Perustelut
Yleistä toimielinjärjestelmästä
Selonteko
Konventin ehdotus sisältää eräitä ongelmallisia toimielimiä koskevia
ehdotuksia, jotka muuttavat toimielinten välistä tasapainoa,
heikentävät jäsenvaltioiden tasa-arvoa
ja murtavat laaja-alaista yhteisömenetelmän käyttöä unionin
päätöksenteossa. Erityisesti Euroopan
komission asema keskeisenä unionin politiikkaa valmistelevana
ja täytäntöönpanevana elimenä muuttuu uusien
toimielinten synnyn ja komission kokoonpanoa ja nimittämismenettelyä koskevien ehdotusten
myötä.
Valtioneuvosto
Valtioneuvosto katsoo, että eräitä toimielimiä koskevia
määräyksiä tulee tarkistaa toimielinten tasapainon,
jäsenvaltioiden tasa-arvon ja yhteisömenetelmän
turvaamiseksi. Valtioneuvosto pitää tärkeänä komission
toimintakyvyn ja puolueettomuuden turvaamista. Valtioneuvosto katsoo,
että komissiossa tulee olla yksi äänivaltainen
jäsen kustakin jäsenvaltiosta ja että kunkin jäsenvaltion
olisi asetettava vain yksi ehdokas kyseisestä jäsenvaltiosta
tulevaksi komissaariksi.
Talousvaliokunta
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan. Toimielin- ja päätöksentekojärjestelmän
toimivuus on ehdoton edellytys sille, että unioni voi kehittää sisämarkkinoitaan
ja kilpailukykyään ja siten toteuttaa unionin
arvoja ja tavoitteita. Komissiolla on toimielinjärjestelmässä keskeinen rooli
lainsäädännön valmistelijana
ja unionin päätösten täytäntöönpanijana.
Komission tehtävä on pitää huolta
siitä, että Eurooppaa tarkastellaan kokonaisuutena,
ja sen tulee ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden
erityispiirteet. Vahva komissio on tasapainottava tekijä jäsenvaltioiden
kansallisten intressien yhteensovittajana siten, että myös
pienten jäsenvaltioiden ja unionin kokonaisedut otetaan
huomioon.
Komissio voi olla vahva ja toimiva vain, jos se on itsenäinen
ja edustava. Siksi komissiossa tulee olla täysivaltainen,
mutta itsenäisesti toimiva jäsen jokaisesta jäsenvaltiosta.
Tämä takaa kaikkien näkökantojen
tasapuolisen välittymisen komission päätöksentekoon
ja edesauttaa komission päätösten hyväksyttävyyttä kaikissa jäsenvaltioissa.
Kauppapolitiikka
Selonteko
Konventin ehdotuksessa esitetään, että yhteinen kauppapolitiikka
kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Nykyisin voimassa olevasta
sopimuksesta poiketen esitys laajentaa unionin kauppapoliittisen
toimivallan kaikkiin palveluihin sekä suoriin ulkomaisiin
investointeihin. Unionin toimivaltaan kuuluessaan kauppapoliittiset
sopimukset kolmansien maiden kanssa tehdään ministerineuvostossa
yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. Ne eivät
enää edellytä kansallista ratifiointiprosessia,
kuten Nizzan sopimuksen mukaan vielä tietyin osin edellytetään. Kauppapolitiikan
alaan kuuluvan toimivallan käyttäminen ei kuitenkaan
vaikuta unionin ja jäsenvaltioiden väliseen sisäisen
toimivallan jakoon. Lisäksi esitykseen kuuluu nk. harmonisointikielto.
Kauppapoliittisen toimivallan käyttäminen ei merkitse
jäsenvaltioiden lakien tai asetusten yhdenmukaistamista
siltä osin kuin tällainen yhdenmukaistaminen ei
ole perustuslakisopimuksen mukaan mahdollista.
