Perustelut

Yleisarvio selonteosta

Ympäristövaliokunta katsoo, että konventtimenetelmää, jolla sopimusluonnos valmisteltiin, ei voida avoimuuden ja demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta pitää erityisen onnistuneena. Kun uuden perustuslain keskeisenä tavoitteena on ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä, tulee varmistaa, että vaikutusmahdollisuudet yhteisten tavoitteiden muodostamisessa mahdollisimman täysimääräisesti turvataan. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että tavoitteena tulee olla selkeä, tehokas ja ymmärrettävä järjestelmä, joka lisää unionin avoimuutta ja vahvistaa yhteisömenetelmää.

Ympäristöpolitiikkaa ja ympäristöä koskevat määräykset ovat sopimusluonnoksessa pääosin samansisältöisinä kuin voimassa olevissa perussopimuksissa. Koska ympäristö ei missään vaiheessa kuulunut konventin valmistelutyön prioriteettikysymyksiin, ei ympäristöä koskevaa kokonaisuutta ole työstetty viimeaikaisen kehityksen edellyttämällä tavalla, vaan muotoiluissa on tyydytty nykytilan säilyttämiseen. Ympäristötavoitteet on kuitenkin sisällytetty sopimusluonnokseen kohtuullisesti, kun otetaan huomioon, että ensimmäisistä luonnoksista ne puuttuivat kokonaan. Korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen on otettu huomioon unionin tavoitteissa sopimusluonnoksen I osassa (3 artikla). Ympäristönsuojelua koskeva ns. läpäisyperiaate on kirjattu III osan alkuun (III-4 artikla). Myös perusoikeuskirjassa on ympäristönsuojelua koskeva artikla (II-37). Kestävän kehityksen määritelmään saatiin Suomen aloitteesta sisällytetyksi myös ekologinen ulottuvuus. Kansainvälisten toimien osalta tavoitteet on muotoiltu unionin omia tavoitteita paremmin (III-193 artikla). Ympäristöä koskeva politiikkajakso (artikloissa III-129—131) sisältää nykymuotoiset ympäristöartiklat, joita ei konventissa käsitelty juuri lainkaan.

Unionin tavoitteita koskevan 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu, erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous, jonka tavoitteena on täystyöllisyys ja sosiaalinen edistys, sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Saman artiklan 2 kohdan mukaan unioni tarjoaa sisämarkkinat, joilla kilpailu on vapaata ja vääristymätöntä. Ympäristövaliokunta korostaa, että kun tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate ja ympäristönsuojelun edistäminen ovat tavoitetasolla yhteisön toiminnassa samanarvoisia tavoitteita, on tärkeää, että ympäristö- ja terveystavoitteet asetetaan tavoitteiden ristiriitatilanteessa selkeästi tavaroiden vapaan liikkuvuuden edelle.

Valtioneuvosto katsoo selonteossaan, että esitetyt muutokset voidaan hyväksyä. Tavoitteiden avaamista ei ole pidetty tarpeellisena. Ympäristövaliokunta kuitenkin korostaa, että erityisesti Johannesburgin huippukokouksessa saavutettujen tulosten ottaminen osaksi uutta sopimusta olisi erityisen tärkeää unionin koko ympäristöpolitiikan uskottavuuden takaamiseksi. Uusi perustuslaillinen sopimus tähtää muiltakin osin tulevaisuuteen, eikä uutta neuvotteluprosessia aloitettane kovinkaan pian. Siksi olisi tärkeää sisällyttää sopimukseen ne keskeiset periaatteet, joihin on jo kansainvälisesti sitouduttu. Ympäristöpolitiikan tavoitteet vaikuttavat jälkijättöisiltä suhteessa muissa asiakysymyksissä tapahtuvaan edistymiseen. Yksi Johannesburgin keskeisistä saavutuksista oli sitoutuminen kestävän kehityksen vastaisten tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseen 10-vuotisen puiteohjelman keinoin. Ohjelmalla pyritään irrottamaan talouskasvu haitallisista ympäristövaikutuksista. Lisäksi sovittiin muun muassa vaarallisten kemikaalien käytön minimointitavoitteesta vuoteen 2020 sekä biodiversiteetin tuhoutumisen merkittävän vähenemisen tavoitteesta vuoteen 2010. Valiokunta katsoo, että näiden sitoumusten tulisi heijastua edes yleisellä tasolla perussopimusluonnoksessa, jotta unionin ympäristöpolitiikkaa voitaisiin pitää asiallisesti hyväksyttävänä. Unionin ympäristöpolitiikan tavoitteiksi tulisi saada kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistäminen, luonnonvarojen säästävä käyttö ja biodiversiteetin tuhoutumisen vähentäminen. Ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että myös eläinten hyvinvointia koskeva tavoite puuttuu sopimusluonnoksesta. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan 33 mukaan täytäntöönpantaessa yhteisön maatalous-, liikenne-, sisämarkkina- ja tutkimuspolitiikkaa on eläinten hyvinvointi otettava täysimääräisesti huomioon.

