Hybridiyksikkönä kohdellaan myös yksikköä, jonka sijaintilainkäyttöalueella ei ole tuloveroa, jos sitä kohdellaan sen suoran tai epäsuoran omistajan sijaintilainkäyttöalueella verotuksessa läpivirtaavana yksikkönä, eikä sitä kohdella verotuksessa läpinäkyvänä yksikkönä tämän luvun 49 §:ää sovellettaessa. 

Edellä 1 ja 2 momentissa säädettyä sovelletaan myös arvopaperistamisyksikköön. 

Yksikköä kohdellaan arvopaperistamisyksikkönä vain, jos edellä 3 kohdassa tarkoitettu oman pääoman ehtoiselle sijoitukselle kuuluva tuotto on merkityksetön yksikön saamiin tuloihin nähden. 

Tätä pykälää sovelletaan vain liiketoimiin, jotka on tehty 9 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna siirtymävuotena tai sen jälkeen. 

Konserniverotusryhmällä tarkoitetaan Suomessa konserniyksiköitä, jotka ovat saaneet tai antaneet konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa (825/1986) tarkoitettua konserniavustusta. 

Jos määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa on tämän luvun sääntöjen tai valintojen tai 13 §:ssä tarkoitettujen tilanteiden vuoksi käytetty arvoja, jotka poikkeavat konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa käytettävän tilinpäätösstandardin mukaisista kirjanpitoarvoista, ja jos kirjanpitoarvoja on kirjattu alas siten, että niiden arvo jää alle määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa käytettävien arvojen, konserniyksikön tulee oikaista nämä jälkimmäiset arvot vastaamaan alaskirjattuja kirjanpitoarvoja. 

Edellä 2 ja 3 momentissa kuvattua menettelyä sovelletaan myös kiinteisiin toimipaikkoihin, hybridiyksiköihin ja käänteisiin hybridiyksiköihin. 

Valinta tehdään yksittäiselle laskennalliselle verovelalle, seurattavalle pääkirjatilille tai laskennallisten verovelkojen ryhmitelmälle sen mukaan, millä tasolla verovelkaa 13 §:ää sovellettaessa seurataan. Valinta ei voi koskea pääkirjatiliä tai ryhmitelmää osittain. Pääkirjatilin tai ryhmitelmän osalta 1 momentissa tarkoitettu valinta voidaan tehdä riippumatta siitä, oletetaanko verovelan tulevan maksetuksi 13 §:ssä tarkoitetussa ajassa. 

Jos konserniyksikkö alkaa soveltamaan 13—13 c §:ssä tarkoitettua seurantaa pääkirjatiliin tai laskennallisten verovelkojen ryhmitelmään sen jälkeen, kun tiliin tai ryhmitelmään on aiemmin sovellettu tässä pykälässä tarkoitettua valintaa, valinnan aikana vähentämättä jätetyn laskennallisen verovelan maksua ei oteta huomioon oikaistujen huomioitavien verojen laskennassa. 

Laskettaessa 1 momentissa tarkoitetun oikaisun määrää, laskennalliset verovelat voidaan käsitellä pääkirjatileittäin tai ryhmittäin (laskennallisten verovelkojen ryhmitelmä). Konsernin on tällöin ryhmiteltävä laskennalliset verovelat 3 ja 4 momentin mukaisesti sekä 13 a §:ää noudattaen ja seurattava niitä käyttäen 13 b ja 13 c §:ssä kuvattuja periaatteita. 

Seurattaessa laskennallisia verovelkoja pääkirjatileittäin tai ryhmitelmässä, konsernin on tunnistettava ryhmitelmät sen mukaan, kuuluvatko laskennalliset verovelat tämän pykälän mukaisen oikaisuvelvoitteen piiriin, vai sovelletaanko niihin 14 §:ää tai 11 §:ää. Lisäksi konsernin on voitava osoittaa, milloin verovelan kertymä on purkautunut. 

Seurattava laskennallisten verovelkojen ryhmitelmä voi sisältää laskennallisia verovelkoja yhteen tai useampaan pääkirjatiliin liittyen ja saman pääkirjatilin laskennalliset verovelat voivat kuulua yhteen tai useampaan kategoriaan. 

Laskennallisten verovelkojen ryhmitelmien muodostamiseen sovelletaan 2—6 momentin rajoituksia. 