Selonteossa todetaan, että julkisten peruspalvelujen
turvaamiseksi Suomen edustajat konventissa pitivät välttämättöminä määräyksiä siitä,
ettei kauppapolitiikan kautta vaikuteta sisäisesti unionin
ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallanjakoon
tai yhdenmukaisteta kansallista säännöstöä aloilla,
joilla jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen
ei perustuslaillisen sopimuksen mukaan ole mahdollista. Perustuslailliseen
sopimukseen ehdotettujen uusien ja siinä säilytettäväksi
ehdotettujen nykyisten määräysten tarkoituksena
on varmistaa, että kauppapolitiikan kautta ei voida supistaa hyvinvointi-
ja kulttuuripalveluita koskevaa kansallista toimivaltaa. Julkisia
palveluja suojaa myös se, että julkiset palvelut
ovat yksiselitteisesti palvelukauppaa ensisijaisesti säätelevän WTO:n
palvelukauppasopimuksen, GATS:n, ulkopuolella. Suomi on suhteessa
GATS-sopimukseen pidättäytynyt tekemästä sosiaali-,
terveys-, koulutus- ja kulttuuripalveluja koskevia sitoumuksia,
koska ne ovat Suomessa keskeisiltä osiltaan julkisia peruspalveluja.
Valtioneuvosto on pitänyt tärkeänä turvata kansalliset
vaikutusmahdollisuudet ministerineuvoston kauppapoliittisessa päätöksenteossa. Niissä
kysymyksissä,
joissa unionin sisäisten säädösten
antaminen edellyttää yksimielisyyttä, on
vaadittava yksimielisyyttä myös kauppapolitiikassa.
Periaate onkin kirjattu perustuslailliseen sopimusehdotukseen. Selonteon
mukaan sopimusta on kuitenkin selvennettävä, koska
on tulkittavissa, että periaate ei sovellu kaikilta osin.
Valtioneuvosto
Konventin kauppapolitiikkaa koskevat linjaukset vastaavat valtioneuvoston
peruslinjauksia. Valtioneuvosto pitää välttämättömänä,
että sopimusmääräykset turvaavat
julkisia peruspalveluja, kuten koulutus- ja kulttuuri- sekä sosiaali-
ja terveyspalveluja koskevan päätöksenteon
säilymisen kansallisella tasolla.
Valtioneuvosto katsoo, että yksimielisyysvaatimusta
unionin sisäisten säädösten
antamisessa ja vastaavasti kauppapolitiikassa on selvennettävä niin,
että säännökset ovat yksiselitteisiä.
Sopimusluonnoksen tekstiä tulisi korjata myös
siten, että Euroopan parlamentin roolin laajentuminen kauppapoliittisessa
päätöksenteossa koskisi laajoja
lainsäädännöllisiä kysymyksiä eikä esimerkiksi
yksittäisiä soveltamistapauksia.
Talousvaliokunta
Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan. Unionin kauppapolitiikan
tehostaminen on entistä tärkeämpää unionin
laajentuessa ja maailmankaupan kehittyessä. Kauppasopimukset
on voitava neuvotella ja täytäntöönpanna
tehokkaasti ja nopeasti. Tämä puoltaa unionin
yksinomaisen toimivallan käyttöä koko
kauppapolitiikassa.
Saamaansa asiantuntijaselvitykseen perustuen valiokunta
toteaa, että yhteisen kauppapolitiikan tarkoituksena ei
ole unionin sisäisten normien harmonisointi, vaan markkinoiden
avaaminen sopimuskumppanin ja vastavuoroisesti unionin
alueella. Sisäisten normien harmonisointi kauppapoliittisia
intsrumentteja käyttäen olisi konventin ehdotuksen
mukaan nimenomaisesti kielletty. Mikäli kauppapoliittisella
sopimuksella avattaisiin kilpailua harmonisoimattomalla alueella,
markkinoille tulevan ulkomaisen toimijan täytyisi Suomessa
noudattaa Suomen kansallisia määräyksiä.
