Perustelut

Komission ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on saattaa toimialan sääntely vastaamaan nykyistä toimintaympäristöä. Audiovisuaalisten mediapalvelujen kaltaiseen toimintaan liittyvissä säännöissä on eroavaisuuksia, joista osa saattaa haitata näiden palvelujen vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa ja vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Näin ollen audiovisuaalisia mediapalveluja tarjoavat eurooppalaiset yritykset joutuvat toimimaan oikeudellisesti epävarmassa ja toimintaedellytyksiltään epätasapuolisessa ympäristössä erityisesti kehittymässä oleviin tilattaviin audiovisuaalisiin mediapalveluihin sovellettavan sääntelyn osalta. Kilpailun vääristymisen välttämiseksi ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi olisi komission mukaan tarpeen soveltaa koordinoidusti kaikkiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin ainakin tiettyjä perussääntöjä. Toisaalta audiovisuaalisilla mediapalveluilla on komission mukaan suuri merkitys myös yhteiskuntien, demokratian ja kulttuurien kannalta, ja sen vuoksi olisi perusteltua soveltaa näihin palveluihin tiettyjä erityissääntöjä.

Valiokunta pitää oikeana komission tavoitetta siitä, että toimialan sääntelyjärjestelmän mukauttamisessa tulisi komission mukaan ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen uudet lähetysteknologiat. Siinä tulisi huomioida rakenteellisten muutosten ja teknologian kehittymisen vaikutukset liiketoimintamalleihin ja erityisesti kaupallisen lähetystoiminnan rahoitukseen. Samoin tulisi varmistaa mahdollisimman hyvät kilpailuedellytykset eurooppalaiselle tietoteknologialle sekä Euroopan media-yrityksille ja media-alan palveluille. Komission mukaan perinteiset audiovisuaaliset mediapalvelut ja kehittymässä olevat tilattavat palvelut tarjoavat yhteisössä huomattavia työllisyysmahdollisuuksia varsinkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja edistävät talouskasvua ja investointeja.

Soveltamisala

Ehdotuksen mukaan direktiivin soveltamisalaa laajennettaisiin myös tilattaviin ei-lineaarisiin audiovisuaalisiin palveluihin. Valiokunnan mielestä direktiivin soveltamisalan laajentaminen on periaatteessa hyväksyttävää. Näin voidaan turvata esimerkiksi alaikäisten suojelun toteutuminen välineneutraalilla tavalla. Jotta ehdotus olisi valiokunnan mielestä hyväksyttävissä, jako lineaarisiin ja ei-lineaarisiin palveluihin tulee vielä täsmentää muun muassa ei-lineaaristen palveluiden kattavuuden osalta.

Alkuperämaaperiaate

Komissio pyrkii ehdotuksessaan parantamaan jäsenvaltioiden valmiuksia toimiin alkuperämaaperiaatteesta johtuvien ongelmien ratkaisemiseksi. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomella ei ole ollut käytännössä ongelmia periaatteen soveltamisessa. On kuitenkin tärkeää, että direktiivi antaa keinot mahdollisten syntyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Sen vuoksi tulee voida puuttua mahdollisesti käytettäviin kiertokeinoihin tai väärinkäytöksiin, etenkin jos kansallinen sääntely on esimerkiksi alaikäisten suojelun suhteen minimitasoa tiukempi.

Piilomainonta ja tuotesijoittelu

Komission mukaan alaikäisten ja ihmisarvon suojelemiseksi toteutettavissa toimenpiteissä tulisi löytää tasapaino suhteessa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa turvattuun sananvapauteen. Tällaisilla toimenpiteillä olisi sen vuoksi pyrittävä varmistamaan riittävä suoja alaikäisille varsinkin ei-lineaaristen palvelujen osalta kieltämättä kuitenkaan aikuisille suunnattuja sisältöjä sinänsä. Valiokunta painottaa, että ensisijaisen tärkeää on pyrkiä varmistamaan alaikäisten suojelu ja sen todellinen toteutuminen muuttuvassa viestintäyhteiskunnassa.

