Perustelut

Valiokunnan kannanotot perustuvat erikoisvaliokuntien lausuntoihin. Erikoisvaliokuntien lausunnot muodostavat olennaisen osan eduskunnan kantaa asiassa. Niissä olevia yksityiskohtaisia taikka sektorikohtaisia kantoja ei ole toistettu tässä lausunnossa.

Yleistä

Valiokunta katsoo, että kysymys on poikkeuksellisen tärkeästä asiasta Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta. Valiokunta korostaa sitä, että Lissabonin tavoitteet ovat edelleen tärkeitä, muuttuneessa maailmantalouden tilanteessa jopa tärkeämpiä kuin vuonna 2000. Kysymys on eurooppalaisen yhteiskunta- ja hyvinvointimallin turvaamisesta sekä Euroopan unionin yhtenäisyyden ja poliittisen toimintakyvyn varmistamisesta. Suomen on syytä olla aktiivinen strategian uudistamisessa.

Kyvyttömyys Lissabonin strategian toteuttamisessa voi johtaa epäluottamuksen kierteeseen jäsenvaltioiden välillä sekä taloudellisen ja poliittisen integraation heikkenemiseen. Se johtaisi myös laajentumisen lupausten ja mahdollisuuksien täyttämättä ja käyttämättä jättämiseen. Myös unionin poliittinen uudistuminen ja EU:n ulkoisen toiminnan kehittäminen voivat vakavasti vaarantua, jos jäsenvaltiot lähtevät omille teilleen yhteisen projektin laahatessa. Kasvun ja työllisyyden näköalan katoaminen johtaisi myös vanhenevan Euroopan sosiaalisen koheesion rapautumiseen sekä Euroopan ympäristö- ja ilmastopoliittisen johtavan roolin uhraamiseen kiristyvässä globaalissa kilpailussa.

Alkuperäinen strategia sisälsi kymmenen politiikkapilaria ja noin 200 erillistavoitetta. Strategian hallinnointi on ollut hajanaista ja raskasta. Strategiaa on pikemminkin paisutettu kuin kohdennettu viimeisinä vuosina Eurooppa-neuvoston päätelmillä. Välitarkastelu on nyt erittäin tarpeellista. Strategian onnistunut täytäntöönpano on oleellisempaa kuin jatkuva uusien avausten tekeminen.

Lissabonin strategian täytäntöönpanoon on liittynyt monia reaalitaloudellisia ja lainsäädäntöön liittyviä ongelmia. Julkisen talouden epätasapaino, hidas työllisyyskehitys ja tuottavuuden merkittävästi kilpailijamaita hitaampi kasvu ovat olleet merkittäviä makrotaloudellisia hidasteita Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös alhainen investointiaste sekä tieto- ja viestintäteknologian alhainen hyödyntäminen ovat ongelmia. Sisämarkkinoilla sääntely on ollut liiallista ja heterogeenista. Sisämarkkinalainsäädännön hyväksyminen ja täytäntöönpano ovat jääneet tavoitteista jälkeen.

Ehkä keskeisin ongelma on kuitenkin ollut puutteellinen poliittinen sitoutuminen. Suomen tulee voimakkaasti korostaa sitä, että Euroopan unionin jäsenmaat ovat voimakkaan keskinäisriippuvuuden vuoksi yhteisten ongelmien äärellä. Jäsenmaiden kesken on löydyttävä solidaarisuutta myös yhteisten ponnistusten hyväksi, ei ainoastaan kunkin maan erityisongelmien ymmärtämiseksi. Sitoutuminen vertaisarviointiin ja vertailukelpoisiin kansallisiin toimintaohjelmiin on tärkeää.

Lissabonin strategian vaatimien uudistusten tekemisessä ja niiden seurannassa on painotettava laajan poliittisen sitoutumisen tarvetta ja laajaa osallistumista. Kansalliset parlamentit, työmarkkinajärjestöt ja muut sidosryhmät on saatava mukaan strategian toteuttamiseen.

Strategian kohdentaminen

Valiokunta yhtyy komission ja valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan jatkotyön painopiste konkreettisten toimien osalta on tällä hetkellä suunnattava kasvuun ja työllisyyteen. Tämä ei saa merkitä strategian muiden ulottuvuuksien unohtamista, sillä kasvuun ja työllisyyteen keskittymällä voidaan saada aikaan kestäviä tuloksia vain, jos samalla päättäväisesti sitoudutaan myös sosiaalisen ulottuvuuden ja ympäristön osalta kestävään kehitykseen. Kestävä kehitys ja ympäristönäkökulma sekä Euroopan sosiaalisen mallin vahvistaminen ovat perusratkaisuja, joihin Lissabonin strategian konkreettisten toimenpiteiden tulee perustua.

