Perustelut
         
         Turvallisuuskysymysten käsittely monenvälisessä yhteistyössä on
            aktiivisen keskustelun kohteena. Myös Euroopan turvallisuus-
            ja yhteistyöjärjestön yleiskokouksen
            pääteema kertomusvuonna oli järjestön
            asema ja tehtävät muuttuneessa turvallisuustilanteessa.
            Järjestön toimintaedellytykset ovat valiokunnan
            saaman selvityksen perusteella kovan paineen alla ja sen toiminta
            on osittain asetettu kyseenalaiseksi. Konsensuspäätöksentekoon
            perustuvan järjestön työn edistyminen
            on osanottajavaltioiden yhteistyötahdon varassa. Tärkein
            yksittäinen tekijä on edelleen Yhdysvaltain ja
            Venäjän välinen yhteistyösuhde.
            Terrorismin vastainen toiminta on tiivistänyt yhteistyötä,
            mutta entisen Neuvostoliiton alueen kehityksen seurannan suhteen
            näkemyseroja on erityisesti Venäjän ja länsimaiden
            välillä. 
         
         
         Venäjä katsoo ETYJ:n kiinnittävän
            liiallisesti huomiota entisen Neuvostoliiton maiden kehitykseen.
            Kertomuksen mukaan ETYJ:n operatiivinen toiminta on tosiasiassa
            keskittynyt sinne, missä konflikteja tai niiden riski on
            olemassa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Venäjä pyrkii
            siihen, että järjestön uudistusten myötä ETYJ:ssä ei
            enää käsiteltäisi inhimillistä turvallisuutta,
            vaan sen hoitaisi Euroopan neuvosto. Venäjä on
            esittänyt myös kenttätoimintojen — kuten
            vaalitarkkailu — vähentämistä.
            Valiokunta muistuttaa, että juuri Euroopan turvallisuus- ja
            yhteistyöjärjestön toiminnasta lähti
            liikkeelle monipuolisen ja laaja-alaisen turvallisuuskäsityksen
            merkitys. Aikanaan ETYKin Helsingin huippukokouksen kolme "koria"
            olivat tästä konkreettinen ilmaisu; poliittis-sotilaalliset
            kysymykset, ihmisoikeudet ja demokratia sekä taloudelliset
            ja ympäristöasiat. Valiokunta katsoo, että laaja-alaisen
            toiminnan tulee olla keskeistä myös järjestön
            tulevassa toiminnassa. ETYJ on laajin alueellinen turvallisuusjärjestö, jonka
            55 jäsenvaltion joukkoon kuuluvat eurooppalaisten valtioiden
            lisäksi myös Yhdysvallat, Kanada ja Keski-Aasian
            valtiot. Jäsenvaltioiden joukossa on — Naton,
            EU:n ja EN:n laajentumisen jälkeenkin — useita
            maita, jotka eivät kuulu muihin euroatlanttisiin järjestöihin kuin
            ETYJ:hin. Valiokunta toteaa, että ETYJ sitouttaa Yhdysvaltoja
            myös Euroopan turvallisuuskysymyksiin. ETYJ:llä on
            merkittävä rooli oikeusvaltion kehittämisessä.
            Valiokunnan saaman selvityksen perusteella demokratiakehitys ETYJ:n
            itäisillä alueilla on taantumassa, mikä korostaa
            järjestön tämän toiminnan merkitystä myös
            jatkossa. Valiokunta pitää ETYJ:n parlamentaarista
            yleiskokousta tärkeänä kansainvälisenä turvallisuuspoliittisena
            keskustelufoorumina. Kertomusvuonna yleiskokouksen presidenttinä toimi
            toista kauttaan Bruce George (Iso-Britannia) ja edustaja Kimmo Kiljunen
            toimi sen yhtenä varapresidenttinä.
         
         
         ETYJ:stä on muodostunut keskeinen vaalien tarkkailija,
            mikä on luontevaa toimintaa myös parlamentaarikoille.
            Ulkoasiainvaliokunta käsitteli ETYJ:n vuoden 2001 kertomusta
            koskeneessa mietinnössään (UaVM
               19/2002 vp) laajemmin vaalitarkkailuun liittyviä kysymyksiä.
            Valiokunta korosti, että vaalitarkkailun tulisi olla suunnitelmallista
            ja järjestelmällistä. Valiokunta painotti
            myös vaaleja edeltävän etukäteistarkkailun
            tärkeyttä. Tarkkailutoiminnan tarpeellisuutta
            ja merkittävyyttä ilmentää myös Ukrainan
            presidentin vaalien uusiminen joulukuussa 2004. Valiokunta katsoo,
            että vaalitarkkailun hyväksyttävyyden
            ja uskottavuuden lisäämiseksi olisi syytä harkita
            tarkkailun laajentamista kattamaan jossain muodossa kaikki ETYJ-maat.
            Yhdysvaltojen presidentinvaalien tarkkailu marraskuussa 2004 oli
            tässä suhteessa tervetullut.
         
