Perustelut

Valiokunta on useissa yhteyksissä korostanut vakaus- ja kasvusopimuksen merkitystä ja katsonut, että sopimus on hyödyllinen julkisen talouden vakauden ja yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi. Sopimuksen avulla voidaan parantaa sekä finanssipolitiikan kestävyyttä pitemmällä aikavälillä että vakautta lyhyellä aikavälillä. Valiokunta on myös korostanut sitä, että kasvuun ja vakauteen tähtääviä suuntaviivoja ja suosituksia noudatetaan johdonmukaisesti ja yhtäläisesti kaikissa, sekä suurissa että pienissä jäsenmaissa.

Valiokunta pitää hyvinä komission asettamia tavoitteita, joilla pyritään vahvistamaan sopimuksen valvontaa ja velvoitteiden noudattamista. Aiempiin kannanottoihinsa viitaten valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että julkisen talouden vakauden vaatimuksen tulee olla sama kaikille jäsenmaille ja että kaikkia jäsenmaita kohdellaan yhdenvertaisesti. Maakohtaisten erityispiirteiden ja poikkeuksellisten olosuhteiden nykyistä väljempi määrittely johtaisivat myös helposti monimutkaisiin ja epäselviin ratkaisuihin. Valiokunta pitää tärkeänä, että EU korostaa julkisen talouden kurinalaisuutta. On koko euroalueen kannalta erittäin tärkeää, että taloudellisten toimijoiden luottamus talouspolitiikkaan säilyy.

Valiokunta katsoo, että sopimuksen toimeenpanon tehostaminen tulisi tehdä käytäntöjä ja käytännesääntöjä kehittämällä. Asetusten muuttaminen nykyistä joustavammaksi ei ole perusteltua tämän hetkisessä tilanteessa, sillä vaarana on, että kansalliset intressit vaikuttavat päätöksentekoon. Se voisi myös ennakoida sitä, miten vastaavanlaiset ongelmat tulevaisuudessa pyritään ratkaisemaan. Valiokunnan mielestä erityisesti pitäisi välttää maakohtaisten poikkeusten tekemistä liiallisen alijäämän menettelyä täsmentävään asetukseen.

Valiokunta katsoo, että alijäämien rajoittamisessa tulisi sen sijaan vahvistaa sopimuksen ennaltaehkäisevää merkitystä. Nykyinen järjestelmä toimii usein vasta siinä vaiheessa, kun liialliset vajeet ovat jo syntyneet. Jotta julkiseen talouteen saadaan selviä ylijäämiä, on finanssipolitiikan oltava hyvin kurinalaista nousukauden aikana. Viime vuosien hitaan talouskehityksen ohella ongelmana on ollut erityisesti se, että julkisen talouden tervehdyttäminen ei onnistunut alijäämäisissä maissa korkeasuhdanteen aikana. Olisikin tärkeää löytää keinoja, joilla jäsenvaltioita kannustettaisiin pienentämään rakenteellisia budjettialijäämiä noususuhdanteessa. Myös valvonnan ja vertaispainostuksen tehostamista on syytä korostaa.

Finanssipoliittinen toimivalta on edelleen jäsenvaltioilla. Vakausohjelmamenettelyä kehitettäessä olisi kuitenkin tärkeää pyrkiä kehittämään kansalliseen tasoon liittyviä finanssipoliittisia sääntöjä ja saamaan niihin pitkäjänteisyyttä ja kestävyyttä. Näin saataisiin aiempaa paremmat mahdollisuudet talouspolitiikan koordinaatioon ja vakaussopimuksen uskottavuuden vahvistamiseen. Esimerkiksi Suomen nykyinen menokehysmenettely on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi hallita valtiontalouden vakautta. Valiokunnan mielestä kehysmenettely ei ole kuitenkaan vielä löytänyt lopullista muotoaan. Esimerkiksi liian tiukaksi asetettu vuotuinen alijäämärajoite voi tarpeettomasti rajoittaa suhdanteiden tasausta silloinkin, kun se olisi perusteltua. Myös menosääntö ja valtion osakemyyntitulojen käyttöä koskevat periaatteet vaativat vielä selkeää kehittämistä.

Kreikan julkisen talouden alijäämätietoihin tehdyt korjaukset ovat olleet poikkeuksellisen suuria, useana vuonna noin 2 prosenttia BKT:sta. Myös Portugalissa on tullut ilmi tilastointiin liittyviä ongelmia. Hyvät ja luotettavat tilastot ovat talous- ja rahaliiton toiminnan kannalta välttämättömiä. Finanssipolitiikan valvonta perustuu paljolti tilastotietoihin, jolloin niiden ajantasaisuuteen ja luotettavuuteen on tärkeää kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. On tärkeää vahvistaa tilastoviranomaisten osaamista ja voimavaroja kansallisella tasolla ja varmistaa myös toiminnan riippumattomuus. Myös yhteisötason tilastotoimea ja tilastojen seurantaa tulee kehittää.