Arvio selonteon välillisesti ympäristöön vaikuttavista osista

Ympäristövaliokunta katsoo samoin kuin valtioneuvosto, että varauksellinen suhtautuminen uuden lakiasäätävän neuvoston perustamiseen on erittäin perusteltua myös ympäristöneuvoston nykyisen kaltaisen toiminnan turvaamisen näkökulmasta. Ympäristöneuvoston päätösasiat ovat olleet usein vaikeita, ja niistä on neuvoteltu perusteellisesti useiden asiantuntijoiden läsnä ollessa kompromissiehdotusten valmistelussa. Tästä huolimatta päätöksenteko ympäristöneuvostossa on ollut menestyksellistä. Lakiasäätävän neuvoston perustaminen lisäisi todennäköisesti virkamiesvalmistelun osuutta päätöksenteossa ja hidastaisi entisestään lainsäädäntöprosessia, kun asiat pyrittäisiin ratkaisemaan ennen käsittelyä lakiasäätävässä neuvostossa.

Muutoin päätöksentekomenettelyä koskeva konventin ehdotus siirtyä pääosin määräenemmistöpäätösmenettelyyn ei ympäristöpolitiikan kannalta merkitsisi muutosta, sillä käytännössä lähes kaikki ympäristölainsäädäntö annetaan jo nyt yhteispäätösmenettelyssä määräenemmistöllä.

Valiokunta tähdentää, että valtioneuvoston ensisijainen kanta, jonka mukaan päätöksenteon perustana tulisi olla ns. yksinkertainen kaksoisenemmistö (eli puolet jäsenvaltioista ja puolet väestöstä) on ympäristönäkökulmasta erityisen kannatettava. Uusille jäsenvaltioille ympäristö on ollut yksi vaikeimmista neuvotteluluvuista. Päätöksenteko laajentuneessa unionissa määräenemmistön laskutavalla, joka edellyttäisi kolmea viidesosaa väestöstä, vaikeutuisi ympäristölainsäädännön alalla merkittävästi.

Yksityiskohtaisia huomautuksia

Ympäristö- ja energiaverotus

Ympäristö- ja energiaverotusta koskevat asiat edellyttävät nykyisin yksimielisyyttä päätöksenteossa (artiklat III-62 ja 63). Ympäristövaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin erittäin tärkeänä tavoitetta siirtyä ympäristö- ja energiaverotusta koskevissa asioissa ministerineuvostossa määräenemmistöpäätöksentekoon. Yksimielisyysvaatimus on estänyt taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä ympäristöpolitiikan toteuttamiskeinona. Valiokunta on katsonut (YmVL 5/1997 vp ja YmVL 2/2000 vp), että Suomen tulee toimia aktiivisesti energiaverotuksen yhtenäistämisen puolesta. Valiokunta korostaa, että energiantuotanto on suurin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Kestävän energiankäytön edistäminen vaatii välttämättä myös yhteisötason energiaverotuksen käyttöönottoa.

Ympäristörikokset

Selonteon mukaan Suomi pyrkii hallitusten välisessä konferenssissa siihen, että unionin yleiseen etuun vaikuttavat rikollisuuden alat sisällytetään erityisen vakavia, rajat ylittäviä rikollisuuden aloja koskevaan tyhjentävään luetteloon (artikla III-172). Tällainen ala olisi muun ohella ympäristörikokset. Ympäristövaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja tähdentää erityisesti ympäristörikosten luetteloon sisällyttämisen tärkeyttä. Vaikka on perusteltua suhtautua varauksellisesti unionille siirrettävään rikosoikeudelliseen toimivaltaan sen vuoksi, että toimivallan määrittely ei kaikilta osin vastaa edellytettäviä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia, voidaan mainittua ympäristörikoksia koskevaa kategorisointia silti pitää kannatettavana. Valiokunta on toistuvasti esittänyt huolensa erityisesti Itämerellä tapahtuvien laittomien päästöjen seuraamusjärjestelmään liittyvistä puutteista. EU:n ympäristörikoksia koskevalla nimenomaisella vähimmäissääntelyllä olisi suojelua tehostava vaikutus erityisesti alusten aiheuttamien pilaamisrikosten osalta.

