Perustelut
Valtiovarainvaliokunta toteaa, että myös täydennetyt
asetusluonnokset ovat edelleen varsin keskeneräisiä.
Niiden käsittelyä on myös eduskuntavaiheessa
vaikeuttanut edellä todettu suomen- ja ruotsinkielisten
versioiden puuttuminen. Myös valtioneuvoston kanta on ollut
vielä varsin yleisellä tasolla.
Asetus 1
Ensimmäinen asetusehdotus koskee muun muassa valvontaa
ja sanktiointia. Valiokunta pitää näiltä osin
valtioneuvoston lähtökohtia oikeina. Uudet säädökset
eivät saa lisätä valvontabyrokratiaa,
ja viljelijöiden on kyettävä luottamaan annettuihin
ohjeisiin.
Asetuksessa kiinnitetään huomiota valvontajärjestelmän
tehokkaaseen käyttöön täydentävien
ehtojen valvonnassa. Valtioneuvoston kirjelmän
mukaan jäsenvaltio voi käyttää hyväkseen
täydentävien ehtojen valvonnassa jo olemassa
olevia valvontajärjestelmiä. Täydentävien
ehtojen minimivalvontamäärä on yksi prosentti
kaikkien suoria tukia hakeneiden määrästä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus toimii siten, ettei sääntöjä myöskään
tältä osin kiristetä nykyisestään.
Mikäli valvontaseuraamuksia tulee, niiden on
oltava kohtuullisia ja suhteessa mahdolliseen laiminlyöntiin.
Asetus 2
Komission toinen asetusehdotus on vielä ensimmäistäkin
keskeneräisempi. Asetus on kuitenkin erittäin
keskeinen tukijärjestelmän toimeenpanon
kannalta. Suomi ottanee uuden tilatukijärjestelmän
käyttöön vuonna 2006. Epäselvää sen sijaan
vielä on esimerkiksi se, valitseeko Suomi tilakohtaisen tuen,
tasatuen vai näiden yhdistelmän.
Tilakohtainen tuki määräytyisi ns.
tilakohtaisen viitemäärän perusteella
vuosien 2000—2002 historiallisen tuotannon mukaan. Tässä mallissa eri
lohkoilla voi olla hyvin erilaisia tukioikeuksia samalla alueella.
Nämä erilaiset tukioikeudet pääomittuisivat
pellon hintaan ja vuokriin, mikä heikentäisi tuotantoaan
laajentavien tilojen mahdollisuuksia löytää kohtuuhintaista
peltoa lähietäisyydeltä. Toisaalta
tilakohtaisen tuen malli tarjoaisi lyhyellä aikavälillä mahdollisuuden
säilyttää tilan CAP-tukitaso ennallaan.
Tuotantosuunnista se heikentäisi nautakarjatilojen tuotantomotivaatiota
ja kiihdyttäisi tuotannosta luopumista.
Tasatukimalli johtaisi tulonmenetyksiin tiloilla, joilla tilakohtaisessa
mallissa olisi korkea tukioikeus/hehtaari. Investoivan
tai jo investoineen maito- tai nautatilan tapauksessa puhdas tasatukimalli
voisi johtaa merkittäviin tulonmenetyksiin. Hyvänä puolena
tasatukimallissa olisi se, että peltolohkot olisivat tukioikeudeltaan
kaikki samanarvoisia. Myös tämä malli
johtaisi ilmeisesti peltomaan hinnan nousuun erityisesti kotieläinvaltaisilla
alueilla, mikä voisi vaikeuttaa tilusjärjestelyjä.
Hallinnollisesti tasatukimalli olisi tilakohtaista mallia
yksinkertaisempi.
Eräs vaihtoehto yhdistelmämalliksi olisi se, että nautakarjatiloille
maksettaisiin tilakohtaista lisää. Tietyllä siirtymäajalla,
esimerkiksi 5—10 vuoden aikana tästä voitaisiin
pyrkiä tasatukimalliin. Tänä aikana investoineet
tilat ehtisivät maksaa pääosan investoinnista
takaisin ja samalla sopeuttaa tuotantoaan tasatukimallin edellyttämällä tavalla.
Valtiovarainvaliokunta toteaa, että tukien irrottaminen
tuotannosta merkitsee suurta muutosta maatalouspolitiikassa. Erityisen
suuria ongelmia se aiheuttaa tuotantoaan hiljattain laajentaneiden
tai tuotantosuuntaa vaihtaneiden tilojen kohdalla. Valiokunta katsoo,
että näiden tilojen asema tulee uudistuksessa
turvata. Valittavan mallin tulee tukea yrittämistä.
Valiokunta toteaa tukioikeuksilla käytävän kaupan
sääntelyn olevan erityisen ongelmallinen uudessa
järjestelmässä. Niin kauan kuin tämä sääntely
on epäselvää, viljelijät välttävät maan
ostamista ja/tai vuokraamista. Saadun selvityksen mukaan
on mahdollista, että tukioikeuksien siirtyminen
edellyttäisi myyjän ja ostajan yhteistoimintaa
tilatukijärjestelmän käyttöönottovuonna
(2006). Tämä saattaa esimerkiksi myyjän
kuolemasta tai muusta syystä johtuen asettaa ostajan ylivoimaiseen
tilanteeseen. Valiokunta korostaa, että järjestelmän pitäisi
olla joustava, yksinkertainen ja luotettava eikä se saisi
vaatia myyjältä kaupan jälkeistä toimintaa.
Sääntelyä tulee täsmentää myös
tukioikeuksien vuokraustilanteita silmällä pitäen.
Valiokunta katsoo, ettei vuokramaiden nykyisen omistajankaan oikeuksia
tule heikentää huolehtimalla vain toisen osapuolen
eduista.
On tärkeää, että tilatukioikeuksien
kauppaa ja vaihdantaa koskevat säännöt
ovat oikeudenmukaisia ja yksinkertaisia. Niissä tulee
valtioneuvoston kannan mukaisesti ottaa huomioon mahdolliset tukioikeuksien
muodostamis- ja vaihdantatilanteissa muodostuvat väliinputoajaryhmät.
Yhteenveto
Valiokunta toteaa, että molemmissa asetuksissa jäsenvaltioille
jätetään päätösvaltaa.
Suomessa tuleekin pyrkiä näiden säännösten
joustavaan ja oikeudenmukaiseen tulkintaan. Suomalaisella lainsäädännöllä ei
myöskään saa kiristää komission
antamia säännöksiä entisestään.