Yleisperustelut
         
         Yleistä
         
         Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
            saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
            huomautuksin ja muutosehdotuksin.
         
         
         Hallintolaista samoin kuin velan vanhetumisesta annetusta laista
            johtuvat sosiaaliturvalainsäädännön
            muutosehdotukset on saatettu eduskunnan käsiteltäväksi
            usealla eri hallituksen esityksellä, joissa ehdotetaan
            muutoksia samoihin lakeihin ja jopa samoihin pykäliin.
            Valiokunta ei pidä menettelyä hyvän lainvalmistelun
            turvaamisen kannalta hyvänä. Muutosehdotukset
            olisi tullut koota yhteen esitykseen, jotta eduskuntakäsittelyssä olisi
            turvattu paremmat mahdollisuudet kokonaisuuden hahmottamiseen sekä lainsäädännön
            johdonmukaisuuteen. 
         
         
         Työeläkelakien ammatillista kuntoutusta koskevat,
            aiemmin hyväksytyt säännökset
            tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta
            2004. Voimaantuleviin säännöksiin nyt
            ehdotettavat täsmennykset ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan
            toimeenpanon kannalta tarpeellisia. Kuntoutukseen hakeutuvan kannalta
            on hyvä, että jatkossa mahdollisuudesta ammatilliseen kuntoutukseen
            on oikeus saada valituskelpoinen ennakkopäätös.
         
         
         Vanhentumissäännökset
         
         Hallituksen esityksessä työeläkelakeja
            ehdotetaan täydennettäväksi vuoden 2004
            alusta voimaantulevan velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003)
            johdosta.Työeläkelaeissa säädettäisiin
            vakuutusmaksujen maksuunpanolle, aiheettomasti maksetun etuuden
            takaisinperinnälle, aiheettomasti maksetun vakuutusmaksun palauttamiselle
            ja maksamatta jääneen etuuden saamiselle kymmenen
            vuoden vanhentumisaika. Näin mainittujen saamisten vanhentumisessa noudatettaisiin
            jatkossakin nykyisin voimassa olevaa kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Kun
            takaisinperinnästä on tehty päätös,
            saatavan vanhentumisaika olisi viisi vuotta.
         
         
         Velan vanhentumista koskevan uuden lain mukaan velan yleinen
            vanhentumisaika on kolme vuotta, joka alkaa kulua pääsääntöisesti
            siitä, kun velka erääntyy maksettavaksi.
            Yleinen vanhentumisaika lyhenee näin olennaisesti nykyisestä kymmenestä vuodesta.
            Velkojen yleisen vanhentumisajan lyhentämisellä on
            pyritty siihen, että velkasuhteet selvitetään
            kohtuullisessa ajassa ja edistetään huolellista
            perintätapaa. Uudistuksella on pyritty suojaamaan luottamusta
            vallitseviin olosuhteisiin, koska pitkään jatkuneen
            olotilan rikkomisella on useita kielteisiä vaikutuksia.
            Yllättävä maksuvelvollisuus pitkän
            ajan kuluttua voi olennaisesti heikentää perinnän
            kohteeksi joutuvan elinolosuhteita, koska perintään
            ei ole ollut mahdollisuutta varautua. Valiokunta toteaa, että mainitut
            näkökohdat ovat varteenotettavia myös
            sosiaalivakuutuksessa, erityisesti velkomisen kohdistuessa yksityishenkilöön.
            Kymmenen vuoden vanhentumisaika on pitkä, erityisesti aiheettomasti maksetun
            eläkkeen tai muun etuuden takaisinperinnän osalta. 
         