Jos pääkirjatilille kirjatut varat, arvioituna pääkirjatilitasolla, voivat tuottaa laskennallisen verosaamisen, kyseistä pääkirjatiliä ei saa sisällyttää laskennallisten verovelkojen ryhmitelmään, vaan kokonaisuutta on seurattava verovelkakohtaisesti tai pääkirjatilitasolla. 

Jos pääkirjatilille kirjattu varojen ja velkojen kokonaisuus voi tuottaa pääkirjatilille kokonaisuutena tarkastellen sekä laskennallisen verovelan että laskennallisen verosaatavan, kyseistä pääkirjatiliä ei saa sisällyttää laskennallisten verovelkojen ryhmitelmään, vaan kokonaisuutta on seurattava verovelkakohtaisesti tai pääkirjatilitasolla. 

Laskennallisia veroja, jotka eivät sisälly 4 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään, ei sisällytetä laskennallisten verovelkojen ryhmitelmään. 

Jos pääkirjatili tai sen sisältävä laskennallisten verovelkojen ryhmitelmä sisältää laskennallisen verovelan, joka yksittäin tarkasteltuna olisi 4 luvun 14 §:ssä tarkoitettu laskennallinen verovelka, kyseiseen seurattavaan pääkirjatiliin tai ryhmitelmään sovelletaan 13 §:n mukaista seurantaa. 

Seurattaessa laskennallisia verovelkoja pääkirjatileittäin tai laskennallisten verovelkojen ryhmitelmässä, konserniyksikön on käsiteltävä jäljempänä 4 momentissa tarkoitettu ei-hyväksyttävä kertymä 13 §:ssä tarkoitettuna oikaisuna. 

Jos konserniyksikkö ei sovella FIFO-periaatetta laskennallisten verovelkojen ryhmitelmän seuraamiseen, sen on oletettava uusin kirjattu laskennallinen verovelka purkautuneeksi ensin (LIFO-periaate). 

Sovellettaessa FIFO-periaatetta hyväksyttävä enimmäismäärä on määrä, joka vastaa maksamatta olevan laskennallisen verovelan nettokertymän kasvua kultakin tilikaudelta sellaisen testausjakson aikana, jona nettokertymä kasvoi. 

Sovellettaessa LIFO-periaatetta hyväksyttävä enimmäismäärä on määrä, joka on laskennallisten verovelkojen kertymien ja maksujen nettomäärä testausjakson ajalta, tai nolla, jos kertymien ja maksujen netto testausjakson ajalta on negatiivinen. 

Jos konserniyksikkö osoittaa, että kaikki pääkirjatiliin tai laskennallisten verovelkojen ryhmitelmään liittyvät laskennalliset verovelat tulevat maksetuiksi 13 §:ssä tarkoitetussa ajassa, konserniyksikön ei tarvitse soveltaa kyseiseen tiliin tai ryhmitelmään 13—13 b §:ssä tarkoitettua seurantaa. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettua kohtelua voidaan soveltaa myös laskennallisten verovelkojen ryhmitelmään, joka sisältää 1 momentissa tarkoitettujen laskennallisten verovelkojen lisäksi laskennallisia verosaamisia. 

Tätä pykälää sovelletaan myös sellaiseen väliyhteisötulosta kannettuun veroon, joka on 18 §:n mukaisesti kohdennettu verotuksellisesti läpinäkyvälle yksikölle. 

Konserniyksikölle, joka on hybridiyksikkö tai käänteinen hybridiyksikkö, kohdennetaan mahdolliset huomioitavat verot, jotka sisältyvät omistavan konserniyksikön kirjanpitoon ja liittyvät hybridiyksikön tai käänteisen hybridiyksikön määriteltyyn tulokseen. 

Edellä 16—19 §:ää sovellettaessa tilikauden huomioitavien verojen kohdentaminen tehdään käyttäen 2—5 momentissa kuvattua menetelmää, jos pääyksikkö tai omistava konserniyksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jonka verojen hyvitysjärjestelmä sallii ulkomaan tuloista maksettujen verojen hyvittämisen muusta kuin samasta tulosta maksetusta verosta. 

Ensimmäisessä vaiheessa määritetään pääyksikön tai omistavan konserniyksikön ulkomaan tulojen määrät. 

