Viimeksi julkaistu 19.4.2021 20.05

Toimenpidealoite TPA 5/2020 vp 
Kaisa Juuso ps ym. 
 
Toimenpidealoite puhelinmyyntiä koskevan lainkohdan muuttamisesta

Eduskunnalle

Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemän selvityksen mukaan puhelinmyynti on yksi eniten kuluttajille ongelmia aiheuttavista markkinointitavoista, ja eri hyödykeryhmiä koskevista puhelinmyynnin epäkohdista saapuu kuluttajaviranomaisille runsaasti yhteydenottoja. 

Puhelinmyyntiin sovelletaan voimassa olevan kuluttajansuojalain säännöksiä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan myyjää velvoittavasta lainsäädännöstä huolimatta puhelinmyynnistä aiheutuu kuluttajille hyvin paljon ongelmatilanteita. Tämä johtuu pääosin siitä, että monimutkaiset palvelut eivät erityisen hyvin sovellu myytäväksi puhelimitse ja lainsäädännön asettamia tiedonantovelvoitteita noudatetaan puutteellisesti. 

Kuluttajalla on lain mukaan oikeus peruuttaa sopimus 14 päivän kuluessa tuotteen ja tilausvahvistuksen vastaanottamisesta, mutta tosiasiassa tämä mahdollisuus ei toteudu, jos kuluttajaa ei informoida riittävästi asiasta myyntitilanteessa ja sen jälkeen. Tilausvahvistuksessa ei välttämättä mainita peruuttamisoikeudesta tai tilausvahvistusta ei toimiteta ostajalle lainkaan. 

Kuluttajaviranomaisten tietoon tulleiden lukuisten ongelmien perusteella voidaan todeta, etteivät rajoituspalvelut ole riittävä väline epäkohtien torjumiseen. Kuluttajien tekemät kiellot eivät sido kaikkia toimijoita. Toisaalta kiellon voimaan saattaminen edellyttää kuluttajilta aktiivisia toimenpiteitä. Kuluttajien aktiivisuus ei aina riitä selvittämään sitä, miten he voisivat rajoittaa puhelinmyyntiä.  

Kilpailu- ja kuluttajaviraston teettämässä kyselyssä puhelinmyyjän soiton vastaanottaneista lähes puolet (47 %) oli kokenut joskus saaneensa puhelinmyynnissä riittämätöntä tietoa tai muuten harhaanjohtavaa markkinointia. Puhelinmyynnin kieltäneistä ainoastaan 28 prosenttia oli sitä mieltä, että kielto on toiminut hyvin, 

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan kuluttaja-asiamies joutuu käyttämään resurssejaan puhelinmyynnin perussääntöjen valvontaan. Kuluttajaviranomaisten tietoon tulee ongelmista yleensä vain pieni osa. Todellisuudessa ongelmia on aina paljon enemmän kuin valituksia, sillä vain harvat tekevät valituksen viranomaisille. Puhelinmyyntiin liittyvien laiminlyöntien selvittäminen on myös hyvin työlästä, koska se edellyttää tapausten yksittäistä läpikäyntiä ja puhelinnauhoitusten kuuntelemista. Selvityksen lopputuloksena on usein kuitenkin vain tulevaisuuteen kohdistuva kielto, josta ei ole yleensä suoranaisia seurauksia jo syntyneille sopimussuhteille, koska kyseessä on markkinoinnin korjaaminen lainmukaiseksi. Kuluttaja-asiamies on joutunut käyttämään resurssejaan myös puhelinmyyntiä koskeviin markkinaoikeusprosesseihin.  

Muista Pohjoismaista Norjassa kuluttajiin suuntautuvaa puhelin- tai sähköpostimarkkinointia ei ole rajoitettu. Kuluttajat voivat Norjassa kuitenkin kieltäytyä osoitteellisista mainoksista sekä puhelinmarkkinoinnista ilmoittautumalla julkiseen telemarkkinointikieltorekisteriin. Rekisterissä on yli kaksi miljoonaa kuluttajaliittymää tällä hetkellä. Tanskassa kuluttajiin kohdistuva puhelinmyynti on kokonaan kiellettyä ilman kuluttajan etukäteissuostumusta lukuun ottamatta muutamia tuoteryhmiä, joita ovat kirjat, lehdet, vakuutukset ja pelastuspalvelut. Ruotsissa ostajan täytyy vahvistaa puhelun jälkeen kirjallisesti puhelimessa saamansa tarjous, jotta se tulee ostajaa oikeudellisesti sitovaksi. 

