muiden valokuvien suojan osalta valokuvan ottamisesta. Vuoden 1996 alussa tekijänoikeudellinen suoja-aika piteni 70 vuodeksi.

Opetusministeriön selvityksen mukaan vuoden 2006 alussa voimaan tulleet muutokset tavallisen valokuvan suojan sisältöön ovat edelleen lähentäneet teosvalokuvien ja muiden valokuvien suojaa toisiinsa. Kaikki valokuvat nauttivat samanlaista suojaa 50 vuoden ajan kuvan ottamisesta. Tekijänoikeuslaissa säädetty valokuvien laaja oikeudellinen suoja on selvä poikkeus tekijänoikeuden perusprinsiipeistä: suojaa saavat kaikki valokuvat riippumatta kuvien omaperäisyydestä.

Arkistoissa ja museoissa olevien valokuvien osalta vuonna 2007 voimaan tulleet uudet sopimuslisenssisäännökset mahdollistavat vanhojen valokuvien käyttöä koskevien oikeuksien hankintaa opetusministeriön hyväksymän järjestön välityksellä. Vanhojen valokuvien käyttöoikeuksia koskeva kysymys on myös laajan eurooppalaisen selvittelyn kohteena osana eurooppalaisen digitaalisen kirjaston perustamista koskevaa hanketta. Erityiskysymyksenä tässä selvittelyssä on niiden valokuvien käyttö, joiden oikeudenhaltijoita ei pystytä tunnistamaan tai tavoittamaan.

Sivistysvaliokunnan mielestä vanhoilla valokuvilla on suuri merkitys kulttuuriperinnön säilyttämisen ja saatavilla pitämisen kannalta. Jo pelkästään yksityisten ihmisten hallussa on paljon vanhoja valokuvia, joilla voi olla kultturihistoriallista arvoa. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että kaikkien vanhojen valokuvien tekijänoikeudesta ja käytettävyydestä säännellään selkeästi.

Edellä todetun johdosta valiokunta katsoo, että lausumaa ei voida poistaa.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että seuraavien lausumien johdosta suoritetut, kertomuksessa selostetut toimenpiteet ovat riittäviä tai lausumat muutoin ovat käyneet tarpeettomiksi:

• Opettajankouluttajien jatko- ja täydennyskoulutusohjelma (HE 74/1999 vp), s.178
• Kansan- ja kansalaisopistojen rahoitus (HE 112/2005 vp — EV 185/2005 vp), 1. lausuma, s.188
• Koulutuspoliittinen selonteko (VNS 4/2006 vp), 5. ja 7. lausuma, s. 191 ja 192.