1
Lakiehdotuksen perustelut
7 luku Päivärahaetuuksien saamisen yleiset edellytykset
1 §.Oikeus päivärahaetuuteen työtulon perusteella. Pykälän 1 momentissa on säädetty ansioperusteiseen sairauspäivärahaan oikeuttavan työtulon vähimmäismääräksi 1 264 euroa vastaten työntekijän eläkelain (395/2006) 96 §:ssä tarkoitetun palkkakertoimen arvoa vuonna 2010. Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun työtulon määrä tarkistetaan siten kuin 11 luvun 1 §:n 3 momentissa säädetään. Mainittua pykälää ehdotetaan jäljempänä muutettavaksi siten, että asiasta säädetään nykyisen 3 momentin sijasta 4 momentissa. Tämän pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä huomioidaan ehdotettu muutos.
8 luku Sairauspäiväraha ja osasairauspäiväraha
9 §.Sairauspäiväraha enimmäisajan jälkeen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen tarkennus, jossa huomioidaan työkykyisyysaikaan rinnastettavana aikana aika, jona vakuutettu on ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa taikka osallistunut julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) mukaiseen palveluun tai mainitun lain 6 luvussa tarkoitettuun opiskeluun. Sanamuoto vastaa lain 936/2012 sanamuotoa. Lisäksi ehdotetaan lisättäväksi työkykyisyysaikaan rinnastettavana aikana sotilastapaturmalain kuntoutusta koskevien säännösten mukainen ansionmenetyskorvaus.
Pykälän 2 momentista ehdotetaan lisäksi poistettavaksi viimeinen lause, jossa todetaan, että työkykyisyysaikaan ei sitä vastoin rinnasteta aikaa, jolta vakuutettu on saanut kansaneläkelain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua työkyvyttömyyseläkettä tai työeläkelakien mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä. Lause on tarpeeton, koska edellä pykälässä luetellaan työkykyisyysaikaan rinnastettavat ajat.
11 luku Päivärahaetuuksien määrä
1 §.Päivärahaetuuksien määrä työtulojen perusteella. Pykälän voimassa olevan 1 momentin mukaan päivärahaetuus on 70 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 32 892 euroa. Tämän ylittävästä osasta 50 606 euron vuosituloon päivärahaetuuden määrä on 40 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta ja 50 606 euron ylittävästä osasta 25 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. Laissa olevat tulorajat vastaavat vuoden 2010 palkkakertoimen arvoa. Alempi tuloraja on 36 419 euroa vuonna 2015. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä oleva alempi tuloraja muutettaisiin 26 898 euroksi vuoden 2010 palkkakertoimen tasossa laskettuna, mikä vastaisi 30 000 euroa vuonna 2016. Samalla ehdotetaan päivärahaetuuden korvausastetta tulorajan ylitteeltä alennettavaksi. Uudistuksen jälkeen sairauspäivärahan ja kuntoutusrahan määrä olisi mainitun alemman tulorajan jälkeen 50 606 euron vuosityötuloon saakka 40 prosentin sijasta 35 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. Viimeksi mainitun tulorajan ylittävältä osalta päivärahaa kertyisi 25 prosentin mukaan.
Pykälän 1 momenttia sovellettaisiin sairausvakuutuslain 11 luvun 12 §:n ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 32 §:n mukaisesti myös osasairauspäivärahaan ja kuntoutusrahaan. Sen sijaan erityishoitorahaa ja vanhempainpäivärahoja ei ehdotettu muutos koskisi. Nykyinen pykälän 1 momentti jaettaisiin 1 ja 2 momentiksi ja nykyinen 2 momentti siirtyisi muutettuna 3 momentiksi sekä nykyinen 3 ja 4 momentti 4 ja 5 momentiksi. Vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan määrästä säädettäisiin pykälän 2 momentissa. Sen mukaan vanhempainpäiväraha ja erityishoitoraha määräytyisivät kuten päivärahaetuus voimassa olevan lain mukaan. Vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan määrä olisi 70 prosenttia verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 32 892 euroa. Siten alempi tuloraja säilyisi vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan osalta muuttumattomana. Myös tämän tulorajan ylittävästä osasta vanhempainpäivärahan ja erityishoitorahan korvausaste säilyisi ennallaan eli se määräytyisi yli menevältä osalta 40 prosentin mukaan 50 606 euroon asti ja 50 606 euron ylittävältä osalta 25 prosentin mukaan.