Kun päätöksentekosäännöstöä selkeytetään siten,
että yksimielisyysvaatimus neuvostossa säilyy
niillä aloilla, joilla unionin sisäinen päätöksenteko
edellyttää yksimielisyyttä, ja tarvittaessa
unionin sisäisiä toimivalta- ja päätöksentekosääntöjä koskevia
ehdotuksia tarkistetaan jäljempänä kuvatulla
tavalla, konventin ehdotus kauppapoliittisiksi sopimusmääräyksiksi
ei vaikuttaisi peruspalvelujen asemaan unionin oikeusjärjestyksessä.
Sisämarkkinat
Selonteko
Perustuslaillisen sopimusehdotuksen mukaan sisämarkkinat
kuuluvat jaetun toimivallan alaan. Määräykset
ovat pääosin säilyneet asiallisesti ennallaan
lukuun ottamatta siirtymistä tavalliseen lainsäädäntömenettelyyn.
Suomen edustajat konventissa esittivät, että palveluiden
vapaata liikkuvuutta koskevaan alajaksoon lisättäisiin
määräys, jossa todettaisiin, että sisämarkkinoita
koskevan luvun määräyksillä ei
puututa jäsenvaltioiden velvollisuuksiin terveyspalveluiden
rahoituksessa, järjestämisessä ja tarjoamisessa.
Valtioneuvosto
Valtioneuvosto voi hyväksyä ehdotetut muutokset,
joista asiallisesti merkittävä on tavalliseen lainsäädäntömenettelyyn
siirtyminen.
Valtioneuvosto katsoo, että hallitusten välisessä konferenssissa
tulee pyrkiä ratkaisuun, jolla terveyspalveluiden kansallinen
rahoitus, järjestäminen ja tarjoaminen turvattaisiin.
Tämä tulisi ensisijaisesti toteuttaa palvelujen
vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten
yhteydessä.
Talousvaliokunta
Unionilla ja jäsenvaltioilla on valta antaa sisämarkkinoita
koskevaa lainsäädäntöä ja
oikeudellisesti velvoittavia säännöksiä.
Jäsenvaltiot voivat käyttää toimivaltaansa
niiltä osin kuin unioni ei käytä omaa
toimivaltaansa tai on päättänyt olla
sitä käyttämättä. Toimivallan
luokittelu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, unionin
ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan sekä aloihin,
joilla unioni voi toteuttaa tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimia,
selkeyttää toimivallan jakoa.
Jäsenvaltioiden määrään
ja väkilukuun perustuvat päätöksentekomenettelyt
saattavat kuitenkin johtaa epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen
pienten jäsenvaltioiden kannalta. Tältä osin valiokunta
yhtyy valtioneuvoston kantaan määräenemmistöpäätöksentekoa
koskevien määräysten suhteen.
Talous- ja rahapolitiikka
Selonteko
Konventissa nähtiin unionin tulevaisuuden kannalta
keskeisinä haasteina unionin taloushallintoa koskeva toimivalta,
päätöksenteko ja välineet, kyky
taata vakaat taloudelliset olot ja hyvinvointi unionin alueella
sekä unionin näkemysten tehokas edustus kansainvälisillä foorumeilla.
Konventti ei esittänyt muutoksia talous- ja rahapolitiikkaa
koskevaan toimivallanjakoon, vaan talouspolitiikka edelleen kuuluu
jäsenvaltioiden toimivaltaan ja rahapolitiikka
unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Perustuslaillisen sopimusehdotuksen
todetaan selkeyttävän jäsenvaltioiden
ja unionin välisiä toimivaltasuhteita sekä vahvistavan
komission asemaa talouspolitiikkojen koordinoinnissa. Euroopan keskuspankin
asemaan ei ehdoteta muutoksia.