Komissio ehdottaa tiedonantoonsa liittyvässä Lissabon-toimintaohjelmassa kymmentä avainalaa. Valtioneuvoston tavoin ja erikoisvaliokuntien lausuntoihin yhtyen valiokunnassa on herännyt kysymys siitä, onko toimintaohjelma liian laaja, päällekkäinen ja erimitallinen riittävän fokuksen luomiseksi Lissabonin strategian toteuttamiseksi. Eurooppa-neuvoston ei tulisi hyväksyä Lissabonin strategian toimintaohjelmaa sellaisenaan, vaan se edellyttää täsmentämistä ja konkreettisuutta. On tärkeää, että toimintaohjelmaan voidaan käytännössä sitoutua ja että sen toteutumista voidaan seurata.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen myös siinä, että kilpailukyvyn vahvistamisessa on otettava huomioon pitkän aikavälin haasteet, jotka koskevat julkisen talouden kestävyyttä pitkällä aikavälillä sekä hyvinvointijärjestelmien rahoituksen kestävyyttä. Talouspolitiikan laajat suuntaviivat -instrumentti tulisi kytkeä Lissabonin strategian toteuttamiseen.

Yksityiskohtaisia kannanottoja

Valiokunta painottaa tarvetta kehittää sisämarkkinoita edelleen. Tämä avoimen ja vienti-intensiivisen kansantaloutemme vuoksi Suomen olennainen kansallinen intressi, joka on yhteneväinen EU:n kokonaisedun kanssa. Suomen tulee olla aktiivinen ja edelläkävijä asiassa.

Puutteita on mm. palveluiden, energiamarkkinoiden ja rahoitusmarkkinoiden osalta. Eduskunta on antanut tukensa kattavan palveludirektiivin säätämiselle. Direktiivissä on kuitenkin otettava huomioon tietyt palveludirektiiviehdotukseen liittyvät ongelmakohdat, jotka liittyvät sekä direktiiviehdotuksen soveltamisalaan että alkuperämaaperiaatteeseen. Tältä osin eduskunnan lokakuussa 2004 hyväksymät kannat (SuVL 2/2004 vp) ovat edelleen täysin voimassa.

Rahoitusmarkkinoiden heterogeenisyys ja aitojen sisämarkkinoiden kehittymättömyys on este kasvulle ja työllisyydelle. Rahoitusmarkkinoiden toimintasuunnitelman puitteissa hyväksytyn yhteisölainsäädännön täytäntöönpanossa on puutteita, jotka tulisi poistaa. Loput toimintasuunnitelmaan sisältyvät lainsäädäntöaloitteet tulisi saada nopeasti hyväksyttyä.

Valiokunta yhtyy myös REACH-asetuksen osalta valtioneuvoston kantaan ja pitää tärkeänä tasapainoisen lopputuloksen pikaista saavuttamista.

Taloudelliset ulkosuhteet on miellettävä osaksi strategiaa, taloudellisen kasvun veturiksi. WTO:n Dohan kierrokseen on panostettava, tavoitteena tasapainoinen maailmankauppaa vapauttava, mutta eri maiden kehityserot huomioon ottava lopputulos. Taloudellisten ulkosuhteiden osalta, Lissabonin strategiaan liittyen, on tiivistettävä taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa. Pohjoisen ulottuvuuden strategian kehittämisen tärkeys on ilmeinen. Suomen on aktiivisesti johdettava pohjoisen ulottuvuuden jatkokehittelyä. Kolmansiin maihin suuntautuvan kaupan ja Venäjän kanssa toteutettavan taloudellisen kumppanuuden osalta kansallinen intressimme on yhteneväinen koko EU:n, Venäjän ja laajemminkin pohjoisen alueen yhteisen edun kanssa.

Muutoin on keskityttävä kilpailukyvyn kannalta olennaisimman lainsäädännön kehittämiseen. Säädöstulva ruuhkauttaa päätöksenteon ja hidastaa tavoitteiden saavuttamista. Tätä ilmentää yhteisö- ja sisämarkkinalainsäädännön kasvava täytäntöönpanovaje. Myös suotuisa yritysympäristö edellyttää parempaa sääntelyä ja säädöstulvan välttämistä.