Toisessa vaiheessa lasketaan ulkomaan tuloista pääyksikön tai omistavan konserniyksikön lainkäyttöalueella syntyneet 4 luvun 16—19 §:n nojalla kohdistettavat huomioitavat verot. Kohdistettavien huomioitavien verojen määrä saadaan vähentämällä pääyksikön tai omistavan konserniyksikön lainkäyttöalueen verotettavaan tuloon perustuvien kotimaan verojen yhteismäärästä pääyksikön tai omistavan konserniyksikön kotimaisiin tuloihin kohdistuvien verojen määrä. 

Neljännessä vaiheessa kullekin konserniyksikölle, pääyksikölle ja voittoa jakavalle yksikölle kohdennettavat verot lasketaan kertomalla kohdistettavat huomioitavat verot yhteensä yksikön kohdentamisavaimella jaettuna kaikkien kohdentamisavainten summalla. 

Edellä 16—19 §:ää sovellettaessa laskennallisten huomioitavien verojen kohdentaminen tehdään käyttäen 2—6 momentissa kuvattua menetelmää. 

Toisessa vaiheessa lasketaan 4 luvun 16—19 §:ssä tarkoitetun pääyksikön tai konserniyksikön omistavan konserniyksikön kirjanpitoon sisältyvän sen lainkäyttöalueella muodostuneen konserniyksikön 2 momentin 1—3 kohdassa mainittuihin luokkiin jaettuun tuloon liittyvän laskennallisen veron osuus ennen ulkomaan verojen hyvitysten huomioimista. Lisäksi lasketaan laskennallisiin veroihin liittyvät hyvityskelpoiset ulkomaan verot, jotka kohdennetaan vastaavasti 2 momentin 1—3 kohdan mukaan. 

Kolmannessa vaiheessa konserniyksikölle kohdennetaan 2 momentin 1 kohdassa mainittu muuhun kuin määriteltyyn tuloon liittyvä laskennallinen vero vähennettynä samaan tuloon liittyvillä hyvityskelpoisilla ulkomaan veroilla. Konserniyksikölle kohdennettavia laskennallisia veroja ei huomioida konserniyksikön, sen omistavan konserniyksikön tai pääyksikön 4 luvun 6 §:n laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärässä. 

Neljännessä vaiheessa kohdennetaan konserniyksikön 2 momentin 2 kohdan mukaan määriteltyyn tuloon liittyvä laskennallinen vero, joka saadaan vähentämällä laskennallisesta verosta tuloon liittyvät hyvityskelpoiset ulkomaan verot. Konserniyksikölle kohdennettavan laskennallisen veron määrä saadaan vähentämällä vähimmäisverokannalla lasketun laskennallisen verovelan tai -saamisen tilikauden muutos hyvityskelpoisesta ulkomaan verojen määrästä tai hyvitetyistä ulkomaan veroista. 

Viidennessä vaiheessa määritellään väliyhteisölle ja hybridiyksikölle kohdennettavan, 2 momentin 3 kohdan mukaiseen määriteltyyn passiivituloon liittyvän, laskennallisen veron määrä 4 luvun 18 §:n 3 momentti huomioiden. Siltä osin kuin kohdentamista ei voida tehdä, jäljelle jäävä passiivitulosta johtuva huomioitava laskennallinen vero otetaan 4 luvun 18 §:n 4 momentin nojalla huomioon omistavan konserniyksikön oikaistuissa huomioitavissa veroissa.  

Konserni voi tehdä lainkäyttöaluetta koskevan viisivuotisvalinnan, jonka voimassa ollessa konserni jättää kohdentamatta laskennallisia veroja 4 luvun 16—19 §:n tilanteissa. Valinta koskee pääyksikön tai sen omistavan konserniyksikön lainkäyttöaluetta, jonka kirjanpitoon kohdennettavat verot sisältyvät. Tämä valinta on 8 luvun 11 §:ssä tarkoitettu viisivuotisvalinta. 

Tämän luvun 3—7 §:ää sovelletaan siirtoihin, jotka on toteutettu 9 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna siirtymävuotena tai sen jälkeen, lukuun ottamatta 3 §:n 3 momenttia, jota sovelletaan myös tätä aikaisempiin siirtoihin. 

Tämän luvun 8—11 §:ää sovelletaan siirtoihin, jotka on toteutettu 9 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna siirtymävuotena tai sen jälkeen. 

Jos tässä laissa tarkoitettu valinta on tehty viideksi vuodeksi, valinta on voimassa viisi tilikautta alkaen tilikaudesta, jona valinta tehdään. Valintakauden päätyttyä valinta voidaan peruuttaa. Valinnat tehdään täydennysveron tietoilmoituksella. 

