Perustelut
         
         Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
            saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja tarkoituksenmukaisena.
         
         
         Kansainvälisen työjärjestön
            (ILO) vuonna 2007 hyväksymän kalastusalan työtä koskevan yleissopimuksen
            tarkoituksena on turvata kalastusalan tasapuoliset toimintaedellytykset
            ja varmistaa kalastajille asianmukaiset työ- ja elinolot.
            Sopimuksen taustalla on ILOn helmikuussa 2006 hyväksytty
            merityötä koskeva yleissopimus, jonka ulkopuolelle
            rajattiin kalastusalan työ.
         
         
         Yleissopimusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin
            kalastajiin, myös itsenäisinä yrittäjinä toimiviin
            kalastajiin, ja kalastusaluksiin, jotka harjoittavat kaupallista
            kalastusta. Sopimusta on sovellettava kokonaisuudessaan vähintään
            24 metriä pitkiin kalastusaluksiin, jotka viipyvät pyyntimatkalla
            kauemmin kuin seitsemän päivää.
            Sääntelyn ulkopuolelle voidaan kansallisesti sulkea
            kalastusaluksia ja kalastajaryhmiä, jotka ovat sopimuksen
            soveltamisen kannalta ongelmallisia. Sopimuksella on merkitystä erityisesti
            niissä maissa, joissa on suuria kalastusaluksia, joilla
            on paljon työsuhteisia kalastajia ja jotka viipyvät
            kalastusalueilla pitkään.
         
         
         Kalastus on maatalouden ja rakennus- ja kaivostyön
            ohella yksi maailman vaarallisimmista ammateista. Arvioiden mukaan
            kalastajia on maailmassa noin 41 miljoonaa, joista 93 prosenttia
            toimii kehitysmaissa. Kalastustyön vaarallisuuden vuoksi
            kalastusalan työtä koskeva yleismaailmallinen
            yhteistyö ja sopimustoiminta ovat erittäin tärkeitä.
            Kalastajat erityisesti kehitysmaissa tarvitsevat erityistä suojaa,
            ja Kansainvälisen työjärjestön
            ILOn hyväksymät sopimukset ovat merkittäviä pyrittäessä luomaan
            kalastusalalle yleismaailmalliset vähimmäissäännöt,
            joita tulee noudattaa kaikilla aluksilla ja kaikkialla maailmassa.
            Valiokunta pitää yleissopimuksen kansainvälistä voimaansaattamista
            kalastusalan toimintaedellytysten ja kalastajien vähimmäistyöehtojen
            turvaamisen kannalta tärkeänä.
         
         
         Suomessa on arviolta 2 500 kalastajaa, joista noin
            1 000 henkilöä harjoittaa kalastusta
            päätoimisina ammatinharjoittajina. Työsuhteisia
            kalastajia arvioidaan olevan noin 20—100. Kalastusaluksia
            meri- ja sisävesillä on yhteensä 3500. Suurin
            osa on pieniä aluksia, joiden kalastusmatkat ovat lyhytkestoisia
            ja joilla kalastetaan omistajavoimin. Vuonna 2007 rekisterissä oli
            ainoastaan 16 vähintään 24 metrin mittaista
            kalastusalusta. 
         
         
         Yleissopimusta sovelletaan kaikkiin kaupallista kalastusta harjoittaviin
            kalastajiin, myös itsenäisiin ammatinharjoittajiin.
            Sopimuksen sääntelyn ulkopuolelle voidaan kuitenkin
            jättää erikseen määriteltyjä kalastaja-
            ja kalastusalusryhmiä, jos sopimuksen soveltaminen näihin ryhmiin
            on ongelmallista. Suomen kalastuselinkeinon erityispiirteiden vuoksi
            valiokunta pitää tärkeänä,
            että valtioneuvosto selvittää ennen sopimuksen
            ratifioimista missä määrin itsenäisinä ammatinharjoittajina
            toimivat kalastajat olisi mahdollista sulkea sopimuksen määräysten
            ulkopuolelle.
         
         
         Hallituksen esityksen mukaan Suomen lainsäädäntö on
            pääosin yleissopimuksen vaatimusten mukainen.
            Sopimuksen hyväksyminen edellyttää kuitenkin
            muutoksia ja tarkennuksia erityisesti laivatyötä ja
            työsuojelua koskeviin säännöksiin.
            Valiokunta pitää tärkeänä,
            että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin lainsäädännöllisten
            ja käytännöllisten esteiden poistamiseksi,
            niin että yleissopimus voidaan ratifioida mahdollisimman
            pian.