Panostukset tutkimukseen ja kehitykseen sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttöön ovat perusteltuja. EU-rahoitus ei kuitenkaan saa korvata kansallista ja yksityistä rahoitusta. Jäsenmaiden julkisen panostuksen jälkeenjääneisyys on korjattava. EU-rahoituksen on keskityttävä aloille, joilla yhteinen panostus tuottaa lisäarvoa kansalliseen ja yksityiseen panostukseen nähden. T&K-panostuksien vaikuttavuuteen ja tutkimustulosten hyödyntämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Ammatillisen koulutuksen ja osaamisen kehittäminen on keskeinen osa Lissabonin strategiaa. Se oli vahvasti esillä Wim Kokin työryhmän raportissa. Koulutusjärjestelmä on nähtävä kokonaisuutena, joka tukee elinikäistä oppimista, myös työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Eurooppalaisten, myös suomalaisten, yliopistojen ja korkeakoulujen avautumiseen ulospäin on panostettava.

Keskeinen osa Lissabonin strategiaa ovat ympäristöteknologia ja ekotehokkaat keksinnöt. Ne tukevat kasvua ja työllisyyttä sekä kestävän kehityksen strategiaa. Ne edistävät myös tavoitetta taloudellisen kasvun ja lisääntyvien ympäristöhaittojen kytkennän irrottamisesta (decoupling). Ympäristöteknologiaan ja ekotehokkaisiin keksintöihin on panostettava ja niiden edistämiseksi voidaan kehittää myös taloudellisia ohjauskeinoja. EU:n johtoasema ympäristöteknologian ja ekotehokkaiden innovaatioiden alalla on säilytettävä. Kilpailukyvyn parantamiseksi, työssäoloasteen nostamiseksi, julkisen talouden turvaamiseksi ja työelämässä tapahtuvien innovaatioiden edistämiseksi on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota työelämän laatuun ja erityisesti toimiin, jotka parantavat tuottavuutta. Työhyvinvointiin liittyvät työilmapiirin kehittäminen, työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä, johtaminen sekä tasa-arvo työelämässä. Kansanterveyden edistäminen on olennainen tekijä työllisyysasteen ja eläkkeellejäämisiän nostamisessa. Myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantaminen sekä toimivan ja tasoltaan riittävän sosiaaliturvan takaaminen liittyvät toimivien ja joustavien työmarkkinoiden kehittämiseen.

Talousvaliokunnan lausuntoon yhtyen valiokunta toteaa, että Suomen kansallisten kilpailukykytavoitteiden tulee olla jopa kunnianhimoisempia kuin Lissabonin strategia. Pienenä kotimarkkina-alueena Suomi on kansantaloudellisesti erittäin riippuvainen paitsi EU:n sisämarkkinoista, myös globaaleista markkinoista. Myös kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset on otettava huomioon ja niihin on vaikutettava. Suomen on varauduttava myös siihen mahdollisuuteen, että Lissabonin strategian toteuttaminen epäonnistuu, jolloin taloudelliset ulkosuhteet kolmansiin maihin nousevat entistä merkittävämmiksi.

Strategian hallinnointi

Valiokunta yhtyy näkemykseen siitä, että strategian hallinnointia on virtaviivaistettava ja kevennettävä. Komissio ehdottaa integroitua lähestymistapaa, jossa unionitasolla tehdään yksi vuosittainen raportti sekä kansallisella tasolla yksi kansallinen toimintasuunnitelma. Tämä lähestymistapa on oikea. On pyrittävä irti moninaisista ja päällekkäisistä "prosesseista", joihin EU on viime aikoina juuttunut, ja suuntauduttava toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviontiin. Talouspolitiikan laajat suuntaviivat on yhdistettävä Lissabonin strategian toteuttamiseen.

Monet Lissabonin strategian keskeiset elementit ovat sellaisia, että ne kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Unionin toimivalta joko puuttuu tai on luonteeltaan korkeintaan täydentävää. Siksi strategian toteuttamisessa on turvauduttu avoimen koordinaation menetelmään, joka — Suomen kriittisestä asenteesta huolimatta — on vakiintunut osaksi Lissabonin strategian välineistöä. Avoimen koordinaation jatkokehittäminen on siksi tärkeänä osana Lissabonin strategian hallinnon kehittämistä. Menetelmän käyttöönotto tule kytkeä selkeästi Lissabonin tavoitteisiin ja niiden toteutumisen seurantaan. Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle selvityksen avoimesta koordinaationmenetelmästä loppuvuodesta 2004 (E 134/2004 vp). Suuri valiokunta lausuu valtioneuvostolle kantansa asian erikoisvaliokuntakäsittelyn valmistuttua.

Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti herra tai rouva Lissabonin nimeämiseen. Valtiovarainvaliokunnan lausuntoon yhtyen valiokunta tukee tätä varauksellista kantaa. Jäsenmaille tulee antaa valtuudet itse päättää tavasta, jolla tarpeellinen kansallinen koordinaatio järjestetään. Valiokunta toteaa, että Suomessa asian koordinointi kuuluu lähtökohtaisesti kauppa- ja teollisuusministeriön toimialaan.