Kansainväliset sopimukset

Sopimusluonnos sisältää uudet määräykset unionin toimivallasta tehdä kansainvälisiä sopimuksia (I-12 ja III-225—227 artiklat). Ehdotusta voidaan tulkita siten, että se todellisuudessa johtaisi unionin yksinomaisen toimivallan huomattavaan laajentumiseen, vaikka tarkoituksena oli säilyttää nykyinen jako yksinomaisen toimivallan ja jaetun toimivallan sopimuksiin. Ympäristösopimukset kuuluvat jaetun toimivallan sopimuksiin eli ns. sekasopimuksiin. Ympäristövaliokunta korostaa, että vaikka kysymyksessä on teknisluonteinen, epäonnistuneen sanamuodon korjaaminen, saattaisi korjauksen tekemättä jättämisellä olla erittäin laajakantoiset, haitalliset seuraukset.

Teollis- ja tekijänoikeudet

Sisämarkkinoita käsitteleviin artikloihin (III- 14—68) on sopimusluonnoksessa lisätty uusi teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva oikeusperusta (III-68 artikla). Teollis- ja tekijänoikeudet kuuluvat jaetun toimivallan alaan. Oman oikeusperustan tarvetta on perusteltu selkeydellä ja tarkoituksenmukaisuudella. Sen tarkoituksena on mahdollistaa toimenpiteet, jotka koskevat eurooppalaisen suojan luomista teollis- ja tekijänoikeuden yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi ja keskitettyjen luvananto-, koordinointi- ja valvontajärjestelmien käyttöönottamista. Valtioneuvosto voi hyväksyä uuden oikeusperustan siten teknisesti korjattuna, että se koskee ainoastaan teollisoikeuksia ja teollisoikeuksien myöntämistä ja rekisteröintiä. Ympäristövaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan tähdentäen, että uusi oikeusperusta voi sopimusluonnoksen tekstin mukaisesti muotoiltuna mahdollistaa Nizzan sopimuksen vastaisen kehityksen. Valiokunta korostaa, että unionin sopimuksentekovaltaan kuuluu henkisen omaisuuden osalta vain oikeuksilla käytävä kauppa, mutta eivät sen sijaan henkisen omaisuuden sisällön määrittelyä koskevat kysymykset. Elämän tai ihmisen geeniperimän patentointia ei voida ratkaista kaupallisena kysymyksenä. DNA:ta ja sen sekvenssejä patentoitaessa ("elämän patentointi") tulee patentoinnin ehdottomana edellytyksenä olla välitön yhteys keksintöön. Tässä valiokunta viittaa lausuntoonsa talousvaliokunnalle (YmVL 3/2000 vp). Artiklan täsmentäminen on valiokunnan mielestä välttämätöntä.

Energia

Sopimusluonnoksen artikla III-157 sisältää uuden energiaa koskevan oikeusperustan. Ympäristövaliokunta tähdentää, että oikeusperustalla ei millään tavoin rajoiteta ympäristöartiklojen käyttämistä esimerkiksi ilmastopolitiikan toteuttamiseen, mutta sen nojalla voidaan antaa myös energiatehokkuutta, energiansäästöä sekä uusista ja uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian kehittämistä koskevia säädöksiä. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että energian toimitusvarmuus tulisi poistaa artiklan soveltamisalasta, koska asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Ydinjätteet

Valtioneuvoston selontekoon on otettu lisäksi maininta siitä, että energiaa koskevan artiklan soveltamisalan ulkopuolelle on rajattava ydinjätteen sijoittamista koskeva päätös. Ympäristövaliokunta pitää mainintaa asian varmistamiseksi tärkeänä, vaikka sopimusluonnoksessa ei olekaan yhtään oikeusperustaa, jonka nojalla jäsenvaltio voitaisiin velvoittaa ottamaan vastaan ydinjätteitä vastoin tahtoaan.