Vakaus- ja kasvusopimus päätettiin konventissa
säilyttää sopimuksen ulkopuolella, eikä sitä koskevia
määräyksiä liitetty perustuslailliseen sopimusehdotukseen.
Konventti ehdottaa, että lainsäädäntömenettely
ulotetaan kattamaan myös rahoituslaitosten valvontaa koskevien
erityistehtävien siirtämisen Euroopan keskuspankille.
Euroopan keskuspankille voidaan normaalia lainsäädäntömenettelyä noudattaen
antaa erityistehtäviä, jotka koskevat luottolaitosten
sekä muiden rahoituslaitosten kuin vakuutusyritysten vakauden
valvontaa. Selonteon mukaan Suomen taholta ei yhdistetyn valvontavastuun
tavoittelua unionissa ole pidetty tarkoituksenmukaisena, koska kyse
on erittäin herkkäluonteisista kysymyksistä,
joilla on myös taloudellisia vaikutuksia. Euroopan keskuspankin
perussääntöä voitaisiin vastaisuudessa
muuttaa ministerineuvostossa määräenemmistöllä keskuspankin
lisäksi myös komission aloitteesta. Tämän
on pelätty heikentävän keskuspankin asemaa,
minkä vuoksi Suomen edustajat konventissa vastustivatkin
muutoksia. Euroalueen yhteistä edustautumista kansainvälisillä foorumeilla
vahvistetaan. Näissä tapauksissa päätöksentekoon
osallistuvat vain euroalueeseen osallistuvat jäsenvaltiot.
Konventti ehdottaa myös euroryhmän aseman
kirjaamista perustuslailliseen sopimukseen liitettävään
pöytäkirjaan. Pöytäkirjassa
todetaan euroryhmän epävirallinen luonne ja annetaan ryhmälle
mahdollisuus valita itselleen puheenjohtaja 2,5 vuoden toimikaudeksi.
Valtioneuvosto
Valtioneuvosto kannattaa toimivaltasuhteiden säilyttämistä talouspolitiikan
alalla nykyisellään mutta tukee talouspolitiikan
yhteensovittamisen tiivistämistä.
Valtioneuvosto katsoo, että Euroopan keskuspankin asema
ja tehtävät tulee säilyttää ennallaan.
Valtioneuvosto ei kannata lainsäädäntömenettelyn
ulottamista koskemaan rahoituslaitosten valvontaan kuuluvien erityistehtävien siirtämistä
Euroopan
keskuspankille tai keskuspankin perussäännön
tiettyjen artiklojen muuttamista. Näiltä osin
tulisi säilyttää nykyiset päätöksentekomenettelyt.
Valtioneuvosto tukee toimia unionin ja euromaiden ulkoisen edustamisen
tehostamiseksi ja hyväksyy euroalueen ulkoista edustamista
koskevan päätöksenteon siirtämisen
Ecofiniltä erilliselle vain euromaista koostuvalle neuvostolle.
Valtioneuvosto ei tue euroryhmän kirjaamista perustuslailliseen
sopimukseen sen epävirallisen luonteen vuoksi, eikä valtioneuvosto
tue ehdotetun kaltaista puheenjohtajuutta euroryhmälle.
Talousvaliokunta
Perustuslaillisessa sopimusehdotuksessa ei ole muutettu nykyisiä talous-
ja rahapolitiikan perusteita. Rahapolitiikka on edelleen unionin
yksinomaisessa toimivallassa. Euroopan keskuspankin ja keskuspankkijärjestelmän
asema ja tehtävät säilyvät ennallaan.
Talousvaliokunnan saaman lausunnon mukaan Suomen Pankki voi yhtyä valtioneuvoston
näkemyksiin selonteossa.