Yksi keskeisistä markkinoinnin perussäännöistä on sen tunnistettavuus. Valiokunta pitää tärkeänä valtioneuvoston kirjelmän kannanottoa, jonka mukaan kaupallinen aineisto on erotettava selkeästi toimituksellisesta aineistosta. Tuotesijoittelua koskevat säännökset voidaan sisällyttää direktiiviin, jos tehdään selvä ero kielletyn piilomainonnan ja sallitun tuotesijoittelun välillä. Eräät asiantuntijat ovat kuitenkin lausunnoissaan katsoneet, että direktiivi ei anna tällaiseen erotteluun välineitä.

Alaikäisten suojelu

Komission ehdotuksessa määritellään mainonnan yleisiä rajoituksia alaikäisten suojelun kannalta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja painottaa erityisesti sitä, että mainonnan sääntelyn tulee koskea myös tilattavien audiovisuaalisten palvelujen markkinointia lapsille.

Direktiiviehdotuksen mukaan yleisölle annettava selvä ja tarkka informaatio mainostajan tuotteiden sijoittamisesta ohjelmassa voisi estää sen määrittelyn kielletyksi piilomainonnaksi. Tieto ohjelman sisältämästä tuotesijoittelusta pitäisi asianmukaisella tavalla kertoa katsojille ennen ohjelman alkua.

Valiokunnan mielestä ilmoitus ei ole riittävä peruste tuotesijoittelun sallimiselle ohjelmien kannalta yleensä. Lapset eivät myöskään tunnista tuotesijoittelua mainonnaksi. Lasten katseluaikaan lähetettävissä ohjelmissa olisi heidän kannaltaan usein kyse direktiivin vastaisesta piilomainonnasta. Tuotesijoittelua ei voi sen vuoksi sallia lasten katseluaikaan esitettävissä ohjelmissa. Valiokunta kannattaa tuotesijoittelun kieltämistä lastenohjelmissa.

Ikäsuositukset ja -rajoitukset.

Aika ajoin Suomessa puhutaan elokuvien ikärajoista paljonkin. Näin lasten vanhemmille voi syntyä käsitys, että asia on kontrolloitua, mikä on harhaanjohtavaa, koska elokuvatarkastamon asiantuntijoiden asettamat ikärajoitukset tavallaan häviävät siinä tilanteessa, kun kyseinen elokuva esitetään televisiossa, jossa käytetään vain ikärajoja K15 ja K18. Valiokunnan mielestä rajoitusten tulisi olla sitovia käytettävästä teknologiasta riippumatta eli riippumatta siitä, onko ohjelma esimerkiksi elokuva, televisioesitys tai tietokonepeli.

Mainonnan tunnistettavuus on varmistettava myös uusia mainonnan sijoittelutapoja käytettäessä. Erittäin tärkeä on säännös siitä, että lastenohjelmia saa katkaista mainoksilla vain 35 minuutin välein. Lisäksi on oltava selvää, ettei lastenohjelmissa ole sallittua käyttää esimerkiksi jaetun kuvaruudun mainontaa tai muuta vastaavaa mainontatapaa.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että sovellettaessa direktiiviä kansalliseen mediasäätelyyn käytetään televisiokanavien itsesäätelysopimuksia. Nykyiset sopimukset rajoittuvat valiokunnan saaman selvityksen mukaan vain muutamiin valtakunnallisiin televisiokanaviin. Valiokunnan mielestä erityisesti nuorisokanavat tulisi saada sopimuksen piiriin.

Valiokunta toteaa vielä, että suomalaisessa tietoyhteiskuntapolitiikassa on tärkeätä turvata suomalaisten sisällöntuotantopalvelujen toimintaedellytyksiä, jotta viestintävälineillä olisi jatkossakin tarjota laadukasta ja monipuolista sisältöä.

Enenevässä määrin eurooppalaista ohjelmatuotantoa uhkaa varsinkin amerikkalainen tuotanto. Valiokunta kuitenkin pitää tärkeänä kulttuurisen moninaisuuden vahvistamista ja lisäämistä. Valiokunnan saaman selityksen mukaan voimassa olevan direktiivin kiintiöt ovat lisänneet riippumattomien tuottajien tuotantojen osuutta televisioyhtiöiden lähetyksissä. Tärkeää olisi, että tämä suuntaus jatkuisi ja kehittyisi.