Suomessa oikeusministeriö asetti lokakuussa 2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus kuluttajan oikeuksia koskevan EU:n direktiivin (2011/83/EU) täytäntöön panemiseksi. Jäsenvaltiot eivät saa kansallisessa lainsäädännössä pitää voimassa tai ottaa käyttöön direktiivissä vahvistetuista säännöksistä poikkeavia säännöksiä, ellei tästä mahdollisuudesta ole direktiivissä erikseen säädetty.  

Etäsopimuksia koskevien sopimusehtojen osalta 8 artiklan 6 kohta mahdollistaa kuitenkin sen, että puhelimitse tehtävien etäsopimusten osalta jäsenvaltiot voivat säätää, että elinkeinonharjoittajan on vahvistettava tarjous kuluttajalle, joka tulee sidotuksi sopimukseen vasta allekirjoitettuaan tarjouksen tai lähetettyään kirjallisen hyväksyntänsä. 

Oikeusministeriön työryhmä mietinnössään (54/2013) päätyi kuitenkin siihen, että vahvistusoption käyttöönottoa Suomessa ei siinä vaiheessa pidetä aiheellisena. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Kuluttajaliitto ry jättivät muistioon eriävän mielipiteen ja katsoivat, että kuluttajaoikeusdirektiivin 8 artiklan 6 kohta tulee ottaa Suomen kansalliseen kuluttajalainsäädäntöön. 

Hallitus päätyi esittämään (HE 157/2013 vp), että etäsopimuksia koskevaa direktiivin 2011/83/EU kahdeksannen artiklan kohtaa 6 ei liitetä osaksi Suomen kuluttajalainsäädäntöä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan ainakin osa puhelinmyyntiin liittyvistä ongelmista on sellaisia, ettei niihin voida vaikuttaa vahvistusmenettelyn käyttöönotolla, ja riskinä on, että etämyyntiin liittyvä hallinnollinen taakka ja elinkeinonharjoittajille aiheutuvat kustannukset lisääntyisivät vahvistusmenettelyn käyttöönoton myötä suhteettomasti sillä saavutettaviin hyötyihin nähden. Tässä hallituksen esityksen perusteluosassa näyttää painottuvan yrittäjälähtöinen näkökulma kuluttajalähtöisen näkökulman kustannuksella. Esityksen perusteluosan mukaan puhelinmarkkinointikäytäntöjen kehitystä on syytä kuitenkin seurata ja arvioida option käyttämisen tarve tarvittaessa myöhemmin uudelleen. 

Direktiivin 8 artiklan kohdan 6 mukaisen option on implementoinut 18 EU:n jäsenmaata eli Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Romania, Slovakia, Slovenia ja Viro. Ruotsi otti käyttöön EU:n kuluttajaoikeusdirektiivin vahvistusoption lainmuutoksella vuonna 2018 (Lag 2018:1321).  

Edellä kuvatut asiat tulisi ottaa paremmin huomioon Suomen lainsäädännössä. Suurin osa puhelinmyyntiin liittyvistä epäkohdista voitaisiin välttää, jos myös Suomi ottaisi lainsäädännössään käyttöön EU:n kuluttajaoikeusdirektiivin vahvistusoption. Siinä kuluttajalainsäädännössä kaupan oikeudellisen vahvistumisen ehdoksi säädettäisiin ostajalle velvollisuus vahvistaa puhelimitse saamansa tarjous allekirjoittamalla elinkeinonharjoittajan lähettämä tarjouksen vahvistus kirjallisesti tai sähköisellä allekirjoituksella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain mukaisesti (617/2009). 

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin saattaakseen EU:n kuluttajaoikeusdirektiivin 2011/83/EU artiklan 8 kohdan 6 osaksi Suomen kansallista kuluttajalainsäädäntöä siten, että puhelimitse tehdyt etäsopimukset tulevat oikeudellisesti kuluttajaa velvoittaviksi vasta, kun elinkeinonharjoittaja on vahvistanut tarjouksen kuluttajalle ja kuluttaja allekirjoittaa tarjouksen tai lähettää kirjallisen tai sähköisesti allekirjoitetun hyväksyntänsä, jolloin hän tulee sidotuksi sopimukseen. 
Helsingissä 6.2.2020 
Kaisa Juuso ps 
Sanna Antikainen ps 
Ritva Elomaa ps 
Toimi Kankaanniemi ps 
Jussi Halla-aho ps 
Petri Huru ps 
Olli Immonen ps 
Ari Koponen ps 
Leena Meri ps 
Jari Koskela ps 
Jouni Kotiaho ps 
Sheikki Laakso ps 
Rami Lehto ps 
Mikko Lundén ps 
Jani Mäkelä ps 
Jukka Mäkynen ps 
Ano Turtiainen ps 
Veikko Vallin ps 
Mauri Peltokangas ps 
Sebastian Tynkkynen ps 
Arja Juvonen ps