Perustuslailliseen sopimukseen ehdotetut säännökset
mahdollistavat rahoitusmarkkinoiden valvontaan liittyvien erityistehtävien
siirron tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä Euroopan
keskuspankille. Ehdotus ei sellaisenaan muuta rahoitusmarkkinoiden
valvonnan nykyisiä institutionaalisia rakenteita Euroopan
unionissa eikä yksittäisissä jäsenvaltioissa,
vaan valvontatehtävien siirto vaatii lainsäädäntötoimia unionitasolla.
Nykyisin erityistehtävien antamiseen Euroopan keskuspankille
vaaditaan yksimielisyys neuvostossa ja Euroopan parlamentin puoltava
lausunto.
Valtioneuvoston tavoin Suomen Pankki kannattaa nykyisen päätöksentekomenettelyn
säilyttämistä.
Valiokunnan saamassa lausunnossa Rahoitustarkastuksella ei ole
huomauttamista konventin ehdotukseen, jonka mukaan rahoitusmarkkinoiden
valvontaan liittyviä erityistehtäviä voidaan siirtää lainsäädännöllä Euroopan
keskuspankille. EU:n komissio tukee rahoitusmarkkinoiden toimintaohjelmallaan
yhtenäisten rahoitusmarkkinoiden syntymistä unionin
alueelle. Unionin laajentuessa ja rahoitusmarkkinoiden rajat ylittävän
kehityksen johdosta, muun muassa eurooppayhtiöiden perustamisen
tullessa mahdolliseksi, rahoitusmarkkinoiden valvonnan rakennetta
ja valvojien työnjakoa joudutaan arvioimaan uudelleen vastaamaan
muuttuvia olosuhteita. Kotivaltiovalvonnan periaatteen toimivuus
kyseenalaistuu. Samoin jouduttaneen pohtimaan myös talletussuojan
kattavuutta. Talletussuoja perustuu talletusten vakuusjärjestelmistä annettuun
direktiiviin, joka on pantu täytäntöön
lainsäädännöllä Suomessa.
Talousvaliokunta pitää Rahoitustarkastuksen kantaa
perusteltuna siltä osin kuin kyse on luotto- ja rahoituslaitosten
valvonnasta. Kun unioni laajenee, rahoitusmarkkinoiden valvonnan
taso saattaa vaihdella maittain ja rahoitusmarkkinat laajenevat
yli rajojen, konventin ehdotus antaa mahdollisuuden lainsäädännöllä koordinoida valvontaa
kattavaksi ja tehokkaaksi. Nykyinen päätöksenteko
yksimielisyysvaatimuksineen saattaa johtaa siihen, että järjestelmän
kehitys estyy. Tältä osin valiokunta katsoo, että valtioneuvoston
kantaa tulee harkita uudelleen.
Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston ja Suomen Pankin kantaan,
jonka mukaan EKP:n asema ja tehtävät tulee muutoin
säilyttää ennallaan. EKP:n perussäännön
muuttamisen osalta tulisi säilyttää nykyinen
päätöksentekomenettely eli yksimielisyys
neuvostossa, kun perustuslaillisessa sopimuksessa ehdotetaan lainsäädäntömenettelyä
määräenemmistöllä.
Valiokunta huomauttaa, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän
perussääntö ja muut Euroopan
talous- ja rahaliittoa koskevat pöytäkirjat tulisi
liittää osaksi perustuslaillista sopimusta.
Euroryhmän osalta valiokunta yhtyy valtioneuvoston
kantaan. Euroryhmä on syytä säilyttää epävirallisena.
Euroalueeseen kuuluu tällä hetkellä 12
jäsenvaltiota 15:stä. Laajentumisen jälkeen
euroalueen maita tulee olemaan vähemmistö EU:n
25 jäsenmaasta. Euroryhmän asemaan voidaan tarvittaessa
palata sen jälkeen, kun valtaosa EU-maista on taas mukana
euroalueessa. Pidemmän aikavälin tavoitteena
tulee kuitenkin olla erillisen euroryhmän lakkaaminen tarpeettomana,
kun kaikki jäsenvaltiot ovat omaksuneet yhteisen valuutan.