Pykälän 3 momentti vastaisi nykyistä 2 momentin 1 kohtaa. Sen mukaan äitiysrahan määrä olisi kuten voimassa olevan lain mukaan 56 ensimmäisen arkipäivän ajalta 90 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä 50 606 euroa. Tulorajan ylittävästä osasta äitiysrahan määrä olisi 32,5 prosenttia vuosityötulon kolmassadasosasta. Sen sijaan esityksessä ehdotetaan, että vanhempainpäivärahakaudelta maksettava 30 päivän korotettu 75 prosentin korvausaste alennettaisiin 70 prosenttiin. Tästä syystä myös äidille maksettava vanhempainraha ja isälle maksettava vanhempainraha sekä vanhempainrahakauden jälkeen maksettava isyysraha määräytyisivät jatkossa pykälän 2 momentin pääsäännön mukaan, eikä erityissäännöstä niiden osalta enää tarvittaisi. Sen vuoksi voimassa olevan lain 1 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohta kävisivät tarpeettomiksi.
Pykälän 4 ja 5 momentit vastaisivat sisällöltään voimassa olevan lain 3 ja 4 momenttia sillä muutoksella, että niissä viitattaisiin 1 ja 2 momentin sijasta 1, 2 ja 3 momenttiin. Niiden mukaan momenteissa mainittuja verotuksessa todettuja työtuloja ja tulorajoja tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelaissa tarkoitetulla palkkakertoimella.
9 §.Isän vanhempainpäivärahan määrä. Pykälän voimassa olevan 1 momentin mukaan isän isyys- ja vanhempainrahan määrä on samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan samansuuruinen, jollei 1 §:n 2 momentin 3 kohdasta muuta johdu. Esityksessä ehdotetaan 1 §:ää muutettavaksi siten, että vanhempainpäivärahakaudelta maksettava 30 päivän korotettu 75 prosentin korvausaste alennettaisiin 70 prosenttiin, jolloin isän vanhempainpäiväraha määrä samasta lapsesta olisi koko vanhempainpäivärahakauden samansuuruinen. Silloin viittaus erityissäännökseen tulee tarpeettomaksi ja pykälän 1 momentin viimeisen lauseen viittaus 1 §:n 2 momentin 3 kohtaan voidaan poistaa. Sen sijaan sairausvakuutuslakia on muutettu vuoden 2015 alusta siten, että myös isä voi vanhempainrahalla ollessaan työskennellä ja saada vanhempainrahaa vähimmäismääräisenä. Ansiotyössäolon vaikutuksesta vanhempainpäivärahan määrään säädetään 8 §:ssä, josta johtuen pykälään tulee lisätä viittaus 8 §:ään.
10 a §.Äidin vanhempainpäivärahan tarkistaminen. Voimassa olevan pykälän mukaan äidille maksettava vanhempainpäiväraha on samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan samansuuruinen, jollei 1 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdasta tai 8 §:n 1 momentista muuta johdu. Esityksen mukaan äitiysrahan korotetusta määrästä 56 ensimmäiseltä arkipäivältä säädettäisiin 1 §:n 3 momentissa ja äidin vanhempainrahan korotetusta määrästä 30 arkipäivän osalta ehdotetaan 1 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla luovuttavaksi. Siitä johtuen viittaus 1 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohtaan tulee muuttaa viittaukseksi 1 §:n 3 momenttiin. Myös viittaus 8 §:n 1 momenttiin tulee muuttaa viittaukseksi 8 §:ään, koska 8 §:ssä on vain yksi momentti.