         
         Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että liikaa
            maksetun etuuden takaisinperintään voidaan joutua
            monesta eri syystä. Alkuperäinen päätös
            voi jo sinänsä olla virheellinen, mutta monissa
            takaisinperintätilanteissa etuuteen vaikuttava seikka on
            syntynyt myöhemmin. Vaikka sinänsä ei
            ole perusteltua suojata vilpillistä toimintaa, voidaan
            sosiaalivakuutusta hoitaville eläkelaitoksille asettaa
            normaalia suurempia vaatimuksia silloin, kun kyse on henkilön
            eläke-etuutta koskevista päätöksistä,
            joihin hänellä tulee olla oikeus luottaa. Valiokunta
            toteaa, että useissa tilanteissa, joissa liikamaksu on
            johtunut etuudensaajan menettelystä, asianosainen ei välttämättä ole
            tiennyt tai ymmärtänyt menetelleensä virheellisesti.
            Tästä syystä työeläkelain 18 §:ssä säädetty
            mahdollisuus luopua takaisinperinnästä kohtuusnäkökohdilla
            osaksi tai kokonaan on keskeinen harkittaessa pitkän ajan
            jälkeen takaisinperintään ryhtymistä.
            Jos liikaa maksettua etuutta peritään takaisin
            pitkältä ajalta, takaisinperittävä määrä saattaa
            muodostua etuudensaajan tulotasoon nähden huomattavaksi.
            Näissä tapauksissa on tarpeen kokonaan tai osittain
            luopua takaisinperinnästä tai järjestellä maksuaikatauluja
            niin, ettei tilanne ole etuudensaajan kannalta kohtuuton.
         
         
         Valiokunnan käsiteltävänä on
            samanaikaisesti velan vanhentumisesta annetun lain johdosta esitys
            tapaturmavakuutusta koskevien säännösten
            täydentämisestä saatavan vanhentumista koskevilla
            säännöksillä (HE 159/2003
            vp) sekä esitys Kansaneläkelaitoksen hoitamaa
            toimeentuloturvaa koskevien lakien takaisinperintäsäännösten
            muuttamisesta (HE 158/2003 vp). Näissä esityksissä on
            joiltain osin toisistaan poikkeavia säännöksiä saatavien
            vanhentumisajoista sekä takaisinperinnästä.
            Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelman
            mukaan yksityisalojen työeläkelait on tarkoitus
            yhdistää yhdeksi eläkkeitä koskevaksi
            laiksi, joka korvaa nykyiset eläkelait. Palkansaajien vakuuttaminen
            tapahtuu nykyisin eri tavoin yksityisalojen eri eläkejärjestelmissä.
            Tästä syystä palkansaajien vakuuttaminen,
            myös takautuva vakuuttaminen, vakuutusmaksun takautuva
            periminen sekä yleisestikin vanhentumista koskevat säännökset
            on tarpeen ottaa uudelleen tarkasteluun uuden työeläkelain
            valmistelun yhteydessä. Valiokunnan näkemyksen
            mukaan valmistelussa on välttämätöntä selvittää,
            voidaanko ne sosiaalivakuutusjärjestelmään
            liittyvät erityispiirteet, joilla kymmenen vuoden vanhentumisajan
            jatkamista perustellaan, turvata myös kymmentä vuotta
            selvästi lyhyemmillä vanhentumisajoilla.
         