Kuluttajansuoja
Selonteko
Selonteossa todetaan, että kuluttajansuoja kuuluu jaettuun
toimivaltaan. Kuluttajansuojaa koskevaa artiklaa ei ole asiallisesti
muutettu.
Valtioneuvosto
Valtioneuvoston kanta on, että se voi hyväksyä sopimuksen
kuluttajansuojaa koskevat määräykset.
Talousvaliokunta
Talousvaliokunta pitää tärkeänä,
että Suomi korostaa korkeaa kuluttajansuojan tasoa. Lähtökohtana
tulee olla, että unionin sääntelyllä ei heikennetä jäsenmaiden
kansallista kuluttajansuojaa. Perustuslaillisessa sopimusehdotuksessa
on määräys, jonka mukaan unionin politiikoissa
varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso.
Energia
Selonteko
Perustuslaillisessa sopimusehdotuksessa energia kuuluu jaettuun
toimivaltaan. Nykyisin energia-alaa säännellään
sisämarkkinoita ja ympäristöä koskevilla
määräyksillä. Selonteon mukaan sopimusten
yksinkertaistamista ja selkeyttämistä koskevat
tavoitteet puoltavat kuitenkin oman oikeusperustan luomista energiayhteistyölle edellyttäen,
että siinä selvästi rajataan EU:n toimivallan
ulkopuolelle jäsenvaltiolle kuuluvat energiahuollon rakennetta
ja toimitusvarmuutta, energiajärjestelmiä ja energialähteitä koskevat valinnat.
Sama koskee myös päätöstä ottaa
vastaan ydinjätteitä. Energialähteiden
valinnan ja energiahuollon rakenteen sekä ydinjätteiden osalta
tämä tavoite saavutettiin konventissa. Suomen
konventtiedustajat ehdottivat myös energian toimitusvarmuuden
rajaamista artiklan soveltamisen ulkopuolelle.
Valtioneuvosto
Valtioneuvosto katsoo voivansa hyväksyä uuden energiayhteistyötä koskevan
oikeusperustan. Valtioneuvostonkin kannan mukaan energialähteiden
valinnan ja energiahuollon rakenteen lisäksi myös
energian toimitusvarmuus kuuluu jäsenvaltioille ja toimitusvarmuus
tulisi rajata artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.
Talousvaliokunta
Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan. Energiajärjestelmien
ja energialähteiden valintojen lisäksi energian,
erityisesti sähkön toimitusvarmuus tulisi olla
kansallisen päätöksenteon tasolla. Toimitusvarmuuteen
kuuluu nopeasti käyttöönotettava varakapasiteetti
sähköpulan yllättäessä.
Voimassa olevan ydinenergialain mukaan Suomeen ei saa tuoda
ydinjätteitä eikä ulkomaisia ydinjätteitä saa
täällä käsitellä, varastoida
tai sijoittaa pysyväksi tarkoitetulla tavalla. On välttämätöntä,
että perustuslakisopimuksella ei luoda oikeusperustaa,
joka mahdollistaisi unionin toimivallan käytön
siten, että Suomi joutuisi luopumaan tästä lainsäädännöstä.
Tutkimus ja teknologia sekä avaruus
Selonteko
Selonteon mukaan tutkimus ja teknologian kehittäminen
sekä avaruutta koskeva uusi oikeusperusta kuuluvat toimivaltaluokittelussa
jaetun toimivallan erityisluokkaan, jolla unioni toteuttaa toimia
ilman, että tämän toimivallan käyttäminen
voisi estää jäsenvaltioita käyttämästä omaa
toimivaltaansa. Määräykset ovat pääosin säilyneet
asiallisesti ennallaan lukuun ottamatta siirtymistä tavalliseen
lainsäädäntömenettelyyn eräiltä osin.