         
         Kertomusvuonna ETYJ lähetti vaalitarkkailijoita parlamenttivaaleihin
            Armeniassa, Georgiassa, Serbiassa ja Venäjällä sekä presidentinvaaleihin
            Azerbaidzanissa. Tarkkailutoiminnankin perusteella voidaan todeta,
            että demokratian tila Kaukasiassa on heikko. Laajin vaalitarkkailuoperaatio
            oli Venäjän duuman vaalien tarkkailu, johon Suomesta
            osallistuivat edustajat Neittaanmäki ja Lax. ETYJ:n raportissa
            todettiin muun muassa, että vaalit eivät noudattaneet
            vapaiden demokraattisten vaalien standardeja ja kyseenalaistivat
            Venäjän tahtoa kehittyä kohti eurooppalaista
            demokratiaa. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä parlamentaarisen
            yleiskokouksen pitkäjänteistä työtä demokraattisen
            kehityksen kannalta epävakaissa ETYJ:n jäsenvaltioissa,
            kuten Valko-Venäjällä ja Moldovassa. Moldovan
            oikeudellisen aseman määrittäminen on
            edelleen kesken, eikä kaikkia ETYJ:n vuoden 1999 huippukokouksen
            päätöksiä Venäjän sotilasosastojen
            vetämisestä pois Transdniestrian alueelta ole
            toteutettu. Valiokunta antaa tukensa vuonna 2000 työnsä aloittaneelle
            kansanedustaja Kimmo Kiljusen johtamalle ETYJ:n Moldova-työryhmälle,
            joka pyrkii osaltaan löytämään
            ratkaisua vuosikausia jatkuneeseen jäädytettyyn
            kriisiin. Valiokunta tukee järjestön toimintaa
            myös ihmiskaupan torjumisessa ja tasa-arvokysymysten edistämisessä.
            Tässä suhteessa edustaja Paula Kokkosen katsaus
            tasa-arvotilanteesta ETYJ:ssä oli tärkeä edistysaskel.
         
         
         Valiokunta on tarkastellut kertomuksen yhteydessä myös
            ETYJ:n ja Euroopan neuvoston yhteistyötä ja työnjakoa.
            Euroopan neuvoston laajennuttua Itä-Eurooppaan 1990-luvun
            puolen välin jälkeen ja sen aktivoiduttua konfliktineston
            ja siviilikriisinhallinnan alalla järjestöjen tehtävissä oli
            nähtävissä uusia mahdollisuuksia synergiaan
            mutta myös riskejä päällekkäisyyksiin.
            Ottaen huomioon eri toimintojen ja uhkakuvien keskinäisriippuvuuden
            lisääntymisen valiokunta pitää tärkeänä,
            että järjestöjen toimenkuvaa ei lähtökohtaisesti
            sidota tiukasti tiettyihin erityisaloihin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan
            järjestöjen yhteistyö ja työnjako
            on nykyisin käytännönläheistä ja
            tiivistä ja perustuu järjestöjen tasa-arvoon
            ja suhteellisen paremmuuden periaatteeseen. Valiokunta korostaa
            yhteistyön ja koordinaation tehostamista ja pitää hyvänä Norjan
            ja Bulgarian aloitteesta vuonna 2004 perustettua pysyvää hallitustenvälistä koordinaatioryhmää
            yhteistyön
            kehittämiseksi.
         
         
         ETYJ:n parlamentaarinen yleiskokous on halunnut tuoda aktiivisen
            panoksen keskusteluun turvallisuuspolitiikan uusista haasteista.
            Kertomuksen mukaan yleiskokouksen vaikutusmahdollisuudet riippuvat
            paljolti siitä, miten hyvin järjestön
            eri instituutioiden välinen yhteistyö sujuu. Valiokunta
            on jo aiemmin kiinnittänyt huomiota parlamentaaristen valtuuskuntien
            ja eduskunnan toiminnan välisen yhteistyön kehittämiseen.
            Valiokunta esittää, että vastaisuudessa
            hallituksen ja ETYJ-valtuuskunnan yhteistä dialogia valiokunnan
            kanssa tulisi tiivistää ennen poliittisesti merkittäviä kokouksia
            käytännön yhteistyön edistämiseksi
            ja oikea-aikaisen informaation saamiseksi.