Jos tässä laissa tarkoitettu valinta on tehty vuodeksi, valinta on voimassa yhden tilikauden. Valinnat tehdään täydennysveron tietoilmoituksella. 

Jos 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetussa konsernissa on ryhdytty lain tavoitteen tai tarkoituksen vastaiseen järjestelyyn tai toimenpiteeseen, jonka ilmeisenä tarkoituksena on välttää lain soveltuminen konserniin, pienentää täydennysveron määrää tai välttyä täydennysverolta kokonaan, tätä lakia on sovellettava siten kuin toimenpiteeseen ei olisi ryhdytty. Samaa menettelyä sovelletaan myös tilanteessa, jossa lain tavoitteen tai tarkoituksen vastaiseen järjestelyyn tai toimenpiteeseen on ryhdytty siinä tarkoituksessa, että laissa lueteltujen valintojen tai olettamasäännösten soveltamisedellytykset täyttyisivät. 

Arvioitaessa sitä, onko kyse 1 momentissa tarkoitetusta järjestelystä tai toimenpiteestä, tulee ottaa huomioon myös järjestelyllä tai toimenpiteellä oleva täydennysveron määrästä tai verovelvollisuusasemasta riippumaton liiketaloudellinen arvo tai peruste. Arviossa tulee esimerkkeinä lain tavoitteen tai tarkoituksen vastaisista järjestelyistä ja toimenpiteistä ottaa huomioon OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen julkaisemat kuvaukset ja esimerkit minimiverotuksen malliverosääntöjen kommentaarissa. 

Verovelvolliselle on annettava ennen 1 momentin soveltamista tilaisuus osoittaa, ettei kyse ole ollut 1 momentissa tarkoitetusta järjestelystä tai toimenpiteestä. 

Verohallinto voi 1 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluvan yksikön tai 1 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetun konserniyksikön kirjallisesta hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun tämän lain soveltamisesta, kun kysymys koskee Suomessa maksettavaksi tulevan täydennysveron määrää, Suomessa sijaitsevan konserniyksikön tai 6 luvun 12 §:ssä tarkoitetun yksikön veroasteen laskentaa, Suomessa sijaitsevan yksikön tai Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tai Suomessa sijaitsevan pääyksikön ulkomaisen kiinteän toimipaikan asemaa 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettuna konserniyksikkönä, 6 luvun 12 §:ssä tarkoitettuna yksikkönä tai 3 §:ssä tarkoitettuna vapautettuna yksikkönä, tai yksikön tai kiinteän toimipaikan sijaintia Suomessa. Suomessa sijaitseva yksikkö voi myös hakea ennakkoratkaisua asemastaan 1 luvun 19 §:ssä tarkoitettuna konsernin ylimpänä emoyksikkönä, velvollisuudestaan soveltaa 1 luvun 9 §:n 4 kohtaa, sekä konsernin asemasta 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna konsernina. 

Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi. Se annetaan kuitenkin enintään tilikaudelle, joka päättyy viimeistään ennakkoratkaisun antamista seuraavan kalenterivuoden aikana. Ennakkoratkaisua ei anneta, jos asia on Suomessa ratkaistu lainvoimaisella päätöksellä. 

Hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Hakijan on hakemuksessaan myös esitettävä näkemyksensä verosäännöistä, joita asia koskee, sekä perusteltu näkemyksensä asian oikeasta ratkaisusta. 

Hakijan on hakemuksensa mukana toimitettava hakemuksen kielellä selvitys mahdollisista samaan asiaan liittyvistä toisen lainkäyttöalueen ennakkokannanotoista tai tuomioista. Selvityksen on sisällettävä tiedot ratkaisun antajasta, saajasta, antoajankohdasta ja lainvoimaisuudesta. Lisäksi on annettava yhteenveto ratkaisun sisällöstä. Jos hakija laiminlyö tämän selvitysvelvollisuutensa, asiassa mahdollisesti saatava ennakkoratkaisu on mitätön. 

Hakemus on tehtävä ennen sen ajan päättymistä, jonka kuluessa täydennysveron tietoilmoitus siltä tilikaudelta, jolle ratkaisua haetaan, on määrätty annettavaksi. 

Verohallinnon on hakijan vaatimuksesta noudatettava lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua. 