Avaruutta koskevan uuden oikeusperustan tarkoituksena on mahdollistaa
unionin avaruuspolitiikka tieteellisen ja teknisen kehityksen ja teollisuuden
kilpailukyvyn edistämiseksi. Suomen konventtiedustajat
katsoivat, että avaruutta koskeva artikla on muotoiltu
liian väljäksi ja että unionin toiminta
tulisi rajata jäsenvaltioiden toimia täydentäviin
toimiin.
Valtioneuvosto
Valtioneuvoston kannan mukaan se voi hyväksyä tutkimusta
ja teknologian kehittämistä koskevat esitetyt
muutokset sekä uuden avaruutta koskevan oikeusperustan.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan tutkimus ja teknologian
kehittäminen sekä avaruus kuuluisivat kuitenkin toimivaltaluokittelussa
tukialoihin.
Talousvaliokunta
Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan. Talousvaliokunnan
käsityksen mukaan tutkimuksen ja teknologian kehittämisen
ohjaus tulee pitää mahdollisimman laajasti kansallisessa päätösvallassa.
Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut
Selonteko
Selonteon mukaan nykyiset säännökset
ovat asiallisesti pysyneet ennallaan, paitsi että niihin on
lisätty oikeusperusta, jonka mukaan yleistä taloudellista
etua koskevia palveluja koskevat periaatteet ja edellytykset määritellään
eurooppalailla. Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen
määritelmästä ja sen suhteesta
yleishyödyllisiin palveluihin on eri jäsenvaltioiden
kesken erilaisia näkemyksiä. Yhteisön
oikeuskäytännössä niillä on
tarkoitettu taloudellisia palveluita, joille on asetettu erityisiä julkisen
palvelun velvoitteita. Käsite kattaa siis erityisesti jotkin
suurten verkkotoimialojen tarjoamat palvelut, kuten liikenne-, posti-,
energia- ja viestintäpalvelut, mutta voi kattaa muitakin
taloudellisia toimintoja, joille on asetettu julkisen palvelun velvoitteita.
Oikeusperusta lisättiin sopimusehdotukseen useiden
jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, mukaan lukien Suomen,
vastustuksesta huolimatta
Valtioneuvosto
Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti uuteen oikeusperustaan
yleistä taloudellista etua koskevista palveluista.
Talousvaliokunta
Saatuihin lausuntoihin nojautuen edellä mainittu uusi
oikeusperusta epäselvänä tulisi poistaa
ja mainittu määräys tulisi pitää nykyisessä muodossaan.
Ehdotuksella voi olla kahdenlaisia negatiivisia vaikutuksia. Yhtäältä uusi
oikeusperusta saattaisi laajentaa unionin toimivaltaa alueille,
jotka Suomessa mielletään yleisiksi hyvinvointipalveluiksi.
Suomalaisessa järjestelmässä monet näistä palveluista
tuotetaan ainakin osittain markkinoilla olevia yksityisiä ja
siten myös liiketaloudellisin perustein toimivia palveluntarjoajia
hyväksi käyttäen, vaikka vastuu palveluiden
tarjonnasta ja päävastuu niiden rahoituksesta
onkin julkisella vallalla. Ehdotetulla oikeusperustalla saattaisi
myös olla sellaisia vaikutuksia unionin kauppapoliittiseen
toimivaltaan ja päätöksentekoon, joita
ylempänä olevassa kauppapolitiikkaa koskevassa
kappaleessa on nimenomaan haluttu torjua.
Toisaalta yleistä taloudellista etua koskevia palveluita
koskeva lainsäädäntö saattaisi
tarjota mahdollisuuden suojella kansallisia monopoleja tavalla,
joka ei ole sopusoinnussa EU:n sisämarkkinoiden kanssa.
Valiokunta katsookin, että julkisen palvelun velvoitteista
on säädettävä kyseisten palveluiden
tarjoamista koskevassa lainsäädännössä,
kuten on tehty esim. televiestintämarkkinoiden vapauttamisen
yhteydessä.