         
         Hallintolaista johtuvat muutokset
         
         Työeläkelakeihin ehdotetaan tehtäväksi
            muutoksia myös vuoden 2004 alusta voimaan tulevan hallintolain
            vuoksi. Hallintolaista poikkeavasti ehdotetaan säädettäväksi
            esteellisyydestä, puhevallan käyttämisestä,
            asianosaisen selvittämisvelvollisuudesta, päätöksessä olevan
            virheen korjaamisesta sekä päätöksen
            tiedoksiantotavasta. Valiokunta toteaa, että hallintolaista
            poikkeava erityissääntely on mainituilta osin
            perusteltua. Yksityisten alojen eläkelaitokset ja Eläketurvakeskus
            antavat vuosittain tuhansia massaluonteisia velvoittavia päätöksiä,
            joiden toimittaminen perille saantitodistusta vastaan merkitsisi
            hallinnollisia lisäkustannuksia, käsittelyn hidastumista
            sekä hankaluutta asiakkaille. Tästä syystä päätösten
            antaminen jatkossakin tavallisena tiedoksiantona postitse kirjeellä on
            tarkoituksenmukaista. Päätöksessä olevan
            asiavirheen samoin kuin kirjoitus- ja laskuvirheen korjaamisen edellytykset
            ehdotetaan työeläkelaissa säädettäväksi
            hallintolakia rajoitetummiksi. Eläkeasioiden vaikeaselkoisuuden
            vuoksi virheen ilmeisyys ja asianosaisen myötävaikutus
            on usein tulkinnanvaraista, mistä syystä hallintolakia
            tiukempi sääntely virheen korjaamisessa on valiokunnan
            näkemyksen mukaan aiheellista.
         
         
         Eduskunnalle on samanaikaisesti nyt käsiteltävän
            esityksen kanssa annettu hallituksen esitys toimeentuloturvan muutoksenhakua
            koskevaksi lainsäädännöksi (HE
            155/2003 vp), jossa työtekijäin eläkelain
            21 §:n 4 momenttiin ja merimieseläkelain 59 §:n
            4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi
            säännös eläkelautakunnan ja
            vakuutusoikeuden päätöksen lähettämisestä muutoksenhakijalle
            tiedoksi postitse. Hallintolain ja muutetun hallintolainkäyttölain
            55 §:n voimaantulo aiheuttaisi velvollisuuden antaa päätökset asianosaiselle
            tiedoksi saantitodistusta vastaan. Koska mainittuun esitykseen sisältyvät
            lainmuutokset niiden eduskuntakäsittelyyn tarvittavan ajan
            vuoksi tullaan saattamaan voimaan myöhemmin kuin 1.1.2004,
            valiokunta saamansa selvityksen perusteella ehdottaa, että eläkelautakunnan
            ja vakuutusoikeuden päätöksen tiedoksi antamista
            koskevat muutokset tehdään nyt käsiteltävänä olevan
            esityksen yhteydessä. Lainkohdista ehdotetaan kuitenkin
            tarpeettomina poistettaviksi viittaukset hallintolainkäyttölakiin.
         
         
         Työeläkelain 10 c §:n 2 momentissa
            ja merimieseläkelain 64 a §:n 2 momentissa on
            ehdotettu  säännöstä,  jonka  mukaan  eläkelaitoksen asiantuntijalääkärin
            tässä toimessaan antamaan arvioon ei sovelleta,
            mitä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun
            lain 23 §:ssä säädetään.
            Valiokunnan saaman selvityksen mukaan säännöksen
            tarkoituksena on sulkea pois asiantuntijalääkärin
            velvollisuus noudattaa lausunnossaan tiettyjä muotomääräyksiä.
            Esitetyllä muutoksella poistettaisiin asiantuntijalääkäreiden
            osalta myös sosiaali- ja terveysministeriön mahdollisuus
            antaa tarkempia määräyksiä ja
            ohjeita siitä, mitä laillistetun lääkärin
            ja hammaslääkärin tulee ottaa huomioon
            antaessaan todistuksia ja lausuntoja sekä muutoinkin harjoittaessaan
            ammattiaan. Valiokunta toteaa, ettei hallintolain voimaantulo aiheuta
            muutosta lääkärinlausuntojen muotomääräyksiin.
            Valiokunnan käsityksen mukaan on perusteltua arvioida asiantuntijalääkäreiden
            asemaa nyt esitettyä laajemmin. Tämän
            vuoksi valiokunta ehdottaa, että työeläkelain
            10 c §:n 2 momentista ja merimieseläkelain 64
            a §:n 2 momentista poistetaan terveydenhuollon ammattihenkilölain
            23 §:n soveltamista koskeva rajoitus.