Hakija ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea muutosta Verohallinnon antamaan ennakkoratkaisuun hallinto-oikeudelta. Valitus tehdään siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiiriin verovelvollisen kotikunta päätöstä tehtäessä kuului. Jos mikään hallinto-oikeus ei olisi toimivaltainen käsittelemään valitusta, muutosta haetaan Helsingin hallinto-oikeudelta. Muutoksenhaussa noudatetaan, mitä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 69 §:ssä säädetään. Haettaessa muutosta hallinto-oikeudelta Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusaika lasketaan päätöksen tekemisestä. Muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään. 

Ennakkoratkaisua koskeva asia on käsiteltävä Verohallinnossa ja hallintotuomioistuimessa kiireellisenä. 

Päätökseen, jolla Verohallinto on päättänyt olla antamatta ennakkoratkaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. 

Tässä pykälässä lainkäyttöalueen osalta siirtymävuodella tarkoitetaan ensimmäistä tilikautta, jona konserni kuuluu tämän lain soveltamisalaan kyseisen lainkäyttöalueen osalta. Mikäli konserniin sovelletaan lainkäyttöalueen osalta 10 luvun 5 §:ssä tarkoitettua verotuksen maakohtaista raportointia koskevaa siirtymäkauden olettamasäännöstä, siirtymävuodella tarkoitetaan kuitenkin ensimmäistä tilikautta kyseisen olettamasäännöksen soveltumisen päättymisen jälkeen. 

Laskennallisia verosaamisia, jotka johtuvat 3 luvun mukaisesti määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle rajatuista eristä, ei oteta huomioon 2 momentissa tarkoitetussa laskennassa, jos tällaiset laskennalliset verosaamiset syntyvät liiketoimesta tai järjestelystä, joka on tapahtunut tai tapahtuu 30 päivänä marraskuuta 2021 tai sen jälkeen. 

Poiketen 7 momentissa säädetystä, hankkiva yksikkö voi huomioida laskennallisen verosaamisen siihen määrään, joka vastaa luovuttavan yksikön veron maksua, tai siihen mää-rään, joka olisi huomioitu 2 momentin laskennallisten verojen määrässä, mutta se purettiin tai sitä ei muodostettu luovuttavassa yksikössä sen takia, että luovutuksesta aiheutunut voitto verotettiin osana luovuttavan yksikön verotettavaa tuloa. Laskennallisen verosaamisen määrä on kuitenkin korkeintaan hankkivan yksikön kansallisen verolainsäädännön mukaisen varojen arvon ja minimiverosäännösten mukaisen kirjanpitoarvon ero kerrottuna vähimmäisverokannalla. Tätä momenttia ei sovelleta 1 a §:n 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitettuihin laskennallisiin verosaamisiin. 

Edellä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetussa laskennassa ei oteta huomioon myöskään laskennallista verovelkaa, joka johtuu 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta. 

Suomen kotimaisen täydennysveron osalta edellytyksenä 1 momentin soveltamiselle on, ettei suomalaisen konserniyksikön osuus ole suoraan tai epäsuorasti ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä soveltavan emoyksikön hallussa. 

Sen estämättä, mitä 8 luvun 10 §:ssä säädetään, täydennysveron tietoilmoitus, täydennysveron tietoilmoituksen antajaa koskeva ilmoitus ja täydennysveroilmoitus on tehtävä Verohallinnolle viimeistään 18 kuukauden kuluttua sen raportoitavan tilikauden viimeisestä päivästä, joka on ensimmäinen 1 §:ssä tarkoitettu siirtymävuosi tai ensimmäinen vuosi, kun konserniin sovelletaan verotuksen maakohtaista raportointia koskevaa siirtymäkauden olettamasäännöstä. 

Ilmoittavan konserniyksikön valinnasta lainkäyttöalueen tilikauden tuloksilukemissääntöön ja aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä täydennysvero katsotaan nollaksi niiden konserniyksiköiden osalta, joihin sovelletaan rinnakkaisjärjestelmää koskevaa olettamasääntöä. Rinnakkaisjärjestelmää koskevaa olettamasääntöä voidaan soveltaa konserniyksiköihin, jos konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla on OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen erityisessä vertaisarviossa katsottu olevan ehdot täyttävä rinnakkaisjärjestelmä. 

Mikäli edellä 1 momentissa säädetyn olettamasäännöksen soveltamisedellytykset täyttyvät, lainkäyttöalueen tuloksilukemissääntöön ja aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä täydennysvero katsotaan nollaksi myös siltä osin kuin se koskee konserniyksikön osuutta yhteisyrityksessä tai yhteisyrityksen tytäryhtiössä. 

Ilmoittavan konserniyksikön valinnasta ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueen tilikauden aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä täydennysvero katsotaan nollaksi niiden konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat sellaisen ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella, johon sovelletaan ylintä emoyksikköä koskevaa olettamasääntöä. Ylintä emoyksikköä koskevaa olettamasääntöä voidaan soveltaa tilikaudella monikansalliseen konserniin, jos konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla on OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen erityisessä vertaisarviossa katsottu olevan ehdot täyttävä ylintä emoyksikköä koskeva järjestelmä. 

Ilmoittavan konserniyksikön valinnasta lainkäyttöalueen tilikauden täydennysveron määrästä katsotaan nollaksi osuus, joka vastaa tilikauden ehdot täyttävien verokannustimien huomioitavaa määrää. 

Edellä 1 momentissa tarkoitettu nollaksi katsottava osuus täydennysverosta on erotus, joka saadaan vähentämällä ehdot täyttävien verokannustimien 15 §:n mukaisesta kohtelusta seuraava lainkäyttöalueen täydennysveron määrä siitä täydennysveron määrästä, joka olisi laskettu lainkäyttöalueelle, jos valintaa ei olisi tehty. 

Edellä 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna kulujen perusteella laskettavana verokannustimena ei kuitenkaan pidetä kannustinta, jonka veroedun arvo ylittää kertyneiden kulujen määrän.  

Edellä 3 momentissa tarkoitettuna verokannustimena ei pidetä verokannustinta, joka perustuu ainoastaan kuluihin, jotka ovat syntyneet sellaisen tulon hankinnasta, joka on rajattu 3 luvun määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle. 

Siltä osin kuin ehdot täyttävä palautukseen oikeuttava veronhyvitys tai ehdot täyttävä siirtokelpoinen veronhyvitys on edellä 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetun valinnan kohteena, sitä ei kohdella tulona tämän lain 3 luvun 6 §:n mukaisesti. Mikäli valinnan kohteena olevan veronhyvitys on ollut veronalaista tuloa, tähän tuloon liittyvä vero vähennetään konserniyksikön tilikauden huomioitavan veron määrästä 4 luvun 4 §:n 1 kohdan mukaisesti. 

Sovellettaessa edellä 14 §:ssä tarkoitettua olettamasääntöä, lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin lisätään joko tilikauden ehdot täyttävien verokannustimien määrä tai substanssirajoituksen mukainen määrä, riippuen siitä kumpi on alhaisempi. 

Tämän olettamasäännön yhteydessä huomioon otettavilla henkilöstömenoilla ja huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella tarkoitetaan samaa kuin mitä 5 luvussa säädetään substanssiperusteisen vähennyksen yhteydessä. Poiketen kuitenkin siitä, mitä 5 luvun 7 §:n 3 momentissa säädetään, tämän olettamasäännön yhteydessä huomioon otettavina henkilöstömenoina pidetään myös aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvoon aktivoituja ja sisällytettyjä henkilöstömenoja. 

Mikäli ilmoittava konserniyksikkö peruuttaa 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetun valinnan, huomioon otettavan aineellisen omaisuuden poisto jätetään pois 3 momentin 1 kohtaa sovellettaessa, mikäli kyseisen omaisuuserän hankintameno oli osa substanssirajoituksen mukaista määrää aiempana tilikautena, jolloin substanssiperusteisia verokannustimia koskevaa olettamasääntöä on sovellettu. 

Yksinkertaistetuilla huomioitavilla veroilla tarkoitetaan konsernin ehdot täyttävässä tilinpäätöksessä lainkäyttöalueen tuloverokulua, josta on vähennetty verot, jotka eivät ole huomioitavia veroja sekä verot, jotka liittyvät liiketoimen epävarmaan verokohteluun ja 9 luvun 1 a §:n 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitettuihin laskennallisiin verosaamisiin tai 9 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettuihin laskennallisiin verovelkoihin siltä osin kuin edellä mainittuja ei oteta huomioon 9 luvun 1 b §:n nojalla. Kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueen tuloverokulu kiinteän toimipaikan tulosta huomioidaan yksinomaan kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueella. 

Siirtymäkaudella tarkoitetaan kaikkia tilikausia, jotka alkavat 31 päivänä joulukuuta 2027 tai sitä ennen ja päättyvät viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2029.